Jackiläisen sain hakea tarhasta ja sen jälkeen puunailin pikkuhepan siistiksi ja puhtaaksi. Heiteltiin kuteet niskaan ja tepsuteltiin kentälle - joka muuten sekin oli ihanassa kunnossa. Jes!
Hennalle kiitos!
Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Olipa muuten jokseenkin vauhtia niissä alkukäynneissä, näin Nikkiksen jälkeen ainakin. Mentiin rauhassa pitkällä ohjalla, kääntelin hiukan voltteja omaan tahtiini ja tsekkailin vaan että heppa kävelee kivassa tahdissa eteenpäin. Juteltiin rentoudesta, joka oli tänään tunnin suurena teemana, joten siksipä alkukäynneissäkin oli hyvä lähinnä etsiskellä sitä zeniläistä ajatusta ja ihanaa rentoutta.
Siirryttiin kevyt raviin lämmittelemään ja tässä vaiheessa meidän kiva tahdikkuus hieman kärsi, sillä Jack lähti vähän turhankin jännittyneenä kipittelemään eteenpäin. Ponin mielestä se yksi kulma oli myös hurjan pelottava ja sitä oli väistettävä parhaansa mukaan ja jännityttävä vielä hiukan lisää. Akka sai taas parhaansa mukaan etsiä rauhaisaa kevennystä ja sitten pyörittiin niillä ympyröillä ja taottiin sisäpohjetta hiukan läpi. Jack-mies löysi sisäisen miehekkyytensä ja uskalsi ravata pelottavassakin kulmassa hevosiksi, se asettui ihan kivasti ympyröille (mutta olisin voinut pyytää enemmänkin) ja raviin löytyi tahtia ja rentoutta kun hetken aikaa pisteltiin menemään. Lopulta meillä oli ihan kiva flow siinä ravissa ja homma tuntui yksinkertaiselta ja toimivalta. Ei ehkä ihan täydelliseltä, mutta hyvältä kumminkin. Mä koitin muuten koko ajan keskittyä siihen istuntaani, jalkaa kylkeen ja kädet kyynerpääkulmaan, mutta kuvia katsoessa näyttää lähinnä siltä että kökötän tuolla paremman tekemisen puutteessa. Hups!
Pian istuttiin harjoitusraviin ja lähdettiin tekemään siirtymiä käyntiin. Istunnalla, jokaisen sivun keskellä ja tietysti mahdollisimman pehmeästi ja rennosti. Mä suorastaan innosta hihkuen istuin alas jumputtamaan sitä harjoitusravia ja istuinkin yllättävän hyvin, ei ollut mitään alkuhaparointiakaan. Tahti säilyi ratsastajan istuessakin ja homma tuntui pelittävän tosi mukavasti. Siirtymiä nyt ei ihan vaaditulla tahdilla tullut tehtyä, sillä puolikas kenttä ja iso hevonen aiheuttivat sen, ettei ravia olisi tullut muutamaa askelta enempää jos olisin tehnyt siirtymiset orjallisesti joka kerta. Ja kun siis mä itse olen niin säheltäjä, etten todellakaan saanut Jackiä rentona käyntiin sen parin askeleen jälkeen, joten ihan hermojamme säästääkseni tein hieman vaihtelevimmin välein.
Siirtymät olivatkin tosi kivoja! Olihan niissä alkuun pientä hakemista ja väkertämistä, mutta kun minä aloin istua paremmin ja Jackie oli rento, niin mehän onnistuttiin tekemään todella pehmeitä ja liukuvia siirtymiä käyntiin. Lähes istunnalla, hevonen pysyi rentona ja kaikki tuntui suorastaan luistavalta. Raviin poni siirtyi istunnalla ja tahti löytyi alusta asti, ei mitään ongelmaa missään. Olin ihan tajuttoman tyytyväinen meihin, se oli kyllä tosi sujuvaa.
Laukat otettiin myöskin tälleen kivan liukuvasti ja alettiin nostella toiselle pitkälle sivulle. Mä puksutin välimatkat harjoitusravia ja vääntelin ympyröitä, sillä pitäähän sitä hiukan treenata vatsalihaksia ja ponin hölkkäkuntoa! Laukat nousivat ihan mielettömän kivasti, oikeastaan ihan alusta asti. Löysin sitä istuntaa mukaan, myötälaukkoja ja mukavia nostoja - välillä ponnekkaita ja täsmällisiä, välillä taas ihastuttavan rauhallisia ja keveitä.
Laukka oli itsessäänkin kyllä tosi hyvää, Jack laukkasi pyörivästi ja eteni ihan omatoimisesti. Akka taas istui kyydissä ja sai laukat alas pelkällä ajatuksella! Aivan loistava poni, ihan mahtava ja täydellinen puksutin.
Molempiin suuntiin laukat nousivat ongelmitta ja kaikki sujui hienosti. Kerran Jack ampui vähän alta kun kirjava oli turhankin innoissaan, mutta siinäkin saatiin palikat kasaan kun ratsastaja ei panikoinut. Hieno Jack, todellatodella hieno!
Käveltiin hieman välissä ja alettiin taivutella s-kirjaimia.
Kunnon taivutusta, kaula sai taas ylitaipua ja oikein vaan väänneltiin. Jack antoi vasemmalle periksi paremmin, oikealle jouduttiin hieman keskustelemaan. Kyllä se kuitenkin ihan mukavan oloisesti kääntyi kumpaankin suuntaan ja saatiin siihen ihan oikeanlaista ajatusta. Ainoa ongelma olivat muut hevoset, sillä eihän pikku karvakinttu voi keskittyä tekemiseensä jos se kamala Nikkis-poni vilkuilee vihaisesti vieressä ;)
Käyntitaivuttelujen jälkeen otettiin vielä loppuraveja. Kokeiltiin ihan toisella pitkällä sivulla löysätä ohjaa ja katseltiin lähteekö hevonen ohjan perässä eteen ja alas. Jack nyt sukelsi kuin aikamies ja ravaili muutenkin niin kiltisti, ettei siinä mitään katsottavaa edes ollut, heh. Se vaan kun heppa alkoi siinä hiukan jo väsyä, eikä ravi ihan jaksanut edetä, joten annoin sille lopulta ihan kokonaan pidempää ohjaa ja hölköteltiin pikku-Lehmän kanssa rentouttavia loppuraveja omaan tahtiimme. Sitten käyntiin ja käveltiin.
Marianne oli hyvin tyytyväinen. Mentiin molemmat niin hienosti ja hyvin ja kaikkea!
Mä olin itse ihan mielettömän fiiliksissä taas niistä laukoista ja kun tuo heppa vaan on niin mahtava. Niin loistava ja helppokin jopa. Ei tarvitse tehdä mitään, kunhan vain on ja ratsastaa oikein, niin kaikki järjestyy! Lohdullista, vai mitä?
Mä taluttelin Jackiä taas loppuun, kun toinen teki niin tosissaan sitä duunia. Ja kun mulla oli sen verran paha olo, että epäilin ajoittain kuukahtavani sinne selkään. Hengissä kuitenkin selvittiin ja pääsi kirjavaponikin talliin harjaukseen ja lopulta tarhaan nauttimaan syysauringosta.
Mä lähdin tosiaan aikaisemmin, jätin pikkulapset ilkeästi pulaan ja muistan tämän varmasti ikuisesti ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti