Heppa lensi varusteisiin ja sitten kipsuteltiin kentälle, joka oli yhtä kuravelliä sadekelien ansiosta. Olihan tätä jo ikävä, ei kenttä olekaan ollut kuin puolet vuodesta lähes käyttökelvoton ;) Karaisee luonnetta kun ei ole ihan liian helppoa, eikös totta?
Karvakasa kentälle ja akka kyytiin. Lähdettiin kävelemään, alkuun reippaammin, mutta hyvin pian märkä pohja verotti vauhtia ja sai Jackin lähentelemään jopa liian hidasta ja löysää ratsua. Vähän tuuppailin sitä eteenpäin, mutta pieni herkkisponi sai myös anteeksi.. Ukko kuitenkin tekee normaalisti niin nöyrästi töitä, että ehkä hän ansaitsi ajoittaista hitautta tämän lillun keskellä.
Tein voltteja, hain asetusta läpi ja väkertelin muutamat asetukset ulospäin urallakin. Jackin nokka kääntyi tosi kivasti ja hei - oltiin koko tunti porttipäässä ilman minkään sortin ongelmia! Miten senkin saa välillä niin hankalaksi? Kyllähän heppa nytkin pariin otteeseen katseli ulos, mutta keskittyi hommiin kun vähän ratsasti.
Siirryttiin siitä keventelemään ravia. Ryhtiä ja tasapainoa tuli hakea, jottei mentäisi mukkelismakkelis. Ravissa Jack juoksi ensin kuin höyryveturi ja mä taas heiluin hallitsemattomasti, jalustimet vispasivat ja jalat heiluivat, jonka lisäksi taisin lähinnä kököttää etukenossa. Senpä takia aloitettiin lyhyemmällä ohjalla ja ratsastajan palikoiden hakemisella. Kyllä vaan oli hankalaa, kuinka vaikeaa onkin ihan vaan istua hevosen selässä paikoillaan ja jäntevänä? Jonkin aikaa tahti heitteli, vuorotellen Jack juoksi alta ja lösähteli. Sen lisäksi muut hevoset pelottivat ponia ja kaikki oli kovin hankalaa.
Lopulta sitten saatiin homma haltuun. Minä sain jalat vähän paremmin paikoilleen ja selän suoraksi, jolloin hevonenkin löytyi ravaamaan alle ja parempaan tahtiin. Kun ravi ei ollut enää epämääräistä kaahaamista ja könkkäämistä, uskalsin päästää ohjan hiukan pidemmäksi, jotta saisin sen hevosen vähän enemmän rentoutumaan ja kulkemaan oikein päin. Fiilis alkoi hipoa taivaita kun oltiin hetki ravailtu, Jack nimittäin alkoi kuunnella ja kulkea paljon mukavammin. Ravi liikkui kivasti eteen ja tuntui että mennään jopa ihan oikealla tavalla. Toki siitä jäi se suurin loisto nyt uupumaan tuon kentän takia, mutta oli se silti oikein hyvää.
Käveltiin hieman ja aloitettiin tulemaan pituushalkaisijaa, jonka keskelle tehtiin pysähdys. Tehtiin siis pysähdykset ihan vaan käynnistä ja muutaman toiston jälkeen humputeltiin pitkät sivut harjoitusravissa. Ei mitään ihmeellistä, kuviokellumista läpi valtameren.
Tänään pysähdykset olivat oikein hyviä! Ekat olivat vähän sellaisia, että Jack pysähtyi vinoon ja meinasi hiihtää alta ennen aikojaan, mutta kun keräsin pohkeet parhaani mukaan kylkiin ja oikein keskityin, niin sieltähän tuli keveitä ja hyviä pysähdyksiä. Ja vieläpä tasajaloin! Itse en sitä noteeranut mitenkään, mutta Marianne kehui hienoja kouluratapysähdyksiämme.
Ja kun nyt puhuttiin pohjista ja kyljistä, niin mun pohkeethan olivat ihan jossain muualla kuin sen ponin kyljissä! Sen ansiosta vedettiin kuin kastemadot sitä suoraa linjaa. Siinä olikin sitten taistelu, kun yritin saada ne korot kylkiin sen puolen metrin ilmatilan sijaan. Paranihan se selvästi loppua kohden, mutten oikeasti edes huomaa ettei mun jalat ole Jackissä kiinni, vaan onnellisesti pystyn humputtelemaan pohje irti koko tunnin :D
Harjoitusravi meni sitten samalla kaavalla -> alkuun Jack kaahasi alta ja minä pompin kuin perunasäkki, mutta muutaman toiston, henkevän ajatuksen ja kevyen pidätteen jälkeen tehtiin niin loistokkaita siirtymisiä, että teki melkein mieli tuulettaa. Jack siirtyi istunnalla raviin, ravasi alla, rentona, kevyesti ja vaati vain sen pikkuisen pidätteen siirtyäkseen käyntiin. Tosi hyvä!
Lopuksi kevenneltiin sitten pidemmällä ohjalla. Jackie venytti nätisti ja täti pysyi jo paremmin kyydissä, mitä nyt muutamat horjahdukset suuntaan jos toiseenkin. Ravi tuntui hyvältä, Jack oli mukava ja ei siitä oikein mitään pahaa sanottavaa vaan ollut, hieno poni!
Käveltiin siinä loppukäynnit.
Marianne oli tyytyväinen pysähdyksiimme, mutta meidän pitäisi saada ne pohkeet kylkiin. Tai siis minun pitäisi, hah. Voidaan keskittyä siihen kokonaisuutena.
Mä olin oikein tyytyväinen. Ei mitään ihmeempää, ei mitään erikoista, mutta poni oli kuulolla, rento ja vastaanottavainen. Kunpa vaan tuo kenttä pysyisi nyt talven yli huomattavan paljon parempana kuin viime vuonna, sillä koko viime talvi oli jotain aivan naurettavaa. En muutenkaan haluaisi mitään usean kuukauden laukkataukoja alle, sillä ne eivät palvele mua ja mun jännitystäni sitten alkuunkaan.
Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Pikku-Jack talliin, harjailin sen reippaasti ja sen jälkeen kirjava pääsi tarhailemaan. Itse autoin laittamaan Kari-ponin kuntoon ja kävin juoksemassa pienen kellertävän vieressä. Lopulta saatiin ohjelmaa, kun Evita näytti kuinka kivasti myös sellaiset muodokkaammatkin leidit mahtuvat lähinnä ihmisille suunnitellusta ovesta läpi ;)
Tämän innoittamana pitänee alkaa kutsua Evitaa joksikin muuksi kuin pallomahaksi, sillä selvästi rouva on erittäin solakassa kunnossa tällä hetkellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti