lauantai 15. heinäkuuta 2017

Lomalle viimeinkin

Eilen oli viimeinen tunti ennen lomaa ja mulla oli Pomo. Tunnilla myös Evita, Jack ja Artsi, Pomo vain mun kanssani.


Aloitettiin nopeilla alkukäynneillä. Tai no, ei nyt kovin nopeilla, sillä ponin mielestä ilma oli liian kuuma, eikä hän mitenkään jaksanut liikkua oikein minnekään. Jouduin ihan kunnolla vaatimaan, ennen kuin se liikkuminenkin alkoi sujua. Asetukset olivat taas tosi vajaita, mutta ainakin poni kääntyi hyvin ja oli sikses tottelevainen. (Josta puheenollen: tällä kertaa se toki kääntyi ilman että raippaa siirsi ulkokäteen. Valittaminen auttaa aina!)

Kevyttä ravia otettiin hiukan kenttää ympäri. Ratsastin Pomoa reippaasti eteenpäin, Pomo ei ihan yhtä reippaasti ravannut, mutta eteni sentään jotenkin. Kääntyminen toimi aika kivasti ja ongelmitta, asettaminen ei sitten yhtään niin ongelmitta. Sain taas vain hiukan sitä naamaa kääntymään, mutta missään määrin rehellisesti se hevonen ei toki asettunut.

Lopuksi sitten otettiin laukkaa vähän jaetulla kentällä. Laukka oli taas se selkeästi heikoin lenkki. Se vasen kierros meni ihan mukavasti, mitä nyt puolet nostoista muuttuivat ravilisäyksiksi koska en näemmä jaksanut pitää koko nostoa sitä ulko-ohjaa kädessä, vaan löysäsin sen siinä nostohetkellä. Kun valmistelin ja nostin, niin kyllä sieltä nousi aika kivasti. Poni nyt oli kyllä laiska ja laukka tipahteli aika helposti, mutta joo. Liike oli vähän hidasta, mutta kyllä se siinä meni ja laukkasi ihan kohtuullisesti. Saatiin käännyttyä tähän suuntaan oikein kivasti, mitä nyt kerran taidettiin täräyttää väärälle puolelle kenttää, mutta ei se niin nuukaa.


Oikea kierros olikin kääntymisen suhteen tuttuun tapaan heikompi. Se on ihan selvää, siis poni ei ole yhtään ulko-ohjalla vaan painaa pelkällä sisäohjalla. Kun sitten yritin kääntää ympyrää tai vaikka vain pitää ponin kentän oikeassa päädyssä, niin se saattoi vain kadota täysin, kaatua ulos ja pamautella suoraan eteenpäin välittämättä mun kääntämisyrityksistä. Tosin nyt oli sellainen positiivinen juttu, että jopa sain sen ponin kääntymään muutaman kerran, ihan ympyrällekin (iiisolle ympyrälle, mutta kumminkin). Vaan silti suurin osa käännöksistä kariutui siihen, että ulko-ohja löi tyhjää ja poni oli vino, siis todella vino. On se hankalaa. Istuin kuitenkin ihan kivasti laukassa ja se meni muuten aika hienosti. Me vaan eksyttiin reitiltä, eikä ihan edetty tarpeeksi. Kuitenkin, ehkä enemmän positiivista taas kuin negatiivista!

Loppukäynnit käytiin kävelemässä maastossa. Poni oli oikein iloinen ja kiltti, mitä nyt siinä ihan alkuun kun käveltiin Evitan perässä ja mamma ilmeisesti lyllersi liian hitaasti eteenpäin, joten Pomo päätti teroitella hampaitaan toisen takamukseen. Ohitimme siis ponin ja minun mielenrauhan takia Evitan vaivihkaa ja johan matkanteko helpottui. Juteltiin Mariannen kanssa tuosta ohjasongelmasta ja se hiukan demonstroi millä tavalla se poni pitäisi saada irti siitä sisäohjasta, tukeutumaan ulos ja suoristumaan. Täytyy koittaa hiukan treenata tätä asiaa loman jälkeen. Jos sen saisi tukemaan myös vasemmalle, niin homma olisi varmaan aika hiton helppoa ja hienoa. Se on vaan nyt vaikeaa kun se ei tukeudu ja on vino, enkä minä osaa ratsastaa sitä sille ohjalle.
Mutta ei kun harjoittelemaan vaan. Heti loman jälkeen. Kyllä se tuosta pian meneekin.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Lämmintä sadetta

Tiistai oli jo tuttuun tapaan Pomo-päivä, tunnilla myös Artsi, Vinski, Jack, Evita ja Simo, Pomo vain mun kanssani. Ponin laitoin nopeasti kuntoon, se on oikeasti ollut nyt jopa niin hyväntuulinen. Ei yhtään sellainen hammaspeikko kuin yleensä.
Siitä kentälle ja selkään.


Alkuun käyntiä. Ponia tuli taas ratsastettua eteen ja tehtyä niitä voltteja. Nyt sain jo paremmin vaadittua asetusta läpi, mutta vain oikealle. Vasen on niin kovin paljon vaikeampi. Poni oli kuitenkin oikein hyvä, reipas ja mukava. Homma sujui ja tuntui hyvältä.
Seuraavaksi jakauduttiin kahtia ja saatiin omat kentän puoliskot, joilla sitten laukattiin vuoronperään. Valitettavasti pääsin Pomon kanssa laukkaamaan vain vasempaan kierrokseen, mutta onneksi se oli tämä helpompi suuntakin. Laukka nousi kivasti ja ongelmitta ja pysyi hyvin yllä. Muutaman tahkoamisen jälkeen sain ponin kääntymään ja sen jälkeen laukka oli varsin sujuvaa ja helppoa. Poni kääntyi nätisti, laukkasi eteen ja toimi pienin ja siistein avuin. Ainoana ongelmana olivat mun jalkani, jotka heiluivat taas kuin kopterin lavat. Luulen että jännitin ja sen lisäksi se saappaan pohjissa oleva hiekka teki saappaista vähän liukkaat. Pienen rentoutumisen jälkeen jalkojen heiluminen vähän rauhoittui ja homma sujui siistimmin.

Kun oltiin verrytelty laukassa, palattiin kaikki samalle kentän puoliskolle ja tehtiin tallipitkällä sivulla ravissa vähän lisäystä ja muualla tehtiin sitten voltteja harjoitusravissa, taivuteltiin ja otettiin poneja tuntumalle. Tämä oli oikein hyvä. Ok, en saa ponia jostain syystä yhtään kääntymään jos se raippa ei ole ulkokädessä (en siis edes käytä sitä, se vaan ei jostain syystä käänny jos raippa on sisällä. Nyt sain ihan lopuksi pari kertaa käännettyä raippa sisäkädessä kun Marianne pakotti, mutta jotenkin se on nyt vähän hankalaa). Mutta raippa ulkokädessä poni kääntyi hienosti, saatiin vähän jonkinmoista asetusta ja minä tein kaikkeni jotta saisin ponin hiukan lyhenemään ja tukeutumaan ohjaan paremmin. On se hankalaa, se ohjalla ratsastus, mutta kaipa se parempaan suuntaan menee. Ainakin poni pysyy paremmin ulko-ohjalla kun en löysää sitä koko ajan.


Lisäykset tehtiin keventäen ja ne olivat aika loistavia. Nyt uskalsin pyytää kun tiesin kuinka paljon ponista voi lähteä ja sillähän saatiinkin aika hyvää settiä. Ensimmäisillä kerroilla pyysin kyllä, mutta en tarpeeksi (heh, vauhtisokeus) mutta kun Marianne totesi että täytyy pyytää lisää, niin kyllähän sieltä tuli aika kivaa lisäystä. Ponin askel venyi kuin suuremmallakin hevosella ja akka heilui taas kyydissä suoranaisen hämmentyneenä. Voikin tuntua hyvältä ja siistiltä kun se poni kerran elämässään liikkuu oikeasti eteen ja käyttää sitä takapäätään! Se liike on jotain todella erilaista ja jotenkin ei siellä voi olla virnuilematta epämääräisesti. Miten hienosti poni taas menikään.

Kun oltiin lisäilty molempiin suuntiin, aina vain parantaen. Poni kun tietysti herkityi koko ajan ja toimi paremmin. Oli aika mageeta, ei voi muuta sanoa.
Ravien jälkeen sitten vain käveltiin loppukäynnit, siitä keskelle ja alas selästi. Hieno poni pääsi talliin syömään ja minä lähdin kotiin.

Nyt onkin enää perjantaina ratsastus ja sitten alkaa kahden viikon loma. Kuinka sen tässä kestääkään. Ainakin nyt on mennyt niin hyvin, että toivottavasti en ihan taannu loman aikana.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kun viimein tietää missä mättää

Tänäänkin oli vuorossa Pomo, tunnilla myös Evita ja Vinski, Pomo vain mun kanssani. Poni tuli vetäistyä kuntoon ja sitten lähdettyä kentälle. Oli lämmintä ja ihanaa, kesä on sitten mukavaa.


Alkukäynneissä aloitettiin tutulla kuviolla - ponia kunnolla eteen ja voltteja. Tällä kertaa yritin jälleen parantaa sen asetuksen tekemistä, mutta on se silti vaikeaa. Poni tuntui antavan hiukan paremmin periksi kuin yleensä mutta.. Varmaan pitäisi vaatia todella paljon enemmän, mutta se tuntuu kamalan vaikealta ja hankalalta. Niin etten sitten jää vain kiskomaan tai jotain tällaista. Poni kuitenkin kääntyi ja hiukan asettuikin, joten oli se aika ookoo. Käyntiä eteen ratsastaessa sai taas muutaman kerran täräyttää ihan kunnolla eteen, ennen kuin ponista löytyi se eteenpäin pyrkivä vaihde. Sen jälkeen Pomo olikin varsin reipas ja käveli iloisesti eteen.

Siirryttiin raviin ja tehtiin samaa settiä kuin eilen, ympyrää päädyissä ja ravipuomit pitkillä sivuilla. Tänään oli vain tuhat kertaa helpompaa kuin eilen, heh. Ensin Pomo parkkeerasi uralle, mutta kun täräytin vauhdin kuntoon, niin johan ei kääntymisessäkään ollut enää mitään ongelmaa. Poni toimi kiltisti, ylitti puomit siististi, kääntyi ympyröille ja ehkä hiukan ajatteli sitä asettumistakin. Tällä kertaa pysyttiin myös vähän tasaisemmin molemmilla ohjilla, mutta kyllä se vasen käsi ulkona on selkeästi hankalampi.
Vähän jouduin taas ratsastamaan ponia eteen tässä ravissa, se nimittäin tykkäsi reagoida pohkeeseen ja pieneen raippaan vain heiluttelemalla häntää. Kun muutaman kerran pistettiin isän kädestä sitä vauhtia, niin johan ponikin alkoi reagoida jalkaan ja liikkua eteen myös ravissa. Oli aika kivaa liikkumista ja olin todella tyytyväinen suoritukseemme.

Käveltiin hetki, ennen kuin laukattiin kaikki uraa pitkin, villeinä ja vapaina.


Laukka aloitettiin oikealle, joka nyt on se selkeästi vaikeampi suunta kääntyä. Tässä kierroksessa olikin alusta asti ongelmana se, että Pomo laukkasi vain uralla, en saanut sitä edes puolta metriä ulos sieltä. Taisteltiin hetki, siirrettiin raippaa ulkokäteen ja sitten lopulta sain ponin laukkaamaan edes poissa uralta. Sen enempää kääntämistä en jaksanut sitten edes tehdä, vaan tyydyin siihen että määrään edes reitin sen uran puksuttamisen sijaan. Laukannostot olivat selvästi parempia kuin viime viikolla, sain paremmin istuttua niissä ja nostot olivat enemmän nostoja kuin ajamisia. Istuin laukassa hyvin ja alun vaikeuksien (ravisiirtymisien ja löysän laukan...) jälkeen poni jopa ihan heräsi. Se innostui ihan laukkaamaan kavereiden perässä, jolloin sen laukasta tuli hyvinkin suurta ja aktiivista. Ei kuitenkaan lähdetty lapasesta, joten lähinnä vain fiilistelin ponia joka oikeasti liikkui jonnekin.

Toiseen suuntaan homma sujui aikalailla samaan tapaan. Tässäkin jouduttiin ensin tahkoamaan käännöksen kanssa, mutta kun ensimmäinen saatiin onnistumaan, niin ponikin muisti että hän osaa kääntyä myös ihan kevein ja siistein avuin. Tehtiinkin hiukan ympyrää, laukattiin täysillä suoria pätkiä ja lopuksi vielä hiukan nousin jalustimille, jotta poni saisi hiukan venyttää itseään. Sitten käyntiin ja lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon.
Ja se on muuten kivaa. Kun enää ei jännitä ja ponikin on niin fiksu siellä. Mukavaa ja rentoa kävellä se hetki metsäpoluilla, ennen kuin ratsastettiin tallin pihaan, vietiin poni pesulle ja siitä tarhailemaan.

Oli mukava päivä. Olisipa aina kesä.
Tai jos edes kesäisin olisi kesä. Sekin olisi alku.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Hauskaa ratsastusta kesäsäässä

Tänään mulla oli jälleen Pomo, tunnilla myös Vinski, Artsi ja Jack, Pomo vain mun kanssani. Päädyin kysymään josko saisin mennä ilman satulaa ja lupa heltisi - kunhan vain kakkua tulisi tippumisesta. Poni siis kuntoon ja kentälle, jossa ilmainen talliorjani pääsi heittämään mut selkään. Siitä tulee hyvä ponipoika.


Ilman satulaa on tietenkin aina astetta jännempää, joten tälläkin kertaa ratsastettiin kyllä käyntiä eteen, mutta ei nyt ihan niin hurjasti kuin yleensä. Tehtiin ympyrää ja volttia, koitin hiukan paremmin vaatia asetusta läpi (siinä juurikaan paremmin onnistumatta) ja pyysin aktiivista käyntiä eteen. Pompeli oli oikein mukava ja mukana tässä jutussa. Ei raakaa työskentelyä, mutta hyvää fiilistelyä ja mukavaa puuhastelua ainakin.

Marianne laittoi pitkille sivuille ravipuomit ja päädyissä piti tehdä pääty-ympyrät. Lähdettiin siis raviin ja ensi alkuun taistelimme Pomon kanssa, jonka mielestä hieman epätasainen ratsastaja tarkoitti sitä, ettei ole pakko kääntyä, saati sitten mennä puomeille. Karautettiin pari kertaa puomien ohi ja löllyttiin uralla. Sitten vihdoin sain kerättyä istuntaani hiukan kasaan, joka helpotti kääntymistä huomattavasti. Kun sitten vielä hiukan täräytin pohkeella että ponikin tajusi puomien olevan pakollinen juttu, niin johan päästiin yli ja aika tosi hienostikin. Hieman epäilin istumiskykyäni, mutta hyvin pysyin kyydissä sen kummempia hytkymättä. Välillä tosin myötäsin puomeilla liikaakin mukana, jolloin poni lähti hiukan jo altakin juoksemaan.
Ravi meni kuitenkin tosi kivasti. Puomit menivät kuin vettä vaan ja pääty-ympyröillekin poni kääntyi. Lähdettiin pian nostamaan pääty-ympyröille myös laukkaa, vasempaan kierrokseen näin ensin. Nostettiin ympyrän avoimelta sivulta ja laukkailtiin sen verran kuin hyvältä tuntui. Näin ilman satulaa laukannostot olivat selvästi parempia kuin viimeksi. Ihan eka epäonnistui kun heitin ohjat pois ja keikuin vain kyydissä, mutta sitten kun pidin ohjat kädessä, niin johan tuokin lähti toimimaan. Sain pyöräytettyä istunnan mukaan laukannostossa, jolloin poni nosti paljon paremmin ja minäkin sain istuttua kivasti kyydissä näin ilman satulaa. Tein muutamat ympyrätkin jopa ja sain sen ponin kääntymään, mutta suurimmaksi osaksi otin puolikasta ympyrää laukkaa ja siirtymän takaisin raviin. Istuin tosiaan tosi kivasti, ainoa miinus oli kääntyminen, jossa kallistuin sisään kuin olisi parempikin mopo ollut alla. Muuten kuitenkin aika jees.

Käveltiin hetki, vaihdettiin suunta ja tehtiin oikeaan kierrokseen. Tämä oli aika lailla mahdotonta sitten, sillä ulko-ohja löi ihan tyhjää, enkä saanut ponia tukeutumaan sinne ollenkaan. Siksipä tapeltiin kääntymisistä aika paljon, eikä oikein sujunut. Sain kyllä laukat nostettua ja puomejakin ylitettiin, mutta oli se hankalaa. Poni ei ollut lainkaan ohjan päässä ja vain painoi toiseen suuntaan vastaan. Ihan onnistunutta tähänkin suuntaan kuitenkin saatiin.


Oli rankkaa ja kyllä myös tosi kivaa. Vaikka vähän tahkottiinkin, niin kyllä poni suoritti kivasti ja minäkin pysyin kyydissä. Hih.
Lopuksi lähdettiin loppukäynneiksi maastoon. Tämä on muuten yksi suuri rasti minun seinääni - en meinaan ole ikinä ennen ollut ilman satulaa maastossa! Käveltiin pikkupätkä tietä pitkin, sitten käännyttiin takaisin. Ei jännittänyt, lähinnä oli hauskaa kun mäkien kävely oli niin erilaista. Poni oli kiltti (mitä nyt nälkäkuoleman partaalla) ja jäi oikein hyvät fiilikset tästä setistä. Kyllä ponien kanssa täytyy olla vähän hauskaakin.

Poni pääsi töiden jälkeen pesulle ja sai jäädä karsinaan syömään vihreää. Kyllä kesä on sitten mukavaa.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Pohje toimii jo

Tänään mulla oli jälleen Pomo, tunnilla myös Vinski, Evita ja Artsi, Pompeli vain mun kanssani. Laitoin ponin kuntoon ja lähdettiin kentälle. Jossa tuuli aika rankasti. Sentään oli jo etäisesti lämmin - kyllä se kiva on näin jo heinäkuussa kun tarkenee ilman toppatakkia.


Lähdettiin ensin kävelemään alkukäyntejä ja tekemään muutamia voltteja. Tavoitteena oli taas saada poni liikkeelle ja aktiiviseksi. Oli kyllä taas astetta hankalampaa, sain aika kauan paukuttaa ja räpsiä, ennen kuin lopulta poni jaksoi kerätä takajalkansa liikkeelle. Sen jälkeen homma olikin huomattavasti helpompaa, eikä ponia tarvinnut ihan joka askeleella tuuppia eteen. Vähän hidas se silti tuntui olevan ja lösähti herkästi takaisin löysempään käyntiin, mutta suurimmaksi osaksi saatiin aikaan reipasta käyntiä ja ponia oikeasti vähän liikkeelle.
Ympyröille se kääntyi kivasti, asetuksen kanssa oli taas vähän ongelmaa. Kyllä se vähän asettuu, mutta ei rehellisesti. Enkä oikein ole varma miten sitä pitäisi vaatia ja kuinka saisin sen pysymään ohjastuntumalla nätisti. On se kuitenkin niin paljon parempi kuin aiemmin, että ihan ok se silti on. Ainakin se pysyy suurimmaksi osaksi ulko-ohjalla ja täten myös kääntyy, eikä ole ihan jäykkänä vastaan kun jotain pyydän ohjalla.

Seuraavaksi lähdettiin keventämään ravia ja tässä tuli uusi eteenpäinratsastus. Poni oli hitaanpuoleinen, eikä oikein meinannut tajuta vihjettä, vaikka kuinka pyysin ja käskin eteen. Kyllä se lopulta sai itsensä liikkeelle ja saatiin raviin selkeää työntöä takaa ja kivaa liikettä eteen. Vähän se lösähti volteilla, mutta se nyt oli ok, koska jouduin volteilla keskittymään tosi paljon siihen kääntymiseen. Poni oli nyt todella heikosti myös oikealla ohjalla ja vasempaan kierrokseen valui uralle, eikä oikein kääntynyt ennen kuin vaihdoin raipan oikeaan käteen. Jotenkin poni oli kauhean epätasainen, mutta kun saatiin se kääntymään myös vasempaan kierrokseen, rauhoittui se ohjastuntumakin hiukan.
Ravissa tehtiin vähän volttia kulmaan ja päätyyn. Pompeli toimi hyvin, minä koitin volteilla ratsastaa sisäpohkeella eteen ja hakea sitä asetusta. Muualla sitten ravia kunnolla eteen ja poniin liikettä. Kokonaisuus oli tosi hyvä ja olin kyllä tyytyväinen.


Istuttiin siitä sitten harjoitusraviin, tarkoituksena laukata ja ottaa muutamat käynti-ravisiirtymät. Siinä alas istuessa huomasin että olin saanut ponin tosi kivaan raviin ja hyvin eteen - se ravi tuntui tosi mukavalta, aktiiviselta, isohkolta, mutta oli kuitenkin täysin hanskassa eikä istuminen ollut hankalaa. Tein muutamat käyntisiirtymät, jotka olivat ihan ok ja muuten sitten nosteltiin laukkaa, tehtiin hiukan ympyrää ponin kanssa ja harjoiteltiin.
Laukannostot olivat aika heikkoja. En saanut millään istuttua niitä läpi, en saanut istunnalla avustettua nostoa ja ulko-ohjakin lepatti lähinnä tuulessa. Nostot olivat melkein kaikki aika heikkoja esityksiä ja välillä ei noussut oikein ollenkaan. Oli siellä muutama onnistunutkin ja saatiin laukkaa sentään ylös. Ja siis yksi etappi on taas saavutettu, istuin siellä laukassa nimittäin tosi hyvin, eikä ollut edes yhtään hankalaa. Ympyröillekin poni kääntyi, oikeaan kierrokseen heikommin, mutta saatiin me molempiin suuntiin edes jotain käännöstä aikaan. Laukka oli vähän hidasta ja lylleröä, mutta sitä en niin ratsastanutkaan nyt eteen, vaan keskityin enemmän lyhyisiin pätkiin ja laukannostoihin.

Kun oltiin molempiin suuntiin laukattu ihan kelvollisesti, tuli Marianne käymään Pomon selässä ja näytti vähän siirtymisiä, näytti kuinka sitä ponia pitäisi ratsastaa ohjastuntumalle ja sitä rataa. Sen jälkeen pääsin itse selkään ja nostin vielä yhden laukan. Ensin pätkä ravia, sitten käyntiin ja laukka. Ja poni oli aika superkiva! Marianne kehui että olen saanut pohkeen hyvin läpi, sillä poni kuulemma jopa reagoi jalkaan jotenkin. Ja kun Marianne kävi siellä, se sai ohjaa läpi ja ponia hiukan pyöreämmäksi, joten kun minä ratsastin vielä sen pätkän niin pääsin fiilistelemään sellaista astetta paremmin ratsastettua ponia. Se oli pyöreämpi, se oli aktiivisempi ja pehmeämpi. Tuntui tosi hyvältä, laukkakin oli isoa ja ilmavaa. Heh, oikein hyvä.

Käveltiin loppukäynnit, sitten poni äkkiä pikkupesuille ja tarhaan. Tarhassa poni saikin akaltaan ihan turpiin, Nikkis se siellä seisoi kaikessa auktoriteetissaan ja juoksutti työnraskaanraatajaa ympäri tarhaa, ennen kuin Pompeli armahdettiin ja hänkin sai lepohetken. Ne naiset.
Mutta oli oikein hyvää settiä. Taas. Pompeli on kyllä nyt mennyt aika superkivasti. Ja tosiaan, vaikka ohjassa on vielä työstämistä jotta saisin ponin antamaan periksi ja tulemaan tuntumalle, niin edes se pohje alkaa jo hiljalleen mennä läpi ja poni liikkua ihan kunnolla ja nätisti.