Viimeinen rutistus

Ennen lomaa siis. Mulla oli tänäänkin Artsi, tunnilla myös Vinski, Jack ja Pomo, Artsi vain mun kanssani. Harjailin ukon siistiksi, heittelin sen varusteisiin (vaikka Artsi yrittikin kadottaa satulan syömällä sen suihinsa) ja sitten kipsuteltiin kentälle. Meillä oli tänään sijainen, joten saatiin hiukan erilaista rytkytystä viimeisen tunnin kunniaksi.

Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Kenttä muistutti suota, sillä vesi oli jämähtänyt jollain tavalla sinne hiekan alle. Artsia ei tuo liikkumispuoli kenties siitä johtuen oikein inspiroinut, mutta koitettiin hakea edes suhteellisen etenevää käyntiä. Muutamia volttejakin pyöritettiin ja täytyy sanoa, että mulla on selvästi vielä haettavaa tuossa Artsin asettamisessa. En tiedä miksen oikein saa sitä läpi ja toimimaan, mutta eipä vaan näy onnistuvan.

Siirryttiin kevyt raviin ja verkattiin itsenäisesti kenttää ympäri pyörien. Taas ravia eteen ja hiukan voltteja ja siirtymiä. Mulla oli tiistaita parempi olo joten pystyin istumaan siirtymät läpi, jolloin niistä tuli sulavampia ja oikein siistejä. Volteille käännyttiin hienosti, vauhti pysyi yllä ihan ookoosti, vain asetus oli hitusen vajaavainen, eikä aivan läpi. Ravi oli tahdiltaan jotain keskinkertaisen tasoista - kyllä se liikkui, mutta ajoittain hidastui ja olisin toivonut vähän parempaa liikettä ja suurempaa vauhtia.

Käveltiin sen verran että halukkaat saivat heittää jalustimet kaulalle harjoitusravitehtävää varten.

Siis tietenkin heitin ne pois ihan riemusta kiljuen! Kuinkas muuten?

Harjoitusravissa tultiin keskihalkaisijaa pitkin, tehtiin siinä käyntiinsiirtymä ja jatkettiin aina vuoronperään vasemmalle ja oikealle. Lähdettiin humputtelemaan harjoitusravia onnesta soikeana ja näemmä puolet ajasta kulutin nojaamalla ihan liikaa taakse. On se kanssa ihmeellistä kun aina harjoitusravissa, varsinkin ilman apuvälineitä, on aina maattava jossain lautasten päällä. No, ainakin istuin hyvin siellä ravissa ja homma sujui sen puolesta mukavasti. Artsi liikkui ravissa hivenen laiskanpuoleisesti ja tuntui vain vetelöityvän tehtävän edetessä, onhan lämpimässä ilmassa töiden tekeminen vähintään mahdotonta.

Käyntiin siirtyminen meni tosi kivasti. Ensin hitaammin, mutta myöhemmin hyvin istuntapainotteisesti ja sulavasti. Olin tosi tyytyväinen, selvä ylämäki koko tekemisessä. Myöhemmin tosin vaihdettiin siirtymä suoraan pysähdykseen ravista, eikä se sujunut oikeastaan yhtään, ei missään vaihessa. Artsi näkyi kyllä tekevän kivoja tasajalkapysähdyksiä, mutta se olikin ainoa hyvä puoli. Ei vaan pysähdytty kunnolla, vetokisailtiin ja raviin siirtyminenkin oli hitaampaa kuin etanalla. Tosi hankalaa ja tahmeaa, ei yhtään hyvää tai kivaa pysähdystä saatu aikaiseksi.
Linjat olivat kuitenkin ihan suoria ja muuten hommat sujuivat kivasti. Ravi oli hyvää, vaikkakin tosi laiskaa ajoittain. Joten olin ihan tyytyväinen joka tapauksessa.

Seuraavaksi alettiin toinen pitkä sivu tulla laukassa, muuten tehtävä pysyi samana. Jalustimet sai halutessaan ottaa takaisin, mutten tietenkään tehnyt sitä (vaan luotin Artsiin ja siihen, ettei se lennätä minua kyydistä!)
Laukka olikin ihan parhaimmistoa tästä tunnista, ainakin itselleni jäi superfiilikset niistä nostoista ja laukasta itsessään. Varsinkin tähän oikeaan kierrokseen nostot olivat hyviä, saatiin oikeat laukat ja istuin niissäkin läpi (vaikka nojasinkin taakse ihan pikkasen liikaa) Vasempaan kierrokseen tuli pari väärää laukkaa, mutta luulen sen johtuneen hätäilystä - muutama puomi oli uran vieressä ja jotenkin pelkäsin ettei mahduta Artsin kanssa siitä välistä.

Ja siis laukka oli oikeasti tosi kivaa. Artsi eteni ja laukka pyöri lyhyestä matkasta huolimatta tosi kivasti. Mä istuin ihan loistavasti, kun en päässyt edes hakeutumaan jalustimille. Olin siellä vaan rauhassa, jalat rentoina ja meno keveänä. Ja siis mä istuin suurimman osan ravisiirtymisistäkin läpi, enkä vain pomppinut menemään! Ihan loistavaa.
Vasempaan kierrokseen Artsi tuntui hiukan innostuvan siitä laukasta, mutta pysyi kuitenkin kilttinä ja hallittuna, eikä riekkunut turhia. Voi hitsit, laukka oli tänään kyllä ihan superkivaa!

Lopulta ravailtiin hiukan kevyttä ravia. Alkuun vain löllöteltiin puolipitkin ohjin ja poni pöljäili minkä kerkesi (hidasteli, venkoili, oli vaan hankala) kunnes mulla meni vähän hermot siihen epätasaisuuteen ja päätin potkaista kunnolla hanaa alle. Reippaammassa ravissa Artsi pystyi kulkemaan suorana ja oli miellyttävämpi ratsastaa, vaikkei sitä vauhtia vieläkään ollut niin paljon kuin Marianne olisi tiistaina halunnut.
Siirryttiin käyntiin ja loppukäynnit.

Tämä tunti oli kyllä ihan superrankka :D Kenties olen vain paksu täti, mutta tuli kyllä tehtyä ihan kunnolla. Ja Artsi oli kyllä oikeastaan varsin kiva tänään. Hidas se oli kyllä kuin mikäkin, mutta ravit ja laukat menivät muuten ihan superloistavasti. Olen tyytyväinen ja nyt on hyvä jäädä lomalle.

Keskelle, alas selästä. Artsi tuli harjattua nopeasti ja heitettyä tarhaan, itse viivyin hetken, ennen kuin suuntasin takaisin kotiin.

Seuraaviin tapaamisiin, taas varmaan elokuun puolella jollei mitään muuta tapahdu.

Tässä vielä näkemyksemme rennoista loppuraveista 

Mutta ainakin ponia hymyilyttää!

Kaikki töihin

Olin ratsastamassa taas eilen, mulle oli laitettu Artsi, tunnilla myös Vinski, Pomo, Nikkis ja Jack, Artsi vain mun kanssani.
Katselin hetken tunteja, jonka jälkeen hain pikku-ukon sisälle, harjasin sen siistiksi ja heitin varusteisiin. Siitä kentälle ja satulaan.

Lähdettiin kävelemään. Tällä kertaa ei ollut alusta asti mitään jännitystä hevosta kohtaan, vaan saatoin ihan jopa ratsastaa. Siksipä kaivelin kaasua esiin ja pyöräyttelin jokusen voltinkin. Artsi liikkui oikeastaan oikein kivasti eteenpäin, sen sijaan asettuminen oli hankalampaa. Jotain saatiin aikaiseksi, mutta oli se touhu hitusen jäykempää kuin olisin toivonut.

Aloitettiin tehtävät käynnissä. Jokainen jäi oman puomin ympärille pyörimään ja ensin väännettiin pienen pientä kahdeksikkoa sen puomin yli. Aina suoristus puomin yli, lyhyttä käyntiä ja pienet ympyrät kunnon taivutuksilla. Vasemman kierroksen voltti oli selkeästi hankalampi, sillä Artsi valui koko ajan ulospäin, eikä mun ulko-ohja ollut kuulemma tarpeeksi tuntumalla. Kun lopulta muistutin hiukan raipalla että ulkopohkeesta kuuluu kääntyä, paranivat voltit selvästi. Saatiin oikein hyviä ja pyöreitä reittejä, jotka pysyivät yllättävän symmetrisinäkin.
Artsi tuli tässä tehtävässä ehkä vähän liiankin hitaaksi, mutta pyrin vain pitämään liikkeen yllä ja kenties jotenkin ne takajalat töissä. Keräiltiin kaulaa mahdollisimman lyhyeksi (silti taisin ratsastaa liian avoimesti, kädet liian suorina ja ohjat turhan löysinä) ja aseteltiin kunnolla sisälle. Loppujen lopuksi olen sitä mieltä että tehtävä sujui vallan hyvin - ei se kuitenkaan huono ollut missään tapauksessa.

Seuraavaksi jäätiin pyörimään ympyrälle sen oman puomin ympärillä. Väistätettiin takaosaa ulospäin ympyrällä, kunnon asetukset sisään ja jumppaa hevoselle.
Ensialkuun ei tapahtunut oikein mitään, mutta Marianne tuli sitten auttamaan, jonka ansiosta sain Artsin selvästi nopeammaksi pohkeelle. Väistötkin alkoivat sujua, kun osasin paremmin pyytää. Ne kerrat kun ei onnistuttu, johtuivat lähinnä mun fiilistelystä, jonka takia unohdin tehdä puolet niistä asioista joihin mun piti keskittyä.

Sieltä tuli kuitenkin hyviäkin väistöjä, Artsi siirsi pyllyään ja asettui kauniisti. Oikeassa kierroksessa tosin väistöihin tuli sellainen pikkuvika, että hevonen tunki vain hallitsemattomasti sisälle. En oikein saanut sitä korjattua, joten reitti pieneni ja väistöt loiventuivat.

Jatkettiin uraa pitkin ja nostettiin muutamat verkkalaukat pitkälle sivulle. Tässä vaiheessa päätin jännittyä ihan täysin, sillä "onhan se laukkaaminen superjännää, varsinkin Artsin kanssa!" Ekaan laukannostoon kiemurreltiinkin aivan kierossa, laukka nostettiin vähän myöhään ja varmistellen. Tuli siitä silti laukka ja vieläpä ihan hyvä laukka. Minä en istunut nyt niin hyvin kuin olisin voinut, mutta pistän sen selkävaivojen piikkiin. Noin muuten laukka kulki ja pyöri nätisti ja jatkui niin kauan kuin pyysin (ja loppui kun aloin liikaa jännittämään asioita x, y ja z).
Toinen laukka nousi jo rempseämmin, sain jopa keskityttyä siihen nostoon ja käytettyä istuntaa mukana pelkän pohkeella pumppaamisen sijaan. Toiseen suuntaan nostaessa jännitys iski taas pintaan kun jostain syystä kuvittelin Artsin pelkäävän sitä kulmaa tähän suuntaan tai jotain. Mun häsläämisestä huolimatta poni nosti hyvin ja laukkasi kiltisti, ei ampunut mua tantereeseen vaikka niin kuvittelinkin.

Lopputunti veivattiinkin harjoitusravissa. Harjoitusravia, kunnolla voltteja tallisivulla, monet käyntisiirtymät tiesivulla. Käyntisiirtymät olivat lähinnä ala-arvoisia ja tein niitä maksimissaan kaksi sivun aikana. Johtui jälleen selästä, nuo siirtymät alaspäin liikuttivat sitä liikaa, joka sattui muhun, enkä näinollen oikein kyennyt istumaan siirtymiä läpi. Siksi totesin että turha tapella, kun en itsekään pysty pyytämään.

Harjoitusravi menikin mukavammin, varsinkin alkuun Artsi tuntui jopa etenevän ihan hyvin ja sitten vain puksuteltiin innosta puhkuen. Sain varsin hyvää asetusta niille volteille ja kun tarpeeksi uskalsin pitää tuntumaa ja kyynerpäätä kyljessä, sain minä Artsinkin jopa pyöreäksi ja pehmeäksi. Yhtä helposti se tosin nousi sieltä poiskin, kun en tosiaan ole vielä sisäistänyt millä tavalla mun pitäisi tuota möhkälettä ratsastaa.
Artsi puksutteli hienosti ja homma sujui ongelmitta. Mä istuin hyvin ja kaikki toimi. Ainoastaan loppua kohden vauhti katosi ihan täysin, jonka jälkeen mentiin kuin aivokuolleet siellä. Mutta sitä ennen se meni nätisti.

Lopuksi kevenneltiin vielä hiukan ravia. Marianne käski ratsastaa ravia auki ja syöttämään ohjaa. Joo... Tein sen osittain, annoin hiukan ohjaa, pyörittelin ympyröitä ja taivuttelin sisälle. Hiukan pyysin myös ravia eteen ja isoksi, mutta... En vaan uskaltanut pyytää niin paljon kuin muiden hevosten kanssa. Kun Marianne huusi vauhtia, niin lopulta mulla vaan jalat vetelöityivät kun en yksinkertaisesti pystynyt siihen. Ei ole luotto hirveän korkealla tuon otuksen kanssa, vaikkei se varmaan mitään olisikaan tehnyt. Siksi tyydyttiin vain köpsöttelyyn, kunnes saatiin jäädä käyntiin.

Marianne kehui käynnin tosi hyväksi, samoin kuin harjoitusravin. Kevyt ravista jäi uupumaan, mutta kyllä tuo näkyi olevan kovin tyytyväinen.
Olinhan minäkin, ei siinä mitään. Ei huono ja kiva päästä veivaamaan sitä harjoitusravia pitkästä aikaa!

Keskelle, alas selästä. Artsi reippaasti pois ja takaisin kotiin.
Seuraavat kaksi viikkoahan ovat tallilla lomaa, joten elättelen heikkoa toivetta siitä, että pääsisin tällä viikolla vielä toisenakin päivänä ratsastamaan. Riippuu täysin töistä, mutta sen näkee sitten.

Paniikkia, liitoa ja liikettä

Eilen olin ratsastamassa, tällä kertaa jälleen vanhan Vinski-pojan kanssa, tunnillamme myös Nikkis, Pomo, Jack ja Artsi, Vinski vain mun kanssani.
Haettiin Vinski tarhasta, harjailtiin se nätiksi ja iskettiin varusteisiin. Sitten kentälle ja selkään.

Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. Annoin taas sen hetken vetristymisaikaa, jonka jälkeen aloin hakea reipasta käyntiä ja kunnon liikettä ulos siitä hevosesta. Alku oli suorastaan traagista, sillä Vinski lähinnä hieman nopeutti kulkuaan hetkeksi, vain lösähtääkseen sekunnin kuluttua takaisin siihen kolmijalkaiseen lyllertämiseen. Kun hetken aikaa jaksoin paukuttaa ja hakata päätäni seinään, ryhdistäytyi Vinski ja vaivautui kävelemään aika kivasti eteenpäin. Varmaan vieläkin se voisi kävellä paremmin läpi ja olla aktiivisempi, mutta olipahan reipas ja etenevä, se riitti minulle hyvin.
Tehtiin hieman isoja voltteja, haettiin asetusta läpi, mutta suurimmaksi osaksi vain pidin Vinskiä tahdissa, kurissa ja nuhteessa. Proomu oli oikein hieno kaikin tavoin.

Siirryttiin kevyt raviin. Toisella pitkällä sivulla oli jokunen ravipuomi hyvinkin lyhyillä väleillä, toisella sivulla sitten muutama puomi ehkä asteen normaaleimmilla väleillä. Päädyssä oli ympyrällä kaksi puomia, joita yliteltiin rennon rauhallisesti.
Koska molemmat ravipuomit olivat hieman lyhyitä, koitin saada Vinskin ravin aktiiviseksi, mutta lyhyemmäksi. Ajatus on tärkein ja sen toteuttaminen toinen asia, mutta ainakin yritin!

Muualla saatiin Vinskistä irti ihan mukavaa ja tahdikasta ravia. Poni jaksoi ravata, kääntyi hyvin ja toimi nätisti, ei mitään valitettavaa. Puomeille meno oli hiukan hankalampaa, sain kyllä liikettä ja sain sen ehkä lyhenemäänkin ennen puomeja, mutta oli se silti vähän kananlentoa ja sokean menoa. Välillä päästiin tosi hyvin puomeille, tuntui että ravattiin niiden yli sulavasti ja pahemmin kolistelematta, mutta välillä vauhti kuoli liikaa jolloin puomien ylitys meni ihan koikkelehtimiseksi ja välillä taas baanailtiin liian kovaa yli ja vietiin melkein puomit mukanamme. Osa kuitenkin onnistui, joten olen tyytyväinen - puomit ovat vaikeita. Ja esteet. Ja kaikki aiheeseen liittyvä.

Myöhemmin toisten puomien väliä pidennettiin, jolloin pystyttiin tulemaan niille sujuvammassa ravissa. Alku oli hankalaa, mutta sitten se lähti sujumaan ja päästiin ylittämään ne nätisti. Muutenkin Vinski oli oikein hyvä; kevyt kädelle, reipas ja mukava. Ei mitään ongelmia missään, olin vallan tyytyväinen.

Käveltiin hetki ja laukassa lähdettiin vuorotellen ylittämään puomeja. Ensin ravattiin ravipuomien yli, niiden jälkeen laukka, sitten kolmen laukkapuomin sarja, joista keskimmäinen oli sokeripalojen kanssa noin viisi senttiä maanpinnan yläpuolella.
No, loogisestihan se viisisenttinen puomi oli mielestäni este olihan se kannattamien päässä! Siksipä mä aloin jännittämään ihan hulluna, oikein sellaista "en pysty, en osaa, en kykene"-tyylistä puolipaniikkia. Se hieman vaikeutti suoritustamme, kun rouva ratsastaja lähinnä tärisi kyydissä.

Päästiin lopulta suorittamaan, superkyllästynyt konkariratsu ja raudankankea täti. Ravipuomit menivät nätisti, laukannosto oli hieman hutiloita ja laukassa lähinnä pompin, jalat nousivat kymmenen senttiä ylemmäs ja sitten heiluttiin holtittomasti kohti puomeja. Vinski hoiteli puomit omalla tyylillään, akka pyöri kyydissä kuin pottusäkki ja kuin ihmeenkaupalla selvittiin toiselle puolelle. No, eka kerta on aina vaikein ja tuo hieman ehkä helpotti tätä jännitystäni, joten vetäistiin toinen kerta heti perään.
Tällä kertaa laukka oli selvästi liian huonosti pyörivää ja hidasta, joten vetäistiin ympyrä. Sekin ihan kamala, kun mun kädet vaelsivat ja istuminen oli omanlaistaan taidetta. Puomitkaan eivät paljon paremmin sujuneet kun minä kuvittelin vauhtimme olevan liian huima (note-to-self: se ei ollut) ja Vinski joutui taas kestämään säheltävää akkaa. Kunnialla mentiin kyllä yli, joten uskallettiin vaihtaa suuntaa ja kävellä hetki.

Oikea kierros olikin parempi. Nyt kun nostettiin laukka, käski Marianne polkaista kunnolla vauhtia. Tein työtä käskettyä ja sain Vinskistä irti sellaista laukkaa, että leuka oli jäädä matkan varrelle. Se shokki oli niin suuri, että unohdin täysin tehdä mitään, joten laukka pysyi hyvänä vain kaarteen ajan, mutta puomeille se kuoli ja lyllerrettiin tyylivapaasti yli. Seuraavalla kerralla pyysin jälleen laukkaan vauhtia ja takajalkoja liikkeelle. Nyt kun laukasta tuli oikeasti ilmavaa, etenevää ja hyvää, en järkyttynyt turhia, vaan istuin alas ja ratsastin paremmalla tatsilla puomeille. Vaikka vauhti tuntui mun mielestä kovalta, päätin etten nypi turhia kun kerran käsketään tässä laukassa mennä puomeille. Ylitys oli kuulemma huomattavan paljon parempi ja sujuvampi, mä en oikein osannut sanoa, kun tiesin vain että Vinski kolautteli ja olin itse niin paniikissa etten oikein ehtinyt keskittyä mihinkään muuhun ;)

Lopuksi ravailtiin kevyesti. Mun piti ottaa kunnon loppuravi-asenne, joten pyörittelin kunnolla ympyröitä, pyysin asetusta läpi ja ratsastin Vinskiä reippaasti eteen. Se oli oikein hyvä - vasempaan kierrokseen asetus meni heikommin läpi, mutta sain senkin kun vaivauduin kunnolla pyytämään. Liikettä löydettiin kunnolla (täti tärisi taas vaihteeksi kyydissä) ja fiilis oli vallan hyvä. Vinskikin uskalsi edes hiukan rentoutua ja pärskiä, hieman saatiin ehkä kaulaakin venymään. Jes!

Käyntiin ja loppukäynnit. Olin vallan tyytyväinen tähän suoritukseen, vaikka "este" mun pasmani sekoittikin. Olen vaan niin mielettömän fiiliksissä noista liikkeistä joita olen Vinskistä nyt saanut irti. Ihan uskomaton se ero kun hevonen oikeasti lähtee liikkumaan, sen peruslyllerryksen sijaan. Ai kamala, mutta toisaalta niin hienoa!

Keskelle, alas selästä. Poni talliin, varusteet pois ja nopea harjailu. Sitten jälleen kotia kohti.