Ponin miehisyys kärsi, kun tekemisen puutteessa väänsin kivan letin sille ;)
Ja Henna kuvasi, kiitokset hänelle siis!
Kentälle, selkään ja kävelemään. Jackillä olikin tänään vallan hirmuinen kiire ja heppa suorastaan puski eteenpäin kuin höyryveturi. Annoin sen alkuun kävellä höyryjään pois ja sähläsin oman itseni kanssa, jotenkin Jackin selässä on niin hankala istua aina pienenkin tauon jälkeen. Kun lopulta tuntui että istun siellä oikein päin ja mukana, aloin vähän ratsastaa hevostakin kuulolle. Tehtiin hiukan voltteja, asettelin rauhassa ja koitin saada kirjavan kävelemään alla sen hiihtelyn sijaan. Heppa oli aivan juonessa mukana ja hetkellisen kaahottamisen jälkeen hän hidastui ja muuttui sopivan eteenpäinpyrkiväksi, niin että pohkeellakin kykeni ihan ratsastamaan ja vaatimaan. Kaikki oli herkkää, helppoa ja kivaa, ihan toista kuin nimeltä mainitsemattomien proomujen kanssa.
Siirryttiin ihan vaan keventelemään ravia, jolloin Jack alkoi taas vähän kipittää alta. Ravi oli turhankin reipasta ja poni veteli herneitä nenäänsä jos joku hiukankin katsoi häntä päin. Onhan se Nikkis-ponikin todella hurja ja pelottava, tiedä vaikka se hyökkäisi sieltä kimppuun ;)
Mä työskentelin sen kevennykseni kanssa ja olin hidas, rauhallinen ja tasainen. Pyöriteltiin vähän ympyrää ja asettelin Jackiä, kunnes lopulta hevonen alkoi tulla alle ja kulkemaan rauhallisemmin. Se tuntui ihan hyvältä jo siinä vaiheessa, mitä nyt selvästi heppa rentoutui vain pätkittäin - se saattoi muutaman metrin olla pyöreä ja pehmeä, mutta hetkessä alkoi tuntua että se pingottuu hiukan liikaa ohjaa vasten. Marianne sanoikin että mulla vaeltaa kädet liian korkealla ja että oikeastaan voisin pikemminkin antaa Jackielle hiukan pidempää ohjaa, ratsastaa vapaammassa muodossa ja koittaa nostaa hevosen selkää ylös. Jotta saisin sen alkutunnista oikeasti rennoksi ja kulkemaan oikein päin. Otettiin siis linja vähän vapaammaksi, keskityin lähinnä istumaan suorana ja toivomaan että heppa jopa pyöristyisi sieltä, heh.
Ravi parani koko ajan ja kun vaihdettiin suuntaa, löytyi se upea rentouskin. Jack oli taas ihan mahtavan vastaanottavainen ja niin mukana hommassa, ettei siellä oikein voinut kuin naureskella. Ihan loistava hevonen, silloin kun se menee oikein, on se niin helppoa, kivaa ja yksinkertaista, ettei paremmasta väliä! Tosin tässä oli sellainen pikkuinen ongelmakin - Jack oli niin hyvä, rento ja kuulolla, että minä en ihan uskaltanut ehkä asettaa sitä kylliksi, vaan jäin pikemminkin kuviokellumaan siihen loistavuuden tunteeseen, jotten vahingossakaan pilaisi mitään. No, ehkä tämä hyvä fiiliskin tästä normalisoituu, jottei mun tarvitse joka kerta ihan liioitella tämän kanssa.
Tehtiin muutamia pieniä hidastuksia kevennyksellä, Marianne kun käski kokeilla kuinka hyvin heppa on kuulolla. Jack suoritti epäröimättä ja kuunteli kaikkea mitä siltä keksi pyytää, kunhan vaan tosiaan viitsi pyytää. Vitsi miten loistava poni, ihan superhieno!
Käveltiin hetki, sitten alettiin nostella laukkoja. Lyhyellä sivulla käveltiin kahden puomin yli, pitkän sivun alusta laukka ja laukkaa vapaalla tahdilla. Mulle iski taas sellainen ihan pieni jännitys siitä laukkaamisesta, ei mitään dramaattista, mutta sen verran että sain jälleen hepan jännittymään ja hiukan repeilemään pöksyistään. Käveltiin puomien yli ihan varovasti ja yritin saada Jackin kävelemään ilman hirveää jännitystä. Oletettavasti laukkaa nostaessa heppa kuitenkin räjähti ja ryykäisi menemään aika reipasta tahtia. Sain kuitenkin takapuoleni penkkiin ja aika pian lehmäkin oli hallinnassa, joten saatiin laukattua pari ympyrää myös rauhallisemmalla tahdilla. Silti vielä seuraavassakin nostossa Jack oli liian paineistettu ja se räjähti toistamiseen. Sen jälkeen rentouduttiin itse kumpikin, eikä hommassa ollut enää mitään ongelmaa.
Nostot olivat oikeastaan tosi hyviä. Hyvin pitkälti sain ihan istunnalla pyöräytettyä hevosen laukkaan ja tälläkin kertaa nostot tuntuivat hyviltä, eivät pelkiltä sortumisilta! Ne olivat rauhallisia ja tasaisia siirtymisiä, eivät ehkä mitään energisiä ja räjähtäviä, mutta hyviä silti. Laukka oli ensimmäisestä askeleesta asti mukavaa, tahdikasta ja etenevää, minä sain jalkoja lukuunottamatta istuttua kunnolla ja Jack kääntyi ympyröillekin tosi hienosti. Oikeastaan meidän ainoa ongelma oli se, että heppa kaatui ihan holtittomasti vasemmalle laukassa. Vaikka koitin suoristaa, niin eipä tuo vaan oikein onnistunut.
Kun suunta vaihtui, oli ensimmäinen nosto sellainen "pelästytän hevosen laukkaan", kun näemmä kolautin pohkeen vähän turhan kovaa kylkeen. Jack ihan järkyttyi ja syöksähti laukkaan, mutta loput nostot tulivat tähänkin suuntaan kevyesti ja yhteisymmärryksessä. Muutenkin laukka sujui samaan tapaan - siis todella hyvin.
Paras fiilis tuli kuitenkin siitä, että käytännössä melkein joka kerta sain istunnalla siirrettyä hevosen alas siitä laukasta. On se vaan helppoa, kivaa ja kevyttä kun ei tarvitse tehdä "mitään", voi vaan istua kyydissä ja jammailla, heppa tekee kaiken ihan itsestään ;)
Käyntiin ja käveltiin. Mä tulin taas taluttamaan, sillä heppa teki niin reippaasti duuninsa - hän ansaitsi kävellä ilman painavaa akkaa kyydissä! Tosin Jack osoitti putkiaivoisuutensa, eikä suostunut kävelemään oikealta puolelta talutettuna :D Poniparka oli aivan kauhuissaan kun täti yritti väkisin saada ponin kävelemään väärällä puolella! Hyvänen aika, mahtaisikohan Jack saada kohtauksen siitäkin, jos sen selkään kiipeilisi väärältä puolelta.
Marianne oli kauhean tyytyväinen. Se meni niin hyvin ja kaikki sujui ja ihan vaan loistavaa!
Mäkin olen niin onnellinen tästä, ihan loistavaa. Jackillä on niin kiva mennä, siellä on suunnattoman lystikästä. Ja kun se vaan menee niin hyvin, se toimii, se on helppoa, se on niin yksinkertaista! Alkaapa kuulostaa muuten ihan niiltä syiltä, miksi Mariannen mielestä en voi pikku-Pullalla mennä, kun se on "liian helppoa". Heh, Jackhän se vasta helppo on, sen kun istuu kyydissä ja kuviokelluu mukana. (Tai pidemmällä tähtäimellä voidaan todeta että kaikki ne on tosi helppoja. Ratsastaa vaan oikein, niin ei se ole vaikeaa!)
Keskelle ja ponitsu talliin. Jack pääsi pesulle, mutta - hui kauhistus, matka jäi vähän lyhyeksi kun lehmältä oli mennä jalat alta. Hän oli aivan kauhuissaan sillä maahan oli jätetty hurjan pelottava sininen pussi, joka varmasti oli vaanimassa pikkuista karvakoipea! Onneksi Marianne tuli sitten pelastamaan, mä olisin varmaan seissyt hamaan tappiin asti Jackin kanssa tuijottamassa sitä hermeettisen pelottavaa kapistusta. Kun poni oli puhdas, oli se hyvä viedä tarhailemaan ja sotkemaan itsensä täysin.
Loppuajan olin vain laiska. Pyöräily ei kuulu lempiharrastuksiini ja aamulla herääminen on niin kovin rankkaa (hahahahaha) joten ainoa järjellinen asia jonka sain tehtyä, oli Kari-ponin varustus. Oli sekin pieni ja ihan hirmuinen häseltäjä. Mutta oikein söpö ja kiltti poni, ei siinä mitään. Hienosti saatiin kuteet niskaan ja malttoi poni seistäkin hetkittäin. Vasta siinä vaiheessa kun muut jo lähtivät, meinasi Kari pompata täysin ulos pöksyistään, mutta eipä siinä tarvinnut kuin hetki sambata paikoillaan, kun ponin päähän oikein syttyi sellainen hehkulamppu: "ai joo! Pitää seistä nätisti, niin sitten pääsee menemään!" jonka jälkeen se kävely kentälle sujui nätisti, rauhassa ja yhteisymmärryksessä. Ei ollenkaan pöljempi poni siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti