Ja jes, autoki sammui vain neljästi, oikein hyvin :D Katotaa jos huomenna menis vielä paremmin.
Nyt rauhotutaan, heh. Tallilla olin tosiaan tänään taas ja jes.
Taulua vaan lukemaan ja mullapa olikin Vinski, tunnilla myös Pomo, Salli, Lelliina ja Roosa. Vinski oli vain mun kanssani, joten menin vaan kattelemaan vähän tuntia. Niin ja hain narun ja huolehdin hanskoista. Ja sit keskustelin Mariannen kanssa! Olen ihan otettu, se tuli sinne reunalle ja kysy että mitäs Milla. Ja tänään mulla oli jopa jotain kerrottavaa ku intoilin että eilen oli vika teoria ja eka ajo. Sit oltiin ihan kauhuissaan että niin vanha mäkin oon jo, iiks.
Lopulta lähdin hakemaan Vinskiä ja pääsimme sitten talliinkin. Harjailin pienen ja karvaisen Vinskin, joka tosin näytti sellaselta valtamerihöyryltä ettei mitään rajaa, ja varustelin sen sitten nopeasti. Vinski oli taas niin iloinen että sydän oli pakahtua, tai sitten ei. Ja mullakin oli suunnitelma, mä päätin että tän täytyy onnistua. Yksinkertaisesti :D Eilen oli kiva päivä, huomenna on. Loogisesti tänäänkin pitää siis olla hyvä päivä = Vinski toimii ajatuksen voimalla ja pyörähtää paikoillaan jos mä vaan käsken.
(Iinan kuvia taas. Sitä kesää odotellessa)
Lähdettiin sitten löntystelemään kentälle, ratsu reima tuli korvat lötköttäen ja oikein väsähtäneen näköisenä kanssani sinne keskelle seisomaan. Voi voi. Marianne tuli sitten ihan omatoimisesti vyötä kiristelemään ja kyselemään että laitoinkos jo jalustimet kuntoon tallissa. Myöntävän vastauksen jälkeen tulikin kysymys että olenko huomannut olevani tosi viisas :D Juu tottakai, tiedän olevani varsinainen nero.
Kiipesin sen Vinskin selkään ja lähdettiin kävelemään. Heh, Vinski oli niin iso ja leveä ja oltiin niin korkealla. En antanut asian häiritä vaan koitin kanavoida kaiken energiani siihen uskoon että otus kulkee hyvin, kääntyy nätisti ja tottelee kaiken mitä mä sanon.
Alkuun vaan käveltiin pitkin ohjin ja koitin vähän käännellä Vinskiä. Ja Vinskihän tosiaan toimi kuin ajatus, nätisti kääntyi just niinkuin halusin ja köpsötteli menemään kuin kunnon tätiratsu. Jolla nyt tarkoitan sitä että sen vauhti oli luokkaa etana, mutta en oikein uskaltanut käskeä sitä eteenpäin kun ajattelin sen vetäsevän herneen nenäänsä ja lopettavan tottelemisen, joten me sit vaan laahusteltiin menemään. Eei se mitään.
Mariannen palattua pitikin lähteä raviin. Myönnettäköön, alkoi jännittää. Olin täysin varma että Vinski vaan mennä puksuttaa pitkin uraa ja plääh. Lähdettiin sitten raviin ja se alku oli jotain aivan kamalaa :D Vinski ei millään viitsinyt kääntyä ajoissa, joten kynnettiin lyhyillä sivuilla ja juoksenneltiin siellä lumessa oikein iloisesti. Ärh :D Koitin kuitenkin koko ajan pysyä ihan rauhassa ja etsin sellasta suoruutta, vaikeaa se oli kun siinä kevennellessä teki vaan mieli mennä vähän etukenoon, olis helpompaa varsinkin kuin ratsulla on niin vetävä askel (ainakin pikku poneihin verrattuna)
Ja kun mä koitin kyllä kääntää ja koitin ja koitin, mutta se vaan juoksenteli uraa pitkin toisten takamuksissa tai lähti seikkailuretkille lumihankeen. Marianne ei kuitenkaan antanut mun luovuttaa, vaan jankkasi siinä että mun pitää olla suorana, jalkojen edessä ja sen ulko-ohjan tuntumalla! Aikaa siinä meni jonkun verran, mutta lopulta alkoi se jatkuva ulko-ohjan hiplailu tuottaa tulosta ja Vinskikin jopa kääntyi pikkasen. Ekojen käännösten jälkeen olin jo niin ilonen että unohdin taas koko ohjan, mutta sitten kun sen taas muisti pitää tuntumalla ja ottaa pidätteitä ulkoa niin Vinskikin jopa välillä vaivautui kääntymään. Jes :) Saatiin sitten lopulta ihan kivasti ravailtua siellä, tosin tietty suunnan vaihtuessa alko koko homma alusta.
Käveltiin pikkasen ja koitin jopa vähän ratsastaa Vinskiä eteenpäin jottei ihan madeltaisi menemään.
Sitten tehtävämme. Peltopäässä piti tehdä täyskaarto, jonka loppuosa piti tehdä väistössä, eli väistätettiin sieltä keskihalkaisijalta uralle (koittakaa ymmärtää :D) Uralle päästyä piti siirtyä harjoitusraviin, tehdä toisessa päädyssä voltti ja jatkaa toiseen päähän, josta sitten taas käyntiin ja väistätys toiseen suuntaan.
Jee harjotusravia. Tosin sit ei-niin-jee se väistö. Tai ku olin ihan varma että Vinski vetää herneet nenään sen väistönkin takia ja vaikka mitä (kaikesta se mulle suuttuukin)
Sitten vaan kokeilemaan! Vinski kääntyi keskihalkaisijalle kovin nätisti mutta kuten arvelin oli se väistö vähän hankalaa. Ei tosin niin hankalaa kuin joskus sillä nyt mulla oli kristallinkirkas suunnitelma siitä mitä teen ja milloin. Ainoa ongelma oli se, ettei se ihan aina menny läpi ja Vinskille asti.
Välillä Vinski vähän liioitteli ja lähti tekemään enemmänkin jotain takaosakäännöksen tapaista. Välillä se taas lähti automaatiolla kulkemaan sinne uralle ennen kuin pyysin. Välillä käveltiin lapa edellä.
Onneksi edes välillä saatiin jotain yhteyttä ja Vinskikin melkein väisti pari askelta ennen lösähdystä. Sellasta se on, isoilla ratsuilla on kovin vaikea väistää, ja Pomokin on sitten henkisesti hirveen iso.
Mut harjotusravi meni tosi nätisti. Vinski siirtyi raviin kiltisti ja meni sellasta rauhaisaa puksuravia. Mä osasin istua oikein hyvin muutamia hetkiä lukuunottamatta. Ja Vinskihän muuten kääntyi sinne voltille melkeen joka kerta! Hah hah, ihan pari kertaa se kuuroutui ja juoksikin tyyliin Pomon perässä, mutta muuten mentiin niin asiallisesti ja järkevän näköisesti siinä että jesjes (: Ainoa ongelman hetki oli kun Vinski koitti kääntyä ihan väärään suuntaan ja kopsutella taas portille päin. Silloin minä hermostuin ja lättäsin raipalla että varmasti emme mene sinne portille kun on näin hyvin mennyt. Vinski kuuliaisena ratsuna nosti siitä laukkaa ja koitti vähän hyppiä laukkaa aitaa päin, mutta rauhottui raviin hyvin nopeasti ja ravikin hiljeni kiitoravista ihan normaaliksi aika pian.
Kun oltiin käynnissä väistelty niin lähdettiin tulemaan koko homma harjotusravissa. Voltit sujuivat edelleen oikein nätisti, ja se väistö.. Ensin Vinski vaan kaahaili innoissaan eikä edes huomannut mua. Ja sen jälkeen ne väistöyritykset oli ihan yhtä epäonnistuneita ku käynnissäkin. Mutta lopulta onnistuttiin ja saatiin yks hirmusen hyvä pätkä. Se saatto jopa melkeen väistää, en tiedä, mutta pointti olikin se, että Vinski oikeen liiteli sivulle. Se tuntui hyvältä :D
Sitten käveltiin ja otettiin pikkaset loppuravit. Jälleen se fiilis että hevonenhan ei mihkään käänny toteutui. Ensin me vaan köpsöteltiin toisten perässä ja käytiin siellä lumihangessa ja plää plää. Mutta sitten onnistuin ihan itse löytämään sen jonkin ja Vinski alkoi kääntyä ja se meni niin hienosti (:
Suunnan vaihtuessa ei Vinskikään pystynyt millään kääntymään ja lopultakin saatiin vain muutamat voltit jotka nekin kauhean väännön takana ja ponikin tuntui kääntyvän vaan toisten perään.
Mutta haluatteko kuulla jännän jutun :D Me ravattiin ensin oikeaan kierrokseen ja sen jälkeen vasempaan. Mulla pitäis oikean kierroksen olla huonompi kun vasen käsi on ulkona ja Vinskille oikea kierros on paljon huonompi. Mystistä :D
Loppukäynnit.
Marianne oli jälleen tosi tyytyväinen. Ja oikein tyytyväinen siihen että minäkin olin tyytyväinen, heh. Istuin kuulemma hyvin ja Vinski meni ihan kivasti.
Minäkin olin kauheen tyytyväinen. Sehän meni oikein hyvin, en olis uskonut :D Kääntyi melkein koko ajan ja oli tosi kiva ja jes. Okei, se kiskoi niitä ohjia ja mulla kuoli kädet kun ratsu taas painoi liikaa. Ei siinä kyllä muuten mitään vikaa ollut ja oli kiva mennä pikku-Vinskillä pitkästä aikaa. Ja jes, ei Elvistä taaskaan, jee, taukoa pienestä paksusta pullaponista, kheh.
Käveltiin rauhassa siellä ympäriinsä, suunniteltiin myös Mariannen kanssa kauheita bailuja jotka sit voidaan pitää. Lopulta lähes koko porukka seisoi keskellä, mutta me vielä kävelimme. Antaa akkojen seistä, me miehiset miehet (me ja Pompeli) kävellään. Me ollaan raavaita uroita, me jaksetaan. ...Sitten Pomo pilasi kaiken ja meni sekin keskelle, joten mekin sit mentiin.
Mentiin keskelle seisomaan ja näytettiin että me uljaat urhot jaksamme kyllä seistä asennossa vaikka yön yli. Jooh
Vinski karsinaansa ja sitten iskikin ongelma kun ovi ei mennyt kiinni ja apua :D Aikani sitä renkkasin, sitten sain tädin avukseni. Sitten koitettiin sulkea ovea vaikka kuinka pitkään siinä onnistumatta. Onneksi tämä viisas avustajani sitten tajusi kaivella oven kynnyksen puhtaaksi ja ovikin sulkeutui. Siinä olikin Vinskillä ihmettelemistä kun me läiskitään ovea kiinni ku ei vaan onnistu, heh.
Mutta ei siinä, kotiin vaan taas. Heps kukkuu vaan taas (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti