Lämmintä vappua

Jo vain iski hyvä ilma näin vappuaatoksi, oli oikein ilo mennä ratsastamaan pienen kirjavan Jackin kanssa, tunnillamme myös Pomo, Nikkis ja Evita, Jack vain mun kanssani.
Ainoa harmillinen piirre tässä päivässä oli se, että mä olin (ja olen) kipeänä, tällä kertaa ihan oikeasti. Se vähän kulutti, mutten kuitenkaan pystynyt jättämään väliin.. Koska, niin..

Harjailin Jackien, joka vaihtoi karvaa oikein urakalla. Heittelin ponin varusteisiin ihan rauhassa ja sitten tepsuteltiin kentälle ja kiipesin kyytiin.

Tämänkin kertaisista kuvista kiitos Hennalle!

Kenttä oli hyvässä kunnossa, aurinko paistoi, Jack oli reipas ja fiilis oli omaa olotilaa lukuunottamatta oikein hyvä. Tämän pienen miinuksen takia otinkin päivän tavoitteeksi vain sen, että mennään Jackien kanssa rennosti, eikä esimerkiksi toisteta sitä viimekertaista "laukataan päättömästi kaksikymmentä kierrosta putkeen koska en saa hevosta hidastamaan"-kohtausta. Jack oli tosiaan alkuun ihan reipas ja virittäytynyt, joten pitäydyttiin poissa siitä pelottavammasta päästä ja tehtiin vähän voltteja. Lopulta kuitenkin uteliaisuus voitti ja päätin että kyllä me pystytään sinne porttipäätyynkin ratsastamaan - eihän siinä ole mitään ongelmaa.
Eikä muuten ollutkaan. Vaikka mua vähän jännittikin Jackin reagointi, mutta ei poni kuin hieman tuijotellut ja välillä virittäytynyt. Suurimmaksi osaksi kuljettiin kuitenkin ilman mitään ongelmaa, rauhallisina ja kivoina. Tehtiin voltteja, asettelin hevosta, parit pysähdyksetkin uskaltauduttiin tekemään. Jackiekin vetelöityi nopeasti, eikä enää oikein jaksanut liikkua. Annoin sen tänään vähän madella ihan jo saavutetun rentouden takia - otetaan taas hitaasti kun tauon jälkeen lähden ponia ratsastamaan. Ensin rentous, myöhemmin sitten vauhti, kun minäkin olen täysissä ruumiin voimissa.

Seuraavaksi siirryttiin kevyt raviin. Tässäkin ajattelin ensin, etten mene porttipäähän ollenkaan, mutta jo parin kierroksen jälkeen löysin itseni päädystä kokeilemassa että "ehkäpä olen saanut Jackin kuulolle, eikä se kyylää täällä mitään!"
Onneksi olen niin pöljä ja kokeilunhaluinen, sillä nämä onnistumiset todellakin edistävät menoani. Päästiin ihan rauhassa ravailemaan myös siellä "muka-niin-pelottavassa-porttipäässä", jota olin näemmä ihan turhaan pelännyt.

Muutenkin kevyt ravi meni ainakin huomattavan paljon paremmin kuin viimeksi. Jack nyt oli hieman hidas ja takajalkoja olisin alusta asti saanut aktivoida enemmän. Kyllä mä lopulta uskalsin pyytää raviakin hiukan eteen, jotta saatiin edes jonkinlaista lennokkuutta meidän hölkkään. Pyörittelin ravia ympyröille, aseteltiin ja taivuteltiin. Jonkun siirtymänkin kokeilin.
Jack oli mukavan rento ja kuuliainen, pyöreähkö ja ohjalla. Sitä oli oikein mukava ratsastaa, kun hevonen tuntui taas kuuntelevan täysin ja miettivän mitä minä pyydän. Ainoastaan silloin iski pieni paniikki itse kenenkin pöksyyn, kun ne hurjan pelottavat pienet ponit tulivat kohti karvajalkaa, ilmiselvästi aikeinaan syödä varomaton Jack! Onneksi hevonen piti karvoistaan huolen, eikä päästänyt ketään lähimaillekaan ;)
Olin oikein tyytyväinen raviin, vaikken sille oikein mitään jaksanutkaan tehdä. Mukavaa hölkkäilyä. Hetkisen istuin alas harjoitusraviinkin, ihan vain tsekkauksen vuoksi. Osasin istua ja voitiin siirtyä käyntiin.

Välikäyntien jälkeen otettiin laukkaa pareittain. Marianne käski mun nostaa ympyrälle laukkaa, mutta se taisi pikemminkin tarkoittaa sitä, että Jack ei saa kaahata suoraa uraa kuin karvainen moottoripyörä. Otinkin laukkaa siinä aina vaihtelevasti puolta kenttää käyttäen - välillä hieman suoraan, sitten pari ympyrää ja taas toiseen paikkaan ympyrää tekemään. Laukka nousi tosi hyvin ja oikeaan kierrokseen tipahti alas vain kerran. Muuten mentiin reippaasti ja kivasti eteenpäin, ilman pelkoakaan ylimääräisistä siirtymistä. Istuminen tuntui omasta mielestäni ihan hyvältä, mitä nyt välillä irtoilin enemmän ja kuvien mukaan kökötin taas vähän turhankin etukenossa. Noin muuten olin kuitenkin suht tasainen ja laukan mukana, jonka ansiosta siirtymä raviinkin tuli jälleen lähinnä istunnan kautta!
Jack kääntyi hyvin, tähän suuntaan se ei edes kantannut nyt mitenkään hirveän pahasti ja muutenkin laukasta jäi tosi hyvä fiilis. Kyllä se tästä taas lähtee, oli tosi kiva kun pystyin oikeasti keskittymään istumiseeni ja varsinkin niihin jalkoihin, jotka sojottavat suuntiin x, y ja z joka kerta.

Toiseen suuntaan laukka oli löysempää. Oli lämmin ja Jack hikosi karvapeitteensä alla, joten ei herra oikein jaksanut enää edetä. Vasempaan kierrokseen laukka pääsi kuolemaan jokusen kerran ja muutenkin se pyöriminen oli vähän kehnompaa kuin aiemmin. Nostot olivat ihan ok, mitä nyt onnistuivat vain käynnistä jostain syystä, heh.
Näissä kaarteissa Jack tuntui kaatuvan sisälle vähän enemmän ja muutenkin mökeltävän huonommin eteenpäin, mutta muuten voisi sanoa että laukka oli kuitenkin ihan hyvää. Mentiin minne halusin, päästiin vähän pidempääkin suoraa eteen ja Jack suoritti hyvällä fiiliksellä. Olin oikein iloinen tähän.

Otettiin vielä loppuraveja, joissa poni sai pidempää ohjaa ja pyysin ravia mahdollisimman isoksi. Ihan hirveän hyvin heppa ei kuitenkaan venynyt, ei niin kuin mihinkään suuntaan, mutta pysyipä ohjastuntumalla pidemmälläkin ohjalla, eikä alkanut tuntua muutenkaan itsemurhalta se meno.
Käyntiin ja käveltiin.

Olin mä oikein tyytyväinen. Se meni tosi hienosti, vaikkakin laiska oli. Se oli kuitenkin just niin hyvä kuin jaksoin tänään ratsastaa ja olipa rento, kuuliainen ja kiltti. Onnistui kaikki minkä pitikin ja hommat skulasivat. Oikein hyvä siis.

Keskelle, alas selästä ja poni harjaukseen. Pitkästä aikaa harjailin Jackin pois pihalla, sitten vein sen tarhaan ja parin kuvan jälkeen jo kiirehdinkin kotiin sairastamaan.

Hyvää vappua joka tapauksessa!

Mörrimöykky ja kuski

Pieni valkea mörrimöykky nimeltä Vinski odotteli karsinassa, ei-niin-kovin-innokkaana töihin lähdössä. Vähän tuntui maailma harmittavan ja kaikki oli huonosti, vaikka välillä vanha ukko jaksoikin seistä harjattavana oikein nätisti. Varusteetkin saatiin päälle ihan sievästi, vaikka vähän omia mielipiteitä esitettiinkin. Sitten tepsuteltiin kentälle, seuranamme Evita, Elvis ja Pomo, Vinskikin joutui jatkamaan seuraavalle tunnille.

"Teenkö, meenkö? Koitas arvata."

Kuvat tältä päivältä, kiitos Hennalle tavalliseen tapaan (:

Akka pomppasi kyytiin ja lähdettiin kävelemään valkean humman kanssa. Se olikin ihan jees - Jackin jälkeen Vinski vaan tuntui hitaalta kuin uppoava Titanic, joten käytin aika paljon aikaa siihen eteentuuppimiseen. Saatiin ihan mukava käynti aikaiseksi kun tarpeeksi keskusteltiin ja voltitkin onnistuivat varsin kivuttomasti. Asetus oli vain vähän sitä ja tätä ja ohjatkin loppuun asti ihan löysinä. Vinski on liian pitkä, enkä nyt taas osaa lyhentää sitä lainkaan.

Vaan kun tuli käskyksi siirtyä kevyt raviin ja tehdä pitkille sivuille voltit ja lyhyille pääty-ympyrät niin eihän siitä herranen aika ollut tulla yhtään mitään! Enkä edes tiedä missä ihmeessä se vika oli.
Yritin vain siirtää raviin, mutta Vinski ei muuta kuin kaatunut aivan holtittomasti vuoronperään kumpaankin suuntaan. Olin hivenen äimänä siellä kyydissä kun Vinski tarjosi välillä sulkua, välillä väistöä ja välillä vain kaatui lapa edellä kavereiden perään. Ponilla oli muutenkin tosi yrmeä yleisolotila oikeastaan koko härdellin ajan, se tuntui melkein siltä, että pukittaa kuskin pian tantereeseen ja siirtyy aroille laiduntamaan. Se oli ihan ihmeellistä. Ei siis vain se, että nyt pitkästä aikaa en todellakaan tiennyt mitä tehdä ja miksi en saa hevosta kulkemaan kuten haluan... Vaan ehkä enemmän se, että Vinski tuntui todella ärsyyntyneeltä ja siltä, ettei sitä kiinnosta pätkääkään tehdä sitä mitä pyydän. En osaa nyt edes syyttää vain itseäni tai sitä, että olisin yhtäkkiä unohtanut kuinka ratsastetaan (vaikka joo, ei asiaa varmaan helpottanut kun keikuin jalustimilla ja etukenossa). En vaan usko että olisin vain unohtanut kaiken ja hukannut senkin mitä muka tein noin väärin, ettei Vinski kulkenut lainkaan.

Jonkin aikaa tapeltiin siellä ja pyörittiin toisten keskellä. Lopulta tein sotasuunnitelman - käänsin Vinskin toiseen suuntaan, ratsastin sen sieltä suoraan kentän poikki. Vinski yritti tässäkin kaatua kuin puu myrskytuulessa, mutta nyt tarpeeksi vahvasti pakotin sen haluamaani suuntaan. Sitten siirryttiin raviin ja ravattiin pari metriä ja naps -> kaikki sujui taas kuten normaalisti.

Se oli kuin eri hevonen. Ei tietoakaan ärripurreilusta, ei mitään ongelmaa missään. Käännyttiin kevyesti ja helposti, liikettä sai pyytää ilman ärtsyilyjä ja mentiin ihan hyvällä fiiliksellä. Ei ehkä niin hyvällä kuin yleensä, mutta sata kertaa paremmalla kuin puoli minuuttia sitten. Tehtiin Vinskin kanssa kivoja voltteja, joilla ravi kuoli aivan täysin kun en saanut takajalkoja kyllin aktiiviseksi, enkä heppaa tarpeeksi taipumaan. Ympyrät sujuivat rutiinilla, eikä niissä ollut mitään vikaa. Vinski hölkkäili mukavasti ja eteni ihan hyvin.
Sitten vaihdettiin suunta ja kaikki meni alkuun hyvin. Kunnes taas kuin salama kirkkaalta taivaalta: "en käänny, en mene, en ravaa, en tykkää, mä tiputan sut tyhmä ratsastaja". Vinski kaatui päin aitoja, seuraili muita ja minä tuskailin kun en osannut asiaa korjata, en niin kuin lainkaan. Siirryttiin käyntiin ja käveltiin, jolloin Vinski taas rentoutui ja saatiin homma kuntoon.

Lopuksi laukkaa pitkille sivuille. Käytettiin siis koko kenttää, joten sai oikein kunnolla suoraa ja niellä kilometrejä. Tässä oli vähän se, että jokainen nosto oli aivan surkea. Vinski koitti kaatua milloin sisälle, milloin ulos, se ei liikkunut ja nostot olivat tosi jähmeitä ja sellaisia, että hevosta tuntui vain kyrpivän koko touhu. Laukka sen sijaan olikin taas oikein kivaa ja mukavaa. Aika tosi hidasta, jonka takia mun istuminen oli yhtä tuuppimista, mutta muuten. Vinski piti laukan yllä ihan hyvin, joten päästiin pidempääkin suoraa laukaten. Tehtiin muutamia ympyröitä, joille heppa kääntyi suurimmaksi osaksi tosi kivasti (pariin kertaan se ei kääntynyt ollenkaan, mutten viitsinyt sen enempää tapella). Ainoa ongelma olivat ne nostot, joissa jouduttiin oikein vääntämään kättä sen kanssa voiko Vinski mennä suoraan, vai täytyykö hänen kaatua kuin puolikuollut lapamato.

Lopulta jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Joo-o. Siinä oli hyvää pätkää, mihin olen tyytyväinen, mutta oli tuo nyt kyllä tosi outoa. Ettei se vaan sujunut, eikä mennyt hyvin. Noh, saas nähdä. Sinäänsä olen kyllä tyytyväinen, ei tuossa mitään.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Vinski jäi, minä kävin kuvailemassa ja sitten kotiin.
Ja torstaina tallille. Tällä kertaa mies pääsee ponin kyytiin, minä tulen vain katselemaan.

Paluu koulupenkille

Kesä alkaa olla hiljalleen täällä, aurinko paistaa ja linnut laulavat. Mulla oli tänään pitkästä aikaa Jack, tunnilla myös Evita ja Pomo, Jack jatkoi toiselle tunnille.
Hiljalleen olenkin odotellut uutta sessiota Jackien kanssa - se on kiva ja ihana, mutta vaatii toisaalta niin paljon, että sen kanssa on jopa raskasta ratsastaa. Kun kuitenkin hevonen tekee niin hyvällä fiiliksellä koko ajan ja kun sen toisaalta saa myös kulkemaan niin mielettömän hyvin.. Suorastaan addiktoivaa.

Harjailin hummasta ylimääräiset karvat pois, heitin sen varusteisiin ja sitten lähdettiin kentälle. Kyytiin kiivettyäni ei Jackillä ollut enää aikaa odottaa, joten jalustinsäädöt saivat odottaa.

Tämänpäiväisiä. Kiitos Hennalle!

Jack oli ihan jännittävä pitkästä aikaa. Ei nyt lamauttavan jännittävä, mutta pikkuisen tärinää aiheuttava. Jotenkin tuli kai sellainen olo etten voi osata ratsastaa näin hyvää ja herkkää hevosta, vaikka se pari kuukautta sitten onnistuikin vallan mainiosti.
Pienestä epävarmuudesta huolimatta alkukäynnit sujuivat mallikkaasti. Jack oli reipas ja ripeä, mutta sain sen kuulolle ja kävelemään rauhassa. Volteille poni kääntyi ja taipui hyvin, pysähdykset löytyivät ongelmitta ja tehtiinpä hivenen pohkeenväistöäkin. Siinä olisin voinut pyytää enemmän, mutta tuli niitä väistöaskelia näin nysvätenkin.

Se hienoinen epävarmuus heijastui raviin sitten tosi pahasti ja olin suorastaan kankea kun lähdettiin hölkkäämään. Siitä huolimatta Jack ravasi rauhassa ja oli oikein kiltti, ei toteuttanut kauhukuviani jostain epämääräisestä kaahauksesta.
Mutta kun! Meidän piti ravissa tulla kolmea toisesta päästä korotettua puomia, jotka oli ravivälein asetettu pitkälle sivulle. Kun ekan kerran sitten pahaa-aavistamattomina tultiin sinne lyhyelle sivulle, josta aukesi tie noille - ah niin ihanille - puomeille, löysi Jack itsestään uuden vaihteen. Eikä siinä mitään, ei se hevonen muuta kuin kiihdyttänyt.
Vaan kun siellä kyydissä oli rautakangen niellyt täti, jonka puntit tutisivat, niin se sama tätihän otti ja horjasti hevosen kiihdyttäessä yllättäen. Heppa taas kuuliaisena poikana siirtyi laukkaan. Ja sitten laukattiin.

Ja laukattiin muuten ihan urakalla. Se oli oikeastaan aika säälittävääkin jo, kun kymmenettä kierrosta vedetään sillä samalla ympyrällä. Mä yritin istua, mutta en sitten ilmeisesti onnistunut. Keikuin vähän etukenossa, irti, ohja yritti pidättää, mutta Jack ei vain tajunnut, kun en kyennyt kunnolla istumaan. Sitten vähän jännitin ja vähän turhauduinkin lopulta, kun kuvittelin meidän laukkaavan hamaan tappiin asti sillä ympyrällä :D
Lopulta kyllästyin ympyrällä laukkaamiseen, joten otettiin täyttä laukkaa toiseen päähän kenttää. Sielläkin tämä sama rundailu meinasi jatkua, mutta aloin jo itse horjua niin pahasti, että Jack taisi ymmärtää ettei akka oikein taidakaan olla mukana tässä kuviossa. Niinpä pikku kirjava siirtyi raviin ja käyntiin. Jes.

"Niin mitä? Ai laukkaa?! Okei, multa luonnistuu!"

Mitään pahaa Jack ei tehnyt missään vaiheessa, se ei ollut ollenkaan huono tai edes räjähtänyt. Se vain laukkasi, eikä yksinkertaisesti ymmärtänyt siirtyä käyntiin kun en onnistunut pyytämään oikein. Heh. Ihan kuin silloin vuosi sitten, kun laukattiin pari kierrosta epätoivoisesti, kun en vain saanut heppaa raville. Ihan käsittämätöntä, mutta ei siinä auta kuin oppia istumaan. Muuten saa sitten laukata vaikka koko päivän.

Kun Jack oli viimein siirtynyt käyntiin, uskallettiin siirtyä raviin. Parit ympyrät, hieman puolipidätettä ja hidasta kevennystä. Tehtiin ympyrälle puomien yli sille lyhyelle sivulle jossa Jack oli räjähtänyt - ei ongelmaa. Sen jälkeen hölkkäiltiin korotetuille puomeille, vähän liian kovaa, mutta kuitenkin täysin hallinnassa ja hyvällä meiningillä. Aivan loistavaa.
Ylitettiin ne puomit useampaan otteeseen, ensin vähän liian nopeasti, mutta lopulta kyllin hitaasti ja rauhallisesti. Heppa vaan alkoi loppua kohden vähän väsähtää, kenties hurja laukkailu talvikarvoissa ei ihan ole sitä ideaaliliikuntaa näin ensimmäisinä lämpiminä päivinä. Ponin väsymys näkyi sinä pienenä kiskomisena ja kuolaimen allekin painumisena. Hyvin karvakoipi kuitenkin tsemppasi ja jaksoi innostuakin välillä puomeille.

Siirryttiin käyntiin ja käveltiin sillä välin kun Pompeli otti laukkaa. Jack oli aivan kauhuissaan kun Marianne maiskutteli ja oli lähdössä matkaan kun häntä muka niin komenneltiin!

Voihan etukönö ja jännitys. Sentään Jack meni rentona (ja pyöreänä) suuren osan ajasta.

Lopulta otettiin Jackien kanssa laukkaa ihan luvan kanssa. Pääty-ympyrällä, oikeaan kierrokseen yliteltiin kahta puomia (aina kun osuttiin niille). Laukka nousi hyvin, minä istuin ihan suht hyvin ja Jack liikkui tosi hyvin. Se oli reipas ja etenevä, pysyi reitillä, mitä nyt vähän kaahasi ja kaatui.
Tosin reitin hienosäätö oli aika kaukaa haettua. Hevonen vaan ohitteli puomit ja ympyrästä tuli enemmänkin soikea. Keskityin kuitenkin ensin vain hyvään istuntaan ja laukkaan, jotten säheltäisi liikaa.
Kun sitten oma jännitys oli taas kurissa ja itseluottamus kaivettu kenttähiekoista, uskaltauduin ihan ratsastamaan niitä pohkeita läpi. Hieman kovempaa painetta kirjava kaipasi, jonka jälkeen puomienkin ylitys onnistui ihan ongelmitta myös laukassa.

Toiseen suuntaan meinattiin ensin laukata samassa kohdassa, mutta heti noston jälkeen totesin, että Jack ottaa liikaa kipinää pitkästä sivusta, johon puomit aukesivat. Siksipä siirryttiin toiseen päähän laukkaamaan, siellä yliteltiin vain yhtä puomia. Vasen kierros sujui paljon paremmin, heppa ei kantannut ja kiemurrellut niin paljon, vain pari kertaa heitteli puomin ohi ja oli muutenkin toimivampi. Ongelmana oli vain se, että poikkeuksetta herra juoksi sen puomin päältä, niin että takajalat kolisivat. Marianne käski valmistella puomin ylityksen paremmin ja monen epäonnistuneen kierroksen jälkeen se onnistuikin - päästiin sujuvasti, tasaisesti ja pehmeästi yli, puomia kolistelematta. Kerrankin tuntui siltä kuin sitä puomia ei edes olisi ollut siinä alla. Se oli sellainen suuri onnistumisen hetki, johon oli loistava lopettaa.

Kevenneltiin hiukan loppuraveja, päästin hieman pidempää ohjaa, mutta tällä kertaa Jack ei oikein valunut ja venynyt. Johtunee siitä, etten ihan täysillä ratsastanut sitä ja vaatinut oikein mitään.
Lopulta käyntiin ja loppukäynnit.

Jack oli vallan mahtava. Marianne kehui tahtia, sitä rentoutta ja meininkiä. Mitä nyt se alun perusjännitys, siitä vaan pitää päästä eroon, kun sille ei mitään syytä ole.
Hih, Jackillä oli tosi kiva mennä taas pitkästä aikaa. Se on niin herkkä, niin kiva, niin antoisa. Raskasta se on, mutta kun oikeasti toimii ja hevonen on rento ja rauhallinen, niin fiilis on mitä parhain. "Hei, mä sain tän menemään, mä osaan oikeasti!"

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Jack jäi hommiin, minä taas kuvailin ja lopulta kävin maastossa taluttamassa.

Tämä ei liity mihinkään, mutta katsokaa - Nikkiksellä on punaiset suitset :D

Liikaa painoa

Lauantaina oli sumuinen tallipäivä, minä olin väsynyt ja Marianne oli vaihtelun vuoksi valinnut mulle Vinskin. Tunnillamme olivat myös Evita, Jack, Elvis ja Pomo, Vinski vain mun kanssani.
Pyörittelin herra proomusta karvaa irti oikein huolella, heittelin sen varusteisiin ja sitten lähdettiin kentälle. Mä kiipesin pitkästä aikaa vetreästi kyytiin, sillä ihana lämpö ja kevät mahdollistivat viimein vaatekerrosten vähentämisen! Ihan pian on jo oikeasti lämmin, olen niin innoissani!

Kuvat ovat lauantailta, kiitos Hennalle!

Aloitettiin käynnillä ja eteenpäinpyrkimyksellä. Naputtelin Vinskiä liikkeelle ja heti kun heppa tuntui liikkuvan, lähdettiin pyörittelemään myös niitä voltteja. Otin tänään oikein tavoitteeksi saada sen Vinskin asettumaan läpi ja liikkumaan eteen, niin etten anna sen mennä vähän puoliteholla kaikkea. Homma toimi muuten kivasti, pää kääntyi oikeinkin letkeästi, takajalat liikkuivat, mutta ohjastuntuma ja ohjalle painaminen olivat ongelmana. Mä ratsastelin suurimman osan ajasta kädet suorina, koska Vinski lojui ohjalla ja tuntuma vähän pääsi heilumaan. Ajoittain se oli parempaa, mutta en nyt oikein löytänyt sitä kevennystä näin Nikkiksellä ratsastamisen jälkeen.

Lähdettiin käynnissä vääntämään pohkeenväistöjä, toisella pitkällä sivulla väistettiin ensin keskemmälle, sitten takaisin uralle. Mulle iski se peruspaniikki "en osaa, enkä varmaan onnistu", mutta yritin muistella niitä hyviä tunteja jolloin olen Vinskin kanssa tehnyt onnistuneita väistöjä. Ihan ekat yritykset jäivät vajaiksi, mutta kun sitten mietin sitä että väistätän pohkeella kohti vastakkaista ohjaa, pitäen samalla pohkeen tuella, niin sain aikaan hyviä askeleita. Vinski väisti välillä todella hyvin, suorana pysyen ja jyrkästi. Joskus heppa pääsi lipsumaan banaaniksi tai väistämään takaosa edellä, enkä yleensä saanut tätä ennakointia edes korjattua. Sen lisäksi pohkeenväistöt vähän huononivat loppua kohden, kenties siksi että sähelsin vähän omiani ja jännitin liikaa sitä kuinka hyvin onnistun. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen, sillä hevonen väisti ja aika usein itsekin istuin niin kuin piti.

Kun oltiin väännetty väistöjä tarpeeksi, siirryttiin kevyt raviin ja tumpsuteltiin muutaman ravipuomin yli. Marianne käski ratsastaa ravin reippaaksi, joten paukuttelin alkuun hevosen liikkeelle ja sen jälkeen lähinnä fiilistelin. Vinski oli tosi hyvä ja toimiva - ihan ekat käännökset epäonnistuivat, mutta sitten löytyi se harmonia, heppa kääntyi kun halusin ja liikkui eteenpäin reippaasti ja letkeästi. Ainoastaan asetukset jäivät ihan vajaiksi, kun en jotenkin uskaltanut ryhtyä pyytämään niitä, kun näin ravissa ratsuni makasi ohjalla yhä pahemmin.

Siinä ravatessa huomasin vain sen, että periaatteessa jalustimet olisivat voineet olla pidemmätkin. Tunnuin keikkuvan turhankin kauan satulasta siinä mennessäni. Muuten oli jees ja homma tuntui mukavalta.
Käveltiin välikäyntejä ja otettiin vielä nopeat laukat vuoronperään pääty-ympyrällä.

Täytyy sanoa että vähän jännitti ja epäilin taitojani: oli kiire ja piti kylmiltään laukata Vinskin kanssa, ei voi onnistua! Kuinka suuri vaatimustaso ;)
No okei, ei mua oikeastaan jännittänyt. Lähinnä vain epäilin kuinka hyvin onnistutaan, mutta lähdin kokeilemaan hyvillä mielin ja positiivisena. Vinski nosti laukan hyvin ja sitten vaan pärryytettiin pari kierrosta laukkaa ympyrällä. Ei siinä oikeasti mitään ongelmaa ollut, minä istuin, Vinski kääntyi ja laukka pyöri. Turhaan maalailin piruja seinille.
Kun vaihdettiin suuntaa, katosi Vinski hetkeksi reitiltä. Saatuani ponin raiteilleen ja laukan ylös, ei ollut taas mitään ongelmaa, vaan pyöriteltiin pari kierrosta laukkaa, sitten käyntiin ja alas selästä kun seuraavat jo saapuivatkin.

Olin tyytyväinen. Pitäisi vaan saada se hevonen kevyemmäksi taas, onnistun siinä välillä paremmin, mutta nyt ei vain oikein sujunut. Muuten Vinski oli tosi hyvä ja toimiva, joten ei tuossa mitään. Vähän vaan täytyisi taas löytää sitä keveyttä ja lyhentää hitusen herra proomua.

Tulin alas selästä ja taluttelin pari kierrosta jotta heppa saisi verrytellä tunnin jälkeen. Sitten talliin, hepalta varusteet pois ja harjailin sen siistiksi. Lopuksi vaan Vinski tarhaan, minä kävin vähän kuvaamassa ja auttamassa Pasi-ponin kuntoonlaitossa. Ihana poni, niin söpö ja kiltti ja kiva. Siellä se vaan seisoo ja töllöttää.

Lämmin ponin selkä

Lämmintä, aurinkokin paistoi ja linnut lauloivat. Onkos tullut kevät!

Mulla oli tänäänkin pikkuinen Nikkis-poni, tunnillamme myös Evita, Vinski, Elvis ja Pomo, Nikkis jatkoi vielä toiselle tunnille.

Miten mukavaa, jälleen ihana ja pienen pieni poni. Nikkis tuli portille vastaan kun kävin onkimassa rouvan sisälle ja sitten saatettiinkin aloittaa kunnon karvanpöllytystalkoot. On se talvikarvankin irroittaminen niin kivaa, kun tietää että pian ollaan kesäkunnossa ja lämpimissä (toivottavasti) päivissä. Nikkis tosin ei ollut ilmeisesti ihan yhtä hyvällä ja rauhallisella tuulella kuin minä - poninpirulainen meinaan pääsi jotenkin kummallisesti livahtamaan karsinastaan ensin Artsin tyhjään karsinaan ja sen jälkeen vielä Vinskin karsinaan, jossa Vinski seisoi silmät lautasen kokoisina ihmettelemässä, mikä tappijalka on tunkeutunut sen valtakuntaan. Muutama ärräpää saatteli keltaisen ponin takaisin omaan karsinaansa, jonka jälkeen rouva olikin niin enkeliä, eikä hän koskaan ole edes harkinnut tekevänsä mitään tyhmää.. 

Vedettiin siitä sitten suitset päähän, sillä kivan kevätpäivän kunniaksi sain mennä keltaisella ilman satulaa. Hyvä päivä siis, siitäkin huolimatta että akka pääsi kahteen kertaan livahtamaan käsistäni kuin liukas saippua. Hups.

Ihana Nikkis ja kiitokset kuvista Hennalle!

Tepsuteltiin pikkuisen kanssa kentälle ja Marianne heitti mut kyytiin. Siitä vain kävelemään alkukäyntejä ihanassa auringonpaisteessa ja mielettömässä lämmössä - vihdoin pystyi menemään ilman takkia ja ohuiden hanskojen kanssa. Nikkis oli hieman löysän tuntuinen ja vähän hitaasti se sai koko tunnin mennäkin, kun en oloani ihan niin tukevaksi tuntenut. Sain kuitenkin hieman liikettä ponista kaiveltua, jottei ihan lösähdetty paikoillemme. Tehtiin ponin kanssa voltteja, haettiin hieman voltteja ja yritettiin jotain asetuksen tapaista. Vähän puoliteholla tuli mentyä kun tuntui että tipun liian helposti sieltä. Siitä huolimatta tappikaula sai asetuttua vähän ja liikkuikin se ihan kivasti. Se riitti tänään, meillä oli vain tällainen hyvänmielen kevätratsastelut käynnissä. Mukavaa ja helppoa puuhastelua, iloisella mielellä.

Kun oltiin kävelty, siirryttiin kevyt raviin. Ravi oli käyntiäkin löysempää, joten en edes viitsinyt keventää kun energia meni reitin ja vauhdin hakemiseen. Nikkiksen mielestä kulmat sai oikoa ja ravikin riitti kun meni vähän sinne päin ja edes suunnilleen liikutteli jalkojaan hölkän tahdissa.

Mulle ei moinen hölmöily riittänyt, vaan aikani hain ponia edes hieman pohkeen eteen ja liikkeelle. Kun ratsuni lopulta ravasi kivasti eteenpäin ja alkoi pysyä suunnilleen reitille, saatettiin tehdä muutamia ympyröitä ja vain fiilistellä mukavaa säätä ja kivaa ponia. Kyllä Nikkis parhaansa mukaan ravaili, vaikka hieman laiskasti etenikin. Hetkittäin poni tosin juoksi peräti altakin, että kyllä siitä välillä löytyi vauhtia.

Kääntämisissä ei ollut mitään ongelmaa ja ravailtiin ympyröitä puomien yli, joista osan keltsu leiskautteli siihen malliin että true esteratsastajatäti oli jäädä matkan varrelle.

Siirryttiin käyntiin ja alettiin ottaa laukkaa vuoronperään. Laukkaa vain eteen pitkän ja ei-niin-kylmän talven jälkeen. Saatiin ponin kanssa peräti aloittaa, joten lähdettiin puskemaan vasempaan kierrokseen tuota mystistä kolmatta askellajia.

Itse asiassa mua ei edes jännittänyt vain näin ilman satulaa päädyinkin laukkaamaan. Siirsin vain Nikkiksen raviin ja nostin laukan, joka nousi tosi kivasti ihan ekalla yrittämällä. Vähän olin epäillyt sen satulan puutteen takia, mä kun könähdän eteen tosi helposti ilman satulaa kun hieman jännitän ja epäilen etten pysy kyydissä. Nyt ei kuitenkaan mitään ongelmaa, vaan Nikkis nosti laukan hienosti ja sitten laitettiin menemään!

Ihan toista kuin viimeksi Nikkiksen kanssa laukatessa. Nyt mä pysyin kyydissä ilman mitään ongelmia, pylly ei irronnut selästä ja päästiin laukkaa ihan kunnolla eteenpäin. Suorilla poni eteni ihan itsekin, aina lyhyillä sivuilla mä vaan maiskuttelin ja puristelin lisää vauhtia, sillä rouva tuntui pohtivan raviin siirtymistä jokaisessa päädyssä. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt kertaakaan, vaan piti hyvän ja reippaan laukan yllä niin kauan kuin halusin. Poni tuntui olevan innoissaan ja hyvällä fiiliksellä hommassa mukana, minäkin istuin hyvin, enkä häirinnyt Nikkistä parhaani mukaan. Todella hyvä meininki!

Laukkailtiin varmaan kolmisen kierrosta putkeen, mikä on pisin aika näin ilman satulaa. Kertaakaan tasapaino ei horjunut, mä vaan istuin siellä ja ratsastelin. Pidin laukan yllä, pidin itseni tasassa, vähän varmistelin kaarteita. Se kaikki meni tosi hyvin ja mä olin niin ylpeä itsestäni, että vihdoin onnistuin näin hyvin laukkaamaan ilman satulaa. Kun se niin vaikeaa on osannutkin olla. Ja kun Nikkiskin oli niin innoissaan ja peräti ihan eteni laukassa. Jesjesjes! Lopulta siirsin meidät käyntiin, jotta pikkuinen ferrari sai hiukan huilata ennen toista suuntaa.

Puristan kyllä jaloilla joo tuossa laukan aikana. Mutta olin silti muuten rento, enkä puristanut kylkiä tunnottomiksi. Ehkä enemmänkin tukeuduin ponin kylkiin laukatessa, sillä poni on kuitenkin niin pieni ja siellä olisi aika hankala istua jalat rentoina ja pitkinä noin laukan tiimellyksessä.

Käveltiin kun toiset laukkasivat ja sitten päästiin näyttämään taitomme oikeaan kierrokseen. Se olikin todella paljon hankalampaa. Laukka nousi kyllä hyvin tähänkin suuntaan, mutta mä istuin selvästi paremmin toiseen kierrokseen ja ehkä senkin takia laukka tipahteli alas näin oikeassa kaarteessa tosi herkästi. En tiedä, jotenkin valahtelin vasemmalle tasaisin väliajoin, kerran niinkin pahasti että meinasin tipahtaa kesken matkan :D Marianne kielsi tippumasta niin pieneltä ponilta, joten kiipesin takaisin selän puolelle ja jatkettiin laukkaa mahdollisimman hyvin.

Ei tämäkään kierros huono ollut. Laukka tippui pari kertaa, mutta nousi aina takaisin muutamien askelten sisään. Minä istuin hieman huonommin kuin toiseen suuntaan, mutta silti tuhottoman huonosti. Se vaan oli parempi siihen toiseen kierrokseen.

Jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Vitsit kun Nikkis on kiva. Meillä oli niin mukavaa ja rauhaisaa, kaikki toimi ja molemmilla oli hyvä fiilis. Ja olen vain niin tyytyväinen siihen laukkaan, se oli paras suoritukseni ikinä. Koskaan ennen en ole noin hyvin saanut laukattua, jesjesjes! Ihana Nikkis ja ihana kevät.

Keskelle, alas selästä ja Nikkis jäikin ahertamaan, kun minä kävin kuvailemassa ja auttamassa ponien kuntoon laitossa. Kyllä oli niin mukavaa olla tallilla taas, kun oli lämmintä ja aurinkoista. Voi kesä, tule pian!

Viimeinen kuva, mutta voi että. Poni näyttää niin iloiselta ja reipaalta, minä istun hyvin ja kaikki vaan natsaa! Lisää tätä ja näitä ihania onnistumisia.