Mulla oli tänään iki-ihana Jack, tunnilla myös Evita, Artsi, Vinski, Simo ja Nikkis, Jack jatkoi toiselle tunnille. Poni oli jo karsinassa, joten vain harjailin sen siistiksi ja heittelin releet niskaan (ja hain Nikkis-ponin sisään. Vitsit voi poni tuoda hyvää mieltä pelkällä ulkomuodollaan!)
Sitten lähdettiin kentälle. Olipa muuten kiva ilma tänään, kenttä nyt oli vähän roudassa, mutta pehmeni kavioiden alla nopeasti. Muuten oli kuitenkin kuivaa, suht lämmintä, eikä tuullut!!
Kiipesin kyytiin ja sitten lähdettiin hanattamaan. Jackillä oli tänään vielä suurempi kiire kuin yleensä ja heppahan puksutti menemään kuin jarruton veturi. Otettiin ihan rauhassa, haettiin tahtia alle ja pyöriteltiin hiukan ympyröitä. Itse asiassa vaikka Jack oli tänään alkuun jokseenkin kiireisempi, niin silti se oli yllättävän kuunteleva, eikä jännittänyt. Pystyttiin ilman kädenvääntöä ja sivuaskelia kävelemään vähän pidemmälle toiseen päähän, niin että oltiin koko aika varsin rentoina ja asiallisina.
Tehtiin käynnissä vähän vasta-asetuksia pitkillä sivuilla ja lyhyille sivuille ympyröitä. Tämä nyt sujui kuin vettä vaan, Jack oli suunnattoman kiva ja yritteliäs. Asetus löytyi, kaulaakin saatiin kääntymään kun pyydettiin taivuttamaan vähän enemmän. Heppa pysyi tosi kivasti suorana, vaikka sitä vähän epäilinkin. Oltiin rentoja ja mukavia, käännyttiin hyvin ja tahtikin alkoi löytyä. Jackiestä meinasi lopulta tulla enemmänkin hidas kuin liian reipas, joka oli ihan kiva muutos siihen alun höyryämiseen.
Siirryttiin siitä kevyt raviin ja hölkkäiltiin rennosti pitkin kenttää. Tavoitteenani oli istua oikein ja saada ne pohkeet kylkiin. Jack on jokseenkin kapea, joten hirveän helposti mun jalat harittavat eri ilmansuuntiin, metrin päässä hevosen kyljistä. Nyt kun vielä olin pistänyt normaalia pidemmät jalustimet, niin mun jalathan vispasivat kuohukermaa koko ajan.
Ja on se vaan vaikeaa. Koitin pitää keskittymisen siinä, että pohkeet olisivat kyljen tuntumassa, jalat lepäisivät jalustimella ja etteivät raajat heiluisi kuin marionetilla. Ajoittain onnistuin, mutta auta armias kun tuli pienikin tahti rikko tai lähdin kääntämään, niin johan jalat elivät taas sitä omaa elämäänsä minusta välittämättä. Sen lisäksi koitin vielä saada rauhallisen kevennyksen ja suoran istunnan, sillä lähdin ihan liian helposti könöttämään siellä edessä. Kyllähän se Jackiin vaikutti aika vahvasti, kun mä istuin hyvin, niin poni meni paremmin. Koko ajan se kuitenkin meni todella hyvin, ei jänskäilty, ei kaahattu. Tahti oli rauhallinen ja meno mukavaa, mitä nyt takajalat olisivat saaneet olla liikkessä vähän paremminkin.
Käveltiin hetki ja lähdettiin ottamaan laukannostoja! Mä olin niin iloinen että nyt päästiin hiukan laukkaamaankin - ensi viikolla on vielä tunnit ja sitten alkaa loma, enkä ole oikein pitänyt ideasta että tässä tulee jotain ikuisuuden laukkataukoja.
Tehtiin käynnissä voltti pitkän sivun lopussa, nostettiin laukka ja laukattiin puoli kenttää. Jack oli suunnattoman hyvä, alkuun se oli aika löysä ja hidas, mutta myöhemmin alettiin hiukan säheltämään siinä voltilla kun hepalla olisi ollut kiire laukkaamaan. Joka kerta pysyttiin kuitenkin pöksyissämme ja reitti pysyi hyvänä ja suunniteltuna. Minä taas en jännittänyt laukkaa mitenkään erityisemmin ja pystyin keskittymään niihin nostoihin: sain istunnan mukaan ja Jackie nosti ongelmitta. Vähän hitaasti ja köykäisesti, mutta joka kerta nousi ja vieläpä oikea laukka!
Tuli sieltä muutama vähän liiankin railakas nosto ja poni oli lähteä kaahaamaan, mutta nyt sain yllätyksekseni istuttua hyvin alas ja laukka palautui tasapainoon. Sen lisäksi on vielä hehkutettava sitä, että pidemmistä jalustimista huolimatta sain tällä kertaa istuttua alas varsin hyvin ja jalustimet pysyivät jaloissa!! Ihan vaan siirtymissä raviin onnistuin pudottamaan toisen jalustimet pariin kertaan. Laukassa pohkeet kuitenkin pysyivät paikoillaan ja jalustimissa, hallelujah! Kerrankin jotain hyvää mun laukkajaloissa.
Siirtymät alas olivat taas ihan superkivoja, Jack hidasti pitkälti istunnalla ja oli kuulolla koko ajan. Yritin saada mahdollisimman nopeita siirtymiä käyntiin asti, mutta tällä kertaa se jäi aika kauas. Ehkä keskityin jalkoihin liikaa tai jotain, mutta väliäkös tuolla. Oikein hyvä joka tapauksessa.
Käveltiin siitä loppukäynnit.
Mä olin tosi tyytyväinen. Jack nyt oli tapansa mukaan hyvä ja yritteliäs, kun taas minä sain vaihteen vuoksi jalkani edes johonkin hallintaan. Ehkä tämä vielä tästä, josko ei tarvitsekaan naulata jalkoja satulansiipiin kiinni. Kuka ties minullakin on toivoa ;)
Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni jäi urheilemaan, minä taas jäin hiukan katselemaan tunteja ja taluttamaan iki-ihanaa Kitty-ponia! Siitä sitten kotiin ja viimeistä kertaa ennen joulua odottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti