Mulla oli tänään Nikkis, tunnilla myös Artsi, Vinski, Pomo ja Simo, Nikkis oli jo toisella tunnilla. Siksipä tuli vain katseltua tunteja, suojitettua Nikkis ja kiivettyä selkään.
Kenttä oli loistava ja poni oli reipas. Tai no, täytyi se moottori ensin käynnistää ja muutaman kerran muistuttaa että tarkoituksena on liikkua eteenpäin. Sen jälkeen poni oli reipas ja railakas, ajoittain melkein liikaakin. Fiilis oli alusta asti varsin hyvä, vähän tällaista pääsiäisratsastelua!
Alkukäynneissä keskityttiin lähinnä vain etenemiseen. Asettelin kulmissa, työnsin ponin syvälle kulmiin ja katsottiin että tahti pysyy reippaana. Nikkis suoritti tätä tasaisen varmasti, totteli nätisti ja oli oikein iloisen oloinen.
Alettiin siinä käynnissä tekemään vähän etuosakäännöksiä. Käveltiin kokorataleikkaalla, molemmissa päissä sitten hidastettiin ja väistätettiin ne takajalat etujalkojen ympäri. Tämä on vaikeaa, siis todella vaikeaa. On helppoa hidastaa ja siirtää etujalkoja, mutta että takajalkoja ja vielä puolikkaan piruetin verran!
Alkuun se olikin ihmeellistä sähellystä kun Nikkis jyräsi pohkeesta vain eteenpäin ja minä tein etuosakäännösten sijaan käännöksiä takaosan ympäri. Sitten vähän käveltiin reippaasti eteen ja yritettiin taas vekslata jotain ihmeellistä.
Kun juttuun sai vähän tatsia ja ymmärsi mitä on tehtävä, onnistuttiin ainakin etäisesti. Sieltä tuli välillä oikein kivoja askelia, mutta ihan täyttä käännöstä ei taidettu missään vaiheessa onnistua tekemään. Ratsastaja kun keikkui liian irti satulasta, jolloin poni vain jyräsi eteenpäin muusta maailmasta välittämättä. Omaa mokailuani se oli täysin, joten yritin välissä ratsastaa käyntiä eteen ja kehua ponia mitättömistäkin onnistumisista, jotta touhussa pysyisi se iloinen tunnelma.
Siirryttiin kevyt raviin. Tarkoituksena oli vain tehdä hyviä kulmia ja jokaisen sivun keskellä pieni puolipidäte, jolla saataisiin hieman koottua hevosta hetkellisesti. Alkuun joku hidastaminen tai kokoaminen olivat harvinaisen kaukaa haettuja käsitteitä, sillä Nikkis oli suoranainen salama. Siis oikeasti, on hiukan aikaa kun se on viimeksi ollut noin reipas.
Vanha akka pisteli tossua toisen eteen ja se vain juoksi alta kuin rasvattu voisilmä. Koska kyseessä oli Nikkis, jonka oma liikkuminen on aika olematonta yleensä, niin annoin ponin alkuun juostakin vähän päämäärättömästi. Kun vain suunta oli oikea (siitä jouduttiin hetki keskustelemaan kun rouvan mielestä olisi ollut kivempaa hengailla poikaystävän perässä) niin sama se mulle kuinka reippaasti ratsuni haluaa kulkea.
Hetken paahdettuaan alkoi Nikkis muistuttaa hieman enemmän kuuntelevaa ja rauhallista ponia. Kyllä se edelleen saattoi pistää kaasun pohjaan ja kipitellä alta, välillä syystä ja joskus ilman, mutta siinä vaiheessa tuntui edes suunnillleen siltä että ponia on mahdollista ratsastaa. Ja siis oikeastaan Nikkis oli todella kiva näin energisenä. Ei tarvinnut jatkuvasti muistutella että myös kaarteissa voi liikkua, eikä tahkota sen etenemisen kanssa. Nyt kun poni eteni ihan itse, saatoin keskittyä vain suoraan ja tasapainoiseen istuntaan, hyviin kulmiin ja pieniin hidastuksiin sivujen keskellä. Pidätteet menivät välistä turhankin hyvin läpi kun poni oli oikein herkkänä, mutta suurimmaksi osaksi tehtiin kivoja ja nopeita hidastuksia tai kokoamisia, kuinka nyt haluaakin asian muotoilla.
Siirryttiin käyntiin ja laukat otettiin vuorotellen. Nikkis oli tässäkin varsin liekeissä ja suoritti mainiosti. Laukka nyt nousi hivenen hitaasti ja ensimmäisellä kerralla tippuikin lähes heti alas. Kun ratsastin tomerammin eteen, tuli oikein mukavaa laukkaa. Nikkis liikkui eteenpäin, minä sain istuttua alhaalla ongelmitta. Reitti säilyi hyvänä ja lähes pyöreänä, eikä poni päässyt pudottelemaan laukkaa alas kuin kerran ihan loppuvaiheilla. Nostettiin siitä vain nopea uusi laukka, jotta saisin itse siirtää keltuaisen raviin.
Toiseen suuntaan laukka oli vielä parempi. Sain reitin pysymään suurempana ja tasaisempana, Nikkis eteni loistavasti, laukka pysyi yllä ja laukattiin pidempi pätkä kuin toiseen kierrokseen. Minä nyt istuin rahtusen huonommin näin päin, jalustin meinasi kadota ja kökötin turhan vinona, mutta muuten parempi.
Siirryttiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit, joissa poni oli superreipas ja kiva.
Olin tyytyväinen tähän, ponihan suoritti nätisti. Eikä vaan voi mitään, kyllä siitä tulee niin hyvä mieli kun vanha ja pöljä Nikkis-poni on noin reipas ja innokas liikkumaan. Hih, ihana poni!
Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Harjailin sen ja lähdin kohti kotia, pääsiäistä viettämään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti