lauantai 10. helmikuuta 2018

Hiukan lunta ja pakkasta

Mukava päivä, oli valoisaa ja ihan lämmintäkin. Ja lunta. Ei paljon, mutta enemmän kuin yleensä. Tunnilla menin Jackiellä, mukana myös Pomo ja Evita. Jack oli jälleen nukkunut koko yön kakkakasojen päällä ja poni näytti suorastaan.. ruskealta. Odotellaan lämpimiä päiviä, jotta hepan saisi kunnon pyykille. Ei sitä värisävyä oikein saa irti pelkällä harjallakaan.


Kentälle ja kyytiin. Pohja oli mukava ja luminen ja ilma oli kuin morsian. Oikein viehättävä talvipäivä. Ei sen ihmeempiä tehty, vähän itsenäisempää ratsastusta. Mä tosin päädyin vain kulkemaan suoraa uraa ja voltteja, sillä keskityin ihan täysillä omaan istuntaani. Nipsun kanssa meneminen on kyllä parantanut sitä mun istuntaa, istuin nytkin paljon paremmin suorassa ja katsoin useammin eteen kuin yleensä. Mutta se vaati kyllä kaiken keskittymisenkin. Koko ajan sai muistutella että pitää kädet rentoina ja kyynerpääkulmassa, ei katso maahan ja istuu suorana. Ja silti, heti jos heppa otti yhdenkin reippaamman askeleen, niin meitsihän meni mukana sinne etukenoon kököttämään. Koitin kuitenkin parhaani ja ehdottomasti tästä tunnista jäi sellainen fiilis että istuin paremmin kuin ikinä ennen Jackin kyydissä. Miinus ne pienet jännitykset tai muutamat reippaammat askeleet. Niiden kanssa vielä työskennellään, jotten jännittyisi mukana.

Ei niitä jännityksiä kauheasti tosin tänään tullut. Jack oli todella löysä ja meni varsin hitaasti koko ajan. Varovasti pyysin sitä aina eteen, mutta vähän hitaaksi ukkeli tuntui silti jäävän. Pyöreänä ja rentona se kyllä kulki, Mariannekin oli tyytyväinen lookkiimme. Siksipä en viitsinyt ihan täysillä paukutella vauhtia, tehdään hitaan ja rennon kautta mieluummin tämän ponin kanssa.

Jack oli oikein kiva koko tunnin. Tehtiin ihan käyntiä, kevenneltiin ja istuttiin hetki alhaalla harjoitusravia. Akka teki ennätystä istumisensa kanssa, Jack puksutti tasaisen varmasti eteenpäin ja homma toimi vallan mainiosti. Poni oli rento, asettui ihan nätisti ja meitsi keskittyi ruoskimaan itseäni suoraksi ja tasaiseksi (jostain syystä sitä aina välillä volteilla keksii mennä ihan kiemuraksi ja tipauttaa toisen kyljen ruttuun..)
Eipä siinä oikeastaan muuta. Istuntasulkeiset ja seuraavalla kerralla puolta astetta reippaampi poni, niin kyllä se sillä jo lähteekin!

Jackie jäi työskentelemään ja minä häippäisin pois. Ensi viikkoon taas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti