Haettiin Vinski tarhasta, harjailtiin se nätiksi ja iskettiin varusteisiin. Sitten kentälle ja selkään.
Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. Annoin taas sen hetken vetristymisaikaa, jonka jälkeen aloin hakea reipasta käyntiä ja kunnon liikettä ulos siitä hevosesta. Alku oli suorastaan traagista, sillä Vinski lähinnä hieman nopeutti kulkuaan hetkeksi, vain lösähtääkseen sekunnin kuluttua takaisin siihen kolmijalkaiseen lyllertämiseen. Kun hetken aikaa jaksoin paukuttaa ja hakata päätäni seinään, ryhdistäytyi Vinski ja vaivautui kävelemään aika kivasti eteenpäin. Varmaan vieläkin se voisi kävellä paremmin läpi ja olla aktiivisempi, mutta olipahan reipas ja etenevä, se riitti minulle hyvin.
Tehtiin hieman isoja voltteja, haettiin asetusta läpi, mutta suurimmaksi osaksi vain pidin Vinskiä tahdissa, kurissa ja nuhteessa. Proomu oli oikein hieno kaikin tavoin.
Siirryttiin kevyt raviin. Toisella pitkällä sivulla oli jokunen ravipuomi hyvinkin lyhyillä väleillä, toisella sivulla sitten muutama puomi ehkä asteen normaaleimmilla väleillä. Päädyssä oli ympyrällä kaksi puomia, joita yliteltiin rennon rauhallisesti.
Koska molemmat ravipuomit olivat hieman lyhyitä, koitin saada Vinskin ravin aktiiviseksi, mutta lyhyemmäksi. Ajatus on tärkein ja sen toteuttaminen toinen asia, mutta ainakin yritin!
Muualla saatiin Vinskistä irti ihan mukavaa ja tahdikasta ravia. Poni jaksoi ravata, kääntyi hyvin ja toimi nätisti, ei mitään valitettavaa. Puomeille meno oli hiukan hankalampaa, sain kyllä liikettä ja sain sen ehkä lyhenemäänkin ennen puomeja, mutta oli se silti vähän kananlentoa ja sokean menoa. Välillä päästiin tosi hyvin puomeille, tuntui että ravattiin niiden yli sulavasti ja pahemmin kolistelematta, mutta välillä vauhti kuoli liikaa jolloin puomien ylitys meni ihan koikkelehtimiseksi ja välillä taas baanailtiin liian kovaa yli ja vietiin melkein puomit mukanamme. Osa kuitenkin onnistui, joten olen tyytyväinen - puomit ovat vaikeita. Ja esteet. Ja kaikki aiheeseen liittyvä.
Myöhemmin toisten puomien väliä pidennettiin, jolloin pystyttiin tulemaan niille sujuvammassa ravissa. Alku oli hankalaa, mutta sitten se lähti sujumaan ja päästiin ylittämään ne nätisti. Muutenkin Vinski oli oikein hyvä; kevyt kädelle, reipas ja mukava. Ei mitään ongelmia missään, olin vallan tyytyväinen.
Käveltiin hetki ja laukassa lähdettiin vuorotellen ylittämään puomeja. Ensin ravattiin ravipuomien yli, niiden jälkeen laukka, sitten kolmen laukkapuomin sarja, joista keskimmäinen oli sokeripalojen kanssa noin viisi senttiä maanpinnan yläpuolella.
No, loogisestihan se viisisenttinen puomi oli mielestäni este olihan se kannattamien päässä! Siksipä mä aloin jännittämään ihan hulluna, oikein sellaista "en pysty, en osaa, en kykene"-tyylistä puolipaniikkia. Se hieman vaikeutti suoritustamme, kun rouva ratsastaja lähinnä tärisi kyydissä.
Päästiin lopulta suorittamaan, superkyllästynyt konkariratsu ja raudankankea täti. Ravipuomit menivät nätisti, laukannosto oli hieman hutiloita ja laukassa lähinnä pompin, jalat nousivat kymmenen senttiä ylemmäs ja sitten heiluttiin holtittomasti kohti puomeja. Vinski hoiteli puomit omalla tyylillään, akka pyöri kyydissä kuin pottusäkki ja kuin ihmeenkaupalla selvittiin toiselle puolelle. No, eka kerta on aina vaikein ja tuo hieman ehkä helpotti tätä jännitystäni, joten vetäistiin toinen kerta heti perään.
Tällä kertaa laukka oli selvästi liian huonosti pyörivää ja hidasta, joten vetäistiin ympyrä. Sekin ihan kamala, kun mun kädet vaelsivat ja istuminen oli omanlaistaan taidetta. Puomitkaan eivät paljon paremmin sujuneet kun minä kuvittelin vauhtimme olevan liian huima (note-to-self: se ei ollut) ja Vinski joutui taas kestämään säheltävää akkaa. Kunnialla mentiin kyllä yli, joten uskallettiin vaihtaa suuntaa ja kävellä hetki.
Oikea kierros olikin parempi. Nyt kun nostettiin laukka, käski Marianne polkaista kunnolla vauhtia. Tein työtä käskettyä ja sain Vinskistä irti sellaista laukkaa, että leuka oli jäädä matkan varrelle. Se shokki oli niin suuri, että unohdin täysin tehdä mitään, joten laukka pysyi hyvänä vain kaarteen ajan, mutta puomeille se kuoli ja lyllerrettiin tyylivapaasti yli. Seuraavalla kerralla pyysin jälleen laukkaan vauhtia ja takajalkoja liikkeelle. Nyt kun laukasta tuli oikeasti ilmavaa, etenevää ja hyvää, en järkyttynyt turhia, vaan istuin alas ja ratsastin paremmalla tatsilla puomeille. Vaikka vauhti tuntui mun mielestä kovalta, päätin etten nypi turhia kun kerran käsketään tässä laukassa mennä puomeille. Ylitys oli kuulemma huomattavan paljon parempi ja sujuvampi, mä en oikein osannut sanoa, kun tiesin vain että Vinski kolautteli ja olin itse niin paniikissa etten oikein ehtinyt keskittyä mihinkään muuhun ;)
Lopuksi ravailtiin kevyesti. Mun piti ottaa kunnon loppuravi-asenne, joten pyörittelin kunnolla ympyröitä, pyysin asetusta läpi ja ratsastin Vinskiä reippaasti eteen. Se oli oikein hyvä - vasempaan kierrokseen asetus meni heikommin läpi, mutta sain senkin kun vaivauduin kunnolla pyytämään. Liikettä löydettiin kunnolla (täti tärisi taas vaihteeksi kyydissä) ja fiilis oli vallan hyvä. Vinskikin uskalsi edes hiukan rentoutua ja pärskiä, hieman saatiin ehkä kaulaakin venymään. Jes!
Käyntiin ja loppukäynnit. Olin vallan tyytyväinen tähän suoritukseen, vaikka "este" mun pasmani sekoittikin. Olen vaan niin mielettömän fiiliksissä noista liikkeistä joita olen Vinskistä nyt saanut irti. Ihan uskomaton se ero kun hevonen oikeasti lähtee liikkumaan, sen peruslyllerryksen sijaan. Ai kamala, mutta toisaalta niin hienoa!
Keskelle, alas selästä. Poni talliin, varusteet pois ja nopea harjailu. Sitten jälleen kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti