Rento, pieni ferrari

Kevät on aluillaan, kyllä se kesäkin tulee ja tämän ajatuksen avulla yrittää vain kestää sen tosiasian, että kenttä oli taas vaihteeksi märkä ja loskainen, kova ja kamala. Plääh, sula hiekka tuntuu jumalalliselta ajatukseltakin.
Mulla oli Nikkis, tunnilla myös Elvis ja Evita, Nikkis jatkoi vielä toiselle tunnille. Hihi. Nikkis-poni. Pieni, pyöreä ja keltainen. Hihi. On se hauskaa ja söpöä.

Menin harjaamaan ponia, joka käyttäytyi lähes kuin enkeli. Hän vain oli kuolla nälkään, jonka takia Nikkiksen mielestä oli ihan okei hiippailla Artsin karsinaan syömään ja oli suorastaan mälsää kun ilkeä akka kielsi pienen ponin ainoan huvin. Varusteisiin poni sujahti keveästi ja lopulta päästiin iloisin askelin tepsuttelemaan sille puolijäiselle kentälle.

Siitä vain pikkuponin selkään ja käyntiä eteen. Kenttä ei ollut ihan hirveä, vaikka se märkä ja kovahko olikin, joten aloitin tänään taas sillä eteenpäinratsastuksella. Nikkis oli hivenen löysä ja hidas, mutta löysi jalat alleen pienen tuuppimisen jälkeen. Tehtiin voltteja ja etsittiin pientä asetusta.
Kun poni alkoi lämmetä ja rentoutua, uskalsin pyytää liikettä enemmän ja vaatia syvempää asetusta. Keltsu yllättikin yhteistyökyvyllään ja taipui ongelmitta sen tappikaulansakin kanssa. Tai no, ajoittain poni koitti tulla ohjan perässä sisälle, mutta tyytyi sitten asettumaankin oikein nätisti. Kaikin tavoin vanha rouva oli vallan mukava, mitä nyt märkä kenttä ällötti, jonka takia kääntyminen oli tietyissä paikoissa hitusen hitaampaa.

Siirryttiin kevyt raviin ja lähdettiin hölköttelemään suht päämäärättömästi. Nyt Nikkis päätti kokeilla, että josko hän voisi harrastaa sitä samaa kuin muksujenkin kanssa ja rillutella kavereiden perässä, löysää käyntiä vetelehtien. Keltainen siis jyräsi kentän poikki apujen läpi, oli jämähtää kaverin perään ja siirtyä käyntiin. Ilkeä kuski kuitenkin polkaisi kaasun pohjaan ja tarjosi ponille vain yhden mahdollisuuden: täysillä kavereiden ohi ja siistiä ravia uraa pitkin. Ratsuni luopui toivosta omaan tahtoon ja alkoi kuunnella ratsastajan vienoja toiveita suunnasta ja vauhdista.
Sen jälkeen poni oli jälleen todella hyvä. Vähän löysä aina käännöksissä ja muutenkin, sillä onhan se ravaaminen ja itsensä kantaminen nyt ihan hirveän rankkaa ja liikaa vaadittu pieneltä tappijalalta. Muualla vauhtia löytyi ja Nikkis oli peräti reipas. Käännyttiin tosi hyvin, mitä nyt pari pikku ongelmaa märimmissä kohdissa (koskaan ei voi tietää milloin niihin lutakoihin vaikka hukkuu tai jotain). Asetukset löytyivät ja poni oli tositosi kiva. Niin se taitaa aina olla. Ihana ja pieni keltuainen.

Annoin sille lyhyttä käyntitaukoa välissä, muun ajan hain vain rentoa ja reipasta ravia, ilman jatkuvaa hyytymistä. Poni yritti parhaansa, mutta oli se rankkaa sille. Tsemppailin ratsuani parhaani mukaan ja lopulta annoin sen ravailla hetken täysin löysällä ohjalla. Nikkis taas venyi ohjan perässä suoraan maan tasolle, pärski vähän ja oli super rento ja tyytyväinen.
Ja minä olin iloinen. Poni oli pyöreä ja rento. Jes!

Sen jälkeen jäätiin kävelemään loppukäyntejä. Ja minä sain luvan olla lapsi. Ratsastelin hiukan naistensatulassa ja pari kierrosta väärinpäin. Nikkis on vaan niin kiva hyvänmielenponi. Luotettava ja tasainen, vanha akka. Silti niin ihanan yritteliäs pikku ferrari. On se kiva. Vaikka onkin niin pikkuinen.
Olin tosiaan erittäin tyytyväinen. Voi vaan tulla hyvä mieli kun poni työskentelee iloisesti, on niin rento ja mukava. Ja hauska, sellainen Nikkis on. Niin tosissaan se menee tappikaulansa kanssa.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni jäi tunnille, minä kävin kuvaamassa ja kiireesti kohti kotia. Kiire päivä, muutenkin vähän huono päivä. Mutta Nikkis oli mahtava :)