Mulla oli Vinski, mistä olinkin tosi innoissani. Olen odotellut koska pääsen taas ison äijän kyytiin, mutta yleensä sillä on muita ratsastajia. Sen lisäksi oli tosi kiva kokeilla valtamerilaivaa tälleen yksityistunnilla - ei ainakaan jyrätä ketään ja heppakin kääntyy paremmin kun ei ole ketään seurailtavana. Harjailin Vinskin kuntoon ja lähdin sitten kentälle kävelemään ja odottelemaan Mariannea.
Ei muuta kuin selkään ja lähdin kävelemään. Kenttä oli sellainen pintajäinen ja vähän inhottava, mutta sentään ei vielä ole niin kylmä, että se hiekka olisi oikeasti jäässä. Vesilutakot olivat hiukan arveluttavia ylittää, mutta hiekka pehmeni suht hyvin isojen lapioiden alla. Otin siinä omatoimiset alkukäynnit, joissa pyysin vain hiukan aktiivisempaa käyntiä isolta äijältä ja pyöräyttelin muutamat voltit. Muuten se aika menikin ihmetellessä, että miten noin ison hevosen selässä kuuluukaan olla ja kuinka voi jalkojen välissä olla niin hitosti massaa.
Alkulämmittelyn jälkeen aloitettiin työskentely pääty-ympyrällä vesilutakoita väistellen. Tarkoituksena oli tehdä pientä avotaivutuksen tapaista pitkin ympyrää ja aina vuorollaan suoristaa vasta-asetuksilla ja väistätyksillä ympyrän sisälle. Yleensä nämä tällaiset sujuvat oikein kivasti Vinskin kanssa kun heppa osaa ja kaikkea, mutta nyt olin kyllä jotenkin tosi hukassa siellä. Oli ihan sellainen olo, etten vaan osaa tehdä jalalla, kädellä ja vielä istunnalla eri juttuja, joten aina kävi vähän niin, että mä keskityin liikaa yhteen apuun ja unohdin kaikki muut, jolloin taivutuksen aikaansaanti oli tosi haastavaa.
Ehkä se oli vaan taas tämä järkytys kun pitkästä aikaa olin ison hevosen kyydissä. Meni niin paljon energiaa ihan vain ohjien käsissä pitämiseen, joten tällaisen vaativan tehtävän suorittaminen oli tavallistakin hankalampaa. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja tosiaan, alkuun en oikein saanut mitään tehtyä. Vinski oli kyllä todella hyvin kuulolla ja esimerkiksi se pysähtyi ihan kuin seinään kun vain pyysin, mikä oli tosi hienoa, kun yleensä hidastuksiin nämä mun erilaiset väistätysyritykset kaatuvatkin. Nyt oli ongelmana enemmän se, etten vaan saanut tehtyä tarpeeksi. No, toistojen ja korjausten jälkeen sain lopulta onnistumaan jollain tasolla ne taivutukset, väistöt ja ainakin Vinski asettui tosi hienosti ja hidasti ongelmitta. Joten sentään ne peruspalikat tuntuivat siellä toimivan. Toki itse pyörin ja kierin siellä selässä taas vähän miten sattuu, mutta se istuminen on vaan kauhean hankalaa.
Oikea kierros olikin huomattavasti sujuvampi, mutta siinä iski hiukan ongelmaa kun Vinski lähti ennakoimaan ja kaatumaan ulkoapujen läpi ihan liikaa. Tulipa ainakin pakottava tarve ottaa se ulko-ohja käteen, sillä muuten oltaisiin keilattu aitatolpat mennessämme. Kyllä sen tällaista isoa ja vahvempaa hevosta ratsastellessa huomaa, että se ulko-ohja todellakin tarvitsisi olla kädessä. Ja huomaa kuinka vaikeaa se on pitää kädessä - mutta hyvä että tuli taas sitäkin paranneltua ja harjoiteltua, sillä en todellakaan halunnut jäädä aidan ja hepan väliin tällä tunnilla.
Siirryttiin siitä sitten kevyt raviin, mikä oli lähinnä koomista. Vinski meni tosi hienosti ja kiltisti ravia, se kääntyikin ja teki kaikkea. Ongelmana oli se, että Vinski teki vähän liikaakin kaikkea. Joka kerta kun ravattiin ympyrän avoimelle sivulle, heppa yhtäkkiä vaan poikitti hulluna ja lähti tekemään sulkutaivutusta. Jep. Marianne kysyi onko mulla ulkojalka takana (ei nyt mielestäni) ja yritin pitää itseni ihan tasassa, tekemättä mitään. Koitin pitää sen ulko-ohjan tukevana ja vain mielessänikin ravailla. Mutta ei, monta kierrosta peräkkäin Vinski vain alkoi suorittaa sitä sulkutaivutusta joka kerta ihan samassa kohdassa. Se oli jo lähes tragikoomista. Lopulta sain sitten tehtyä jotain, ehkä pidettyä ulkoavut tukevampina tai ratsastettua enemmän eteen ja pidettyä hepan suorana, mutta tärkeintä oli että heppa lopetti taivutusten tarjoamisen ja jatkoi hienoa ravia vain ympyrällä. Ratsastelin Mariannen tukemana ravia isoksi ja reippaaksi ja kyllä vanhasta vielä lähtee. Hän ravasi tosi kivaa ja aktiivista ravia siinä ympyrällä, vailla huolenhäivää. Ravitehtävänä mun piti tehdä aina pienempi voltti ympyrän aikana ja siitä jatkaa pieni pätkä avotaivutuksessa. Tämä olikin yllättävää, sillä aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja se sujui tosi hienosti! Pienempi voltti tuli kuin vettä vaan, Vinski piti ravia hyvin yllä kun vain muistin pyytää tarpeeksi ja avokin tuntui huomattavasti onnistuneemmalta kuin käynnissä. Välimatkoilla pyysin hepan aina reippaampaan raviin ja muuten tehtiin taivutuksia. Lopeteltiin sitten tämä kierros ottamalla ihan kunnon ravia kierroksen verran. Hiukan sai pyytää ennen kuin Vinski heräsi ja senkin jälkeen häntä sai ihan komentaa ajoittain ettei lösähdettäisi. Saatiin kuitenkin tehtyä hiton isoa ja nättiä ravia pääty-ympyrällä, jonka jälkeen vaihdettiin suunta.
Vasen kierros yllätti mut täysin, sillä ajattelin että tähän suuntaan nyt ainakin onnistuu. Vaan eipä onnistunutkaan. Ensin mulla oli pitkään ongelmaa sen pienen voltin tekemisessä. Vinski kääntyi kyllä, mutta voltti oli ihan liian iso. Vasta kun lopulta oikein keskityin ja ratsastin, sain tähänkin kierrokseen tehtyä tarpeeksi tiukkoja voltteja. Sen lisäksi meillä oli vaikeuksia tehdä avotaivutusta tarpeeksi isolla reitillä, vaan skipattiin alkuun kulmia ja mentiin muutenkin vähän sinnepäin. Viimeinen ongelma oli se, että ympyrä lösähti ihan liian isoksi monta kertaa peräkkäin. Monien toistojen jälkeen, kun oikein sain kaivettua kaiken voiman itsestäni, saatiin muutama täysin onnistunut kierros, jonka jälkeen sain istua alas ja nostaa laukan.
Laukka oli itsessään hyvää. Kuulemma Vinski laukkasi oikein kivasti ja aktiivisesti. Varmaan vähän liian pitkä se oli ja näin vasempaan kierrokseen en saanut millään pidettyä sitä ulkokättä kyynerpääkulmassa. Koitin korjata, mutta joka kerta kun sain käden oikealle paikalleen, Vinski tietysti siirtyi raviin, kun ulko-ohjasta tuli liikaa pidätettä ja en saanut kylliksi ratsastettua samaan aikaan eteen. Pysyttiin kyllä ympyrällä tosi kivasti, se vaan hiukan venyi turhan isoksi, enkä saanut pienennettyä reittiä niin pyydettäessä. Sen lisäksi istuin vähän huonosti, olin kuulemma turhan kiertynyt sisäänpäin ja tuntui että käytin ihan liikaa jännitysvoimaa siihen istumiseen. Aloin toki taas jo hiukan väsähtää, mutta luulen että sekin osittain tässä vaiheessa johtui siitä, että jännitin jalkoja koko ajan (kuten aina laukatessa) enkä saanut muutenkaan istuttua ihan rentona satulassa.
Positiivisena voidaan ehdottomasti sanoa että Vinski nosti laukat todella hienosti, reippaita, iloisia nostoja tuli joka kerta kun piti lähteä korjaamaan laukka takaisin ylös.
Vaihdettiin suunta ja jälleen oikea kierros oli yllättäen parempi. Se johtui ihan siitä että oikealla jalalla sain paremmin ylläpidettyä laukkaa verrattuna vasempaan jalkaan ja oikeassa kädessä raippaakin on helpompi käyttää. Olin silti tosi yllättynyt, kun yleensä oikea kierros on katastrofi sen vasemman ulkokäden takia, mutta ei tällä kertaa. Tähän kierrokseen sain ulkokäden pidettyä tosi kivassa kulmassa ja nyt ainoa ongelma oli se, että ohjat tuppasivat aina valumaan. Se nyt johtui siitä että Vinski oli turhan pitkä, mutta annoin sen nyt vähän olla, sillä oli niin paljon muutakin pohdittavaa. Tarvitsen aikaa että voin työstää sitä lyhenemistä, se ei onnistu yhdellä kerralla. Varsinkaan tällaisen Elvis-kuurin jälkeen.
Tässä kierroksessa Vinski myös laukkasi parempaa ja aktiivisempaa laukkaa kun sain sen ylläpidettyä paremmin. Istuin myös itse tuhat kertaa paremmin, rennompana ja suorempana. Jalat nyt olivat edelleen jännittyneinä, se on mulla aina vaikeaa. Mutta muuten istuin tosi kivasti ja fiksusti siellä. Olin myös yllättynyt että tähän suuntaan ympyrä säilyi vähintään yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin toiseen kierrokseen. Oikein positiiviset setit siis!
Käveltiin sitten hetki, koska ratsastaja oli taas ihan suunnattoman poikki kaiken intensiivisen treenin jälkeen. Vinski sen sijaan vaikutti oikein tyytyväiseltä viilenneisiin keleihin ja iloiseen ratsasteluun. Lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon, sillä tunti oli mennyt oikein kivasti. Maastolenkki sujui hyvin ja ongelmitta, käytiin pieni pätkä kävellen siellä. Vinski oli varsin tyytyväinen, mutta ihmisväki meinasi kyllä jäätyä kuoliaaksi siellä. Tuuli oli tosi pureva ja vielä kun pellon reunaa kuljettiin aikamoinen pätkä.
Palattiin siitä kentälle ja taluttelin Vinskiä vielä hetken, ennen kuin saatiin siunaus lähteä talliin. Poni sai takin päälle ja pääsi tarhaan ja itsekin lähdin aika nopeasti kotiin, sillä talvi ei tule yksinään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti