Siitä kentälle ja selkään.
Alkuun käyntiä. Ponia tuli taas ratsastettua eteen ja tehtyä niitä voltteja. Nyt sain jo paremmin vaadittua asetusta läpi, mutta vain oikealle. Vasen on niin kovin paljon vaikeampi. Poni oli kuitenkin oikein hyvä, reipas ja mukava. Homma sujui ja tuntui hyvältä.
Seuraavaksi jakauduttiin kahtia ja saatiin omat kentän puoliskot, joilla sitten laukattiin vuoronperään. Valitettavasti pääsin Pomon kanssa laukkaamaan vain vasempaan kierrokseen, mutta onneksi se oli tämä helpompi suuntakin. Laukka nousi kivasti ja ongelmitta ja pysyi hyvin yllä. Muutaman tahkoamisen jälkeen sain ponin kääntymään ja sen jälkeen laukka oli varsin sujuvaa ja helppoa. Poni kääntyi nätisti, laukkasi eteen ja toimi pienin ja siistein avuin. Ainoana ongelmana olivat mun jalkani, jotka heiluivat taas kuin kopterin lavat. Luulen että jännitin ja sen lisäksi se saappaan pohjissa oleva hiekka teki saappaista vähän liukkaat. Pienen rentoutumisen jälkeen jalkojen heiluminen vähän rauhoittui ja homma sujui siistimmin.
Kun oltiin verrytelty laukassa, palattiin kaikki samalle kentän puoliskolle ja tehtiin tallipitkällä sivulla ravissa vähän lisäystä ja muualla tehtiin sitten voltteja harjoitusravissa, taivuteltiin ja otettiin poneja tuntumalle. Tämä oli oikein hyvä. Ok, en saa ponia jostain syystä yhtään kääntymään jos se raippa ei ole ulkokädessä (en siis edes käytä sitä, se vaan ei jostain syystä käänny jos raippa on sisällä. Nyt sain ihan lopuksi pari kertaa käännettyä raippa sisäkädessä kun Marianne pakotti, mutta jotenkin se on nyt vähän hankalaa). Mutta raippa ulkokädessä poni kääntyi hienosti, saatiin vähän jonkinmoista asetusta ja minä tein kaikkeni jotta saisin ponin hiukan lyhenemään ja tukeutumaan ohjaan paremmin. On se hankalaa, se ohjalla ratsastus, mutta kaipa se parempaan suuntaan menee. Ainakin poni pysyy paremmin ulko-ohjalla kun en löysää sitä koko ajan.
Lisäykset tehtiin keventäen ja ne olivat aika loistavia. Nyt uskalsin pyytää kun tiesin kuinka paljon ponista voi lähteä ja sillähän saatiinkin aika hyvää settiä. Ensimmäisillä kerroilla pyysin kyllä, mutta en tarpeeksi (heh, vauhtisokeus) mutta kun Marianne totesi että täytyy pyytää lisää, niin kyllähän sieltä tuli aika kivaa lisäystä. Ponin askel venyi kuin suuremmallakin hevosella ja akka heilui taas kyydissä suoranaisen hämmentyneenä. Voikin tuntua hyvältä ja siistiltä kun se poni kerran elämässään liikkuu oikeasti eteen ja käyttää sitä takapäätään! Se liike on jotain todella erilaista ja jotenkin ei siellä voi olla virnuilematta epämääräisesti. Miten hienosti poni taas menikään.
Kun oltiin lisäilty molempiin suuntiin, aina vain parantaen. Poni kun tietysti herkityi koko ajan ja toimi paremmin. Oli aika mageeta, ei voi muuta sanoa.
Ravien jälkeen sitten vain käveltiin loppukäynnit, siitä keskelle ja alas selästi. Hieno poni pääsi talliin syömään ja minä lähdin kotiin.
Nyt onkin enää perjantaina ratsastus ja sitten alkaa kahden viikon loma. Kuinka sen tässä kestääkään. Ainakin nyt on mennyt niin hyvin, että toivottavasti en ihan taannu loman aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti