Katselin hetken tunteja, jonka jälkeen hain pikku-ukon sisälle, harjasin sen siistiksi ja heitin varusteisiin. Siitä kentälle ja satulaan.
Lähdettiin kävelemään. Tällä kertaa ei ollut alusta asti mitään jännitystä hevosta kohtaan, vaan saatoin ihan jopa ratsastaa. Siksipä kaivelin kaasua esiin ja pyöräyttelin jokusen voltinkin. Artsi liikkui oikeastaan oikein kivasti eteenpäin, sen sijaan asettuminen oli hankalampaa. Jotain saatiin aikaiseksi, mutta oli se touhu hitusen jäykempää kuin olisin toivonut.
Aloitettiin tehtävät käynnissä. Jokainen jäi oman puomin ympärille pyörimään ja ensin väännettiin pienen pientä kahdeksikkoa sen puomin yli. Aina suoristus puomin yli, lyhyttä käyntiä ja pienet ympyrät kunnon taivutuksilla. Vasemman kierroksen voltti oli selkeästi hankalampi, sillä Artsi valui koko ajan ulospäin, eikä mun ulko-ohja ollut kuulemma tarpeeksi tuntumalla. Kun lopulta muistutin hiukan raipalla että ulkopohkeesta kuuluu kääntyä, paranivat voltit selvästi. Saatiin oikein hyviä ja pyöreitä reittejä, jotka pysyivät yllättävän symmetrisinäkin.
Artsi tuli tässä tehtävässä ehkä vähän liiankin hitaaksi, mutta pyrin vain pitämään liikkeen yllä ja kenties jotenkin ne takajalat töissä. Keräiltiin kaulaa mahdollisimman lyhyeksi (silti taisin ratsastaa liian avoimesti, kädet liian suorina ja ohjat turhan löysinä) ja aseteltiin kunnolla sisälle. Loppujen lopuksi olen sitä mieltä että tehtävä sujui vallan hyvin - ei se kuitenkaan huono ollut missään tapauksessa.
Seuraavaksi jäätiin pyörimään ympyrälle sen oman puomin ympärillä. Väistätettiin takaosaa ulospäin ympyrällä, kunnon asetukset sisään ja jumppaa hevoselle.
Ensialkuun ei tapahtunut oikein mitään, mutta Marianne tuli sitten auttamaan, jonka ansiosta sain Artsin selvästi nopeammaksi pohkeelle. Väistötkin alkoivat sujua, kun osasin paremmin pyytää. Ne kerrat kun ei onnistuttu, johtuivat lähinnä mun fiilistelystä, jonka takia unohdin tehdä puolet niistä asioista joihin mun piti keskittyä.
Sieltä tuli kuitenkin hyviäkin väistöjä, Artsi siirsi pyllyään ja asettui kauniisti. Oikeassa kierroksessa tosin väistöihin tuli sellainen pikkuvika, että hevonen tunki vain hallitsemattomasti sisälle. En oikein saanut sitä korjattua, joten reitti pieneni ja väistöt loiventuivat.
Jatkettiin uraa pitkin ja nostettiin muutamat verkkalaukat pitkälle sivulle. Tässä vaiheessa päätin jännittyä ihan täysin, sillä "onhan se laukkaaminen superjännää, varsinkin Artsin kanssa!" Ekaan laukannostoon kiemurreltiinkin aivan kierossa, laukka nostettiin vähän myöhään ja varmistellen. Tuli siitä silti laukka ja vieläpä ihan hyvä laukka. Minä en istunut nyt niin hyvin kuin olisin voinut, mutta pistän sen selkävaivojen piikkiin. Noin muuten laukka kulki ja pyöri nätisti ja jatkui niin kauan kuin pyysin (ja loppui kun aloin liikaa jännittämään asioita x, y ja z).
Toinen laukka nousi jo rempseämmin, sain jopa keskityttyä siihen nostoon ja käytettyä istuntaa mukana pelkän pohkeella pumppaamisen sijaan. Toiseen suuntaan nostaessa jännitys iski taas pintaan kun jostain syystä kuvittelin Artsin pelkäävän sitä kulmaa tähän suuntaan tai jotain. Mun häsläämisestä huolimatta poni nosti hyvin ja laukkasi kiltisti, ei ampunut mua tantereeseen vaikka niin kuvittelinkin.
Lopputunti veivattiinkin harjoitusravissa. Harjoitusravia, kunnolla voltteja tallisivulla, monet käyntisiirtymät tiesivulla. Käyntisiirtymät olivat lähinnä ala-arvoisia ja tein niitä maksimissaan kaksi sivun aikana. Johtui jälleen selästä, nuo siirtymät alaspäin liikuttivat sitä liikaa, joka sattui muhun, enkä näinollen oikein kyennyt istumaan siirtymiä läpi. Siksi totesin että turha tapella, kun en itsekään pysty pyytämään.
Harjoitusravi menikin mukavammin, varsinkin alkuun Artsi tuntui jopa etenevän ihan hyvin ja sitten vain puksuteltiin innosta puhkuen. Sain varsin hyvää asetusta niille volteille ja kun tarpeeksi uskalsin pitää tuntumaa ja kyynerpäätä kyljessä, sain minä Artsinkin jopa pyöreäksi ja pehmeäksi. Yhtä helposti se tosin nousi sieltä poiskin, kun en tosiaan ole vielä sisäistänyt millä tavalla mun pitäisi tuota möhkälettä ratsastaa.
Artsi puksutteli hienosti ja homma sujui ongelmitta. Mä istuin hyvin ja kaikki toimi. Ainoastaan loppua kohden vauhti katosi ihan täysin, jonka jälkeen mentiin kuin aivokuolleet siellä. Mutta sitä ennen se meni nätisti.
Lopuksi kevenneltiin vielä hiukan ravia. Marianne käski ratsastaa ravia auki ja syöttämään ohjaa. Joo... Tein sen osittain, annoin hiukan ohjaa, pyörittelin ympyröitä ja taivuttelin sisälle. Hiukan pyysin myös ravia eteen ja isoksi, mutta... En vaan uskaltanut pyytää niin paljon kuin muiden hevosten kanssa. Kun Marianne huusi vauhtia, niin lopulta mulla vaan jalat vetelöityivät kun en yksinkertaisesti pystynyt siihen. Ei ole luotto hirveän korkealla tuon otuksen kanssa, vaikkei se varmaan mitään olisikaan tehnyt. Siksi tyydyttiin vain köpsöttelyyn, kunnes saatiin jäädä käyntiin.
Marianne kehui käynnin tosi hyväksi, samoin kuin harjoitusravin. Kevyt ravista jäi uupumaan, mutta kyllä tuo näkyi olevan kovin tyytyväinen.
Olinhan minäkin, ei siinä mitään. Ei huono ja kiva päästä veivaamaan sitä harjoitusravia pitkästä aikaa!
Keskelle, alas selästä. Artsi reippaasti pois ja takaisin kotiin.
Seuraavat kaksi viikkoahan ovat tallilla lomaa, joten elättelen heikkoa toivetta siitä, että pääsisin tällä viikolla vielä toisenakin päivänä ratsastamaan. Riippuu täysin töistä, mutta sen näkee sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti