Sitä onnea kun tänään pääsi ratsastamaan, tauko oli liian pitkä ja kivinen. Mulla oli Jack, tunnilla myös Artsi, Evita, Pomo, Simo ja Elvis, Jack jatkoi toiselle tunnille.
Syksy sieltä ottaa tullakseen, mutta päivän myötä lämpeni ja oli oikeastaan aika täydellinen ilma tälle paluulle (joojoo, jäi yksi tunti välistä ja se on katastrofiin verrattava tilanne. Kyllä se on).
Jack oli jo sisällä, joten harjailin ponin ja heittelin sen varusteisiin. Lehmällä oli selvästi jotenkin omanlaisensa sävelet päällä - ei se sinäänsä outo ollut, mutta oli se kuitenkin. Hiukan jännittynyt, heppa meinasi jopa kävellä omin lupineen ulos karsinasta. Se oli vähän "häseltävä", muttei kuitenkaan.
Kiitos Hennalle näistä!
Lähdettiin kentälle ja parkkeerattiin keskelle. Heppa jännittyi ihan hirveästi heti kun lähdin keräämään ohjaa käteen, mutta se ei täysin rentoutunut, joten nousin selkään vaan sen ihmeempiä miettimättä. Se oli selvästi virhe, sillä minähän en ehtinyt kuin istuttaa takapuoleni penkkiin, kun Jack lähti jo hiihtämään eteenpäin. Se hiihto muuttui raviin parin askeleen jälkeen ja pian huomasin että me suorastaan laukataan eteenpäin. Hidastelin ja koitin istua alhaalla, mutta poni oli varsin kauhuissaan siinä vaiheessa. Sain kyllä sen hidastamaan lopulta, mutta se oli aika lyhyt lohtu, kun parin sekunnin kuluttua heppa räjähti uudelleen. Siinä vaiheessa kun holtittomaan laukkaan ja jalustettomuuteen lisättiin vielä epämääräinen tanssimuuvi, niin akka lennähti kaulalle ja koska en viitsinyt edes yrittää kavuta takaisin sieltä kyljeltä, niin tulinpa alas selästä mahdollisimman hillitysti ja hallitusti. Jackie-rukka yritti lähteä saman tien karkuun, mutta rauhoittui seisomaan kun en päästänyt sitä villiksi ja vapaaksi.
Jahas. Rehellisesti sanottuna lyhin ratsastukseni ikinä, ehdinhän mä siellä selässä istua varmaan minuutin verran. Että näin palautetaan maan pinnalle sen sairaslomailun jälkeen ;)
Kyllä siinä nauratti ihan huolella, sillä koko tilanne tuntui lähinnä tragikoomiselta. Vähän tärisyttikin kun Marianne tuli huolehtimaan että pääsen selkään ja toivon mukaan myös pysyn siellä vähän kauemmin. Vaan ei siinä muu auttanut kuin härkää sarvista ja uutta putkeen vaan.
Jackie oli edelleen ihan hirveän jännittynyt ja se otti kipinää joka asiasta. Vähän väliä yritettiin lähteä kipsuttamaan, pää kuikuili kuin hirvellä ja kaikki oli aivan superkamalaa tänään! Minä yritin sisuuntua, pitää omat jännitykseni kurissa ja sitten vaan pyöriteltiin voltteja ja otettiin pidätteitä läpi. Tehtiin alkukäynneissä pysähdyksiä, joiden tekemistä hiukan jännitin kun heppa oli niin räjähdysherkkä. Sain kuitenkin volteilla sen verran itsetuntoa takaisin, että uskalsin hieman vaatiakin. Kun oikein keskityin istunnalla hidastamiseen, pyysin kunnon pysähdyksen ja hain volteille asetuksen läpi, niin ponihan malttoi peräti keskittyä! Pikkuhiljaa Jack alkoi rauhoittua ja kuunnella, jolloin koko juttu lähti sujumaan todella paljon paremmin. Minä olin suunnattoman tyytyväinen, sillä muutamissa pysähdyksissä sain oikeasti istunnan kautta sen hevosen hidastamaan lähes pysähdykseen asti. Välillä istunta ei tuntunut löytyvän ja menevän perille kun Jack jännittyi, mutta edes ajoittain sujui.
Siirryttiin kevyt raviin, joka sai uljaan ratsastajan polvet tutisemaan, mutta loppujen lopuksi kirjava herrasmies vakuutti rauhallisuudellaan. Kyllähän se hiukan kipsutti alta ja jännittyi jos joku tuli lähelle, mutta se totaalinen räjähdys jota pelkäsin jäi tulematta. Jatkettiin käynti-ravisiirtymillä, joita oli tarkoitus tehdä ihan vaan pitkien sivujen keskellä. Koska poni jännitti edelleen enemmän tai vähemmän, aloittelin rauhassa, pyörittelin pari ympyrää jolla haettiin tahtia ja siirtymiä otettiin ihan omaan tahtiin. Yllättävän nopeasti Jack löytyi alle ja poni alkoi rentoutua, joten päästiin tekemään siirtymiä hivenen pienemmilläkin väleillä. Ja siis siitä huolimatta että poni välillä kauhistui erinäisistä asioista, niin kyllä ne siirtymät olivat vaan aika hyviä tänään. Todella yllättävää, mutta niin vain kävi. Kenties ratsastaja perä levisi tämän tauon aikana, mutta jotenkin saatiin tosi hyvää hidastusta pelkällä istunnalla, pehmeitä siirtymisiä pelkällä istunnalla ja parin toiston jälkeen myös raviinsiirtyminen alkoi tulla pehmeästi ja kevyin avuin. Olin aivan todella tyytyväinen ja lähinnä hehkuin selässä - on se loistavaa kun näin hyvin menee sen sairasputken jälkeen (vaikka vähän selästä lensinkin! Mutta oli sen aika, johan siitä on yli vuosi).
Istuttiin alas harjoitusraviin ja jatkettiin samalla linjalla. Siirtymiä nyt oli huomattavan paljon helpompi tehdä ilman sen kevennyksen kanssa sähläämistä, mutta istumisessa oli hetkittäin lieviä ongelmia. Jackie kun tuppasi jännittymään silloin tällöin ja minä taas rytkyin selässä kuin kasa ameeboita. Yllättäen heppa ei kuitenkaan vetäissyt hernepeltoa nenäänsä mun hetkittäisen hyllymisen takia, vaan pysyttiin ihan hyvässä tasapainossa ja yhteisymmärryksessä ja saatiin suoritettua pehmeitä, ajoittain vähän turhan hitaita siirtymiä.
Seuraavaksi sitten täräyteltiin laukkaa, nostettiin ravista tai käynnistä ja laukkaa painettiin toisella pitkällä sivulla, ympyröitä sai tehdä ja sitä rataa.
Jackien jännityksen takia otin nostot niin varovasti kuin vain osasin ja kyllähän sieltä sitten tulikin ihan tosi hyviä laukkoja. Nostot olivat keveitä ja varsin nopeita, oikeat laukatkin saatiin ylös. Laukka pyöri hyvin ja Jack eteni hienosti itse. Me tehtiin oikein kunnon tahdilla kun tilaa oli niin runsaasti, eli pyöräytettiin ympyrää joka kerralla ja nostettiin reippaasti ja vaihtelevasti käynnistä ja ravista. On se karvakoipi vaan niin loistava, ihan mahtavaa laukkaa jota ei voinut kuin kehua ja ylistää maasta taivasiin, ympyröille se kääntyi superisti ja tehtiin yksi voltin tapainenkin ja raviinkin siirryttiin pelkällä istunnalla. Olin niin fiiliksissä, se oli aivan tajuttoman loistavaa!
Suunnan vaihduttua tuli yksi ylilyönti, kun heppa vaan vähän räjähti ja mä en ihan heti saanut sitä aisoihin, vaan laseteltiin hieman enempi sitä laukkaa ympäri kenttää. Sen jälkeen kun nostin viimeisen hallitun laukan, tuli ensin väärää, mutta sen jälkeen saatiin oikea laukka ja homma oli kiva lopettaa kevyeeseen onnistumiseen.
Ihan hirmuinen ferrari!
Otettiin vielä loppuraveja, joissa en tavoitellut muuta kuin rentoa ravia uraa pitkin. Tehtiin me jokunen ympyräkin, mutta kun Jack alkoi rentoutua, niin en halunnut enää vaatia mitään vaan tavoittelin ainoastaan keveyttä ja paikoillaan pysymistä. Vaikka heppa oli edelleen jännittynyt ja se säpsyi toisia hevosia, niin ero oli silti huima. Alkutunnista tulin maahan, mutta nyt päästiin pitkin ohjin hölkkäämään rauhaisaa ravia, hevosen venyttäessä kauniisti eteen-alas. Olin huiman tyytyväinen, niin yritteliäs pieni mies ettei mitään rajaa! Käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Meni tosi kivasti ja ainakin mulla oli hauskaa! Hevonen nyt oli kauhean jännittynyt, mutta se kuitenkin suoritti parhaansa mukaan ja oli tosi toimiva ja kiva. Kuten aina, Jack on vaan joka kerta niin mukava, helppo ja yksinkertainen, heh.
Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni sai jatkaa ja minä taas pääsin taluttamaan niin Kitty- kuin Nikkis-poniakin. Sen jälkeen ripeästi takaisin kotia kohti ja kenties tästä joskus pääsisi nukkumaankin. Loistavaa illanjatkoa siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti