Mainion päivän kruunasi mainio ratsastustunti. Luettuani taulun totesin meneväni jälleen Elviksellä. Taaskaan en hetkeäkään uskonut siihen (en sen Nikkis-tunnin jälkeen ole uskonut, silti olen nyt ponilla mennyt) mutta kivahan tämä näin. Että pääsen nyt Pullalla enempi menemään, pääsen lähemmäs kyllästymistä.
Elvis oli ekalla tunnilla ja meidän tunnilla oli sitten Vinski, Evita ja Pomo. Upea päivä jatkuu, vain neljä ratsukkoa tunnilla.
Oon muuten kattonut että olen vinona oikealle. Tämä vielä oikein korostaa sitä.
Kävin taluttamassa Nikkis-ponia, jutustelin taas ihmisille ja kävin pikkaisen harjaamassa keltaista ponia. Varustin Elviksen ja lähdettiin kentälle tepsuttelemaan.
Elvis oli aivan mato jo kentälle kävellessään, ei se päässyt lainkaan eteenpäin. Lopulta sain kiskottua ponin perässäni keskelle, kiipesin satulaan ja lähdettiin kävelemään. Poni sai hieman sitä eteenpäinpyrkimystä kerättyä, mutta olihan hän aika hitaanpuoleinen. Pulla oli taas vähän sellainen että pohje ei mennyt läpi, köpöteltiin rauhaksiin eteenpäin ja sitten kuitenkin samaan aikaan kyttäiltiin milloin mitäkin ja oltiin olevinas niin jännittyneitä. Sellainen hieman ärsyttävä kombinaatio, jos on energiaa duunailla ylimääräisyyksiä, niin olisiko liikaa pyydetty että silloin myös kulkisi eteenpäin?
Aloitin taas sillä eteenpäinratsastuksella. Pohje läpi ja poni liikkeelle. Jonkin aikaa tästä keskusteltiin, joitain kertoja sain potkia lahnaa eteenpäin ennenkuin Elvis lopulta ymmärsi että sen oikeasti pitäisi kävellä eteenpäin. Ihan kivasti tuo sitten lopulta liikkuikin, ei ainakaan juurtunut maahan kiinni. Tehtiin toki myös voltteja ja etsittiin asetusta. Kun nyt loppuviimeksi mietin, oli asetus ehkä vähän turhan heikko. Kyllä se asettui, mutta en ehkä vaatinut sitä ihan läpi tällä kertaa. Keskityin pikemminkin siihen että saataisiin säilytettyä samanlainen asetus läpi voltin.
Aika paljon kulutettiin myös aikaa siihen, että saisin ponin keskittymisen minuun. Alkuun Pulla tuntui lähes räjähtävältä kun se tuijotteli kulmia kauhean intensiivisesti. Mun asetuksen yritykset ja voltit eivät tuoneet pitkää helpotusta. Kun lopulta aloin saada avut läpi ja ponin asettumaan enemmän voltin suuntaiseksi, löytyi myös se keskittyminen. Korvat kuuntelivat, poni tuntui rennommalta ja kenties hieman lyhenikin.
Lopputulokseen olinkin ihan tyytyväinen. Poni kuunteli, oli fiksusti, asettui ja liikkui eteenpäin pyydettäessä.
Lähdettiin siitä kevyt raviin. Täytyypä nyt sanoa että poni oli alkuun ihan hirveä jokaisessa raviin siirtymässä! Hertsileijaa, ei siitä tullut yhtään mitään. Pienillä pyynnöillä ei ollut vaikutusta - lopulta ponia sai aina potkia hetken ennen kuin se vaivautui siirtymään raviin. Välillä se oli vain sellaista "ei jaksa-ei huvita" välillä taas sitä että "etsä tajuu et mä en mitenkään voi mennä tonne ku toi kulma niinku syö mut!?" Hyvänen aika. Onneksi loppua kohden raviin siirtymät alkoivat sujua taas nätisti ja yhteisymmärryksessä. Mutta alku oli aivan järkyttävä.
Kevyt ravissa tehtiin vain voltteja ja siirtymiä.
Ravissakin poni oli kauhean laiska. Se kyllä liikkui, mutta taas oli sellaista pohkeen takana mönkelöimistä, takajalat roikkuivat jossain perässä. Lähdettiin jälleen ratsastamaan eteenpäin ja idea oli sama kuin viimeksi: poni liikkuu mutta pysyy rentona ja kuolaimella. Parhaani mukaan ratsastin takajalkoja aktiivisemmaksi, mutta toisaalta koitin tarjota Pullaponille tekemistä jottei se vain kaasuttelisi menemään. Tehtiin ympyröitä ja asettelin jälleen niin hyvin kuin osasin. Ravissa Elvis oikeastaan asettui pikkasen syvemmin kuin käynnissä, koska nyt vaadin siltä enemmän. Otettiin siinä muutamia käyntiin siirtymiä. Siirtyminen käyntiin oli ihan hyvä, istuin kivasti ja ponikin siirtyi kohtuullisen nopeasti käyntiin, käyntikin oli ihan hyvin etenevää. Vaan kuten sanoin, alkuun nuo raviin siirtymät olivat lähes surullista katsottavaa, myöhemmin saatiin jokunen nätti siirtymä pienellä pohkeella.
Sain ponin ihan kivaksi, ainakin omasta mielestäni. Se liikkui kivaa ravia eteenpäin, käyttäen edes hiukan enemmän niitä takajalkojaan. Saatiin kivaa asettumista ja taipumistakin, poni keskittyi suurelta osin minuun (muutamia kertoja hieman jännityttiin ylös) Löydettiin jonkinlaista pyöreyden ajatusta ja poni tuntui kivan pehmeältä. Tuntui myös että itse olen mukana ja tunsin edelleen ne kevennykset katsomatta :D
Ja Mariannekin kehui meitä, olin päättäväinen. Elvis kun meinasi säikähtää, mutta minä sitten julmasti puskin ponin ympyrälle enkä antanut sen lähteä yhtään mihinkään.
Oikein hyvä siis.
Otettiin käyntiin ja seuraavana laukkaa. Tosin laukattiin vuoronperään, yhden laukatessa muut tekivät kahdeksikkoa puomin yli. Minä olin kolmas, joten ehdin ihan rauhassa asetella ja taivutella ponia volttikahdeksikolla. Vasempaan taivutus oli hankalampaa, oletettavasti, mutta kun jaksoin pyytää ja vääntää niin kyllä tuo poni taipui siihenkin suuntaan varsin mainiosti. Muuten sanoisin että kahdeksikkomme sujui alkuun paremmin, loppua kohden Elvis alkoi hidastua liikaa eikä oikein jaksanut kävellä enää niin pienellä reitillä.
Mutta ei sen niin väliä, sitten päästiinkin jo laukkaamaan! Minä aloitin vasempaan kierrokseen ja taisin nostaa ensin ihan harjoitusravista. Laukka nousi varsin hyvin ja tarkoituksenahan oli vain laukata uraa pitkin niin kauan kuin Marianne käskee. Tässä vasemmassa laukassa oli jotain parempia, jotain huonompia puolia verrattuna oikeaan laukkaan. Vasen laukka tippui pari kertaa, jolloin jouduin ihan käynnistä ottamaan uuden noston. Ja ne uudet nostot menivät hieman mönkään kun ekalla kerralla poni päätti kehitellä slaagin aihetta kulmasta ja toisella kerralla se lähti vähän omin nokkineen menemään. Tosin tähän vasempaan kierrokseen minä istuin hiukan paremmin. Olin oikeasti tosi yllättynyt, ekasta askeleesta lähtien tuntui että istun taas tosi hyvin, silleen kuin ennen laukkataukoakin. Mä pysyin penkissä, hetkittäin lähdin istumaan ilmavammin - löysin kuitenkin istunnan takaisin verrattain helposti. Jalustimet pysyivät jalassa ja Marianne huuteli ajattelemaan jalkoja, ne eivät saa pumpata. Jalat toimivatkin yllättävän hyvin, vasempaan kierrokseen jalustimet pysyivät oikeassa kohdassa ja mun jalat eivät vammailleet hirveästi. Oikeastaan ainoa ongelma jaloissa oli se, että varpaat sojottivat ulospäin.
Käytin kaiken energiani jalkojen hillitsemiseen, yritin etsiä ne kylkien tuntumaan mutta paikoilleen. Vaikeaa oli, pohkeet kun heiluivat laukkaenergian mukana. Olen kuitenkin sitä mieltä että kyllä niihin jalkoihin jotain stabiiliutta löytyi.
Kädet mulla lähtivät taas hetkittäin nousemaan, mutta oikeastaan muuta elämää suurempaa ongelmaa ei laukassa istumisessa ollut, joten olen ihan tyytyväinen.
Mä taisin vasemmassa kierroksessa keskittyä istuntaan niin paljon, että ihan sen takia se laukka pääsi pari kertaa kuolemaan. Niitä lukuunottamatta laukattiin kuitenkin pitkää pätkää, poni oli hallinnassa ja laukkasi koko ajan varsin rauhallista tahtia.
Sain ottaa käyntiin ja vaihtaa suunnan. Tässä oikeassa kierroksessa oli sitten päinvastaiset vahvuudet ja heikkoudet.
Laukka nousi hyvin ja tähän suuntaan siinä oli jo välistä aikamoista meininkiä kun Pullaponi alkoi ihan syttyä :D Pariin otteeseen odotin jotain pukkilaukka-esitystä kun poni laukkaili pää alhaalla/ryntäissä menemään. Laukka pysyi tähän suuntaan paremmin yllä, keskityin siihen että kaarteissa ratsastan eteenpäin kun taas suoralla otan pidätteitä. Elvis pysyi innostaan huolimatta ihan lapasessa, mitä nyt pari kertaa hiukan kiihdytteli -> uskon siis onnistuneeni pidätteiden kanssa. Ja kyllä se laukka meinasi tippua kesken muutamaankin otteeseen. Välillä se oli omaa syytäni, pidätin kaarteessa liikaa ja vauhti hidastui lähes kriittisesti. Joskus taas poni hidasteli vähän omatoimisemmin. Kuitenkin tähän suuntaan olin nopeampi ja vaativampi kuin vasempaan, jos tunsin hitautta sain tarpeeksi ajoissa polkaistua lisää vauhtia. Kun pari kertaa laukka oikeasti jopa tippui raville, sain heti kenkäistyä liikettä jolloin päästiin kahden harha-askeleen jälkeen jatkamaan mukavaa laukkaamme.
Mutta jotenkin kummallista oli se, että tähän suuntaan istuminen oli muka niin paljon vaikeampaa. En mä huonosti istunut tähänkään suuntaan, ihan kivasti. Vaan kun.. Irtoilin satulasta paljon enemmän ja useammin. Ja jalat, ne jalat! Jalat eivät pysyneet rauhassa alhaalla, vaan pikemminkin varvistelivat jalustimia ja riehuivat jotain omaansa. En käsitä :D
Kuitenkin olin loppujen lopuksi tyytyväisempi oikean kierroksen laukkaan jos verrata pitää. Laukka pysyi niin hyvin yllä ja pystyin paljon paremmin keskittymään laukkaan ja sen ratsastukseen - vasemmassa kierroksessa keskityin enemmän itseeni.
Laukkasessiomme jälkeen käveltiin Elviksen kanssa vielä hetki ja sitten otettiin loppuraveja.
Linnottauduin jälleen paikkaansa vaihtelevalle ympyrälle ja yritin parhaani. Tai okei, rehellisesti sanottuna meidän ravit alkoi siten että Pullaponi veteli laukkaa ympäri kenttää, minä koitin hidastaa ponin raviin, ja jos sorruin keventämään siinä kiitoravissa lähti poni uudestaan laukkaan :D Pieni oli lähes villinä, ihan innoissaan.
Kuitenkin, saatuani ponille järkeä päähän ja vauhtia pikkaisen pienemmäksi, jäätiin keskiympyrälle pyörimään. Aloitettiin oikeaan kierrokseen ja olin yllättynyt että sain ponia edes hiukan rentoutumaan. Ei se paljon, ohjaakaan en päästänyt kun max pari stopparinväliä, Elvis kun vaikutti vähän ylipirteältä. Mutta olin tosiaan positiivisesti yllättynyt, pystyin päästämään pikkasen ohjaa, Elvis taipui tosi hienosti sisälle ja saatiin pientä eteenalasajatusta. Hetkeen nähden tuo oli siis hyvä, vaikkei pärjääkään vertailussa niille tunneille joilla ollaan vedetty himopitkin ohjin tosi rentoa ravia.
Suunnan vaihtuessa menikin ihan hirveän hankalaksi. Vasempaan kierrokseen en saanut ponia läpi, se ei taipunut kunnolla vaikka kaikkeni yritin. Samoin poni hieman kipsutteli alta ja jännittyi vähän väliä. Saatiin ihan lyhyitä sykäyksiä jolloin poni asettui hiukan sinne päin ja oli rauhallinen, mutta rentoutta tai oikeaa rauhallisuutta ei kyllä löytynyt, ei niin millään. Ohjaa pystyin päästämään varmaan stopparinvälin, poni ei todellakaan rauhoittunut oikein mitenkään.
No, kaikki ei voi onnistua. Ja olin tosi tyytyväinen siihen että saatiin edes se oikea kierros hyväksi.
Sitten loppukäynnit. Elvis oli varsin villi, se lähti useammankin kerran pikkuraviin ja meinasi sätkyä milloin mitäkin. Se oli vähän järkyttynyt kun toiset hepat riehuivat tarhassa :D
Marianne oli tyytyväinen. Olin askeleen edellä, istuin laukassa hyvin, pystyin ratsastamaan laukkaa, sain ponin kivan rennoksi ja mitähän vielä.
Minäkin olin kauhean tyytyväinen :) En tiedä, siis viime tunnissa oli jotain, siitä ei jäänyt niin hyviä fiiliksiä. Kai se oli vähän tasapaksua, kun se laukkakin epäonnistui. Mutta tänään, tänään jäi todella hyvät fiilikset. Todella hyvä päivä.
Sain ponin liikkumaan kivasti, saatiin jonkinmoista rentoutta, loppuravit oikealle olivat varsin hyvät ja laukkalaukkalaukka! oli ihan mahtavaa. Todella hyvää laukkaa, ainakin jos mun laukkailuja ajatellaan. Hienoa, oikein hienoa :) Ponikin oli varsin fiksu, vaikka vähän sätkynukke olikin.
Keskelle ja alas selästä. Vein keltaisen karvamadon talliin ja harjasin hänet nätiksi. Sitten pesemään kuolaimia ja kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti