Ja hei - mulla oli Vinski! Jees, pitkästä aikaa! Tunnilla myös Evita, Elvis ja Simo, Vinski jatkoi vielä toiselle tunnille.
Valkea proomu oli erittäin valkoinen ja pörröinen, melkoisen uljas ratsu. Harjailin humman ripeästi ja heittelin herra Levottoman varusteisiin, jonka jälkeen lähdettiin rämpimään vasten vesisadetta ja kuralätäköitä.
Oli jokseenkin virkistävääkin päästä Vinskin selkään. Vanha ja viisas Vinski, uskalsi kiivetä selkään väärältä puolelta, eikä tarvinnut miettiä jokaista liikettään. Ja sai reaktiota kun sitä pyysi, löytyi liikettä ja koko hevonen tuntui kauhean oudolta ja erilaiselta.
Lähdettiin siinä kävelemään rauhaksiin. Annoin alkuun Vinskin vaan kävellä, kunhan pyysin liikettä eteen. Kun muutkin pääsivät liikkeelle, aloin vähän enemmän hakea sitä asetusta läpi ja ponia lyhyemmälle kaulalle. Tässä vaiheessa se onnistuikin varsin hyvin, Vinski lyheni ohjan mukana, pysyen silti kevyenä kädelle. Asetusta löytyi hyvin, varsinkin oikealle tuntui ettei hommassa ole ongelmia. Vinski kääntyi hyvin ja eteni kivasti, ainoa ongelma oli minimaalinen valuminen uralle, jonka pystyin kyllä aina korjaamaan.
Tehtiin siinä hieman isoa pääty-ympyrää, koitin keskittyä vain reittiin. Tarpeeksi suuren ympyrän tekeminen on oikea ikuisuus ongelma. Kaikki muu kyllä sujuu ainakin jotenkin, mutta ympyrät tuntuvat muovautuvan ties miksi liian pieniksi kananmuniksi.
Lähtökohtaisesti oli tarkoituksena kävellä ympyrä ja ravata välimatkat, mutta sainpa ravata koko tehtävän. Tässä raviinsiirtymisessä tosin tuli se pienoinen kommunikaatiokatkos - Vinsentti käveli päin aitoja, puri Evitaa pyllystä ja kulki kuin halvaantunut kameli. Ratsastaja taas vempuloi hätäpäissään kun mikään ei toiminut ja oltiin vain jyrätä kaikki. Noin kaksi minuuttia sählättiin kuin alkeisratsukko, sitten sain suoran reitin pois toisten luota, sain itseni kokoon ja hevosen kuulolle, jonka jälkeen missään ei ollut mitään ongelmaa.
Vähän kun kaiveltiin kaasua ja kun vain keskityin pitämään ohjat kädessä, niin jopas Vinski puksutti eteenpäin kunnon konkarin elkein. Hevonen kääntyi ongelmitta, asetuksen kanssa jouduin veivaamaan kauemmin, mutta lopulta sain Vinskin vähän antamaan periksi siihenkin suuntaan. Minä keikuin kyydissä mallikkaasti, heppa eteni ja eipä siinä tuntunut juuri mitään vikaa olevan.
Okei, ehkä sellainen pikku vika, että kyllähän se hevonen vaan alkoi vähän maata ohjalla liikaakin. Pysyi se näin kevyt ravissa vielä suht mukavasti keveänä ja kantoi päänsä, mutta mitä enemmän mentiin, sitä enemmän jouduin nostelemaan ja muistuttelemaan itsensä kantamisesta. Marianne kuitenkin totesi, että ravin tahti on hyvä ja Vinski on sopivan lyhyt (wau, kerrankin ei valitettu että hevoseni on pitkä kuin nälkävuosi!)
Tarkoituksena oli ravata, mutta loppujen lopuksi kävi niin että peräti 25% tunnistamme onnistui noudattamaan käskyä. Tämän takia muut saivat siirtyä käyntiin, kun taas minä jatkoin ravia, sain istua alas ja tehdä mieleni mukaan. Päädyinkin siirtymään kentän toiseen päähän, jottei tarvinnut väistellä toisia ja sitten otettiinkin miehestä mittaa.
Aloittelin vain harjoitusravilla, jota veivasin isolla ympyrän tapaisella. Muutamien käyntisiirtymien jälkeen aloin tehdä pysähdyksiä suoraan ravista. Vinski oli iso ja todella hidas, se makasi vähän ohjalla. Koitin aktivoida hevosta parhaani mukaan, mutta silti raviinsiirtymät olivat aika löysiä ja veteliä. Sen sijaan pysähdykset olivat suht nopeita ja mutkattomia. Annoin kierroksen verran pitkää ohjaa ja vapaata kävelyä, jonka jälkeen jatkettiin virkeämmin mielin. Tauko teki terää, joten osa ravisiirtymistä alkoi olla jo aika nopeita ja mukavia. Muutenkin ravista tuli kevyempää ja etenevämpää. Tehtiin siellä hieman voltteja, minä etsin hyvää istuntaa joka ei jarruttelisi ja sitten vaan veivailtiin mitä mieli teki.
Mariannen kehoituksesta lähdin tekemään pieniä väistöjäkin ja täytyypä sanoa että ne olivat oikeaa tajunnanvirtaa. Välillä meni reitti hieman pipariksi, mutta suurimmaksi osaksi kun keskityin ja suoristin, niin Vinskihän suorastaan liukui sivulle ja väisti todella kivasti. Ei nyt ehkä jyrkästi, mutta harjoitusravista ja niin pitkälle kuin pyysin. Olin todella tyytyväinen, joten tehtiin kaikkea tätä hieman sekaisin. Välillä pysäyttelin, välillä enemmän väistöä, joskus pientä eteenratsastusta. Kerran sai Vinski vielä käyntitauon ja kerran heitin sille vapaampaa ohjaa raviin. Keventelin hetken, antaen Vinskin valua pidemmälle kaulalle. Kyllä heppa tuntui vallan tyytyväiseltä kun se iloisesti pärski menemään.
Lopputulema on se, että hyvinhän tuo meni. Tosi hyvin. Hieman se painoi kädelle liikaa, mutta tehtävät onnistuivat ja pyörittiin tuolleen omatoimisesti oikein hyvin suorittaen. Olin oikein tyytyväinen.
Hyvillä mielin saattoi siis jäädä kävelemään ja Marianne pyysi vielä hiukan taivuttelemaan Vinskiä kaulastaan, joten väänneltiin parit s-kirjaimet ennen kuin annoin pitkän ohjan ja hevoselle levon.
Marianne oli tyytyväinen. Se meni hyvin ja onnistuttiin hienosti kaikessa. Totesi myös että oli Vinskin paras ratsastus tällä viikolla.
"Tosin sillä oli kyllä pari vapaatakin." Jaa, okei :D Kiitos kuitenkin.
Mä olin oikein tyytyväinen. Vinskissä oli pientä hakemista tauon jälkeen, mutta hienostihan tuo meni - sitä aidan jyräämistä lukuunottamatta. Mä olin supertyytyväinen väistöihin ja tulipa ainakin kuuma. Oli meinaan niin jumissa istuinluutkin tuosta rytkimisestä, ettei mitään rajaa. Ihanaa, aivan ihanaa. Ja mukava Vinski-proomu, ei siinä mitään.
Keskelle ja alas selästä. Vinski jäi töihin, kun akka lähti lämmittelemään ja juoruilemaan. Ei mikään kovinkaan mukava ilma, tulisipa vähän lunta. Tai vähän, mielellään sen verran ettei kenttä vetäisi umpijäähän kuten viime talvena. Ei kiitos sitä enää, jos toivoa saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti