Hyvää meininkiä

Eilen olin ratsastamassa, sillä töiden takia joudun nyt käymään vähän extempore näillä tunneilla. Mulla oli ratsuna Vinski, tunnilla myös Nikkis, Simo ja Jack, Vinski vain mun kanssani. Hain hepan tarhasta ja harjailin sen nopeasti siistiksi. Sitten lähdettiin kentälle ja aloiteltiin ratsastamaan.

Alkukäyntejä kun lähdettiin kävelemään, oli Vinski lähinnä vain laiska. Ja minä taas jotenkin onneton, kun en oikein saanut pyydettyä ponia kunnolla liikkeelle, saati sitten asettumaan läpi. Jotenkin on helppo jättää kesken kun kyseessä on niin "iso" ja massava hevonen, jotenkin ei riitä itseluottamus asioiden hoitamiseen. Saatiin kuitenkin muutamat väistöpätkät kokeiltua alkukäynneissä Vinskin vetreyttämiseksi (ne menivät aikalailla peräpää edellä, mutta samapa tuo) ja käännyttiinkin ihan hyvin.
Ja kyllä se ajoittain käveli varsin nätisti. Pitäisi vaan vaatia vieläkin enemmän, jotta Vinski olisi aktiivisempi ja paremmin avuilla.

Kun siirryttiin kevyt raviin, alkoi meidän hetkellinen tappelu ja yhteistyökatkos. Juostiin vähän aitaa päin, sitten toisten perässä ja lopuksi lyllerreltiin kuin pienet etanat paikasta toiseen. Kun sain rauhoitettua oman pakkani ja pyydettyä Vinskin vain suoraksi ja raviin, helpottui homma huomattavasti. Otettiin parit ekat kierrokset löysästi ja rauhassa, mutta sen jälkeen uskalsin jo pyytää ravia eteenkin. Tehtiin hieman temponlisäystä pitkille sivuilla, pyörittelin jokusen ympyrän ja hain hyvää tatsia siihen meidän tekemiseen. Olin ihan tyytyväinen, vaikka yhä voisi olla aktiivisempaa, heppa paremmin avuilla ja homma muutenkin sujuvampaa.

Käveltiin hetki ja sitten kulutettiinkin laukkaan hieman enemmän aikaa. Aloitettiin oikeaan kierrokseen ja laukattiin ihan kunnolla useampi minuutti putkeen. Kunto oli loppua kesken, heppa oli löysä kuin mikä ja homma oli raskasta. Vaan meni se silti kokonaisuudessaan hyvin! Nostoista osa oli löysempiä, jotkut terävämpiä. Vinski hieman tiputteli laukkaa alas ja könkkäsi hitaanpuoleisesti eteenpäin. Kerran myös karattiin reitiltä toisten kentän puolikkaalle.
Muuten se meni kuitenkin kivasti, minä istuin aika nätisti (jalustimia lukuunottamatta), Vinski kääntyi myös ympyröille, reitti säilyi ja laukkakin pysyi yllä ihan mukavasti. Saatiin rauhaisaa menoa ja metrejä alle.
Käveltiin hetki välissä ja jatkettiin laukkaa vielä samaan suuntaan, joka muuttikin koko homman aivan täysin - Vinski suorastaan ryhdistäytyi ja reipastui. Laukka ei ollut enää mitään väkisin puskettavaa tai löysää, vaan pyörivää ja kevyempää. Jes! Olin tosi tyytyväinen tähän muutokseen, jonka jälkeen vaihdettiin suunta ja käveltiin jälleen hetki.

Toiseen suuntaan laukka pyöri jotenkin heikommin ja tuntui melkein kuin oltaisiin könkätty väärää laukkaa. Lopulta löytyi kyllä kevyempi ja joustavampi meno siihen laukkaankin, joten ei siinä mitään. Tähän suuntaan aloin olla jo väsynyt, joten mun istunta kärsi aika vahvasti ja käännöksissä kaaduin välillä vähän turhankin rajusti sisälle ja kädet pääsivät vaeltamaan. Meni se kuitenkin oikein mukavasti, eikä siinä mitään vikaa kyllä ollut.

Lopuksi kevenneltiin vielä loppuravit. Marianne käski asetella, tehdä ympyröitä, myödätä ja ratsastaa takajalat aktiivisiksi. Ensin se oli hivenen haparoivaa ja Vinski suostui venymään vain hiukan ja pätkittäin eteen ja alas. Lopulta kuitenkin saatiin ravia irtonaisemmaksi ja rullaavammaksi, kaulaa pidemmäksi ja hevonen rennoksi. Se oli suunnaton voitto, josta sain olla varsin ylpeä. Hyvä minä ja hyvä me!

Käveltiin vielä loppukäynnit ja jäätiin keskelle. Vinski pääsi suihkuun rankan työurakan päätteeksi ja minä lähdin kotiin nukkumaan ja valmistautumaan uuteen työpäivään. Nyt on sentään yksi vapaapäivä, josta pitää kai yrittää nauttia, mutta päässä lähinnä pyörii huoli siitä, tulenko koskaan olemaan tarpeeksi hyvä töissä vaiko en. Sinäänsä turha huoli kun hyvin kuitenkin sujuu, mutta mistäpä sitä koskaan silti tietää.
Hyvää yötä tai aamua, minä menen nyt nukkumaan.

Maastomotskari vauhdissa

Huomisen tunnit on peruttu joidenkin oriesittelyjen takia. Siksipä olin jo tänään ratsastamassa, mulle oli isketty Nikkis, tunnilla myös Vinski, Evita, Jack, Pomo ja Elvis, Nikkis vain mun kanssani.
Ensin hieman siistin Nikkiksen harjoja, lopulta kävin hakemassa myreän akan sisälle. Poni tuli jälleen portille vastaan, vähän viiveellä vain. On se sitten suloinen!

Harjailin Nikkiksen, josta lähti karvaa kuin pienestä armeijasta. Karsinan pohja näytti siltä että poni oli vähintään nyljetty. Vedeltiin kuteet niskaan ja lähdettiin kentälle ponin kanssa.

Kentälle päästyämme Marianne ehdottikin jos mentäisiin maastoon. Siis maastoon, olen siellä ollut viimeksi kai kolme-neljä vuotta sitten kun oltiin maastoilemassa Varjotallilla. Hirveää hinkua ei sinäänsä tuohon maastoiluun ole ollutkaan, mutta omalla tavallaan olen jopa toivonut että pääsisin käymään maastossa. Ihan vain vaihtelun vuoksi.
Päätettiin lähteä, Marianne otti Vinskin alleen ja me päästiin pikkuponin kanssa heti toisiksi jonoon. Sitten lähdettiin kohti suuria seikkailuja.

..Polvet vähän tutisten. Kyllä mua jännitti ihan tarpeeksi - ei mitenkään maata kaatavasti, mutta selvästi kuitenkin. Olin supertyytyväinen ratsuvalintaani, sillä en tiedä olisinko monenkaan muun kanssa edes uskaltanut mennä maastoon ihan omin avuin (vaikka Marianne kertoilikin että Nikkis varmaan virittäytyy maastossa ja voi jopa pukitella. Poni on silti niin pieni ja turvallinen ja muutenkin luotettava; siis loistava maastoratsu epävarmalle tädille).

Voidaan sanoa että Nikkis oli ihan todella reipas. Se puksutti kuin pieni juna ja hyppi koko ajan raville. Sen vauhdin takia mäkin olin kyydissä aivan ylijännittyneenä, vähän irti satulasta ja hösläsin. Sain kuitenkin yllättävän hyvin rentouduttua ja pidettyä keltaisen salaman aisoissa. Eikä ainakaan jännittänyt hirveästi, kroppa vain jäykistyi, mutta muuten pysyin ihan kunnossa ja ruumiini voimissa.
Ja siis olihan se mukavaa. Pieni Nikkis töpötti niin innokkaana menemään. Päästiin ravaamaankin, jolloin saatiin ohittaa Vinski, jottei ferrarin tarvitse kulkea ison valkean perässä. Poni kipsutti hurjaa hölkkää ja täti oli tipahtaa kyydistä. Välillä vaihtui laukalle kun joku teki jotain takana ja Nikkis otti pientä kipinää siitä. Oltiin kuitenkin koko ajan hallinnassa ja fiilis oli hyvä. Hei, mä oikeasti ravasin ensimmäisenä! Mikä saavutus!

Sitten lähdettiin Vinski kärjessä rämpimään pitkin metsiä. Kokeiltiin polkuja, joita Marianne on käyttänyt viimeksi kymmenen vuotta sitten ja... no.. Siltä se kyllä näyttikin :D
Polut olivat kasvaneet umpeen, täynnä oksia ja kantoja. Nikkistä ei paljoa kiinnostanut epätasainen pohja, vaan ravata olisi pitänyt ja märimmät kohdat pompittiin jollain laukalla yli. Siinä missä poni koki jotain jumalkompleksia, rukoilin minä ettei poni vetäisi nokilleen kun sen oli pakko pitää niin hervotonta kiirettä siellä umpimetsässä. Hengissä kuitenkin selvittiin, päästiinpä vähän ravaamaan laukkaamaan pitkin metsäpolkuakin. Poni oli vallan innoissaan ja meni niin hyvällä fiiliksellä siellä.

Kun lopulta selvittiin takaisin oikealle tielle ja käveltiin kotiin, aloin minäkin viimein rentoutua. Nikkis ei enää häslännyt niin paljon, joten mäkin sain oman selkäni liikkumaan ja takamuksen penkkiin. Mutta kyllä, oli se kokemus ja oli varsin hauskaakin. Kiva oli päästä turbomummon kanssa rämeikköjä tarpomaan!
Käveltiin tallille ja alas selästä, jonka jälkeen harjailin keltuaisen nopeasti, ennen kuin lähdin kotia kohti.

Oli mukavaa. Sujuvaa. Olin tyytyväinen. Nyt on taas maastoiltu, seuraavaa kertaa voikin katsoa muutaman vuoden päästä taas ;)

Heti sujuu, kun lisää rautaa

(Otsikko lie hieman karikatyyrinen ja humoristinen.)
Tänään jatkoin Vinskin kanssa, tunnillamme myös Nikkis, Pomo ja Evita, Vinski vain mun kanssani. Aamu oli vallan raikas ja kostea, mutta kylmä ei silti päässyt olemaan.
Mariannehan silloin viimeksi kyseli että koska ajattelin hommata kannukset, joten olin viikon alussa käynyt heti hakemassa ne kotiin ja mallaillut piikkejä saappaisiin kuin pikkulapsi jouluna. Jotenkin olen niin kauan odottanut että Marianne asiasta sanoisi, sillä minähän en tietenkään ole voinut tai halunnut kysyä moisesta. Tiedä vaikka sanottaisiin etten missään nimessä voi kannuksia hommata... Heh.
Tänään kannukset pääsivät siis kokeiluun. Onhan mulla silloin koulukisoissa Pomon kanssa ollut kannukset jalassa, mutta silloinkin ne olivat niin löysällä, että lähinnä pyörivät jaloissa kun koitin saada ponia edes ravaamaan. Tällä kertaa sain kiristettyä ne kyllin kireälle ja pääsin oikeasti kokeilemaan kuinka käy - jos suolistan Vinskin tuntini aikana, niin sitten haudotaan kannukset jonnekin kaapin nurkkaan odottamaan parempia aikoja, mutta jos (ja kun) niiden kanssa ei ole ongelmaa, ajattelin käyttää nyt jatkossa aina, mitä nyt ei ilman satulaa eikä Jackin kanssa. (+ muut mahdolliset kerrat jolloin en halua moisia päälläni pitää.)

Hain Vinskin tarhasta ja harjasin sen karvattomaksi. Kiskottiin kuteet itse kunkin päälle ja sen jälkeen kipsuteltiin kentälle. Nousin selkään ja lähdimme kävelemään.

Alku meni vain ihmetellessä ja testaillessa. "Jos jalka on näin, kannus ei osu. Jos se on näin, se osuu." Pikkuhiljaa uskaltauduin ratsastamaan käyntiä eteenpäin ja sainkin Vinskistä irti ihan mukavaa ja rullaavaa käyntiä. Ilma olikin nyt suotuisampi, oli sen verran viileää että herra proomu jaksoi peräti kävellä.
Tein hieman voltteja ja käveltiin vain maisemia ihaillen. Vinski toimi vallan mukavasti, oli suht reipas ja kääntyi kiltisti.

Siirryttiin kevyt raviin ja alettiin tulla puomeja - molemmilla pitkillä sivuilla oli kolme toisesta päästä korotettua ravipuomia. Ekat kerrat olivat vähän löysiä, tuntui että poni hyytyy puomeille ja kolisteltiin menemään. Marianne käski ottaa takajalat paremmin toimintaan ja aktivoimaan ravia. Siinä meni hetki aikaa, kun etsin säätöjä ja yritin saada takajaloista vastetta. Lopulta kuitenkin onnistui ja ravi muuttui täysin, Vinskistä tuli reippaampi, ilmavampi, jopa isompi kuin ennen. Fiilis oli tosi hyvä, kun ravista tuli niin aktiivista ja mukavaa, jonka ansiosta päästiin puomienkin yli tosi siististi!
Puomit menivät hyvin, tahti oli tosi kiva pienen väännön jälkeen, eikä käännöksissäkään ollut ongelmia. Oli tosi helppo tehostaa pohjetta jos Vinski koitti sluibailla sisälle tai ei olisi kääntynyt. Homma tuntui varsin yksinkertaiselta ja olin supertyytyväinen.

Lisättiin verryttelyyn vielä pääty-ympyrät laukassa. Hetken jännitin sitä, saanko Vinskin kääntymään, vai rullataanko täysillä ravipuomeille laukassa. (Ja sen lisäksi mielessä kävi myös kauhukuvat siitä, kuinka teurastan Vinskin, kun puristun jaloilla kiinni valkean proomun kylkiin.)
Pelot olivat turhia, sillä ihan ekasta askeleesta lähtien mulla oli tippua leuka paikoiltaan. Jotenkin olin odottanut ettei se laukka nyt ihan onnistu, ei ainakaan heti. Mutta mitä vielä: laukka nousi tosi hyvin, nopeasti ja keveästi. Mä istuin oikein kivasti, mitä nyt vähän irtoilin ja mikä tärkeintä jalat pysyivät rentoina, suorina ja paikoillaan! Ero siihen normaaliin "kantapäät nousee, jalat puristaa ja varpaat sojottavat eri ilmansuuntiin" oli melkoinen. Nyt mulla oli kerrankin sellainen olo että hei - mä istun ja ratsastan, enkä vain roiku kuin perunasäkki. Totta kai tämä suuri kehitys johtui ihan vain siitä, etten nyt voinut tai uskaltanut puristautua kylkiin kiinni, mutta oli se silti aika mageaa. Mä pystyn selvästikin istumaan myös jalkojeni kanssa ainakin suht hyvin. Sitä ei vain huomannut ennen kuin oli pakko.
Okei, kyllähän tämänkin tunnin aikana jalustimet heiluivat hieman ja katosikin joku jalustin kertaalleen. Plussan puolella silti!

Niin, siis juuri tätä ei tainnut tapahtua kertaakaan tänään. Tai ainakin oletan että Vinski olisi huomauttanut asiasta (ja itsekin olisin tuntenut sen :D)

Laukka meni muutenkin hy-vin! Oikein tosi hyvin, olin niin iloinen. Nousi oikein hyvin ja kivasti koko ajan, pysyttiin rytmissä, saatiin suoritettua tehtävää koko ajan ongelmitta. Laukka pyöri ihan kivasti, minä istuin, Vinski kääntyi ja kaikki tuntui loistavalta. Ainoastaan laukka-ravi-siirtymät horjuttivat mua vähän liiankin kanssa.

Käveltiin välikäyntejä ja sen jälkeen jatkettiin laukalla. Pitkällä sivulla oli kolme toisesta päästä korotettua laukka puomia innarivälein. Ensin ympyrällä laukka kuntoon, sitten puomien yli.
Ensimmäinen yritys oli aikalailla huono. Se alkoi hyvin, vaikka laukannostot olivatkin jo alkutuntia huonompia. Mutta siis ensin sain laukan pyörimään hyvin, takajalkoihin tapahtumaan jotain ja laukka tuntui ympyrällä varsin hyvältä. Puomeille mennessä päästin kuitenkin koko pakan käsistä ja taisin vain keskittyä rukoilemaan jumalaa, samalla kun Vinski päätti leikkiä lentokonetta ja hypellä puomien yli pitkänä kuin nälkävuosi. Ok.
Seuraavalla kerralla laukka ei ollut ympyrällä ihan yhtä hyvä, mutta nyt muistin ainakin jollain tasolla keskustella hevosen kanssa myös sen suoran aikana, jolloin tuloksena oli lyhyempi humma ja tahdikkaat puomien ylitykset. Tosin jalustin putosi ja meikä kiikkui kuin puu myrskytuulessa. Olin silti tyytyväinen, niin kovin iloinen. Se tuntui jo hyvältä ja onnistuneelta.

Vielä yksi laukka tähän suuntaan, joka olikin sitten kaikkein paras. Nosto taas hieman haparoiden, mutta nyt löytyi pyörivä, kootumpi laukka. Reitti oli hyvä, minä olin hyvä, suoralla sain pidettyä hepan kasassa ja puomit ylittyivät melko ammattimaisesti. Loistavaa!
Toiseen suuntaan päästiin tekemään kertaalleen ja se olikin varsin hieno kerta. Se vaan kun kädet eivät meinaa pysyä yhdessä, vaan seilaavat metrin päässä toisistaan näin laukkaympyröillä. Vaan joo, laukka pysyi hyvänä, Vinski oli loistava ja ylitys oli ihan mieletön. Vitsit! Se oli oikeasti aivan tosi hieno veto. Kevenneltiin loppuraveja, jotka olivat löysät ja vetelät, mutta venyipä Vinski edes hieman pidemmäksi. Sitten käyntiin ja loppukäynnit.

Jollei käynyt ilmi, olin supertyytyväinen! Olisipa pitänyt hommata kannukset aikaisemmin, kun ne noin hyvin ratsastavat ;)
Njoo, se meni tosi tosi hyvin. Yllättävän paljon parempaan kuosiin sain jalkani laukassa, kun oli vaan pakko istua edes suunnilleen oikein. Laukka oli ihan mielettömän kivaa ja onnistunutta ja muutenkin kaikki tuntui sujuvan. Hienohieno Vinski!
Mariannekin kävi vielä kehumassa laukan, joka oli tosi hyvä. Ja vielä ihan omaa ansiotani, joka sai fiiliksen yhä paremmaksi. Jes! Onnistuin.

Alas selästä ja Vinski talliin. Harjailin sen todella hyvin, sillä karvaa lähti yhä aika paljon. Sitten heppa tarhaan ja Laki-ponille sama karvanpoistokäsittely. Se vaan että jos Vinskistä lähti karvaa, niin Lakista sitä lähti ehkäpä nelinkertaisesti enemmän. Koko karsina oli loppujen lopuksi täynnä valkeita karvatuppoja ja pikkuponi näkyi laihtuneen ainakin satakiloa. Reippauskin näkyi palanneen Lakiin, kun koko matkan tarhalle poni tepsutti pikkuravia ja oli niin kiltti ja ihastuttava.
Lopuksi kävin vielä heittämässä Vinskille loimen päälle tarhaan. Ruuna tuijotti mua ensin kuin halpaa makkaraa ja oli peruuttaa paikalta, mutta uskaltautui sitten seisomaan kiltisti paikoillaan, kunnes saatiin mekko tiukasti päälle. Sen jälkeen lähdin kotiin, kerrankin jotain oikeasti saavuttaneena!

Ensi viikon jälkeen alkaakin työt ja saan auton kesän ajaksi. Ratsastuspäivät voivat siis vaihdella aika radikaalisti kun en tiedä milloin olen töissä ja kuinka usein päädyn tallille. Toiveena olisi käydä nyt kesän ajan 1-2 kertaa viikkoon, riippuen miten on tilaa, aikaa ja rahaa. Vaan se jää nähtäväksi.

Hiio-hoi Hopea!

Tänään mulla oli Vinski, tunnilla myös Evita ja Nikkis, Vinski jatkoi vielä toiselle tunnille. Siitä vaan harjailemaan vanhaa herraa, sitten varusteisiin ja lopulta kentälle. Aurinko porotti, kenttä pöllysi ja kesä oli selvästi täällä!

Kuvat tältä päivältä, kiitokset sekä Hennalle, että Tiialle!

Parit ekat kävelykierrokset käytettiin ihan vain lönköttelyyn ja lämmöstä nauttimiseen. Sen jälkeen alkoi kuitenkin totinen työskentely, kun pamauttelin Vinskiä liikkeelle ja lähdin taivuttelemaan ponia volteille. Vinski oli varsinaisen hidas ja laiska, mikä johtui ehkä lähinnä siitä lämmöstä, joka nyt on näin yllättäen pamahtanut. Ennen pitkää alkoi hevonen kävellä edes suht etenevästi. Volteille käännyttiin ongelmitta ja jonkinmoista asetustakin löydettiin.
Ylipäänsä käyntiin olin varsin tyytyväinen. Vähän löysiä oltiin molemmat, mutta jos lämpö on tullut jäädäkseen, niin kyllä tähän taas tottuu.

Siirryttiin kevyt raviin, eikä nyt ollut tietoakaan siitä viime kerran kiemurtelusta ja tappelusta. Ilman ongelmia heppa siirtyi raviin, kääntyi alusta asti ja minä saatoin lähinnä istua ja ihmetellä. Tai no okei, en ihan voinut vain hengailla, sillä vauhtia oli ratsastettava reippaasti lisää. Vähän vaivalloista ja löysää ravi oli, mun keventelykin oli niin tönkköä kun ei oikein edetty. Sain silti välillä muutaman reippaammankin askeleen, kun Vinski vaivautui liikuttamaan takajalkojaan.
Tänään keskityinkin paljon käsieni asentoon. Kyynerpääkulmaan ja hevosen lyhentämiseen. Se sujuikin sinäänsä ihan hyvin, Vinski ei painanut ohjalle oikeastaan yhtään, vaan pysyi kevyenä ja miellyttävänä. Siinä vaan on edelleen parannettavaa, että saisin pidettyä kädet tasassa. Kuvista näkee kuinka oikea käsi on koko ajan edempänä kuin vasen, mikä on suunnattoman ärsyttävän näköistä.

Lopuksi istuin hieman vielä harjoitusravissa ja puksuteltiin menemään. Vinski kääntyi hyvin, taipuikin ihan volteille. Ravi oli ihan kyllin reipasta ja fiilis varsin hyvä. Käveltiin sitten hiukan välikäyntejä ennen laukkaa.

Laukkaan tuli ensin käskynä vain laukata suoraa ja tehdä vähän ympyröitä. Kun nostin laukan ja lähdin suorittamaan, käski Marianne hakea ympyröille kokoamista ja hevosta lyhyemmäksi. Sisäpohkeella piti saada takajalat toimimaan, laukka aktiiviseksi, mutta silti heppa lyhyeksi ja kootummaksi. Helposta laukkailusta muodostuikin siis kunnon työtä, sillä tämä oli oikeasti ehkä vähän turhankin hankalaa.
Vinski oli laukassakin aika löysä, joten jouduin suorilla ratsastamaan kunnolla eteen ja ympyröilläkin aktivoimaan, jottei laukka kuolisi kesken kaiken. Silti tipahdeltiin raville muutamaan otteeseen, vaan sujui se silti suurimmaksi osaksi hyvin.

Minä istuin tänään oikeastaan aika hyvin. Irtoilin välillä, mutta muuten olin oikeastaan tyytyväinen. Siinä pieniä ympyröitä tehdessäni Marianne vain huuteli pitämään ulkokädenkin kyljen tuntumassa. Sen lisäksi piti saada se sisäpohje toimintaan ja Vinski herkistymään. Koska tarkoituksena oli tehdä voltteja, en saanut kiskoa jottei laukka kuolisi ja tietysti piti istua oikeasti hyvin. Jotenkin se kaikkeen keskittyminen ja kauhea stressi siitä laukan kuolemisesta tekivät sen, että tämä oli todella rankkaa näinkin lämpimällä säällä.
Alku menikin hieman huonommin, ympyrät levisivät turhankin isoiksi, laukka oli könkköä, Vinski ei liikkunut missään vaiheessa ja tiputeltiin raville. Hevonen kyllä kääntyi aina kun halusin ja oli oikeinkin hallinnassa, mutta se ei vain sujunut.

Tarpeeksi kauan kun tätä veivattiin ja otettiin vauhtia, löytyi se oikea moodi hevosellekin. Se oli aika magea hetki, kun Vinski lähti laukkaamaan aivan eri tavalla kuin alkutunnista. Laukka lähti nousemaan ylös, se eteni ilman jatkuvaa varmistelua ja istuminen helpottui älyttömästi. Ympyrät pienenivät, saatiin laukka säilymään kaarteiden läpi paremmin ja yksinkertaisesti homma alkoi viimein tuntua helpolta, ei sellaiselta väkisin vääntämiseltä.

Käveltiin hetki kun odoteltiin toisten lopettavan laukkailunsa. Sitten olivat vuorossa erittäin pikaiset loppukeventelyt - joista Vinski oli täysin eri mieltä. Minä pyysin vain ja ainoastaan ravia, mutta Vinskipä päätti heittäytyä täysin vinoksi ja kävellä päin aitaa. Hetken hämmentelin kyydissä, sitten keskemmälle ja paukuttelin hepan nopeasti raviin. Suostui vanha ukko ravaamaan ne muutamat kierrokset sopusoinnun vallitessa, jonka jälkeen käveltiin loppukäynnit.

Olin kyllä ihan supertyytyväinen tähän ja varsinkin siihen laukkaan. Se lähti rullaamaan niin hyvin ja kerrankin sain ratsastettua laukkaa selvästi paremmaksi. Nyt vain jatketaan nousujohteella.

Keskelle, alas selästä ja Vinski jatkamaan. Minä kuvailin, ennen kuin lähdin takaisin kotia kohti.