Tänään jatkoin Vinskin kanssa, tunnillamme myös Nikkis, Pomo ja Evita, Vinski vain mun kanssani. Aamu oli vallan raikas ja kostea, mutta kylmä ei silti päässyt olemaan.
Mariannehan silloin viimeksi kyseli että koska ajattelin hommata kannukset, joten olin viikon alussa käynyt heti hakemassa ne kotiin ja mallaillut piikkejä saappaisiin kuin pikkulapsi jouluna. Jotenkin olen niin kauan odottanut että Marianne asiasta sanoisi, sillä minähän en tietenkään ole voinut tai halunnut kysyä moisesta. Tiedä vaikka sanottaisiin etten missään nimessä voi kannuksia hommata... Heh.
Tänään kannukset pääsivät siis kokeiluun. Onhan mulla silloin koulukisoissa Pomon kanssa ollut kannukset jalassa, mutta silloinkin ne olivat niin löysällä, että lähinnä pyörivät jaloissa kun koitin saada ponia edes ravaamaan. Tällä kertaa sain kiristettyä ne kyllin kireälle ja pääsin oikeasti kokeilemaan kuinka käy - jos suolistan Vinskin tuntini aikana, niin sitten haudotaan kannukset jonnekin kaapin nurkkaan odottamaan parempia aikoja, mutta jos (ja kun) niiden kanssa ei ole ongelmaa, ajattelin käyttää nyt jatkossa aina, mitä nyt ei ilman satulaa eikä Jackin kanssa. (+ muut mahdolliset kerrat jolloin en halua moisia päälläni pitää.)
Hain Vinskin tarhasta ja harjasin sen karvattomaksi. Kiskottiin kuteet itse kunkin päälle ja sen jälkeen kipsuteltiin kentälle. Nousin selkään ja lähdimme kävelemään.
Alku meni vain ihmetellessä ja testaillessa. "Jos jalka on näin, kannus ei osu. Jos se on näin, se osuu." Pikkuhiljaa uskaltauduin ratsastamaan käyntiä eteenpäin ja sainkin Vinskistä irti ihan mukavaa ja rullaavaa käyntiä. Ilma olikin nyt suotuisampi, oli sen verran viileää että herra proomu jaksoi peräti kävellä.
Tein hieman voltteja ja käveltiin vain maisemia ihaillen. Vinski toimi vallan mukavasti, oli suht reipas ja kääntyi kiltisti.
Siirryttiin kevyt raviin ja alettiin tulla puomeja - molemmilla pitkillä sivuilla oli kolme toisesta päästä korotettua ravipuomia. Ekat kerrat olivat vähän löysiä, tuntui että poni hyytyy puomeille ja kolisteltiin menemään. Marianne käski ottaa takajalat paremmin toimintaan ja aktivoimaan ravia. Siinä meni hetki aikaa, kun etsin säätöjä ja yritin saada takajaloista vastetta. Lopulta kuitenkin onnistui ja ravi muuttui täysin, Vinskistä tuli reippaampi, ilmavampi, jopa isompi kuin ennen. Fiilis oli tosi hyvä, kun ravista tuli niin aktiivista ja mukavaa, jonka ansiosta päästiin puomienkin yli tosi siististi!
Puomit menivät hyvin, tahti oli tosi kiva pienen väännön jälkeen, eikä käännöksissäkään ollut ongelmia. Oli tosi helppo tehostaa pohjetta jos Vinski koitti sluibailla sisälle tai ei olisi kääntynyt. Homma tuntui varsin yksinkertaiselta ja olin supertyytyväinen.
Lisättiin verryttelyyn vielä pääty-ympyrät laukassa. Hetken jännitin sitä, saanko Vinskin kääntymään, vai rullataanko täysillä ravipuomeille laukassa. (Ja sen lisäksi mielessä kävi myös kauhukuvat siitä, kuinka teurastan Vinskin, kun puristun jaloilla kiinni valkean proomun kylkiin.)
Pelot olivat turhia, sillä ihan ekasta askeleesta lähtien mulla oli tippua leuka paikoiltaan. Jotenkin olin odottanut ettei se laukka nyt ihan onnistu, ei ainakaan heti. Mutta mitä vielä: laukka nousi tosi hyvin, nopeasti ja keveästi. Mä istuin oikein kivasti, mitä nyt vähän irtoilin ja mikä tärkeintä jalat pysyivät rentoina, suorina ja paikoillaan! Ero siihen normaaliin "kantapäät nousee, jalat puristaa ja varpaat sojottavat eri ilmansuuntiin" oli melkoinen. Nyt mulla oli kerrankin sellainen olo että hei - mä istun ja ratsastan, enkä vain roiku kuin perunasäkki. Totta kai tämä suuri kehitys johtui ihan vain siitä, etten nyt voinut tai uskaltanut puristautua kylkiin kiinni, mutta oli se silti aika mageaa. Mä pystyn selvästikin istumaan myös jalkojeni kanssa ainakin suht hyvin. Sitä ei vain huomannut ennen kuin oli pakko.
Okei, kyllähän tämänkin tunnin aikana jalustimet heiluivat hieman ja katosikin joku jalustin kertaalleen. Plussan puolella silti!
Niin, siis juuri tätä ei tainnut tapahtua kertaakaan tänään. Tai ainakin oletan että Vinski olisi huomauttanut asiasta (ja itsekin olisin tuntenut sen :D)
Laukka meni muutenkin hy-vin! Oikein tosi hyvin, olin niin iloinen. Nousi oikein hyvin ja kivasti koko ajan, pysyttiin rytmissä, saatiin suoritettua tehtävää koko ajan ongelmitta. Laukka pyöri ihan kivasti, minä istuin, Vinski kääntyi ja kaikki tuntui loistavalta. Ainoastaan laukka-ravi-siirtymät horjuttivat mua vähän liiankin kanssa.
Käveltiin välikäyntejä ja sen jälkeen jatkettiin laukalla. Pitkällä sivulla oli kolme toisesta päästä korotettua laukka puomia innarivälein. Ensin ympyrällä laukka kuntoon, sitten puomien yli.
Ensimmäinen yritys oli aikalailla huono. Se alkoi hyvin, vaikka laukannostot olivatkin jo alkutuntia huonompia. Mutta siis ensin sain laukan pyörimään hyvin, takajalkoihin tapahtumaan jotain ja laukka tuntui ympyrällä varsin hyvältä. Puomeille mennessä päästin kuitenkin koko pakan käsistä ja taisin vain keskittyä rukoilemaan jumalaa, samalla kun Vinski päätti leikkiä lentokonetta ja hypellä puomien yli pitkänä kuin nälkävuosi. Ok.
Seuraavalla kerralla laukka ei ollut ympyrällä ihan yhtä hyvä, mutta nyt muistin ainakin jollain tasolla keskustella hevosen kanssa myös sen suoran aikana, jolloin tuloksena oli lyhyempi humma ja tahdikkaat puomien ylitykset. Tosin jalustin putosi ja meikä kiikkui kuin puu myrskytuulessa. Olin silti tyytyväinen, niin kovin iloinen. Se tuntui jo hyvältä ja onnistuneelta.
Vielä yksi laukka tähän suuntaan, joka olikin sitten kaikkein paras. Nosto taas hieman haparoiden, mutta nyt löytyi pyörivä, kootumpi laukka. Reitti oli hyvä, minä olin hyvä, suoralla sain pidettyä hepan kasassa ja puomit ylittyivät melko ammattimaisesti. Loistavaa!
Toiseen suuntaan päästiin tekemään kertaalleen ja se olikin varsin hieno kerta. Se vaan kun kädet eivät meinaa pysyä yhdessä, vaan seilaavat metrin päässä toisistaan näin laukkaympyröillä. Vaan joo, laukka pysyi hyvänä, Vinski oli loistava ja ylitys oli ihan mieletön. Vitsit! Se oli oikeasti aivan tosi hieno veto. Kevenneltiin loppuraveja, jotka olivat löysät ja vetelät, mutta venyipä Vinski edes hieman pidemmäksi. Sitten käyntiin ja loppukäynnit.
Jollei käynyt ilmi, olin supertyytyväinen! Olisipa pitänyt hommata kannukset aikaisemmin, kun ne noin hyvin ratsastavat ;)
Njoo, se meni tosi tosi hyvin. Yllättävän paljon parempaan kuosiin sain jalkani laukassa, kun oli vaan pakko istua edes suunnilleen oikein. Laukka oli ihan mielettömän kivaa ja onnistunutta ja muutenkin kaikki tuntui sujuvan. Hienohieno Vinski!
Mariannekin kävi vielä kehumassa laukan, joka oli tosi hyvä. Ja vielä ihan omaa ansiotani, joka sai fiiliksen yhä paremmaksi. Jes! Onnistuin.
Alas selästä ja Vinski talliin. Harjailin sen todella hyvin, sillä karvaa lähti yhä aika paljon. Sitten heppa tarhaan ja Laki-ponille sama karvanpoistokäsittely. Se vaan että jos Vinskistä lähti karvaa, niin Lakista sitä lähti ehkäpä nelinkertaisesti enemmän. Koko karsina oli loppujen lopuksi täynnä valkeita karvatuppoja ja pikkuponi näkyi laihtuneen ainakin satakiloa. Reippauskin näkyi palanneen Lakiin, kun koko matkan tarhalle poni tepsutti pikkuravia ja oli niin kiltti ja ihastuttava.
Lopuksi kävin vielä heittämässä Vinskille loimen päälle tarhaan. Ruuna tuijotti mua ensin kuin halpaa makkaraa ja oli peruuttaa paikalta, mutta uskaltautui sitten seisomaan kiltisti paikoillaan, kunnes saatiin mekko tiukasti päälle. Sen jälkeen lähdin kotiin, kerrankin jotain oikeasti saavuttaneena!
Ensi viikon jälkeen alkaakin työt ja saan auton kesän ajaksi. Ratsastuspäivät voivat siis vaihdella aika radikaalisti kun en tiedä milloin olen töissä ja kuinka usein päädyn tallille. Toiveena olisi käydä nyt kesän ajan 1-2 kertaa viikkoon, riippuen miten on tilaa, aikaa ja rahaa. Vaan se jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti