Hyvää mustaa joulua

Kun vertailee viime vuotta ja tätä vuotta, niin viimeisen tunnin erona oli se, että tänä vuonna oli huomattavan paljon kuivempaa. Muuten kuljin tälläkin kerralla yhtä keveissä vaatteissa, maa oli musta ja kentällä vettä. Hieno joulunaika, oikein loistelias. Varsinkin kun jääkaappi hajoaa ja ulkona on se +10 astetta, niin etteivät ruuat vahingossakaan säily. Hyvä puoli on toki se, ettei ole hirveän liukasta. Ainakaan ihan koko aikaa.

Eilen oli vuoden viimeinen tunti ja nyt alkaa se parin viikon joululoma. Pyysin viime viikolla jotain ponia, ihan vain viimeisen kerran kunniaksi ja koska halusin mennä ilman satulaa. Molemmat toiveet toteutuivat kun sain alleni Pomon, tunnilla myös Elvis, Evita ja Nikkis, Pomo jatkoi vielä toiselle tunnille.

Pomo oli ihan mukavaa vaihtelua ja tietenkin kun sitä nyt itse olin pyytänyt, niin turha valittaa ainakaan. Ilmakin oli ihan kiva, sellainen keväisen raikas jopa ;)

Pompeli oli oma ärtyisä itsensä, mutta selvisin ponin kuntoonlaitosta ilman hampaiden jälkiä. Sitten kipiteltiin kentälle ja mies sai opetella heittelemään akkoja ponien kyytiin.

Kuvat ovat vielä tulonpäällä, mutta "tule joulu kultainen"

Tämähän oli kuin suuri luottamustesti. Pomo - se suuri ja hurja poni jota edelleen osaan ajoittain jännittää, mutta jolla silti uskalsin mennä ilman satulaa taas pikkuisen tauon jälkeen. Ratsuni oli vallan pieni ja kapea, mutta olihan se nyt virkistävää kiikkua taas pitkästä aikaa ponin selässä.

Käynti aloitettiin hitaasti ja rauhassa, mutta heti kun luotin pysyväni kyydissä, uskaltauduin tökkimään sen hevosen reippaampaan askellukseen. Pompeli oli meinaan kuin nukkuneen rukous, eikä oikein jaksanut liikkua niin mihinkään suuntaan.

Käännöksissä oli hyvät ja huonot puolensa. Poni kyllä kääntyi hyvin, pysyi poissa uralta hyvin ja toimi muuten mallikkaasti, mutta se asettaminen oli normaaliakin hankalampaa. Ei siitä vain oikein meinannut tulla mitään kun heppa tuntui pökkelöltä ja akka yritti parhaansa mukaan veivata. Aika usein se asetus jäi parhaimmillaankin siihen vähän vastaanvetävään-fiilikseen, mutta muutaman kerran ponikin antoi periksi ja tuntui jopa ihan kohtuulliselta. 

Siirryttiin lopulta raviin ja tässä alkoivat taas ne perusongelmat. Ensin poni oli sitä mieltä että raviin häntä ei huvita siirtyä ja sen jälkeen kääntyminen olikin ihan mahdotonta! Kyllähän herraponin pitää saada juosta kivan tyttöystävän perässä jos siltä tuntuu! 

Kierroksen verran taottiin päätä seinään kun hevonen juoksi kamelin lailla missä mieli, lopulta jämähdettiin käyntiin, jolloin sain sen käännettyä omalle reitille. Raipankin joutui kai vaihtamaan jotta pohkeeseen tuli ytyä, mutta sen jälkeen alkoi sujua. Poni kääntyi aika nätisti, ravasi ihan kivasti ja homma alkoi tuntua ratsastukselta. Ei ajamiselta autolla, jossa on kaasu ja ohjaus hirttänyt kiinni.

Keventämään en pystynyt lainkaan, sillä Pomo ajautui saman tien omille reiteilleen. Siksipä pidin vain itseni tasassa ja istuin suorana. Pyöriteltiin voltteja ihan urakalla ja välillä hiukan sählättiin kun ohjaus pääsi kuolemaan. Koko ajan ravi kuitenkin parani, niin että lopulta saatoin jo hakea vauhtiakin lisää. Mariannen mielestä kun poni hölkkäsi kuin puolikuollut.. Ratsastelin Pomoa lyhyemmäksi ja aktiivisemmaksi parhaani mukaan, mutta sinäänsä vaikea sanoa kuinka hyväksi se muuttui. En alun alkaenkaan tajunnut että poni on liian löysä, joten kaikki reippaus tuntui vain entistä paremmalta.

Olin joka tapauksessa ihan tyytyväinen. Vähän hitaaksi muututtiin aina volteilla, asetukset olivat hankalia, mutta hei - se oli Pomo, tauon jälkeen ja ilman satulaa. Oikein hyvä siis.

Käveltiin hetki ja siirryttiin kaikki keskemmälle. Laukkaa otettiin vuorotellen uraa pitkin ja päästiinkin pian kokeilemaan miten täti siellä kyydissä taas pysyykään. Olin yllättynyt siitä kuinka hyvin sain laukan nousemaan ja jopa istuin siellä. Tässä ekassa suunnassa oli vaan sellainen pikku ongelma, että poni laukkasi vähän könkösti, tiputteli alas ja sen lisäksi akka vielä häiritsi ponia keikkumalla eteen jokaisessa mahdollisessa välissä. Parhaimmillaan saatiin laukka jatkumaan pitkän sivun verran, huonoimmillaan parin askeleen ajan. Poni yksinkertaisesti vaan tiputteli vaikka koitinkin istua suorassa ja ratsastaa eteen. Väliin jäävissä käyntipätkissä poni sitten tunki joko aitaan, kavereiden luo tai ei muuten vain suostunut ravaamaan. Oli melkoista menoa kun yritin vain saada ponin eteenpäin, mutta se ei halua kuin kävellä aitoja päin. Mariannen kannustuksella "nyt laitat sen menemään" saatiin lopulta vähän onnistuneempi laukkapätkä ja Pomosta vähän poweria irti.

Toiseen suuntaan laukalla oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Nyt mä istuin kyllä myös suorempana, mutta siitä huolimatta kierros oli parempi. Laukka nousi hyvin, se pyöri paremmin ja Pompeli eteni aivan eri tavalla. Saatiin pidempiä pätkiä laukattua, jos poni yritti tiputtaa kesken, sain sen jatkamaan ja ylipäänsä koko poni vain vastasi paremmin kaikkiin pyyntöihin. Oikein hyvä fiilis tuli kun pääsi hiukan laukkailemaan pienen ponin kanssa ympäri kenttää.

Koska tämän puolen laukka pyöri niin paljon paremmin, käski Marianne vaihtamaan vielä suunnan ja kokeilemaan olisiko poni auennut niin, että toinenkin laukka pyörisi. Se ero oli harvinaisen selkeä ja positiivisella tavalla - edelleen tämä suunta oli huonompi kuin se toinen, mutta nyt päästiin pidempiä pätkiä, sain ratsastettua paremmin eteen, eikä ihan joka kerta tiputeltu raville. Marianne käski ottaa vähän hanaa eteenpäin, mutta ihan hirveää boostia ei ponista valitettavasti löytynyt. Ehkä hiukan kun tarpeekseni maiskuttelin ja tuuppailin, muttei se hirveästi jaksanut innostua.

Sen jälkeen käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Hieno poni, ei meillä vieläkään ihan suju tai mitään. Mutta olin mä ihan tyytyväinen. Kääntymisessä, asetuksissa ja vähän kaikessa on vibaa, mutta toisaalta mua ei nyt jännittänyt ponin kanssa ja muuten mentiin ihan jees fiiliksellä. Ja hei, pysyi kyydissä, sain laukattua, jeejee! ;)

Ihan hyvillä mielin voin aloittaa joulutauon.

Keskelle, maailmanympärysmatka ihan vain ponin kiusaksi (!) ja alas selästä. Poni jäi ahkeroimaan, kun taas minä kävin vähän kuvailemassa, ennen kuin lähdin liitämään pää kolmantena jalkana vähän joka paikkaan.

Se olisi siinä ja ensi vuonna jatkuu taas. Tänään on toki vielä tallin joulujuhlat joihin menen käymään ja jossain vaiheessa tulevat ne eilisen kuvat. Samoin pitäisi hiukan päivitellä ja tehdä vaikka mitä, mutta tosiasia on se, että mulla menee hirveästi aikaa kaikkeen muuhun. 

Mutta joo. Ulkoasua olisi ihan kiva katsella uusiksi. Kaisa pitäisi siirtää tallilta poistuneisiin. Ehkä väähn kirjoittaakin siitä. Vaan katsotaan. Ehkä sitä aikaa tässä nyt on, kun koulustakin on jo lomaa (mitä nyt pitää tenttiin ilmoittautua ja siihen lukea)

Aika näyttää. Nyt kuitenkin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta näin etukäteen :)