Itsetunnon testailua

Tänään oli Jack-päivä, tunnilla myös Kaisa, Evita ja Simo, Jack jatkoi vielä toiselle tunnille. Hipsuttelin kiireesti harjaamaan ponista suurimmat pölyt pois, jonka jälkeen heiteltiin kuteet niskaan ja lähdettiin iloisin mielin kentälle. Oli meinaan vaan niin loistava ilma ja jotenkin hyvä fiilis tänä aamuna!

Kuvat eivät ole vielä tulleet, joten käytetään vanhoja!

Kiipesin siitä kyytiin ja lähdettiin kävelemään, tällä kertaa huomattavan paljon paremmalla onnella. Jack oli kyllä reipas, mutta käytti älykkyytensä pelkkään etenemiseen, sen päättömän juoksentelun sijaan. Hain käynnissä rentoa hevosta, joka kulkisi avuilla ja olisi kuulolla. Hyvin yksinkertainen ajatus, jonka halusin kyetä toteuttamaan ihan täydellisyyttä hipoen. Tehtiin voltteja, vääntelin kunnolla asetukset läpi, katsoin että heppa kulkee suorana ja tekee kunnolliset kulmat. Jack oli mukana suurella sydämellä, eikä hommassa ollut oikeastaan minkäänlaisia ongelmia. Ainoastaan suoraan kävely keskihalkaisijaa pitkin osoittautui lähes mahdottomaksi, kun hevonen luikerteli kuin kastemato, ratsastajan kummastellessa merkillistä vinoutta.

Käynti oli hyvä, joten kevyt raviin lähdettiin hyvillä mielin. Alkuun Jack kipsutteli hiukan alta, mutta tahti löytyi hyvinkin nopeasti kuntoon kun vain sain kevenneltyä ja otettua ponia alle. Sen sijaan jännittyneisyys ei ihan ottanut lauetakseen, vaan kirjava ravaili niska jäykkänä ja vähän turhan korkeana menemään.
Mietin sinäänsä että voisin koittaa tehdäkin jotain pelkkien volttien ratsastelun sijaan, mutta kun olin ottanut tavoitteekseni rennon ja avuilla kulkevan ratsun, niin päädyinkin vain kokeilemaan onneani. Ensin otettiin tahti kuntoon ympyröillä, rauhaisalla kevennyksellä ja kevyillä pidätteillä. Kun Jackie ei enää juossut alta, uskalsin päästää sille hieman ohjaa, jotta saisin sen niskan rennoksi. Hölkättiin puolipitkällä ohjalla, tehtiin voltteja ja kehuttiin pikkumiestä jokaisesta oikeasta ajatuksesta.

Olinkin hyvin tyytyväinen sekä itseeni että Lehmään. Hetkellisen ratsastamisen jälkeen hevonen pyöristyi ja selvästi rentoutui. Fiilis oli aivan erilainen ja huomasin todella tehneeni jotain oikein. Kun kaula pysyi pyöreänä ja niska rentona, uskalsin varovasti koota ohjaa takaisin käteen ja kerätä Jackien nokkaa hiukan ylemmäs. Sekin onnistui rentona, niska ei jännittynyt, vaan hevonen ravasi yhtä kivasti kuin aiemminkin, jes!
Tosin Jack kyllä väsähti tosi nopeasti. En tiedä oliko se lähtökohtaisesti jo väsyneempi vai tekikö poni vain niin intensiivisesti töitä, mutta se alkoi hyvin nopeasti ihan jopa makaamaan ohjalla ja hidastumaan. Nostelin päätä varovasti ja koitin ratsastaa hiukan eteen, jolloin saatiinkin aina hetkellisesti homma hiukan kevenemään. Muuten Jack kyllä tuntui tosi hyvältä ja ravasi hyvin, oli pakko vaan varmistaa Marianneltakin tämä ihme; Jack oli kuulemma rento, tahti hyvä ja selkä ylhäällä. Upeaa!

Päästiin siinä loppuun Jackille ohjaa ja annoin sen hölkkäillä vapaammassa muodossa kun toinen oli nin ryytynyt. Sitten käveltiin välikäyntejä ja heppa sai hiukan hengähtää.
Laukat nosteltiin käynnistä. Ensin hyvät kulmat ja pitkän sivun alusta nosto, sai tehdä ympyrää ja sitä rataa. Tässä kohdassa Jack jännittyi, kun keräsin ne ohjat tuntumalle ja ajattelin laukkaa. Sain kuitenkin suhteellisen kivasti sen pois hirvimoodista niiden kulmien aikana, enkä siis joutunut nostamaan laukkaa aivan jännittyneellä hevosella.

Ensimmäinen nosto oli hitaampi, mutta muuten nousi oikein hyvin. Seuraavaksi alkoikin nousta ihan istunnalla, sellaisia mukavia ja tarmokkaita nostoja, kunnes taas loppua kohden jouduin pyytämään enemmän. Jack-raukka alkoi niin väsähtää, ettei hän millään olisi jaksanut edes laukkaa nostaa!
Laukka oli varsin hyvää, varsinkin alkuun. Pyöri kivasti, hevonen eteni ja kääntyi tosi hienosti. Keskityin nyt oikein siihen, että päästäisiin edes suunnilleen kulmiin ja kuljettaisiin selkeitä reittejä. Tällä kertaa siirtymät eivät tulleet ihan niin sujuvasti istunnalla, mutta siirryttiin kuitenkin kun halusin. Ja tuli sieltä yksi melkein suora käyntisiirtymäkin. Viimeiset laukat alkoivat olla jo niin löysiä, laukka könkköä ja Jack romahteli ihan pienestäkin avusta alas laukasta.
Ja siis mä rytkyin ihan hulluna niissä siirtymissä. Hivenen ärsyttävää.

Oikeat laukat menivät aika huonosti. Se on vaikeampi kierros ja Jack oli hyvin väsynyt, joten se yritti lähinnä ryysiä laukkaan omin lupineen. Laukat nousivat turhankin räjähtävästi ja kertaalleen nousi vääräkin laukka. Tähän suuntaan löytyi myös se räjähtävä laukka ja poni oli kaatua sisälle. Saatiin kuitenkin tämäkin suunta ihan toimimaan, löytyi kulmantapaiset ja sain Jackin rauhoittumaan siitä kaahaamisesta.

Vielä loppuravit, jotka sujuivat tyylipuhtaasti. Hölkkäiltiin pitkällä ohjalla, Jack oli aivan nuutunut ja mennä puksutti vain kiltisti. Hieman käänneltiin ympyröitä ja fiilisteltiin hyvää meininkiä. Sitten käyntiin ja loppukäynnit.

Se meni oikein hyvin. Sain Jackin rentoutumaan ja kulkemaan oikeinpäin, mikä on aina tosi suuri asia ja josta olen hyvin ylpeä. En kai jotenkin usko siihen, että oikeasti osaan tehdä mitään, vaikka tiedän tässäkin jo monta kertaa onnistuneeni.

Minä taluttelin Jackin, sillä se oli niin hikinen ja väsynyt. Sitten keskelle ja poni seuraavan ratsastajan hellään huomaan. Pitkästä aikaa tuli harjailtua ja taluteltua pikku-Seppoa, joka oli kuin ihmisenmieli! Se oli niin kiltti ja kiva, voi että. Lehmäponit ovat sitten hyväntuulisia!
Eipä sitten muuta kuin hirveeeen hyvää pyhäin(miesten)päivää tai halloweenia jos sitä haluaa viettää ;)
Itse ajattelin hilpaista hautuumaalle, eiköhän siellä ole joku käynyt näin kuolleiden päivänä!

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Viime viikolla kävi niin, että kuume näytti luonteensa ja kohosi reiluun 39 asteeseen. Sydän syrjällään jäi se ratsastus väliin, mutta nyt, kolmen viikon leikkimisen jälkeen olen vihdoin ainakin melkein terve! Hallelujah ja sitä rataa.

Sitä onnea kun tänään pääsi ratsastamaan, tauko oli liian pitkä ja kivinen. Mulla oli Jack, tunnilla myös Artsi, Evita, Pomo, Simo ja Elvis, Jack jatkoi toiselle tunnille.
Syksy sieltä ottaa tullakseen, mutta päivän myötä lämpeni ja oli oikeastaan aika täydellinen ilma tälle paluulle (joojoo, jäi yksi tunti välistä ja se on katastrofiin verrattava tilanne. Kyllä se on).
Jack oli jo sisällä, joten harjailin ponin ja heittelin sen varusteisiin. Lehmällä oli selvästi jotenkin omanlaisensa sävelet päällä - ei se sinäänsä outo ollut, mutta oli se kuitenkin. Hiukan jännittynyt, heppa meinasi jopa kävellä omin lupineen ulos karsinasta. Se oli vähän "häseltävä", muttei kuitenkaan.

Kiitos Hennalle näistä!

Lähdettiin kentälle ja parkkeerattiin keskelle. Heppa jännittyi ihan hirveästi heti kun lähdin keräämään ohjaa käteen, mutta se ei täysin rentoutunut, joten nousin selkään vaan sen ihmeempiä miettimättä. Se oli selvästi virhe, sillä minähän en ehtinyt kuin istuttaa takapuoleni penkkiin, kun Jack lähti jo hiihtämään eteenpäin. Se hiihto muuttui raviin parin askeleen jälkeen ja pian huomasin että me suorastaan laukataan eteenpäin. Hidastelin ja koitin istua alhaalla, mutta poni oli varsin kauhuissaan siinä vaiheessa. Sain kyllä sen hidastamaan lopulta, mutta se oli aika lyhyt lohtu, kun parin sekunnin kuluttua heppa räjähti uudelleen. Siinä vaiheessa kun holtittomaan laukkaan ja jalustettomuuteen lisättiin vielä epämääräinen tanssimuuvi, niin akka lennähti kaulalle ja koska en viitsinyt edes yrittää kavuta takaisin sieltä kyljeltä, niin tulinpa alas selästä mahdollisimman hillitysti ja hallitusti. Jackie-rukka yritti lähteä saman tien karkuun, mutta rauhoittui seisomaan kun en päästänyt sitä villiksi ja vapaaksi.
Jahas. Rehellisesti sanottuna lyhin ratsastukseni ikinä, ehdinhän mä siellä selässä istua varmaan minuutin verran. Että näin palautetaan maan pinnalle sen sairaslomailun jälkeen ;)

Kyllä siinä nauratti ihan huolella, sillä koko tilanne tuntui lähinnä tragikoomiselta. Vähän tärisyttikin kun Marianne tuli huolehtimaan että pääsen selkään ja toivon mukaan myös pysyn siellä vähän kauemmin. Vaan ei siinä muu auttanut kuin härkää sarvista ja uutta putkeen vaan.
Jackie oli edelleen ihan hirveän jännittynyt ja se otti kipinää joka asiasta. Vähän väliä yritettiin lähteä kipsuttamaan, pää kuikuili kuin hirvellä ja kaikki oli aivan superkamalaa tänään! Minä yritin sisuuntua, pitää omat jännitykseni kurissa ja sitten vaan pyöriteltiin voltteja ja otettiin pidätteitä läpi. Tehtiin alkukäynneissä pysähdyksiä, joiden tekemistä hiukan jännitin kun heppa oli niin räjähdysherkkä. Sain kuitenkin volteilla sen verran itsetuntoa takaisin, että uskalsin hieman vaatiakin. Kun oikein keskityin istunnalla hidastamiseen, pyysin kunnon pysähdyksen ja hain volteille asetuksen läpi, niin ponihan malttoi peräti keskittyä! Pikkuhiljaa Jack alkoi rauhoittua ja kuunnella, jolloin koko juttu lähti sujumaan todella paljon paremmin. Minä olin suunnattoman tyytyväinen, sillä muutamissa pysähdyksissä sain oikeasti istunnan kautta sen hevosen hidastamaan lähes pysähdykseen asti. Välillä istunta ei tuntunut löytyvän ja menevän perille kun Jack jännittyi, mutta edes ajoittain sujui.

Siirryttiin kevyt raviin, joka sai uljaan ratsastajan polvet tutisemaan, mutta loppujen lopuksi kirjava herrasmies vakuutti rauhallisuudellaan. Kyllähän se hiukan kipsutti alta ja jännittyi jos joku tuli lähelle, mutta se totaalinen räjähdys jota pelkäsin jäi tulematta. Jatkettiin käynti-ravisiirtymillä, joita oli tarkoitus tehdä ihan vaan pitkien sivujen keskellä. Koska poni jännitti edelleen enemmän tai vähemmän, aloittelin rauhassa, pyörittelin pari ympyrää jolla haettiin tahtia ja siirtymiä otettiin ihan omaan tahtiin. Yllättävän nopeasti Jack löytyi alle ja poni alkoi rentoutua, joten päästiin tekemään siirtymiä hivenen pienemmilläkin väleillä. Ja siis siitä huolimatta että poni välillä kauhistui erinäisistä asioista, niin kyllä ne siirtymät olivat vaan aika hyviä tänään. Todella yllättävää, mutta niin vain kävi. Kenties ratsastaja perä levisi tämän tauon aikana, mutta jotenkin saatiin tosi hyvää hidastusta pelkällä istunnalla, pehmeitä siirtymisiä pelkällä istunnalla ja parin toiston jälkeen myös raviinsiirtyminen alkoi tulla pehmeästi ja kevyin avuin. Olin aivan todella tyytyväinen ja lähinnä hehkuin selässä - on se loistavaa kun näin hyvin menee sen sairasputken jälkeen (vaikka vähän selästä lensinkin! Mutta oli sen aika, johan siitä on yli vuosi).

Istuttiin alas harjoitusraviin ja jatkettiin samalla linjalla. Siirtymiä nyt oli huomattavan paljon helpompi tehdä ilman sen kevennyksen kanssa sähläämistä, mutta istumisessa oli hetkittäin lieviä ongelmia. Jackie kun tuppasi jännittymään silloin tällöin ja minä taas rytkyin selässä kuin kasa ameeboita. Yllättäen heppa ei kuitenkaan vetäissyt hernepeltoa nenäänsä mun hetkittäisen hyllymisen takia, vaan pysyttiin ihan hyvässä tasapainossa ja yhteisymmärryksessä ja saatiin suoritettua pehmeitä, ajoittain vähän turhan hitaita siirtymiä.
Seuraavaksi sitten täräyteltiin laukkaa, nostettiin ravista tai käynnistä ja laukkaa painettiin toisella pitkällä sivulla, ympyröitä sai tehdä ja sitä rataa.

Jackien jännityksen takia otin nostot niin varovasti kuin vain osasin ja kyllähän sieltä sitten tulikin ihan tosi hyviä laukkoja. Nostot olivat keveitä ja varsin nopeita, oikeat laukatkin saatiin ylös. Laukka pyöri hyvin ja Jack eteni hienosti itse. Me tehtiin oikein kunnon tahdilla kun tilaa oli niin runsaasti, eli pyöräytettiin ympyrää joka kerralla ja nostettiin reippaasti ja vaihtelevasti käynnistä ja ravista. On se karvakoipi vaan niin loistava, ihan mahtavaa laukkaa jota ei voinut kuin kehua ja ylistää maasta taivasiin, ympyröille se kääntyi superisti ja tehtiin yksi voltin tapainenkin ja raviinkin siirryttiin pelkällä istunnalla. Olin niin fiiliksissä, se oli aivan tajuttoman loistavaa!
Suunnan vaihduttua tuli yksi ylilyönti, kun heppa vaan vähän räjähti ja mä en ihan heti saanut sitä aisoihin, vaan laseteltiin hieman enempi sitä laukkaa ympäri kenttää. Sen jälkeen kun nostin viimeisen hallitun laukan, tuli ensin väärää, mutta sen jälkeen saatiin oikea laukka ja homma oli kiva lopettaa kevyeeseen onnistumiseen.

Ihan hirmuinen ferrari!

Otettiin vielä loppuraveja, joissa en tavoitellut muuta kuin rentoa ravia uraa pitkin. Tehtiin me jokunen ympyräkin, mutta kun Jack alkoi rentoutua, niin en halunnut enää vaatia mitään vaan tavoittelin ainoastaan keveyttä ja paikoillaan pysymistä. Vaikka heppa oli edelleen jännittynyt ja se säpsyi toisia hevosia, niin ero oli silti huima. Alkutunnista tulin maahan, mutta nyt päästiin pitkin ohjin hölkkäämään rauhaisaa ravia, hevosen venyttäessä kauniisti eteen-alas. Olin huiman tyytyväinen, niin yritteliäs pieni mies ettei mitään rajaa! Käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Meni tosi kivasti ja ainakin mulla oli hauskaa! Hevonen nyt oli kauhean jännittynyt, mutta se kuitenkin suoritti parhaansa mukaan ja oli tosi toimiva ja kiva. Kuten aina, Jack on vaan joka kerta niin mukava, helppo ja yksinkertainen, heh.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni sai jatkaa ja minä taas pääsin taluttamaan niin Kitty- kuin Nikkis-poniakin. Sen jälkeen ripeästi takaisin kotia kohti ja kenties tästä joskus pääsisi nukkumaankin. Loistavaa illanjatkoa siis!

Kuumejolkottelua

Tunnolliset oppilaat sairastuvat lomalla, mutta minäpä sairastuin juuri ennen syyslomaa (syysloma! Kuulostaakin niin luksukselta!)
Pieni kuume ei tietenkään estä meitä menemästä ratsastamaan, sillä terveyshän on kovin yliarvostettu asia, vai mitä? Sitä paitsi kun ei pyöräilläkään tarvinnut, niin eihän tässä ollut lainkaan esteitä.

Hieman tätä kuumeista intoani laimensi se seikka, että Marianne oli lykännyt mut Artsille, jolloin tunnilla olivat myös Nikkis, Elvis, Jack, Vinski ja Evita, Artsi jatkoi toiselle tunnille. Plääh - minä kuumetta uhaten pamautan itseni tallille ja sitten mulla on Artsi.. Vähän antikliimaksista, mutta koitin selvitä. Onhan siitä nyt hetki kun olen möhköllä viimeksi mennyt.
Harjailin heppasen reippaasti ja heittelin sen kuteisiin, jonka jälkeen marssittiin iloisin mielin kentälle. On muuten jopa virkistävää tämä pikkupakkanen, ei mitään vikaa! Tykkään kyllä kovasti, vaikka vähän meinasikin vilu iskeä lämpimän syksyn jälkeen,

Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Multa oli tosiaan aivan veto poissa ja keskityin pitämään itseni hengissä, joten mitään suuria tavoitteita ei ollut. Ei varsinkaan kun kyseessä oli viha-rakkaus-suhteinen Artsi, jonka hienouksia en ymmärrä oikein mitenkään. Alkukäynneissä vääntelin jalustimet ihan rauhassa samanmittaisiksi, jonka jälkeen etsin istuinluut satulaan ja suoruutta. Koitin saada oman itseni suoraksi ja jalat lopulta kylkiin kiinni, mikä taisi hiukan verottaa sitä mun käsien asentoa - nyrkit veivasivat milloin missäkin ja ohjastuntuma oli yhtä rumbaamista. Tosin en kyllä osaa löytää kunnon tuntumaa tuohon hevoseen, joten sinäänsä homma ei poikennut normaalista.
Kerrankin alkukäynneissä tuli sitten jopa tehtyä jotain hyödyllistä. Kun oltiin kävelty aikamme kuin etanat ja kun minä olin saanut istuntani edes puolittain kuntoon, lähdin tekemään jotain pientä tehtäväntynkää; ennen kulmia pysähdykset, käänsin siitä etujalkoja ja sitten pitkien sivujen keskelle voltit. En halunnut alkaa tekemään mitään väistöjä tai muuta kuviokelluntaa, sillä mun mielestä oli parempi tehdä helpoimman kautta kun päivän combo oli mitä oli.

Takaosakäännösmäiset kulmat sujuivat välillä paremmin ja välillä huonommin. Tuli muutamia oikein hyviä ja onnistuneita, mutta välillä herra Artsi vaan paineli iloisesti läpi mun ajatusten ja kääntyi ihan normaalisti. Volteilla koitin sitten venkslata sitä asetusta kasaan ja suorilla hiukan tuuppia käyntiä eteen. Kokonaisfiilis oli ihan jees, mutta Marianne taisi kyllä varsinkin alkutunnista todeta käyntimme olevan sunnuntaikävelyä. En siis tiedä muuttuiko se siitä mihinkään tämänkään tehtävän seurauksena,

Siirryttiin kevyt raviin, joka yllätti jotenkin positiivisesti. Se oli sellaista kivaa ja helppoa hölkkää, keventäminen ei vaatinut ponnisteluja ja homma tuntui helpolta. Artsikin tuntui liikkuvan ihan kivasti ja minä en tehnyt kuolemaa - kaikki oli siis oikein hyvin! Tässäkin yritin parhaani mukaan tehdä jotain, käänsin hevosta hieman ennen uraa ja väistätin sitä kevyt ravissa takaisin. Välillä tuli väistöä, välillä ei ihan tullut väistöä, mutta olin kokonaisuudessaan tosi tyytyväinen tähän, sillä kevyt ravissa väistättäminen on mulle hirveän työn ja tuskan takana. Ja uskalsinpa yrittää, jo se on paljon!
Artsi meni sinäänsä ihan hyvin, kääntyi hieman jäykästi mutta kulki niin kuin halusin. Se vaan että asetusta en ilmeisesti saanut läpi ja kädet olivat liian ylhäällä, sekä ohjat liian pitkinä. Ongelma on pitkälti siinä, etten mä yksinkertaisesti tajua milloin se asetus on herra Artemiksen kanssa mennyt läpi, kun hevonen on niin iso ja möhkälemäinen. Nytkin mä monesti kuvittelin että hienosti se asettuu, kun taas Marianne valitti että hevoselta kääntyi pelkkä poski. En oikein saa sitä läpi millään ja koko tuntuma on kauhean vaikea käsite Artsin kanssa..
Muuten kuitenkin kivaa hölkkää ja meillä oli ihan mukava fiilis. Pari kertaa paukuttelin raviakin eteen, mutta kerrankin tyydyin vain siihen raviin jota herra mulle tarjosi, sillä vauhti ei erinäisistä syistä ollut se suurin asia tänään.

Siirryttiin käyntiin ja laukattiin vuorotellen. Se jos mikä olikin sitten säälittävää, sillä mähän en taas meinannut saada laukkaa edes nousemaan :D
Artsi vain mennä mökelsi eteenpäin, samalla kun ratsastaja kaiveli ykköstä silmään. Ei, ei niin millään. Kyllä se sieltä parin kaivelun jälkeen nousi, tosin vääränä laukkana.
Kun lopulta saatiin myötälaukka, niin eikös poninpirulainen pudottanut alas muutaman metrin jälkeen, vaikka mäkin muka niin voimakkaasti yritin sitä kannustaa eteenpäin. Melkein alkoi jo itkettää se epätoivoisuus kun mikään ei ottanut onnistuakseen!

Lopulta sain kaiveltua laukan ylös ja pidettyä sen hevosen laukassa. Kun pari kertaa iskin korkoa kylkeen ennen kuin Artsi hidasti, alkoi poni ymmärtää ettei sen ole sopivaa romahdella raville heti kun mieli tekee. Sen jälkeen laukkaamisesta tulikin huomattavan paljon miellyttävämpää kun hevonen ei koko ajan odottanut tilaisuutta tiputtaa laukkaa alas, vaan se peräti eteni ihan omatoimisesti!
Ja onhan Artemiksen kanssa kiva laukata, silloin kun se liikkuu siis. Mä sain keskittyä istuntaani ja jalkoihin, jotka kerrankin pysyivät normaalisti mukana. Hiukan vain piti pyörittää laukkaa eteen ja muuten saikin lähinnä ihailla maisemia ja nauttia kyydistä. Oikein mukavaa etten sanoisi!

Toiseen suuntaan meni aikalailla samalla tavalla! Laukannostot olivat melkoista täin tervassa kylpemistä, mutta laukka itsessään oli kohtuu sujuvaa ja mukavaa. Välistä heppa meinasi jopa innostua ja se ihan liikkuikin, mutta heti jos otin harkitsemattoman pidätteen, heitti ruuna raville.
Mutta laukkaamme kyllä kehuttiin, mä istun kuulemma kevyesti ja Artsi laukkasi rennosti eteenpäin, mikä oli oikein hyvä. Hienoa että siinä oli siis edes jotain hyvää!

Käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Artsi on nyt se uusi hevonen jonka kanssa en vain löydä yhteistä säveltä ja se tuntuu vaan vahvistuvan joka kerta enemmän. En mä tiedä, se on liian möhkäle ja liian tuollainen. Ja mä olen liian hyperaktiivinen. Saapa nähdä, mutta ainakaan tällä hetkellä emme mitään sydänystäviä ole. Ei se nytkään ihan huonosti mennyt, mutta ei tuo nyt hyvinkään sujunut tai mitään.

Keskelle, alas selästä ja Artsi sai jatkaa hurjaa aherrustaan. Minä taas lähdin takaisin sairasvuoteelle (=siivoamaan koko kämpän) ja todella toivon että ensi viikolla olisin jo täysissä ruumiin ja sielun voimissa, jottei koko ajan tarvitse ratsastella puolikuntoisena.

Syksy = sydän

Ihana aamu, ihana syksy ja ihana Jack! Tunnilla myös Vinski, Kaisa, Evita, Nikkis ja Simo, Jack vain mun kanssani.
Jackiläisen sain hakea tarhasta ja sen jälkeen puunailin pikkuhepan siistiksi ja puhtaaksi. Heiteltiin kuteet niskaan ja tepsuteltiin kentälle - joka muuten sekin oli ihanassa kunnossa. Jes!

Hennalle kiitos!

Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Olipa muuten jokseenkin vauhtia niissä alkukäynneissä, näin Nikkiksen jälkeen ainakin. Mentiin rauhassa pitkällä ohjalla, kääntelin hiukan voltteja omaan tahtiini ja tsekkailin vaan että heppa kävelee kivassa tahdissa eteenpäin. Juteltiin rentoudesta, joka oli tänään tunnin suurena teemana, joten siksipä alkukäynneissäkin oli hyvä lähinnä etsiskellä sitä zeniläistä ajatusta ja ihanaa rentoutta.
Siirryttiin kevyt raviin lämmittelemään ja tässä vaiheessa meidän kiva tahdikkuus hieman kärsi, sillä Jack lähti vähän turhankin jännittyneenä kipittelemään eteenpäin. Ponin mielestä se yksi kulma oli myös hurjan pelottava ja sitä oli väistettävä parhaansa mukaan ja jännityttävä vielä hiukan lisää. Akka sai taas parhaansa mukaan etsiä rauhaisaa kevennystä ja sitten pyörittiin niillä ympyröillä ja taottiin sisäpohjetta hiukan läpi. Jack-mies löysi sisäisen miehekkyytensä ja uskalsi ravata pelottavassakin kulmassa hevosiksi, se asettui ihan kivasti ympyröille (mutta olisin voinut pyytää enemmänkin) ja raviin löytyi tahtia ja rentoutta kun hetken aikaa pisteltiin menemään. Lopulta meillä oli ihan kiva flow siinä ravissa ja homma tuntui yksinkertaiselta ja toimivalta. Ei ehkä ihan täydelliseltä, mutta hyvältä kumminkin. Mä koitin muuten koko ajan keskittyä siihen istuntaani, jalkaa kylkeen ja kädet kyynerpääkulmaan, mutta kuvia katsoessa näyttää lähinnä siltä että kökötän tuolla paremman tekemisen puutteessa. Hups!

Pian istuttiin harjoitusraviin ja lähdettiin tekemään siirtymiä käyntiin. Istunnalla, jokaisen sivun keskellä ja tietysti mahdollisimman pehmeästi ja rennosti. Mä suorastaan innosta hihkuen istuin alas jumputtamaan sitä harjoitusravia ja istuinkin yllättävän hyvin, ei ollut mitään alkuhaparointiakaan. Tahti säilyi ratsastajan istuessakin ja homma tuntui pelittävän tosi mukavasti. Siirtymiä nyt ei ihan vaaditulla tahdilla tullut tehtyä, sillä puolikas kenttä ja iso hevonen aiheuttivat sen, ettei ravia olisi tullut muutamaa askelta enempää jos olisin tehnyt siirtymiset orjallisesti joka kerta. Ja kun siis mä itse olen niin säheltäjä, etten todellakaan saanut Jackiä rentona käyntiin sen parin askeleen jälkeen, joten ihan hermojamme säästääkseni tein hieman vaihtelevimmin välein.
Siirtymät olivatkin tosi kivoja! Olihan niissä alkuun pientä hakemista ja väkertämistä, mutta kun minä aloin istua paremmin ja Jackie oli rento, niin mehän onnistuttiin tekemään todella pehmeitä ja liukuvia siirtymiä käyntiin. Lähes istunnalla, hevonen pysyi rentona ja kaikki tuntui suorastaan luistavalta. Raviin poni siirtyi istunnalla ja tahti löytyi alusta asti, ei mitään ongelmaa missään. Olin ihan tajuttoman tyytyväinen meihin, se oli kyllä tosi sujuvaa.

Laukat otettiin myöskin tälleen kivan liukuvasti ja alettiin nostella toiselle pitkälle sivulle. Mä puksutin välimatkat harjoitusravia ja vääntelin ympyröitä, sillä pitäähän sitä hiukan treenata vatsalihaksia ja ponin hölkkäkuntoa! Laukat nousivat ihan mielettömän kivasti, oikeastaan ihan alusta asti. Löysin sitä istuntaa mukaan, myötälaukkoja ja mukavia nostoja - välillä ponnekkaita ja täsmällisiä, välillä taas ihastuttavan rauhallisia ja keveitä.
Laukka oli itsessäänkin kyllä tosi hyvää, Jack laukkasi pyörivästi ja eteni ihan omatoimisesti. Akka taas istui kyydissä ja sai laukat alas pelkällä ajatuksella! Aivan loistava poni, ihan mahtava ja täydellinen puksutin.
Molempiin suuntiin laukat nousivat ongelmitta ja kaikki sujui hienosti. Kerran Jack ampui vähän alta kun kirjava oli turhankin innoissaan, mutta siinäkin saatiin palikat kasaan kun ratsastaja ei panikoinut. Hieno Jack, todellatodella hieno!

Käveltiin hieman välissä ja alettiin taivutella s-kirjaimia.

Kunnon taivutusta, kaula sai taas ylitaipua ja oikein vaan väänneltiin. Jack antoi vasemmalle periksi paremmin, oikealle jouduttiin hieman keskustelemaan. Kyllä se kuitenkin ihan mukavan oloisesti kääntyi kumpaankin suuntaan ja saatiin siihen ihan oikeanlaista ajatusta. Ainoa ongelma olivat muut hevoset, sillä eihän pikku karvakinttu voi keskittyä tekemiseensä jos se kamala Nikkis-poni vilkuilee vihaisesti vieressä ;)
Käyntitaivuttelujen jälkeen otettiin vielä loppuraveja. Kokeiltiin ihan toisella pitkällä sivulla löysätä ohjaa ja katseltiin lähteekö hevonen ohjan perässä eteen ja alas. Jack nyt sukelsi kuin aikamies ja ravaili muutenkin niin kiltisti, ettei siinä mitään katsottavaa edes ollut, heh. Se vaan kun heppa alkoi siinä hiukan jo väsyä, eikä ravi ihan jaksanut edetä, joten annoin sille lopulta ihan kokonaan pidempää ohjaa ja hölköteltiin pikku-Lehmän kanssa rentouttavia loppuraveja omaan tahtiimme. Sitten käyntiin ja käveltiin.

Marianne oli hyvin tyytyväinen. Mentiin molemmat niin hienosti ja hyvin ja kaikkea!
Mä olin itse ihan mielettömän fiiliksissä taas niistä laukoista ja kun tuo heppa vaan on niin mahtava. Niin loistava ja helppokin jopa. Ei tarvitse tehdä mitään, kunhan vain on ja ratsastaa oikein, niin kaikki järjestyy! Lohdullista, vai mitä?

Mä taluttelin Jackiä taas loppuun, kun toinen teki niin tosissaan sitä duunia. Ja kun mulla oli sen verran paha olo, että epäilin ajoittain kuukahtavani sinne selkään. Hengissä kuitenkin selvittiin ja pääsi kirjavaponikin talliin harjaukseen ja lopulta tarhaan nauttimaan syysauringosta.
Mä lähdin tosiaan aikaisemmin, jätin pikkulapset ilkeästi pulaan ja muistan tämän varmasti ikuisesti ;)