Vanhassa virtaa riittää

Pääsiäisloman takia pääsinkin vaihteeksi ratsastamaan vanhalle tutulle tiistain tunnilleni, pitkästä aikaa ilta-aikaa ja pimeyttä! Kyllä mä oikeasti tykkään siitä pimeällä ratsastamisestakin, vaikka kesäaikaan siirtymistä tulikin odoteltua kuin kuuta nousevaa. On siinä silti oma tunnelmansa.

Mulla oli tänään Nikkis, tunnilla myös Artsi, Vinski, Pomo ja Simo, Nikkis oli jo toisella tunnilla. Siksipä tuli vain katseltua tunteja, suojitettua Nikkis ja kiivettyä selkään.

Kenttä oli loistava ja poni oli reipas. Tai no, täytyi se moottori ensin käynnistää ja muutaman kerran muistuttaa että tarkoituksena on liikkua eteenpäin. Sen jälkeen poni oli reipas ja railakas, ajoittain melkein liikaakin. Fiilis oli alusta asti varsin hyvä, vähän tällaista pääsiäisratsastelua!
Alkukäynneissä keskityttiin lähinnä vain etenemiseen. Asettelin kulmissa, työnsin ponin syvälle kulmiin ja katsottiin että tahti pysyy reippaana. Nikkis suoritti tätä tasaisen varmasti, totteli nätisti ja oli oikein iloisen oloinen.
Alettiin siinä käynnissä tekemään vähän etuosakäännöksiä. Käveltiin kokorataleikkaalla, molemmissa päissä sitten hidastettiin ja väistätettiin ne takajalat etujalkojen ympäri. Tämä on vaikeaa, siis todella vaikeaa. On helppoa hidastaa ja siirtää etujalkoja, mutta että takajalkoja ja vielä puolikkaan piruetin verran!

Alkuun se olikin ihmeellistä sähellystä kun Nikkis jyräsi pohkeesta vain eteenpäin ja minä tein etuosakäännösten sijaan käännöksiä takaosan ympäri. Sitten vähän käveltiin reippaasti eteen ja yritettiin taas vekslata jotain ihmeellistä.
Kun juttuun sai vähän tatsia ja ymmärsi mitä on tehtävä, onnistuttiin ainakin etäisesti. Sieltä tuli välillä oikein kivoja askelia, mutta ihan täyttä käännöstä ei taidettu missään vaiheessa onnistua tekemään. Ratsastaja kun keikkui liian irti satulasta, jolloin poni vain jyräsi eteenpäin muusta maailmasta välittämättä. Omaa mokailuani se oli täysin, joten yritin välissä ratsastaa käyntiä eteen ja kehua ponia mitättömistäkin onnistumisista, jotta touhussa pysyisi se iloinen tunnelma.

Siirryttiin kevyt raviin. Tarkoituksena oli vain tehdä hyviä kulmia ja jokaisen sivun keskellä pieni puolipidäte, jolla saataisiin hieman koottua hevosta hetkellisesti. Alkuun joku hidastaminen tai kokoaminen olivat harvinaisen kaukaa haettuja käsitteitä, sillä Nikkis oli suoranainen salama. Siis oikeasti, on hiukan aikaa kun se on viimeksi ollut noin reipas.
Vanha akka pisteli tossua toisen eteen ja se vain juoksi alta kuin rasvattu voisilmä. Koska kyseessä oli Nikkis, jonka oma liikkuminen on aika olematonta yleensä, niin annoin ponin alkuun juostakin vähän päämäärättömästi. Kun vain suunta oli oikea (siitä jouduttiin hetki keskustelemaan kun rouvan mielestä olisi ollut kivempaa hengailla poikaystävän perässä) niin sama se mulle kuinka reippaasti ratsuni haluaa kulkea.

Hetken paahdettuaan alkoi Nikkis muistuttaa hieman enemmän kuuntelevaa ja rauhallista ponia. Kyllä se edelleen saattoi pistää kaasun pohjaan ja kipitellä alta, välillä syystä ja joskus ilman, mutta siinä vaiheessa tuntui edes suunnillleen siltä että ponia on mahdollista ratsastaa. Ja siis oikeastaan Nikkis oli todella kiva näin energisenä. Ei tarvinnut jatkuvasti muistutella että myös kaarteissa voi liikkua, eikä tahkota sen etenemisen kanssa. Nyt kun poni eteni ihan itse, saatoin keskittyä vain suoraan ja tasapainoiseen istuntaan, hyviin kulmiin ja pieniin hidastuksiin sivujen keskellä. Pidätteet menivät välistä turhankin hyvin läpi kun poni oli oikein herkkänä, mutta suurimmaksi osaksi tehtiin kivoja ja nopeita hidastuksia tai kokoamisia, kuinka nyt haluaakin asian muotoilla.

Siirryttiin käyntiin ja laukat otettiin vuorotellen. Nikkis oli tässäkin varsin liekeissä ja suoritti mainiosti. Laukka nyt nousi hivenen hitaasti ja ensimmäisellä kerralla tippuikin lähes heti alas. Kun ratsastin tomerammin eteen, tuli oikein mukavaa laukkaa. Nikkis liikkui eteenpäin, minä sain istuttua alhaalla ongelmitta. Reitti säilyi hyvänä ja lähes pyöreänä, eikä poni päässyt pudottelemaan laukkaa alas kuin kerran ihan loppuvaiheilla. Nostettiin siitä vain nopea uusi laukka, jotta saisin itse siirtää keltuaisen raviin.

Toiseen suuntaan laukka oli vielä parempi. Sain reitin pysymään suurempana ja tasaisempana, Nikkis eteni loistavasti, laukka pysyi yllä ja laukattiin pidempi pätkä kuin toiseen kierrokseen. Minä nyt istuin rahtusen huonommin näin päin, jalustin meinasi kadota ja kökötin turhan vinona, mutta muuten parempi.

Siirryttiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit, joissa poni oli superreipas ja kiva.
Olin tyytyväinen tähän, ponihan suoritti nätisti. Eikä vaan voi mitään, kyllä siitä tulee niin hyvä mieli kun vanha ja pöljä Nikkis-poni on noin reipas ja innokas liikkumaan. Hih, ihana poni!

Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Harjailin sen ja lähdin kohti kotia, pääsiäistä viettämään :)

Hyvää käyntityöskentelyä

Tänään olikin Pomo, tunnilla myös Evita, Elvis ja Simo, Pomo jatkoi toiselle tunnille. Pompeli oli tuttuun tapaansa karsinassa odottamassa ja oli lähes yhtä innoissaan harjaamisesta kuin yleensäkin. Vähän poni kiukutteli ja oli myrtsi, mutta osasi kuitenkin käyttäytyä edes suhteellisen hyvin. Oli se silti kamala, jos muutamiin viime kertoihin verrataan - silloinhan poni on ollut iloinen ja tyytyväinen koko ajan, satulavyön kiristystä myöten.

Lähdettiin kentälle ja kiivettiin kyytiin. Marianne tuli mukaamme ja ratsasteli Vinskillä, "demosi" mitä tehdään, jotta voitaisiin tehdä sitten itse perässä.

Kenttä oli tänään ihan hyvässä kunnossa, kova ja koppurainen vaan. Kuiva ja sula oli kuitenkin jo todellista edistystä ja eiköhän se ennen pitkää pehmenekin taas.
Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä ja otettiin rauhassa. Marianne selitti paljon ihan myötäämisestä ja muista perusasioista, joihin tarvitsisi kiinnittää vieläkin enemmän huomiota. Sitä kuunnellessa tuli ratsasteltua ponia eteen ja pyöriteltyä joitain voltteja.

Itse asiassa Mariannen läsnäolo näin ratsailla helpotti jotenkin mua tosi paljon. Kun koko ajan näki kuinka aktiivisesti Vinski käveli ja tiedosti että liikaa vauhtia ei kovin helpolla saa ponista kaiveltua, niin jotenkin oli hirveän paljon helpompaa myös vaatia ponia eteen. Vertailupohja auttaa, vaikka ratsuni nyt hieman pienempi olikin Vinskiin verrattuna.
Sen lisäksi Pomolla oli selvästi parempi fiilis työskentelyyn tänään: aina kun Marianne näpäytti Vinskin reippaaksi eteen, niin Pomokin otti muutaman reippaamman käyntiaskeleen ihan pyytämättä. Varmaan poni ajatteli että nyt on tosi kyseessä ja pitää käyttäytyä, ettei mutsi tule ja pistä ruotuun tai jotain ;)

Tänään pyysin tosi hyvin sitä liikettä eteen, enkä tyytynyt vain pieneen vauhdin lisäykseen. Pomo oikeasti käveli eteen, käynti keinui ja takajaloissakin tapahtui jotain. Koko ajan oli varsin aktiivinen fiilis ja poni tuntui muutenkin kivalta. Voltit ja asettaminen vähän kärsivät tämän eteenratsastuksen johdosta, mutta sain jotain pienimuotoista asetustakin kaiveltua sieltä.
Tehtiin paljolti töitä käynnissä. Ensin pysähdyttiin ja hieman taivuteltiin hevosen kaulaa molempiin suuntiin. Oikealle poni ei meinannut antaa millään periksi, mutta vasemmalle taipui ihan kivastikin. Seuraavaksi otettiin käyntiä ja pysähdyksiä. Piti kiinnittää huomiota hyvään käyntiin ja takajalkojen liikkeeseen, jotta sai aikaiseksi herkän pysähdyksen, ilman sitä että hevonen rojahtaa ohjalle ja lapojen päälle makaamaan. Yllätyksekseni tehtiin Pomon kanssa jokunen hyväkin pysähdys. Pari oikein nopeaa ja herkkääkin. Loput olivatkin vetokisaa ja ihmeellistä sähläämistä, mutta kun käynti oli hyvä, niin oli edes pieni mahdollisuus onnistua tekemään hyvä pysähdys.

Sitten olivat vuorossa pysähdykset ja parin askeleen peruutukset. Tämä taisikin olla ensimmäinen kerta kun tehdään peruutuksia tunnilla, ainakaan mun tunneillani ei olla kertaakaan tämän viiden vuoden aikana moisia harjoitettu. Kenties siitä johtuen oli ensin hieman hakemista sen suhteen, kuinka ne peruutukset tulisi viedä läpi. Pomo nosteli päätään ja kummasteli mitä kuski mahtaa tarkoittaa, kun vain epämääräisesti kaivelin vaihteita esiin.
Lopulta sentään löytyi pakkikin ja alettiin tehdä nopeita peruutuksia. Kaksi askelta oli ihan riittävä, sitten reippaasti eteen ja uusi peruutus. Ensimmäiset peruutukset olivat hieman kehnompia, askeleet jotenkin puolittaisia, hakemista oli paljon ja se oli hidasta kuin mikä. Kun saatiin homman nimestä kiinni, tuli sieltä tosi kivoja askeleita, nopeita ja suorempia. Olin tosi tyytyväinen tähän. Kun sen lisäksi ratsastin käyntiä eteen ja reippaaksi, niin Pomohan tuntui oikeasti todella hyvältä ja kuuliaiselta. Se esimerkiksi kääntyikin koko tunnin paljon ongelmattomammin kuin välillä.

Lopuksi otettiin vielä muutamat taka- ja etupään siirrot. Oikeaa pohjetta poni ei niin paljon kuunnellut ja nämä muutenkin alkoivat olla vähän huonoja. Pomon kanssa se pysäyttäminen on kuitenkin hankalaa ja tässä vaiheessa se alkoi kadota täysin. Ponilla meni hermot kun en osannut pysäyttää kunnolla ja minä väsyin, jonka johdosta keikuin jalustimilla enemmän. Sen takia tämä ei onnistunut oikein ollenkaan.
Lähdettiin onneksi vähän ravailemaan, pitkät sivut ravissa, lyhyet käynnissä. Tässä poni oli aika loistava. Siirtymät tulivat reippaasti, istunnan kautta. Käynnissäkin edettiin, poni tuntui pehmeältä ja todella vastaanottavalta. Minä istuin siinä ravissa hyvin ja päätin ratsastaa sitäkin eteen, jottei ravissakaan mummoiltaisi menemään. Pomo oli kyllä tosi hyvä, mä olin suunnattoman tyytyväinen siihen kuinka kivalta se tuntui.
Tosin yksi pikku ongelma oli, nimittäin pysähdykset suoraan ravista eivät onnistuneet, vaikka niitä kuinka kokeilin. Siksi jäin tekemään vain käynti-ravi-siirtymiä, joissa ei mitään ongelmaa ollutkaan. Pitäisi vaan keksiä kuinka istunnalla oikeasti pysäytetään. Se varmaan parantaisi tämän ongelman ja saisin Pomon pysähtymään kauniimmin ja toimivammin.

Lopuksi kevenneltiin vielä kenttää ympäri loppuraveja. Pyörittiin hiukan ympyröillä, poni kääntyi ja toimi oikein hyvin. Ei ollut sellaista tahkoamista niiden käännösten kanssa kuin yleensä. Ravi taas oli sellaista mukavaa puksutusta, välillä Pomo venyi eteen ja rentoutui kunnolla. Annoin herran vain hölkötellä oman tahtonsa mukaan, sillä karvakasa toimi niin kivasti koko tunnin.
Käyntiin ja loppukäynnit.
Poni oli tosi kiva ja jees. Todellakin, sitä vauhtia voi vaatia niin paljon enemmän kuin minä yleensä teen. Ja kuinka paljon se helpottaakaan kun hevonen etenee ja on siten kuulolla? Olin tositosi tyytyväinen meihin molempiin ja tunti oli kiva, hyvää onnistumista ja fiilistä.

Keskelle, alas selästä ja vähän kuvaamaan. Sen jälkeen kotia kohti.
Tiistaina taas. Mariannella kun on pääsiäisloma, joten lauantaina ei tunteja ole. Siksipä mä käväisen ensiviikolla taas tiistain tunnilla.

Rento, pieni ferrari

Kevät on aluillaan, kyllä se kesäkin tulee ja tämän ajatuksen avulla yrittää vain kestää sen tosiasian, että kenttä oli taas vaihteeksi märkä ja loskainen, kova ja kamala. Plääh, sula hiekka tuntuu jumalalliselta ajatukseltakin.
Mulla oli Nikkis, tunnilla myös Elvis ja Evita, Nikkis jatkoi vielä toiselle tunnille. Hihi. Nikkis-poni. Pieni, pyöreä ja keltainen. Hihi. On se hauskaa ja söpöä.

Menin harjaamaan ponia, joka käyttäytyi lähes kuin enkeli. Hän vain oli kuolla nälkään, jonka takia Nikkiksen mielestä oli ihan okei hiippailla Artsin karsinaan syömään ja oli suorastaan mälsää kun ilkeä akka kielsi pienen ponin ainoan huvin. Varusteisiin poni sujahti keveästi ja lopulta päästiin iloisin askelin tepsuttelemaan sille puolijäiselle kentälle.

Siitä vain pikkuponin selkään ja käyntiä eteen. Kenttä ei ollut ihan hirveä, vaikka se märkä ja kovahko olikin, joten aloitin tänään taas sillä eteenpäinratsastuksella. Nikkis oli hivenen löysä ja hidas, mutta löysi jalat alleen pienen tuuppimisen jälkeen. Tehtiin voltteja ja etsittiin pientä asetusta.
Kun poni alkoi lämmetä ja rentoutua, uskalsin pyytää liikettä enemmän ja vaatia syvempää asetusta. Keltsu yllättikin yhteistyökyvyllään ja taipui ongelmitta sen tappikaulansakin kanssa. Tai no, ajoittain poni koitti tulla ohjan perässä sisälle, mutta tyytyi sitten asettumaankin oikein nätisti. Kaikin tavoin vanha rouva oli vallan mukava, mitä nyt märkä kenttä ällötti, jonka takia kääntyminen oli tietyissä paikoissa hitusen hitaampaa.

Siirryttiin kevyt raviin ja lähdettiin hölköttelemään suht päämäärättömästi. Nyt Nikkis päätti kokeilla, että josko hän voisi harrastaa sitä samaa kuin muksujenkin kanssa ja rillutella kavereiden perässä, löysää käyntiä vetelehtien. Keltainen siis jyräsi kentän poikki apujen läpi, oli jämähtää kaverin perään ja siirtyä käyntiin. Ilkeä kuski kuitenkin polkaisi kaasun pohjaan ja tarjosi ponille vain yhden mahdollisuuden: täysillä kavereiden ohi ja siistiä ravia uraa pitkin. Ratsuni luopui toivosta omaan tahtoon ja alkoi kuunnella ratsastajan vienoja toiveita suunnasta ja vauhdista.
Sen jälkeen poni oli jälleen todella hyvä. Vähän löysä aina käännöksissä ja muutenkin, sillä onhan se ravaaminen ja itsensä kantaminen nyt ihan hirveän rankkaa ja liikaa vaadittu pieneltä tappijalalta. Muualla vauhtia löytyi ja Nikkis oli peräti reipas. Käännyttiin tosi hyvin, mitä nyt pari pikku ongelmaa märimmissä kohdissa (koskaan ei voi tietää milloin niihin lutakoihin vaikka hukkuu tai jotain). Asetukset löytyivät ja poni oli tositosi kiva. Niin se taitaa aina olla. Ihana ja pieni keltuainen.

Annoin sille lyhyttä käyntitaukoa välissä, muun ajan hain vain rentoa ja reipasta ravia, ilman jatkuvaa hyytymistä. Poni yritti parhaansa, mutta oli se rankkaa sille. Tsemppailin ratsuani parhaani mukaan ja lopulta annoin sen ravailla hetken täysin löysällä ohjalla. Nikkis taas venyi ohjan perässä suoraan maan tasolle, pärski vähän ja oli super rento ja tyytyväinen.
Ja minä olin iloinen. Poni oli pyöreä ja rento. Jes!

Sen jälkeen jäätiin kävelemään loppukäyntejä. Ja minä sain luvan olla lapsi. Ratsastelin hiukan naistensatulassa ja pari kierrosta väärinpäin. Nikkis on vaan niin kiva hyvänmielenponi. Luotettava ja tasainen, vanha akka. Silti niin ihanan yritteliäs pikku ferrari. On se kiva. Vaikka onkin niin pikkuinen.
Olin tosiaan erittäin tyytyväinen. Voi vaan tulla hyvä mieli kun poni työskentelee iloisesti, on niin rento ja mukava. Ja hauska, sellainen Nikkis on. Niin tosissaan se menee tappikaulansa kanssa.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni jäi tunnille, minä kävin kuvaamassa ja kiireesti kohti kotia. Kiire päivä, muutenkin vähän huono päivä. Mutta Nikkis oli mahtava :)

Valkolaisia

Tänään mulla oli Vinski, tunnilla myös Elvis ja Nikkis, Vinski vain mun kanssani. Kenttä oli taas vähän kova ja kökkö, mutta sentään tasainen. Jotain positiivistakin siis. Ja onhan se kevätkin tulossa kovaa vauhtia, ehkä pian päästään taas kunnolla ratsastamaan!

Vinski ennusti tulevaa kesää ja irrotteli jo hyvää vauhtia talvikarvaansa. Harjailin ponin reippaasti ja iskin sen varusteisiin, jonka jälkeen lönköteltiin vanhan herran kanssa kentälle.

Kuvat tältä päivältä, kiitos Hennalle.

Kiipesin Vinskin selkään ja sitten lähdettiin ihan kunnolla ratsastamaan. Pohja oli kova ja hiukan liukas, mutta sikseen hyvä, joten uskalsin ratsastaa käyntiä ihan kunnolla eteen. Alkukäynneissä keskityin lähinnä reippaaseen etenemiseen, Vinskin suoruuteen ja hyviin voltteihin. Asetukset tulivat ihan kohtuullisesti, mutta paras onnistuminen jäi vähän vajaaksi kun Vinski hieman lösähti aina kaarteissa. Tehtiin joku pysähdyskin ja heppa tuntui vallan hyvältä. Sellaiselta Vinskimäiseltä, vähän setämäiseltä.

Ja se puski oikealle. Mun oikea käsi oli sen takia koko ajan edessä ja Vinskin kaula taipui turhankin herkästi oikealle. Jouduin suoristelemaan ruunaa lähes jatkuvasti ja silti se vaan vinoutui uudestaan.

Otettiin käyntien jälkeen rentoa kevyt ravia, joka menikin ihan tosi hyvin. Pari kertaa hevoseni valahti uralle ja jouduin hetken vääntämään ennen kuin Vinski nousi pois sieltä, mutta muuten ei ongelmia. Ei kertaakaan menty vääriä reittejä, kertaakaan se meidän homma ei kadonnut. Yleensähän niitä "katoamisia" tulee vähintään se yksi tai kaksi, mutta tänään herra hevonen puksutti menemään kovinkin viisaana ja minäkin taisin suuresta vinoudestani huolimatta olla kyllin suora, jolloin Vinski ei hermostunut minuun.

Ravissa väkerreltiin ympyröitä, haettiin asetusta ja koitin saada hevosta edes vähän lyhenemään. Vinski makasi taas liikaa ohjalla - hetkittäin se lyheni ja oli kevyt, mutta yhtä helposti se myös tipahti takaisin ohjalle. Ongelmaa pahensi kyllä varmaan se, etten voinut kunnolla ratsastaa eteen ja takajalkoja reippaiksi, sillä ravissa kentänpohja tuntui jo liian liukkaalta. Olin kuitenkin periaatteessa oikein tyytyväinen, ainoa probleema oli se ohjalla makaaminen, muuten Vinski toimi ja totteli todella kivasti.

Käveltiin hieman, ravailtiin toiseen suuntaan ja sitten tehtiin käynnissä salmiakkikuviota. Ensin pysähdykset tötteröiden jälkeen ja osittaiset takaosakäännökset kulmissa. Vinski teki näitä vanhan konkarin tavoin, risti etujalkansa ongelmitta ja pysähtyi nätisti. Kun jätettiin pysähdykset pois ja tehtiin käännökset suoraan käynnistä, onnistui sekin tosi hienosti. Sain hevosen hidastamaan hyvin, ristimään jalkojaan hyvin ja kävelemään kivasti. Ei ongelmia, ei ongelmia niin missään.

Loppuun otettiin vielä hiukan kevyt ravia loppuverryttelyksi. Tämäkin meni hyvin, Vinski ei kyseenalaistanut mitään, minä en sekoillut ja homma toimi. Se vaan että se hevonen oli niin tajuttoman vino ja kaatui oikealle koko ajan. Olen kuitenkin tyytyväinen että sain Vinskin pidettyä suorana, reiteillä ja raiteilla. 

Käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Mä olin tyytyväinen. Se ei ollut mikään ihmeellinen ja wau-efektiä aiheuttava, mutta hyvä. Ongelmaton suoritus, vähän vaan ohjalta pois ja suoremmaksi se hevonen.

Käveltiin, keskelle, alas selästä. Vein Vinskin talliin, harjailin sen siistiksi ja kävin nakkaamassa pikkuponin pihalle. Autoin vielä Elviksen kanssa ja kuvailin hieman, jonka jälkeen kotia kohti.