Iltahämärässä villiponin kanssa

Kävin tänään ratsastamassa, mulla oli Elvis, tunnilla myös Pomo, Evita ja Simo. Elvis oli jo edeltävällä tunnilla, joten katselin vain kun poni pelästyi milloin mitäkin ja lähdin selkään mielenkiintoisin fiiliksin. Ainakin poni on reipas kun se jaksaa vielä karkuun juosta, joten se on ihan hyvä. Jännitti vaan etten muksahda itse kyydistä, katko kättä tai jalkaa ja joudu lähtemään ulkomaille raajat paketissa.

Noh, eihän näitä tarvitse Pullaponin kanssa niin jännittää, mutta ajattelin silti ottaa hiukan varovaisesti ettei nyt ihan se lottovoitto osu kohdalle. Alkukäynneissä lähdin ratsastamaan ponia reippaasti eteenpäin sillä se oli ihan matelumoodissa. Hiukan poni kyttäili ulkopuolista pimeyttä, mutta en antanut sille katselurauhaa, vaan tehtiin voltteja ja puskettiin lisää vauhtia. Poni alkoikin rentoutua ja keskittyä hommiin aika nopeasti, joten yksi työvoitto saavutettiin aika nopeasti.

Otin tämän ratsastelun lähinnä leppoisan iltaratsastelun kannalta, joten en sen ihmeempiä siinä omatoimisesti puuhaillut. Siirryttiin seuraavaksi kevyt raviin, jossa Marianne pyysi ottamaan muutamat reippaammat pitkät sivut jotta poni heräisi. Sen lisäksi tehtiin hiukan loivia kolmikaarisia poneja väistätellen ja pääty-ympyröitä. Väistättelyt sujuivat oikein mukavasti. Vähän löysää väistöä, mutta saavutettiin kiemuraa merkkaava puomi, eikä poni tuntunut ihan kauhean vinolta. Ympyröillä koitin ponin saada taipumaan kunnolla ja jatkamaan aktiivista ravia. Otin siinä sitten myös ne muutamat reippaammat pitkät sivut, jotka Elvis suoritti tosi hienosti. Ponista irtosi vallan mageeta ravia, se oli reipas ja kuuliainen.
..Kunnes sitten Alpo veti tarhassa herneet nenään kun kaveri vietiin toisesta tarhasta pois. Lapsihevonen veti siellä tarhassa rallia, jolloin minun fiksu ja vanha ponini päätti tietenkin että nyt on jotain pahaa tapahtumassa. Se otti pikkuisia lähtöjä aina samaan tahtiin Alpon kanssa. Meikä keikkui kyydissä miten keikkui, mutta poni oli kuitenkin sen verran kartalla että mitään pitkiä matkoja se ei juossut ja tuli parhaimmillaan takaisin ihan parin laukka-askeleen jälkeen. Alpo sai heinää tarhaan ja minä jatkoin hommia järkyttyneen ponin kanssa. Hetki siinä meni, hiukan lisää pyörittelyä, tasaista tuntumaa ja reippaampaa ravia, ennen kuin poni vihdoin rauhoittui ja uskalsi rentoutua takaisin.

Istuttiin harjoitusraviin ja humputeltiin sitä pitkin kenttää. Ravi oli tosi mukavaa, tasaista ja meikä istui oikein hyvin siellä, jopa suorana suurimman osan ajasta. Välistä jouduimme keskustelemaan tarkoittaako harjoitusravi laukkaan kiihdyttelemistä, mutta poni onneksi ymmärsi että ravata voi ilman laukkaehdotuksiakin.
Alettiin siinä sitten vielä nostella laukkaa pääty-ympyrälle. Ensin vasenta laukkaa, joka sujui ihan nätisti. Hiukan olisin voinut täräyttää Elvikseen lisää vauhtia, mutta otin varman päälle ettei poni räjähdä. Sain kuitenkin hyvät laukat kun vain laukka pysyi yllä ja poni pysyi ympyrällä oikein hienosti.

Oikea kierros oli sitten tuttuun tapaan ihan hiukan hankalampi. Tähän suuntaan Elvis oli tosissaan menossa aina laukkaa nostaessa, joten kerran se yksinkertaisesti pääsi kaahaamaan suoraa uraa ympyrälle kääntymisen sijaan. Muuten ympyrät onnistuivat ongelmitta ja laukat sujuivat tosi hienosti. Meikäkin alkaa nyt niin sopivasti istumaan taas siellä laukassa hyvin - nyt ei muuta kuin kenttä käyttökelvottomaksi, laukkataukoa ja voidaan taas kevällä opetella uudelleen istumaan laukassa.
Lopuksi ravailtiin vielä hiukan pidemmällä ohjalla. Elvis oli asteen jännittynyt tässä, joten en oikein uskaltanut sille kamalasti päästää ohjaa. Tuntui että poni oli vähän kyttäilevä kuitenkin, ainakin heti kun ohjaa löysäsi. Siispä hölkkäiltiin reipasta ravia molempiin suuntiin, ennen kuin tulin alas taluttelemaan loppukäynnit.