Vanha tuttu ja samat jutut edelleen

Mulla oli tänään Vinski, tunnilla myös Pasi, Laki, Evita ja Pomo. Olin tosiaankin jo täysin unohtanut että Vinski tulee takaisin, joten hevosvalinta oli varsinainen yllätys. Oli kuitenkin superkiva päästä pitkästä aikaa Vinskin kyytiin ja vieläpä heti sen tultua takaisin!

Vinski oli sama vanha pappa kuin ennenkin. Vähän myrtsi, ehkä hiukan pirteämpi ja reippaammin se käveli kentälle kuin ennen. Meitsi hyppäsi selkään ja lähdettiin etsimään vanhoja säätöjä.
Kuten jo sanoin, Vinski oli vanha, tuttu itsensä. Se ei pitänyt kiirettä, oli vallan löysä ja superhidas. Alkukäynnit menivät siinä eteenpäin ratsastamisessa, mikä onnistui ihan kohtalaisesti. Enemmän olisin voinut varmasti vaatia, sillä nyt heppa ei tullut mitenkään hyvin pohkeen eteen, vaan se hidastui aina säännöllisin väliajoin. Käännyttiin kuitenkin mukavasti ja vaikka kuljettiin pitkinä kuin nälkävuosi, niin sentään huomasi että Vinski ei ollut yhtään niin painava kädelle kuin aiemmin. Missään vaiheessa ei tullut sellaista fiilistä että joudun kantamaan hevosen päätä mukanani, mikä oli erittäin positiivista. Mulla kun ei ole ihan niin paljon habaa, että jaksaisin moista tehdä, eikä ihan niin paljon taitoa, että aina saisin hevosen kevenemään.

Siirryttiin siitä raviin ja tehtiin ravipuomeja molemmilla pitkillä sivuille. Samat vanhat ongelmat iskivät, Vinski oli hidas, juoksi aitoja päin, eikä kääntynyt. Hetkeni tuskastelin, kunnes Marianne käski laittaa sen hevosen eteen ja lopettaa sähläämisen. Kun taas hetken ratsastin kunnolla eteen ja sain Vinskin liikkeelle, niin johan hevonen kääntyi, ylitti puomit ja oli muutenkin superhyvä. Se teki isoa ja kivaa ravia, kulki reippaasti ja tuntui oikein kevyeltä. Jee! On se vaan vaikeaa pitkän tauon jälkeen taas muistaa, mitä pitää tehdä jotta poni toimisi halutulla tavalla. Ravi oli oikein leppoisaa, iloista ja oli kovasti lämmintä. Mukava kevätpäivä.

Laukkaa tehtiin uraa pitkin vuorotellen ja molemmilla pitkillä sivuilla oli yksi yksittäinen laukkapuomi ylitettävänä. Suurena esteratsastajana tämä ei tietenkään onnistunut ihan ongelmitta. Vinski oli vähän löllykkä ja laukka nousi suoranaisen laiskasti, tipahti välissä alas ja Vinski vain kolusi aidan pieltä. Kun lopulta sain vauhtia hummaan ja reitin selville, oli laukan laadussa ja reippaudessa silti parantamisen varaa. Kökötin itse hiukan etukenossa, jonka takia lentelin siellä kyydissä kun ylitettiin niitä hiton laukkapuomeja ja Vinski otti sitten raville tai kompuroi puomin yli kun minä heiluin siellä kuin mikäkin. Marianne käski tehdä laukkaa kaarteissa ihan kunnolla ja kun lopulta viimeisillä voimillani sain otettua neuvosta vaarin, niin laukka parani mielettömästi. Pääsin istumaan sinne alas paremmin ja kökötin ainakin hiukkasen vähemmän. Kun oikeasti ratsastin kaarteissa laukkaa sisäpohkeella ja raipalla eteen, lähti heppa tuottamaan isoa, reipasta ja ponnekasta laukkaa, jonka avulla päästiin räpiköimättä puomien yli ja mentiin suoranaisen sulavasti kenttää ympäri useammankin kerran. Toki pientä miinusta tuli siitä, että mulla heilui jalat kuin mielettömät, mutta kyllä se siitä.

Vaihdettiin vielä kierros vasempaan ja tehtiin ekasta kerrasta viisastuneena samaa uudelleen. Tällä kertaa tajusin heti alusta asti ratsastaa käyntiä paremmin eteen, laukka nousi paremmin ja kun ratsastin laukkaa kunnolla, niin kyllä ponikin kulki selvästi parempaa laukkaa eteenpäin. Sanoisin kyllä, että tämä vasen laukka oli heikompaa kuin se oikea, sillä tähän suuntaan Vinski laukkasi selvästi löysemmin, enkä saanut siihen sellaista samanlaista vetoa kuin toiseen suuntaan. Päästiin kuitenkin puomien yli, Marianne oli tyytyväinen, eikä laukkakaan tipahdellut alas niin monta kertaa kuin ekaan suuntaan.

Lopuksi käveltiin loppukäynnit ja siitä sitten heppa tarhailemaan. Oli kyllä mukavaa päästä taas valkean proomun kyytiin ja kyllä se siitä taas lähtee!