Sitten tosiaan. Tallille tänään. Mieltsi ilma ;) No ei, ens viikolla on vähintään 20 astetta pakkasta ja sitä rataa, mutta senkin uhalla sanon että tänään oli ihanan keväinen sää. Lämmintä, aurinkoista ja tiet oli hyvässä kunnossa ja upeaa vaan.
Sain polkea koko matkan auringon paistaessa ja kun ajelin sitten kentän vierestä niin Marianne sieltä huuteli mua. Katselin häntä sitten kovin kummastuneena, mitäs asiaa sillä nyt on? Käskykseni (olisitko niin kiva ja sitä rataa) sain että hae Evita ja Simo ja pistä niitä kuntoon, ratsastajat myöhässä. Mähän pistin sit buustin päälle kun ajelin parkkipaikalle ja suorastaan juoksin taulun lukemaan ja sitten lähdinkin kauheella kiireellä poneja hakemaan. Ettei vaan kukaan muu vie niitä :D
Ensin hain Evitan, sieltä se tulla lömpsötti ja kävin heittämässä sen vaan johonkin karsinaan. Sitten Simon hakumatkalle. Se oli ongelmallista, siellä on nyt kolme ruskeaa ponia, kaikki samassa sumpussa, eri tarhoissa tosin. Mä olin ihan varma että haen ihan väärän ponin sieltä. Onneksi ne oli hyvin tunnistettavissa ja ainoa moka oli se, että jouduin tarpomaan umpihangessa koska en tiennyt että Simon tarhaan mennään toista kautta. Olipa muuten jännää, Simo on ollut mulle oikeastaan vierain näistä tuntihevosista. Tai ku oon vaan tyyliin pari kertaa taluttanu sitä tunnilla ja kerran pistin sille kai satulaa (tai tarkistin sitä ainaki) Mutta ahah, vihdoinkin pääsin hei hakemaan sen tarhasta :D Simo ei tykännyt ideasta, se suorastaan kavahti kauemmas. Ehkä sillä oli zen-hetki menossa ja minä olin vain liian kiireinen. No, pieni poni oli helppoa napata matkaan vaikkei se kovin ideaa tuntunut arvostavan, ja sitten lähdimme kohti tallia ja saimma Sakarilta murhaavia katseita peräämme. Heitin Simppelinkin karsinaansa ja pääsin jopa harjaamaan sitä :D Simo helpotti urakkaani piehtaroimalla heti kun sain loimen sen päältä, joten hinkkasin karvamatoa muistuttavasta ponista edes ne suurimmat purut pois. Heh, on se Simo vaan pieni. Siis niin pieni ja sievä. Evitalle tulikin kuntoonlaittajia, joten mä lähinnä päivystin siinä Simon luona ja odottelin että löytyykö sille ratsastajaa. Ei silloin kyllä löytynyt, enkä viitsinyt ponia varustaakaan, turhaan siellä seistä jos ei ketään tulekaan.
Olin muutenkin suosittu. Heti kun talliin kirmasin, niin sain pyynnön että josko tulisin kävelemään jonkun tytön viereen tunnilla. Miksipä en tulisi. Roosaakin olisi pitänyt auttaa, siihen en kerinnyt. Mukavaa kun tekemistä on niin ettei mitään kerkiä tekemään :D
Ehdin sitten lopulta kiireen keskellä taulunkin lukemaan. Mulla oli Evita-paksukainen, joka siis oli edeltävällä tunnilla. Mukana myös Sakari, Vinski, Salli ja Roosa.
Heti kun olin todennut etten Simoa varusta, niin sainkin taas kipasta kentälle ja pääsin käppäilemään tämän pienen viereen, hän meni siis Lakilla. Alunperin se oli sellanen "kävele vaan mukana" mut sit ne teki kaikkia kivoja kevennysharjotuksia, joten se muuttui muotoon "pidä kiinni ku ei nää nyt kerkii ohjaan" Laki lyllersi eteenpäin, tosin ravilla että jes vaan. Ja sitä oli hauska talutella, pieni poni tikitti pikku ravia ja minä saatoin talsia vieressä ajatuksiin uponneena. Mukavaa. Tosin välillä Lakin mielestä piti vähän pistää hanaa ja sitten minä melkein jäin kyydistä kun poni karkasikin oletettua reippaammin :D Keskustelimme ratsastajan kanssa henkeviä (minähän osasin) ja oli oikein viihtyisää. Lopulta juoksin vielä itseni varustamaan ja lopultakin saatoin mennä Evitan luo lepäilemään.
Jätin takin kentän laidalle, sillä lämmöstä pitää nauttia. Sitten kiipesin Evitan kyytiin ja sain jotain neuvoja omistajalta. Ihan hyvä, jotenkin ehkä uskaltaa sitten enemmän käskeä kun tietää ettei Evita täysin mene rikki.
Lähdettiin kävelemään. Alkuun iso ja kirjava oli kovinkin virmakas. Siellä se hiihteli menemään ja käynti lähenteli ravia. Koitin keikkua kyydissä ja ajatella rauhallisia ajatuksia, ja lopulta Evitakin vaivautui kävelemään rauhallista alkukäyntiä. Lähdin tekemään vähän ympyröitä. Evita kääntyi oikein nätisti, vähän oli ympyrät ehkä isompia kuin ajattelin, mutta pysyttiin kuitenkin ihan reiteillä ja liikuttiin kivasti. Kun sitten lopulta keräsin ohjaa tuntumalle alettiin jo päästä pienemmillekin volteille ja Evitakin kulki suunnilleen voltin mallisena.
Mariannen palattua siirryttiin sitten kevyt raviin. Evita lähti kuin ohjus hidastetussa elokuvassa. Siellä me mennä tömpsötettiin pitkin uraa ja niin kauan se sujuikin hyvin. Mutta annas olla kun piti kääntää niin eihän se oikein onnistunut. Ensimmäinen käännös oli vielä hyvä, mutta sen jälkeen meidän oli aivan pakko vaan kaahailla toisten perässä. Eikä vaan voinut kääntyä, ei, meidän oli pakko ottaa toiset kiinni. Koitin vähän vääntää kättä tässä asiassa ja välillä taisi Evitakin pikkasen kääntyä, mutta useimmiten vaan hömpöteltiin menemään. Vaihdettiin sitten suunta ja tämä olikin heti paljon helpompaa. Evita kääntyi kovin nätisti ja jaksoi vähän kuunnella mitä minä toivoin meidän tekevän.
Onnistuin siinä sitten kipeyttämään jalkani jotenkin mystisesti. Onneksi välikäynneissä Marianne ystävällisesti pidensi toista jalustinta ja kipukin katosi sitten itsekseen. Marianne alkoi siinä selitellä että piti nyt tätäkin taas vaihteeksi kokeilla, on kuulemma niin sopiva :D Tosin sit todettiin taas että kiva tälleen, mutta ei silleen koko ajan. Tai sillee.
Kun oltiin kävelty niin alettiin tehdä takaosakäännöksiä. Ensin teorialuentoa siitä miksi tehdään ja miten ja aloitettiin sitten ihan pysähdyksillä ja liikkeelle lähdöillä. Evita pysähtyi kyllä todella kauniisti, mutta sillä oli niin hirveä kiire lähteä kävelemään. Heti kun löysäsi niin mamma oli jo aivan lähdössä. Saimmekin siis kiistellä siitä että voiko mummeli seistä sen verran että saan myödättyä, kehuttua ja painettua pohkeita vai pitääkö sen yksinkertaisesti juosta menemään tukka hulmuten heti kun saa pikkasenkin vapaata ohjaa. Evitan aivokapasiteetti riitti tämänkin asian omaksumiseen ja muutaman sodan jälkeen jaksoi suuri kirjava seistä sen hetken ja lähti liikkeelle vasta kun minä pyysin. En mitään monen sekunnin seisomisia siltä jaksanut vaatia, hyvä kun nyt seisoi sen verran että minä sain eteenpäin pyydettyä.
Kun oltiin tehty muutamat pysähdykset, niin lisättiin pysähdykseen tämä takaosakäännös. Taas oli kovin jännää, Evita on niin iso ja mun mielikuvissani ei siltä voi edes pyytää mitään kun se on niin iso :D Ja sitten on taas pyydettävä siltä jotain näinkin isoa, iiks.
Evita sen sijaan yllätti taas. Pysähtyi nätisti ja päästiin jopa jonkin asteisesti kääntymään, jes! Takapää kyllä liikkui myöskin, mutta ei se niin vakavaa, eikä se oikeastaan kovin paljon joissain käännöksissä edes liikkunut. Kun pysähdyksestä oltiin tehty jonkin aikaa niin sai alkaa tehdä suoraan käynnistä. Mä aloitin sitten taas heti käynnistä. Mä ajattelen sen jotenkin niin että ihan sama tekeekö käynnistä, ei siinä mitään menetäkään. Tai jos käynnistä tekee niin ainahan voi pysäyttää ja jatkaa siitä. Ja käynnistä on monella tapaa jopa helpompaa kuin siitä pysähdyksestä.
Alkuun meillä sujuivat nämä takaosakäännökset oikeastaan paremmin, Evita kyllästyi sitten loppua kohden taas. Ja oikeaan kierrokseen käännökset olivat miljoona kertaa parempia, vasempaan ei oikein onnistunut. Sama juttu niissä alkuraveissa, vasempaan ei Evita kääntynyt. Vaikea se vasen kierros, kummallista eikö totta?
Mutta joka tapauksessa. Oikeaan kierrokseen tuli paljon parempia käännöksiä, takapää teki vain pienen ympyrän ja pysyttiin hyvässä käynnissä läpi käännöksen. Ja kyllä me kerran onnistuttiin tekemään ihan mieletön käännös, joka oikeasti tuntui onnistuneelta. Ja mikä parasta, tällä kertaa Marianne jopa näki sen! Todella upean tuntuista kun tunsi sen elukan ristivän niitä jalkojaan ja me mentiin hyvin. Jes.
Mutta vasen kierros olikin sitten paljon vaikeampi. Tähän suuntaan takaosakäännökset olivat lähinnä voltteja. Välillä sain sen melkein kääntymään, mutta silloinkin se vaan karkasi voltille ja mennä tumpsutti. Ja kun oltiin aikamme näitä hinkattu niin Evita alkoi vielä pysähtymään aina ennen takaosakäännöstä vasemmalle. Kun Evita alkoi esittää näitä väsymisen merkkejä niin annoin sen välillä vaan kävellä vähän pidemmällä ohjalla ja käytiin vaan välillä koittamassa takaosakäännöksiä.
Sitten otettiin vielä harjoitusravia. Ei sen ihmeempää ideaa, kunhan ravailtiin. Evita lähti melkoisen innokkaasti raviin, mutta hyytyi kovin nopeasti. Pari kertaa se pääsi hyytymään, sen jälkeen onnistuin pitämään mamman ravissa. Tehtiin pari ympyrää, mutta lähinnä keskityin ravailemaan löysin ohjin ja naputtelemaan vauhtia kun se tuntui hidastuvan. Kauheeta muuten istua siellä, mä ihan huojuin sivuttaissuunnassa kun oikein tunnustelin Evitan askelia.
Sitten kevenneltiin vielä perään. Leikimme taas laivaa ilman kapteenia ja ravailtiin löysin ohjin/ilman niitä. Evita tosin koitti aina olla todella ovela ja luikahtaa jostain jonnekin jos seilailin täysin ilman kontrollia, joten oli aina aika ajoin otettava ohjaa käteen jotta sain näytettyä arvon rouvalla että minne täällä oltiinkaan menossa.
Sitten käyntiin ja käveltiin.
Mä olen oikein tyytyväinen. Tai no, toinen kierros meni hyvin :D Oikea kierros meni hyvin, vasen oli surkea. Ja olen jälleen hyvin tyytyväinen takaosakäännöksiimme, muumihan teki ne taas niin kovin hienosti ja se yksi oli tosiaan aivan täydellinen, heh. Hauskasta. Hauskasta sekin että tästä tekstistä tuli kovin lyhyt ja se että mun piti mennä tänään ajoissa nukkumaan. Siksikin tää teksti on näin lyhyt, heh.
Käveltiin rauhallisesti köpötellen ja sitten keskelle ja alas selästä. Vein pienen Evitan karsinaansa ja riisuin sen varusteista. Ovet jätin selkoselälleen, ainakin melkein, ja pääsin lopulta kortinkin kirjaamaan. Mariannen kanssa "jouduin" vielä keskustelemaan ja sitten olikin aika lähteä takaisin kotiin.
Torstaina olen tallille menossa, jeejee. Mutta nyt pitää mennä nukkumaan, todella. Hyvää yötä (: Toivottavasti tästä tekstistä saa edes joku jotain irti :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti