lauantai 23. huhtikuuta 2016

Mörrimöykky ja kuski

Pieni valkea mörrimöykky nimeltä Vinski odotteli karsinassa, ei-niin-kovin-innokkaana töihin lähdössä. Vähän tuntui maailma harmittavan ja kaikki oli huonosti, vaikka välillä vanha ukko jaksoikin seistä harjattavana oikein nätisti. Varusteetkin saatiin päälle ihan sievästi, vaikka vähän omia mielipiteitä esitettiinkin. Sitten tepsuteltiin kentälle, seuranamme Evita, Elvis ja Pomo, Vinskikin joutui jatkamaan seuraavalle tunnille.

"Teenkö, meenkö? Koitas arvata."
Kuvat tältä päivältä, kiitos Hennalle tavalliseen tapaan (:

Akka pomppasi kyytiin ja lähdettiin kävelemään valkean humman kanssa. Se olikin ihan jees - Jackin jälkeen Vinski vaan tuntui hitaalta kuin uppoava Titanic, joten käytin aika paljon aikaa siihen eteentuuppimiseen. Saatiin ihan mukava käynti aikaiseksi kun tarpeeksi keskusteltiin ja voltitkin onnistuivat varsin kivuttomasti. Asetus oli vain vähän sitä ja tätä ja ohjatkin loppuun asti ihan löysinä. Vinski on liian pitkä, enkä nyt taas osaa lyhentää sitä lainkaan.

Vaan kun tuli käskyksi siirtyä kevyt raviin ja tehdä pitkille sivuille voltit ja lyhyille pääty-ympyrät niin eihän siitä herranen aika ollut tulla yhtään mitään! Enkä edes tiedä missä ihmeessä se vika oli.
Yritin vain siirtää raviin, mutta Vinski ei muuta kuin kaatunut aivan holtittomasti vuoronperään kumpaankin suuntaan. Olin hivenen äimänä siellä kyydissä kun Vinski tarjosi välillä sulkua, välillä väistöä ja välillä vain kaatui lapa edellä kavereiden perään. Ponilla oli muutenkin tosi yrmeä yleisolotila oikeastaan koko härdellin ajan, se tuntui melkein siltä, että pukittaa kuskin pian tantereeseen ja siirtyy aroille laiduntamaan. Se oli ihan ihmeellistä. Ei siis vain se, että nyt pitkästä aikaa en todellakaan tiennyt mitä tehdä ja miksi en saa hevosta kulkemaan kuten haluan... Vaan ehkä enemmän se, että Vinski tuntui todella ärsyyntyneeltä ja siltä, ettei sitä kiinnosta pätkääkään tehdä sitä mitä pyydän. En osaa nyt edes syyttää vain itseäni tai sitä, että olisin yhtäkkiä unohtanut kuinka ratsastetaan (vaikka joo, ei asiaa varmaan helpottanut kun keikuin jalustimilla ja etukenossa). En vaan usko että olisin vain unohtanut kaiken ja hukannut senkin mitä muka tein noin väärin, ettei Vinski kulkenut lainkaan.

Jonkin aikaa tapeltiin siellä ja pyörittiin toisten keskellä. Lopulta tein sotasuunnitelman - käänsin Vinskin toiseen suuntaan, ratsastin sen sieltä suoraan kentän poikki. Vinski yritti tässäkin kaatua kuin puu myrskytuulessa, mutta nyt tarpeeksi vahvasti pakotin sen haluamaani suuntaan. Sitten siirryttiin raviin ja ravattiin pari metriä ja naps -> kaikki sujui taas kuten normaalisti.




Se oli kuin eri hevonen. Ei tietoakaan ärripurreilusta, ei mitään ongelmaa missään. Käännyttiin kevyesti ja helposti, liikettä sai pyytää ilman ärtsyilyjä ja mentiin ihan hyvällä fiiliksellä. Ei ehkä niin hyvällä kuin yleensä, mutta sata kertaa paremmalla kuin puoli minuuttia sitten. Tehtiin Vinskin kanssa kivoja voltteja, joilla ravi kuoli aivan täysin kun en saanut takajalkoja kyllin aktiiviseksi, enkä heppaa tarpeeksi taipumaan. Ympyrät sujuivat rutiinilla, eikä niissä ollut mitään vikaa. Vinski hölkkäili mukavasti ja eteni ihan hyvin.
Sitten vaihdettiin suunta ja kaikki meni alkuun hyvin. Kunnes taas kuin salama kirkkaalta taivaalta: "en käänny, en mene, en ravaa, en tykkää, mä tiputan sut tyhmä ratsastaja". Vinski kaatui päin aitoja, seuraili muita ja minä tuskailin kun en osannut asiaa korjata, en niin kuin lainkaan. Siirryttiin käyntiin ja käveltiin, jolloin Vinski taas rentoutui ja saatiin homma kuntoon.

Lopuksi laukkaa pitkille sivuille. Käytettiin siis koko kenttää, joten sai oikein kunnolla suoraa ja niellä kilometrejä. Tässä oli vähän se, että jokainen nosto oli aivan surkea. Vinski koitti kaatua milloin sisälle, milloin ulos, se ei liikkunut ja nostot olivat tosi jähmeitä ja sellaisia, että hevosta tuntui vain kyrpivän koko touhu. Laukka sen sijaan olikin taas oikein kivaa ja mukavaa. Aika tosi hidasta, jonka takia mun istuminen oli yhtä tuuppimista, mutta muuten. Vinski piti laukan yllä ihan hyvin, joten päästiin pidempääkin suoraa laukaten. Tehtiin muutamia ympyröitä, joille heppa kääntyi suurimmaksi osaksi tosi kivasti (pariin kertaan se ei kääntynyt ollenkaan, mutten viitsinyt sen enempää tapella). Ainoa ongelma olivat ne nostot, joissa jouduttiin oikein vääntämään kättä sen kanssa voiko Vinski mennä suoraan, vai täytyykö hänen kaatua kuin puolikuollut lapamato.

Lopulta jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.




Joo-o. Siinä oli hyvää pätkää, mihin olen tyytyväinen, mutta oli tuo nyt kyllä tosi outoa. Ettei se vaan sujunut, eikä mennyt hyvin. Noh, saas nähdä. Sinäänsä olen kyllä tyytyväinen, ei tuossa mitään.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Vinski jäi, minä kävin kuvailemassa ja sitten kotiin.
Ja torstaina tallille. Tällä kertaa mies pääsee ponin kyytiin, minä tulen vain katselemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti