Tai sanotaanko pikemminkin että olisin ollut pettynyt jollen olisi saanut kolmosta.
Ja että olin tosi yllättynyt siitä kuinka paljon porukka piti siitä.
Kuitenkin, tänään oli kiva ilma. Tosin vähän sellainen kostean sateinen, vaikkei siellä tainnut sataakaan. Muuten hyvä, ei oikein tuullut ja oli lämmintä ja kaikki sulaa. Katsokaa, kesä tulee - jollei silloin sada sitten lunta ja lumiukkoja.
Tallille menin - vähän puolikuolleena, ja taulua lukemaan. Mulla oli Elvis, tunnilla myös Roosa, Pomo, Vinski, Evita ja Kaisa, Elvis oli ekalla tunnilla. Ihihih, vaikken mä kyllä hetkeäkään uskonut siihen että saisin ponin. Mutta hyvä näin. Varsinkin kun kenttäkin oli sen näköinen että siellä saattoi jopa laukata.
Jutustelin taas ihmisten kanssa, sillä olen ryhtynyt ylisosiaaliseksi. Sitten kävin pikkaisen harjaamassa ponia.
Aivan, ja tapasin kai ensimmäistä kertaa sen kovaäänisen kissan. Monta kertaa olen kissan kyllä kuullut, se huutaa aina kuin sikaa tapettaisiin. Katti tulla tepsutteli ponipuolelle ja rääkäisi heti minulle jotain elämän kurjuudesta. Pikkuisen rääpäle se oli, aika magea ääni niin pienestä otuksesta :D
Oltiin hetki kavereita ja juteltiin vähän siitä kuinka törkeää on kun palvelusväki ei päästä toista sisälle kun hän just nyt tällä sekunnilla sinne haluaisi. Sen jälkeen kissa lähti, varmaankin potkimaan oven sisään.
Minä varustin Pullaponin ja sitten käpsyteltiin sen kanssa kentälle.
Kiipesin väärältä puolelta kyytiin ja sitten lähdettiin kävelemään.
Ponihan oli vallan hitaanpuoleinen tänään. Kyllä hän kiltisti käveli, vaan vauhti oli aika olematon. Ensi alkuun käveltiin vain rauhaksiin uran sisäpuolella ja tehtiin jokunen voltti pitkin ohjin. Sitten, osin ehkä Mariannen kannustamana, lähdin ratsastamaan ponia aktiivisemmaksi. Muutaman voimakkaamman pohkeen tönäisyn se vaati, sitten Elviskin jaksoi taas kävellä ripeämmin. Lähdin myös volteilla hakemaan asetusta läpi. Onnistuttiin oikein kivasti, loppuvoltilla sai tosin aina käskeä enemmän jottei poni vain valuisi sisälle ja tekisi muita omia ratkaisujaan.
Ja kyllä me pikkasen tsiikailtiin taas niitä pimeitä kulmia, huih. Mutta katseltiin vain, ja Pulla sai kyllä korvansa viritettyä oikein kun hiukan muistutin siitä mitä meidän kuuluisi tehdä kun tunnilla ollaan.
Alkukävelyjen jälkeen lähdettiin kevyt raviin. Tänään muistin jo olla katsomatta sitä kevennystä automaattisesti, jeah :D Pariin otteeseen oli taas tuntemisessa ongelmia, mutta joka kerta sain sen oikean kevennyksen lopulta arvottua.
Kuitenkin, kevyt raveissa poni oli jälleen vähän hitaanpuoleinen. Se löntsytteli rauhaisaa ravia eteenpäin, ajoittain ehkä intoutui kipittelemään alta ja kun sitä vähän hidasti niin vaihdettiin takaisin rauhaisaan löntystelyyn. Tänään päätin olla niinkin hurja, että oikeasti pyysin myös raviin sellaista hyvää etenemistä. Ei kipittelyä eikä löntystelyä. Vain aktiivista ravia ja poni joka pysyisi kuolaimella.
Tokihan tuo on vaikea pyyntö, mutta tarkoituksena oli edes yrittää. Varsinkin alkuun ponia sai lähes potkia eteenpäin. Se hidastui volteilla, hyytyi toisten hevosten lähellä ja oli yksinkertaisesti niin pohkeen takana vähän väliä. Kun pistin poniin vauhtia, se jännittyi pikkaisen ylös ja välillä saattoi jopa kipitellä järkyttyneenä kun iso paha Vinski häiritsi hänen henkisyyttään.
Kun sain poniin eloa ja vauhtia (eli toisin sanoen kun ei enää joka voltilla ja suoralla tarvinnut potkia lisää kaasua) ja kun pohje alkoi mennä paremmin läpi, saatoin keskittyä enemmän siihen ponin pyöristymisen ajatukseen ja volttien tekoon. Tehtiin aika paljon kaiken maailman ympyröitä ja voltteja, haettiin asetusta. Elvis oikeastaan asettui ihan kivastikin, melko helpostikin välillä. Ja kenties me ainakin ajoittain saatiin taas sitä pyöreyden ajatusta, johon olin tyytyväinen.
Kyllä mä sanoisin että lopulta poni oli varsin kiva. Se liikkui ihan kivasti eteenpäin, oli kohtuu kuunteleva ja välistä rentokin. Lopputulosta haittasi vähän se, että kaksi kertaa me säikähdettiin kun Roosa pelkäsi autoja.
Mutta hei, ei se katsokaas mitään. Tai siis kun tietenkin pieni Pulla pelkää mukana, tärkeintä on se ettei se säikähdä ekana.
Mutta tosiaan, noiden säikähdysten jälkeen poni oli toki hiukan varuillaan, kyttäili enemmän. Siksipä ei tuota ravin lopputulosta voi sanoa erityisen rennon rauhalliseksi tai muuksikaan. Mutta liikkuipa siis mun mielestä kivasti eteenpäin ja pysyi käsissä jollei muut säikähdelleet. Olin mä varsin tyytyväinen :)
Käveltiin hiukan, poni lösähti ihan täysin. Siinä koitin antaa ohjaa ja keikkua mukana, mutta poni ei silti oikein jaksanut kävellä. Se vain köpötti lyhyin ja hitain askelin menemään. Vähän oli pyydettävä vauhtia, ei Elviksen nyt ihan sovi löntystelläkään.
Seuraavaksi otettiin laukkaa. Hih, pitkästä aikaa Pullaponilla!
Jakauduttiin kahdelle pääty-ympyrälle, kolme molemmilla. Sitten molemmilta ympyröiltä yksi laukkasi pitkän sivun ja meni toiselle ympyrälle kävelemään. Ja tätä rataa. Vähän mulla iski taas laukkajännitys, tuntuu että olen niin jäykkä etten pysty istumaan kunnolla laukkaa pyydettäessä ja sitten alan jännittämään koska se oletettavasti auttaa jäykkyyteen (;
Olin todella vaikuttunut. Ensimmäinen nosto onnistui ja oli vielä kaiken lisäksi suunnattoman hyvä. Poni nosti ihan pienillä avuilla, laukka nousi varsin ponnekkaasti ja laukkailtiin innokkaina pitkä sivu. Ja mulle tuli kauhean hyvät vibat, on se ihan eri asia töpsötellä Nikkiksen kanssa pikkuponi-laukkaa tai Elviksen kanssa isoponi-laukkaa. Tämä oli niin paljon isompaa ja pyörivämpää kuin pienemmällä keltaisella.
Vaan mun laukkaistunta kökköää vieläkin. Ei pitkiä laukkataukoja mulle - oikeastaan parasta olisi laukata joka päivä vaikka tunnin verran, ehkä se sitten lopulta löytyisi, heh. Koitin keskittyä myös jalkoihin, pitää jalustimet nätisti jaloissa ja pohkeet paikallaan. Nätti ajatus se oli, toimikin max kahden ekan askeleen ajan. Sen jälkeen oli jalustimet kengän koroissa koska istunta lähti irtoamaan satulasta vähän liiankin kanssa ja kun sain korjattua takamukseni satulaan, oli peli menetetty jo jalkojen osalta. Sinäänsä se oli kyllä ristiriitaista, toisaalta tuntui että laukassa oli älyttömän helppo istua, se oli pehmeää ja pyörivää. Silti parin ekan askeleen jälkeen lähdin irtoilemaan ja sitten jouduin käyttämään kaiken aivokapasiteettini jotta keksisin taas kuinka saan pidettyä itseni satulassa. Joskus onnistuin siinä, jopa aika helposti. Joskus taas en.
Samaten tuo laukka-ravi siirtymissä istuminen oli vaikeaa. Olen kyllä tyytyväinen siihen, että pysyin taas suorana ja istuin, enkä harrastanut sitä aikaisempaa etukenoa jalustimilla seisten. Mutta yhtään en siinä ravissa osannut istua ja vähän oli hakemista kaikessa.
Alan olla entistä vakuuttuneempi että pitäisi liimata itsensä penkkiin kiinni, johan auttaisi.
Mutta jos mun istumista ei huomioida, oli laukka vallan mukavaa. Tai siis mukavaa nimenomaan, ei hienoa tai erityisen onnistunutta :D
Laukat nousivat ihan ookoosti. Siellä oli hirmuisia laukkaan ajamisnostoja joissa puolet kehostani heilui kun minä yritin huomaamattomasti liikauttaa sisäistuinluuta. Samaten oli nostoja joissa oli pakko lähes tämäyttää sisäpohkeella ennen kuin Elvis vaivautui laukkaan siirtymään. Pari väärää laukkaakin tuli, niistä ainakin toisen huomasin jopa itse. Näiden kaikkien ei-niin-onnistuneiden nostojen joukossa oli kuitenkin tosi kivoja nostoja. Laukat nousivat välistä tosi pienin avuin, mukavan ponnekkaasti tai toisaalta pehmeän rauhallisesti.
Laukka itsessään oli vähän.. hurjaakin välillä. Elvis alkoi intoutua loppua kohden, mutta kyllä se jo alussa meni pikkasen liiankin kovaa. En kauheasti edes yrittänyt hiljennellä, välillä jotain pidätettä. Keskityin lähinnä istumaan. Viimeiset laukat olivat jo aika kaahailua, mutta tässä on ollut hei taukoa ponilla laukkaamisesta. En mitenkään voi osata pitää sitä täydellisesti hallinnassa... (paitsi ehkä, mutta joo)
Muut laukat olivat kivoja ja railakkaita. Saatiin kuitenkin yksi todella onnistunut ja hyvä pätkä jossain laukkojen keskivaiheilla. Nousi rauhallisesti ja koko pitkän sivun ajan me mentiin niin rauhassa, niin hillityn hallitusti. Mä pysyin penkissä ja Elvis siirtyi kauhean nätisti takaisin raviin.
Sitten käveltiin loppukäynnit. Pulla oli alkuun hieman pimpelipom, lähti pikkuraviinkin kesken kaiken. Rauhoittui se kuitenkin nopeasti ja käveli taas kuin kunnon keltainen.
Marianne totesi että vähän sellaista syöksymistä laukkaan. Ja kökötin jalustimilla välillä laukatessa :D Tosin oli siellä myös hyviä nostoja ja pätkiä.
Itse olin varsin tyytyväinen. Eihän tässä mitään ihmeellistä ollut, mutta pääsipä pitkästä aikaa laukkaamaan tämänkin toverin kanssa. Laukassa oli muutamia harvinaisen hyviä hetkiä (ja Elviskin oli edes hetkittäin innokas - loppuajan se leikki eläväkuollutta) Ja siis mä olin oikeastikin aika tyytyväinen noihin raveihinkin. On niitä rauhallisempiakin raveja ollut, mutta sain ponin etenemään, toisaalta se pysyi nahoissaan. Ja pysyin kyydissä, kaikkein tärkein. Mutta tosiaan, pikkasen sumuinen tää teksti, kenties tuntikin. Kuten mainitsin, olen vähän puolikuollut tällä haavaa. Joten pahoittelen tekstin kauheaa kökköilyä.
Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Ponin vein reippahasti talliin ja puunasin sen oikein urakalla. Opeteltiin nostamaan kaviot nätisti (poni on kauhean fiksu) ja Pulla osoitti kuinka paljon arvostaa ponnistelujani uittamalla puolet päästään ruokamössöissään. Hei oikeasti, minä halusin kerrankin laittaa ponin oikein edustuskuntoon ja sitten lopputulos on se, että karsinaan jää maitopartaponi, jonka parta oli litimärkä ja viiksistä valui jotain epäilyttävää mönjää :D Pliis!
Tästä taisi kaiken lisäksi tulla kauhean lyhytkin. Lyhyt ja kökkö, kheh - yleensä ois kait pitkä ja kökkö. En kuitenkaan saa tänään tämän järkevämpää aikaiseksi.
Mutta poni oli kiva.
Ja laukka oli kivaa.
Ja tänään oli paljon hienoja pätkiä kuitenkin. Pätkittäin poni pyöristyi ja keskittyi. Oli oikein tärkeänä.
Hyvää yötä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti