Mulla oli tänäänkin pikkuinen Nikkis-poni, tunnillamme myös Evita, Vinski, Elvis ja Pomo, Nikkis jatkoi vielä toiselle tunnille.
Miten mukavaa, jälleen ihana ja pienen pieni poni. Nikkis tuli portille vastaan kun kävin onkimassa rouvan sisälle ja sitten saatettiinkin aloittaa kunnon karvanpöllytystalkoot. On se talvikarvankin irroittaminen niin kivaa, kun tietää että pian ollaan kesäkunnossa ja lämpimissä (toivottavasti) päivissä. Nikkis tosin ei ollut ilmeisesti ihan yhtä hyvällä ja rauhallisella tuulella kuin minä - poninpirulainen meinaan pääsi jotenkin kummallisesti livahtamaan karsinastaan ensin Artsin tyhjään karsinaan ja sen jälkeen vielä Vinskin karsinaan, jossa Vinski seisoi silmät lautasen kokoisina ihmettelemässä, mikä tappijalka on tunkeutunut sen valtakuntaan. Muutama ärräpää saatteli keltaisen ponin takaisin omaan karsinaansa, jonka jälkeen rouva olikin niin enkeliä, eikä hän koskaan ole edes harkinnut tekevänsä mitään tyhmää..
Vedettiin siitä sitten suitset päähän, sillä kivan kevätpäivän kunniaksi sain mennä keltaisella ilman satulaa. Hyvä päivä siis, siitäkin huolimatta että akka pääsi kahteen kertaan livahtamaan käsistäni kuin liukas saippua. Hups.
Ihana Nikkis ja kiitokset kuvista Hennalle!
Tepsuteltiin pikkuisen kanssa kentälle ja Marianne heitti mut kyytiin. Siitä vain kävelemään alkukäyntejä ihanassa auringonpaisteessa ja mielettömässä lämmössä - vihdoin pystyi menemään ilman takkia ja ohuiden hanskojen kanssa. Nikkis oli hieman löysän tuntuinen ja vähän hitaasti se sai koko tunnin mennäkin, kun en oloani ihan niin tukevaksi tuntenut. Sain kuitenkin hieman liikettä ponista kaiveltua, jottei ihan lösähdetty paikoillemme. Tehtiin ponin kanssa voltteja, haettiin hieman voltteja ja yritettiin jotain asetuksen tapaista. Vähän puoliteholla tuli mentyä kun tuntui että tipun liian helposti sieltä. Siitä huolimatta tappikaula sai asetuttua vähän ja liikkuikin se ihan kivasti. Se riitti tänään, meillä oli vain tällainen hyvänmielen kevätratsastelut käynnissä. Mukavaa ja helppoa puuhastelua, iloisella mielellä.
Kun oltiin kävelty, siirryttiin kevyt raviin. Ravi oli käyntiäkin löysempää, joten en edes viitsinyt keventää kun energia meni reitin ja vauhdin hakemiseen. Nikkiksen mielestä kulmat sai oikoa ja ravikin riitti kun meni vähän sinne päin ja edes suunnilleen liikutteli jalkojaan hölkän tahdissa.
Mulle ei moinen hölmöily riittänyt, vaan aikani hain ponia edes hieman pohkeen eteen ja liikkeelle. Kun ratsuni lopulta ravasi kivasti eteenpäin ja alkoi pysyä suunnilleen reitille, saatettiin tehdä muutamia ympyröitä ja vain fiilistellä mukavaa säätä ja kivaa ponia. Kyllä Nikkis parhaansa mukaan ravaili, vaikka hieman laiskasti etenikin. Hetkittäin poni tosin juoksi peräti altakin, että kyllä siitä välillä löytyi vauhtia.
Kääntämisissä ei ollut mitään ongelmaa ja ravailtiin ympyröitä puomien yli, joista osan keltsu leiskautteli siihen malliin että true esteratsastajatäti oli jäädä matkan varrelle.
Siirryttiin käyntiin ja alettiin ottaa laukkaa vuoronperään. Laukkaa vain eteen pitkän ja ei-niin-kylmän talven jälkeen. Saatiin ponin kanssa peräti aloittaa, joten lähdettiin puskemaan vasempaan kierrokseen tuota mystistä kolmatta askellajia.
Itse asiassa mua ei edes jännittänyt vain näin ilman satulaa päädyinkin laukkaamaan. Siirsin vain Nikkiksen raviin ja nostin laukan, joka nousi tosi kivasti ihan ekalla yrittämällä. Vähän olin epäillyt sen satulan puutteen takia, mä kun könähdän eteen tosi helposti ilman satulaa kun hieman jännitän ja epäilen etten pysy kyydissä. Nyt ei kuitenkaan mitään ongelmaa, vaan Nikkis nosti laukan hienosti ja sitten laitettiin menemään!
Ihan toista kuin viimeksi Nikkiksen kanssa laukatessa. Nyt mä pysyin kyydissä ilman mitään ongelmia, pylly ei irronnut selästä ja päästiin laukkaa ihan kunnolla eteenpäin. Suorilla poni eteni ihan itsekin, aina lyhyillä sivuilla mä vaan maiskuttelin ja puristelin lisää vauhtia, sillä rouva tuntui pohtivan raviin siirtymistä jokaisessa päädyssä. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt kertaakaan, vaan piti hyvän ja reippaan laukan yllä niin kauan kuin halusin. Poni tuntui olevan innoissaan ja hyvällä fiiliksellä hommassa mukana, minäkin istuin hyvin, enkä häirinnyt Nikkistä parhaani mukaan. Todella hyvä meininki!
Laukkailtiin varmaan kolmisen kierrosta putkeen, mikä on pisin aika näin ilman satulaa. Kertaakaan tasapaino ei horjunut, mä vaan istuin siellä ja ratsastelin. Pidin laukan yllä, pidin itseni tasassa, vähän varmistelin kaarteita. Se kaikki meni tosi hyvin ja mä olin niin ylpeä itsestäni, että vihdoin onnistuin näin hyvin laukkaamaan ilman satulaa. Kun se niin vaikeaa on osannutkin olla. Ja kun Nikkiskin oli niin innoissaan ja peräti ihan eteni laukassa. Jesjesjes! Lopulta siirsin meidät käyntiin, jotta pikkuinen ferrari sai hiukan huilata ennen toista suuntaa.
Puristan kyllä jaloilla joo tuossa laukan aikana. Mutta olin silti muuten rento, enkä puristanut kylkiä tunnottomiksi. Ehkä enemmänkin tukeuduin ponin kylkiin laukatessa, sillä poni on kuitenkin niin pieni ja siellä olisi aika hankala istua jalat rentoina ja pitkinä noin laukan tiimellyksessä.
Käveltiin kun toiset laukkasivat ja sitten päästiin näyttämään taitomme oikeaan kierrokseen. Se olikin todella paljon hankalampaa. Laukka nousi kyllä hyvin tähänkin suuntaan, mutta mä istuin selvästi paremmin toiseen kierrokseen ja ehkä senkin takia laukka tipahteli alas näin oikeassa kaarteessa tosi herkästi. En tiedä, jotenkin valahtelin vasemmalle tasaisin väliajoin, kerran niinkin pahasti että meinasin tipahtaa kesken matkan :D Marianne kielsi tippumasta niin pieneltä ponilta, joten kiipesin takaisin selän puolelle ja jatkettiin laukkaa mahdollisimman hyvin.
Ei tämäkään kierros huono ollut. Laukka tippui pari kertaa, mutta nousi aina takaisin muutamien askelten sisään. Minä istuin hieman huonommin kuin toiseen suuntaan, mutta silti tuhottoman huonosti. Se vaan oli parempi siihen toiseen kierrokseen.
Jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Vitsit kun Nikkis on kiva. Meillä oli niin mukavaa ja rauhaisaa, kaikki toimi ja molemmilla oli hyvä fiilis. Ja olen vain niin tyytyväinen siihen laukkaan, se oli paras suoritukseni ikinä. Koskaan ennen en ole noin hyvin saanut laukattua, jesjesjes! Ihana Nikkis ja ihana kevät.
Keskelle, alas selästä ja Nikkis jäikin ahertamaan, kun minä kävin kuvailemassa ja auttamassa ponien kuntoon laitossa. Kyllä oli niin mukavaa olla tallilla taas, kun oli lämmintä ja aurinkoista. Voi kesä, tule pian!
Viimeinen kuva, mutta voi että. Poni näyttää niin iloiselta ja reipaalta, minä istun hyvin ja kaikki vaan natsaa! Lisää tätä ja näitä ihania onnistumisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti