Jack & Pomo

Kiitokset Hennalle ja Tiialle ;)

Jackin kuvat kuukauden takaa, siltä kamalalta räntäpäivältä ja Pomon kuvat lauantailta.

Ilma oli mieleenpainuva!

Hyvää mustaa joulua

Kun vertailee viime vuotta ja tätä vuotta, niin viimeisen tunnin erona oli se, että tänä vuonna oli huomattavan paljon kuivempaa. Muuten kuljin tälläkin kerralla yhtä keveissä vaatteissa, maa oli musta ja kentällä vettä. Hieno joulunaika, oikein loistelias. Varsinkin kun jääkaappi hajoaa ja ulkona on se +10 astetta, niin etteivät ruuat vahingossakaan säily. Hyvä puoli on toki se, ettei ole hirveän liukasta. Ainakaan ihan koko aikaa.

Eilen oli vuoden viimeinen tunti ja nyt alkaa se parin viikon joululoma. Pyysin viime viikolla jotain ponia, ihan vain viimeisen kerran kunniaksi ja koska halusin mennä ilman satulaa. Molemmat toiveet toteutuivat kun sain alleni Pomon, tunnilla myös Elvis, Evita ja Nikkis, Pomo jatkoi vielä toiselle tunnille.

Pomo oli ihan mukavaa vaihtelua ja tietenkin kun sitä nyt itse olin pyytänyt, niin turha valittaa ainakaan. Ilmakin oli ihan kiva, sellainen keväisen raikas jopa ;)

Pompeli oli oma ärtyisä itsensä, mutta selvisin ponin kuntoonlaitosta ilman hampaiden jälkiä. Sitten kipiteltiin kentälle ja mies sai opetella heittelemään akkoja ponien kyytiin.

Kuvat ovat vielä tulonpäällä, mutta "tule joulu kultainen"

Tämähän oli kuin suuri luottamustesti. Pomo - se suuri ja hurja poni jota edelleen osaan ajoittain jännittää, mutta jolla silti uskalsin mennä ilman satulaa taas pikkuisen tauon jälkeen. Ratsuni oli vallan pieni ja kapea, mutta olihan se nyt virkistävää kiikkua taas pitkästä aikaa ponin selässä.

Käynti aloitettiin hitaasti ja rauhassa, mutta heti kun luotin pysyväni kyydissä, uskaltauduin tökkimään sen hevosen reippaampaan askellukseen. Pompeli oli meinaan kuin nukkuneen rukous, eikä oikein jaksanut liikkua niin mihinkään suuntaan.

Käännöksissä oli hyvät ja huonot puolensa. Poni kyllä kääntyi hyvin, pysyi poissa uralta hyvin ja toimi muuten mallikkaasti, mutta se asettaminen oli normaaliakin hankalampaa. Ei siitä vain oikein meinannut tulla mitään kun heppa tuntui pökkelöltä ja akka yritti parhaansa mukaan veivata. Aika usein se asetus jäi parhaimmillaankin siihen vähän vastaanvetävään-fiilikseen, mutta muutaman kerran ponikin antoi periksi ja tuntui jopa ihan kohtuulliselta. 

Siirryttiin lopulta raviin ja tässä alkoivat taas ne perusongelmat. Ensin poni oli sitä mieltä että raviin häntä ei huvita siirtyä ja sen jälkeen kääntyminen olikin ihan mahdotonta! Kyllähän herraponin pitää saada juosta kivan tyttöystävän perässä jos siltä tuntuu! 

Kierroksen verran taottiin päätä seinään kun hevonen juoksi kamelin lailla missä mieli, lopulta jämähdettiin käyntiin, jolloin sain sen käännettyä omalle reitille. Raipankin joutui kai vaihtamaan jotta pohkeeseen tuli ytyä, mutta sen jälkeen alkoi sujua. Poni kääntyi aika nätisti, ravasi ihan kivasti ja homma alkoi tuntua ratsastukselta. Ei ajamiselta autolla, jossa on kaasu ja ohjaus hirttänyt kiinni.

Keventämään en pystynyt lainkaan, sillä Pomo ajautui saman tien omille reiteilleen. Siksipä pidin vain itseni tasassa ja istuin suorana. Pyöriteltiin voltteja ihan urakalla ja välillä hiukan sählättiin kun ohjaus pääsi kuolemaan. Koko ajan ravi kuitenkin parani, niin että lopulta saatoin jo hakea vauhtiakin lisää. Mariannen mielestä kun poni hölkkäsi kuin puolikuollut.. Ratsastelin Pomoa lyhyemmäksi ja aktiivisemmaksi parhaani mukaan, mutta sinäänsä vaikea sanoa kuinka hyväksi se muuttui. En alun alkaenkaan tajunnut että poni on liian löysä, joten kaikki reippaus tuntui vain entistä paremmalta.

Olin joka tapauksessa ihan tyytyväinen. Vähän hitaaksi muututtiin aina volteilla, asetukset olivat hankalia, mutta hei - se oli Pomo, tauon jälkeen ja ilman satulaa. Oikein hyvä siis.

Käveltiin hetki ja siirryttiin kaikki keskemmälle. Laukkaa otettiin vuorotellen uraa pitkin ja päästiinkin pian kokeilemaan miten täti siellä kyydissä taas pysyykään. Olin yllättynyt siitä kuinka hyvin sain laukan nousemaan ja jopa istuin siellä. Tässä ekassa suunnassa oli vaan sellainen pikku ongelma, että poni laukkasi vähän könkösti, tiputteli alas ja sen lisäksi akka vielä häiritsi ponia keikkumalla eteen jokaisessa mahdollisessa välissä. Parhaimmillaan saatiin laukka jatkumaan pitkän sivun verran, huonoimmillaan parin askeleen ajan. Poni yksinkertaisesti vaan tiputteli vaikka koitinkin istua suorassa ja ratsastaa eteen. Väliin jäävissä käyntipätkissä poni sitten tunki joko aitaan, kavereiden luo tai ei muuten vain suostunut ravaamaan. Oli melkoista menoa kun yritin vain saada ponin eteenpäin, mutta se ei halua kuin kävellä aitoja päin. Mariannen kannustuksella "nyt laitat sen menemään" saatiin lopulta vähän onnistuneempi laukkapätkä ja Pomosta vähän poweria irti.

Toiseen suuntaan laukalla oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Nyt mä istuin kyllä myös suorempana, mutta siitä huolimatta kierros oli parempi. Laukka nousi hyvin, se pyöri paremmin ja Pompeli eteni aivan eri tavalla. Saatiin pidempiä pätkiä laukattua, jos poni yritti tiputtaa kesken, sain sen jatkamaan ja ylipäänsä koko poni vain vastasi paremmin kaikkiin pyyntöihin. Oikein hyvä fiilis tuli kun pääsi hiukan laukkailemaan pienen ponin kanssa ympäri kenttää.

Koska tämän puolen laukka pyöri niin paljon paremmin, käski Marianne vaihtamaan vielä suunnan ja kokeilemaan olisiko poni auennut niin, että toinenkin laukka pyörisi. Se ero oli harvinaisen selkeä ja positiivisella tavalla - edelleen tämä suunta oli huonompi kuin se toinen, mutta nyt päästiin pidempiä pätkiä, sain ratsastettua paremmin eteen, eikä ihan joka kerta tiputeltu raville. Marianne käski ottaa vähän hanaa eteenpäin, mutta ihan hirveää boostia ei ponista valitettavasti löytynyt. Ehkä hiukan kun tarpeekseni maiskuttelin ja tuuppailin, muttei se hirveästi jaksanut innostua.

Sen jälkeen käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Hieno poni, ei meillä vieläkään ihan suju tai mitään. Mutta olin mä ihan tyytyväinen. Kääntymisessä, asetuksissa ja vähän kaikessa on vibaa, mutta toisaalta mua ei nyt jännittänyt ponin kanssa ja muuten mentiin ihan jees fiiliksellä. Ja hei, pysyi kyydissä, sain laukattua, jeejee! ;)

Ihan hyvillä mielin voin aloittaa joulutauon.

Keskelle, maailmanympärysmatka ihan vain ponin kiusaksi (!) ja alas selästä. Poni jäi ahkeroimaan, kun taas minä kävin vähän kuvailemassa, ennen kuin lähdin liitämään pää kolmantena jalkana vähän joka paikkaan.

Se olisi siinä ja ensi vuonna jatkuu taas. Tänään on toki vielä tallin joulujuhlat joihin menen käymään ja jossain vaiheessa tulevat ne eilisen kuvat. Samoin pitäisi hiukan päivitellä ja tehdä vaikka mitä, mutta tosiasia on se, että mulla menee hirveästi aikaa kaikkeen muuhun. 

Mutta joo. Ulkoasua olisi ihan kiva katsella uusiksi. Kaisa pitäisi siirtää tallilta poistuneisiin. Ehkä väähn kirjoittaakin siitä. Vaan katsotaan. Ehkä sitä aikaa tässä nyt on, kun koulustakin on jo lomaa (mitä nyt pitää tenttiin ilmoittautua ja siihen lukea)

Aika näyttää. Nyt kuitenkin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta näin etukäteen :)

Puolivälissä jouluun ollaan...

Laskin aivan itse ja silleen.
Mulla oli tänään iki-ihana Jack, tunnilla myös Evita, Artsi, Vinski, Simo ja Nikkis, Jack jatkoi toiselle tunnille. Poni oli jo karsinassa, joten vain harjailin sen siistiksi ja heittelin releet niskaan (ja hain Nikkis-ponin sisään. Vitsit voi poni tuoda hyvää mieltä pelkällä ulkomuodollaan!)

Sitten lähdettiin kentälle. Olipa muuten kiva ilma tänään, kenttä nyt oli vähän roudassa, mutta pehmeni kavioiden alla nopeasti. Muuten oli kuitenkin kuivaa, suht lämmintä, eikä tuullut!!

Kiipesin kyytiin ja sitten lähdettiin hanattamaan. Jackillä oli tänään vielä suurempi kiire kuin yleensä ja heppahan puksutti menemään kuin jarruton veturi. Otettiin ihan rauhassa, haettiin tahtia alle ja pyöriteltiin hiukan ympyröitä. Itse asiassa vaikka Jack oli tänään alkuun jokseenkin kiireisempi, niin silti se oli yllättävän kuunteleva, eikä jännittänyt. Pystyttiin ilman kädenvääntöä ja sivuaskelia kävelemään vähän pidemmälle toiseen päähän, niin että oltiin koko aika varsin rentoina ja asiallisina.
Tehtiin käynnissä vähän vasta-asetuksia pitkillä sivuilla ja lyhyille sivuille ympyröitä. Tämä nyt sujui kuin vettä vaan, Jack oli suunnattoman kiva ja yritteliäs. Asetus löytyi, kaulaakin saatiin kääntymään kun pyydettiin taivuttamaan vähän enemmän. Heppa pysyi tosi kivasti suorana, vaikka sitä vähän epäilinkin. Oltiin rentoja ja mukavia, käännyttiin hyvin ja tahtikin alkoi löytyä. Jackiestä meinasi lopulta tulla enemmänkin hidas kuin liian reipas, joka oli ihan kiva muutos siihen alun höyryämiseen.

Siirryttiin siitä kevyt raviin ja hölkkäiltiin rennosti pitkin kenttää. Tavoitteenani oli istua oikein ja saada ne pohkeet kylkiin. Jack on jokseenkin kapea, joten hirveän helposti mun jalat harittavat eri ilmansuuntiin, metrin päässä hevosen kyljistä. Nyt kun vielä olin pistänyt normaalia pidemmät jalustimet, niin mun jalathan vispasivat kuohukermaa koko ajan.
Ja on se vaan vaikeaa. Koitin pitää keskittymisen siinä, että pohkeet olisivat kyljen tuntumassa, jalat lepäisivät jalustimella ja etteivät raajat heiluisi kuin marionetilla. Ajoittain onnistuin, mutta auta armias kun tuli pienikin tahti rikko tai lähdin kääntämään, niin johan jalat elivät taas sitä omaa elämäänsä minusta välittämättä. Sen lisäksi koitin vielä saada rauhallisen kevennyksen ja suoran istunnan, sillä lähdin ihan liian helposti könöttämään siellä edessä. Kyllähän se Jackiin vaikutti aika vahvasti, kun mä istuin hyvin, niin poni meni paremmin. Koko ajan se kuitenkin meni todella hyvin, ei jänskäilty, ei kaahattu. Tahti oli rauhallinen ja meno mukavaa, mitä nyt takajalat olisivat saaneet olla liikkessä vähän paremminkin.

Käveltiin hetki ja lähdettiin ottamaan laukannostoja! Mä olin niin iloinen että nyt päästiin hiukan laukkaamaankin - ensi viikolla on vielä tunnit ja sitten alkaa loma, enkä ole oikein pitänyt ideasta että tässä tulee jotain ikuisuuden laukkataukoja.
Tehtiin käynnissä voltti pitkän sivun lopussa, nostettiin laukka ja laukattiin puoli kenttää. Jack oli suunnattoman hyvä, alkuun se oli aika löysä ja hidas, mutta myöhemmin alettiin hiukan säheltämään siinä voltilla kun hepalla olisi ollut kiire laukkaamaan. Joka kerta pysyttiin kuitenkin pöksyissämme ja reitti pysyi hyvänä ja suunniteltuna. Minä taas en jännittänyt laukkaa mitenkään erityisemmin ja pystyin keskittymään niihin nostoihin: sain istunnan mukaan ja Jackie nosti ongelmitta. Vähän hitaasti ja köykäisesti, mutta joka kerta nousi ja vieläpä oikea laukka!

Tuli sieltä muutama vähän liiankin railakas nosto ja poni oli lähteä kaahaamaan, mutta nyt sain yllätyksekseni istuttua hyvin alas ja laukka palautui tasapainoon. Sen lisäksi on vielä hehkutettava sitä, että pidemmistä jalustimista huolimatta sain tällä kertaa istuttua alas varsin hyvin ja jalustimet pysyivät jaloissa!! Ihan vaan siirtymissä raviin onnistuin pudottamaan toisen jalustimet pariin kertaan. Laukassa pohkeet kuitenkin pysyivät paikoillaan ja jalustimissa, hallelujah! Kerrankin jotain hyvää mun laukkajaloissa.
Siirtymät alas olivat taas ihan superkivoja, Jack hidasti pitkälti istunnalla ja oli kuulolla koko ajan. Yritin saada mahdollisimman nopeita siirtymiä käyntiin asti, mutta tällä kertaa se jäi aika kauas. Ehkä keskityin jalkoihin liikaa tai jotain, mutta väliäkös tuolla. Oikein hyvä joka tapauksessa.

Käveltiin siitä loppukäynnit.
Mä olin tosi tyytyväinen. Jack nyt oli tapansa mukaan hyvä ja yritteliäs, kun taas minä sain vaihteen vuoksi jalkani edes johonkin hallintaan. Ehkä tämä vielä tästä, josko ei tarvitsekaan naulata jalkoja satulansiipiin kiinni. Kuka ties minullakin on toivoa ;)

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni jäi urheilemaan, minä taas jäin hiukan katselemaan tunteja ja taluttamaan iki-ihanaa Kitty-ponia! Siitä sitten kotiin ja viimeistä kertaa ennen joulua odottelemaan.

Vähemmistöllä menee hyvin

Aamu valkeni oikein mukavana ja valoisana - bussin takavalot kun loistavat nätisti sitä yötaivasta vasten. Onneksi on edes talviaika, joten myöhästymisestäni huolimatta ehdin ihan suht hyvissä ajoin tallille.
Ja hei - mulla oli Vinski! Jees, pitkästä aikaa! Tunnilla myös Evita, Elvis ja Simo, Vinski jatkoi vielä toiselle tunnille.
Valkea proomu oli erittäin valkoinen ja pörröinen, melkoisen uljas ratsu. Harjailin humman ripeästi ja heittelin herra Levottoman varusteisiin, jonka jälkeen lähdettiin rämpimään vasten vesisadetta ja kuralätäköitä.

Oli jokseenkin virkistävääkin päästä Vinskin selkään. Vanha ja viisas Vinski, uskalsi kiivetä selkään väärältä puolelta, eikä tarvinnut miettiä jokaista liikettään. Ja sai reaktiota kun sitä pyysi, löytyi liikettä ja koko hevonen tuntui kauhean oudolta ja erilaiselta.
Lähdettiin siinä kävelemään rauhaksiin. Annoin alkuun Vinskin vaan kävellä, kunhan pyysin liikettä eteen. Kun muutkin pääsivät liikkeelle, aloin vähän enemmän hakea sitä asetusta läpi ja ponia lyhyemmälle kaulalle. Tässä vaiheessa se onnistuikin varsin hyvin, Vinski lyheni ohjan mukana, pysyen silti kevyenä kädelle. Asetusta löytyi hyvin, varsinkin oikealle tuntui ettei hommassa ole ongelmia. Vinski kääntyi hyvin ja eteni kivasti, ainoa ongelma oli minimaalinen valuminen uralle, jonka pystyin kyllä aina korjaamaan.

Tehtiin siinä hieman isoa pääty-ympyrää, koitin keskittyä vain reittiin. Tarpeeksi suuren ympyrän tekeminen on oikea ikuisuus ongelma. Kaikki muu kyllä sujuu ainakin jotenkin, mutta ympyrät tuntuvat muovautuvan ties miksi liian pieniksi kananmuniksi.
Lähtökohtaisesti oli tarkoituksena kävellä ympyrä ja ravata välimatkat, mutta sainpa ravata koko tehtävän. Tässä raviinsiirtymisessä tosin tuli se pienoinen kommunikaatiokatkos - Vinsentti käveli päin aitoja, puri Evitaa pyllystä ja kulki kuin halvaantunut kameli. Ratsastaja taas vempuloi hätäpäissään kun mikään ei toiminut ja oltiin vain jyrätä kaikki. Noin kaksi minuuttia sählättiin kuin alkeisratsukko, sitten sain suoran reitin pois toisten luota, sain itseni kokoon ja hevosen kuulolle, jonka jälkeen missään ei ollut mitään ongelmaa.
Vähän kun kaiveltiin kaasua ja kun vain keskityin pitämään ohjat kädessä, niin jopas Vinski puksutti eteenpäin kunnon konkarin elkein. Hevonen kääntyi ongelmitta, asetuksen kanssa jouduin veivaamaan kauemmin, mutta lopulta sain Vinskin vähän antamaan periksi siihenkin suuntaan. Minä keikuin kyydissä mallikkaasti, heppa eteni ja eipä siinä tuntunut juuri mitään vikaa olevan.

Okei, ehkä sellainen pikku vika, että kyllähän se hevonen vaan alkoi vähän maata ohjalla liikaakin. Pysyi se näin kevyt ravissa vielä suht mukavasti keveänä ja kantoi päänsä, mutta mitä enemmän mentiin, sitä enemmän jouduin nostelemaan ja muistuttelemaan itsensä kantamisesta. Marianne kuitenkin totesi, että ravin tahti on hyvä ja Vinski on sopivan lyhyt (wau, kerrankin ei valitettu että hevoseni on pitkä kuin nälkävuosi!)

Tarkoituksena oli ravata, mutta loppujen lopuksi kävi niin että peräti 25% tunnistamme onnistui noudattamaan käskyä. Tämän takia muut saivat siirtyä käyntiin, kun taas minä jatkoin ravia, sain istua alas ja tehdä mieleni mukaan. Päädyinkin siirtymään kentän toiseen päähän, jottei tarvinnut väistellä toisia ja sitten otettiinkin miehestä mittaa.
Aloittelin vain harjoitusravilla, jota veivasin isolla ympyrän tapaisella. Muutamien käyntisiirtymien jälkeen aloin tehdä pysähdyksiä suoraan ravista. Vinski oli iso ja todella hidas, se makasi vähän ohjalla. Koitin aktivoida hevosta parhaani mukaan, mutta silti raviinsiirtymät olivat aika löysiä ja veteliä. Sen sijaan pysähdykset olivat suht nopeita ja mutkattomia. Annoin kierroksen verran pitkää ohjaa ja vapaata kävelyä, jonka jälkeen jatkettiin virkeämmin mielin. Tauko teki terää, joten osa ravisiirtymistä alkoi olla jo aika nopeita ja mukavia. Muutenkin ravista tuli kevyempää ja etenevämpää. Tehtiin siellä hieman voltteja, minä etsin hyvää istuntaa joka ei jarruttelisi ja sitten vaan veivailtiin mitä mieli teki.

Mariannen kehoituksesta lähdin tekemään pieniä väistöjäkin ja täytyypä sanoa että ne olivat oikeaa tajunnanvirtaa. Välillä meni reitti hieman pipariksi, mutta suurimmaksi osaksi kun keskityin ja suoristin, niin Vinskihän suorastaan liukui sivulle ja väisti todella kivasti. Ei nyt ehkä jyrkästi, mutta harjoitusravista ja niin pitkälle kuin pyysin. Olin todella tyytyväinen, joten tehtiin kaikkea tätä hieman sekaisin. Välillä pysäyttelin, välillä enemmän väistöä, joskus pientä eteenratsastusta. Kerran sai Vinski vielä käyntitauon ja kerran heitin sille vapaampaa ohjaa raviin. Keventelin hetken, antaen Vinskin valua pidemmälle kaulalle. Kyllä heppa tuntui vallan tyytyväiseltä kun se iloisesti pärski menemään.
Lopputulema on se, että hyvinhän tuo meni. Tosi hyvin. Hieman se painoi kädelle liikaa, mutta tehtävät onnistuivat ja pyörittiin tuolleen omatoimisesti oikein hyvin suorittaen. Olin oikein tyytyväinen.

Hyvillä mielin saattoi siis jäädä kävelemään ja Marianne pyysi vielä hiukan taivuttelemaan Vinskiä kaulastaan, joten väänneltiin parit s-kirjaimet ennen kuin annoin pitkän ohjan ja hevoselle levon.

Marianne oli tyytyväinen. Se meni hyvin ja onnistuttiin hienosti kaikessa. Totesi myös että oli Vinskin paras ratsastus tällä viikolla.
"Tosin sillä oli kyllä pari vapaatakin." Jaa, okei :D Kiitos kuitenkin.
Mä olin oikein tyytyväinen. Vinskissä oli pientä hakemista tauon jälkeen, mutta hienostihan tuo meni - sitä aidan jyräämistä lukuunottamatta. Mä olin supertyytyväinen väistöihin ja tulipa ainakin kuuma. Oli meinaan niin jumissa istuinluutkin tuosta rytkimisestä, ettei mitään rajaa. Ihanaa, aivan ihanaa. Ja mukava Vinski-proomu, ei siinä mitään.

Keskelle ja alas selästä. Vinski jäi töihin, kun akka lähti lämmittelemään ja juoruilemaan. Ei mikään kovinkaan mukava ilma, tulisipa vähän lunta. Tai vähän, mielellään sen verran ettei kenttä vetäisi umpijäähän kuten viime talvena. Ei kiitos sitä enää, jos toivoa saa.