Tunnillamme olivat myös Pomo, Evita ja Elvis, Nipsu vain mun kanssani jälleen. Tällä kertaa meillä oli rauhaisampaa puuhastelua karsinassa, jalatkaan eivät nousseet yhtä äkäisesti, kun tällä kertaa olin valmistaunut reippaampiin nostoihin. Poni vain kuntoon ja siitä kentälle.
Nyt oli lunta ja oli mukavaa muutenkin. Me aloitettiin Nipsun kanssa ihan suoruudella ja sillä, että saisin ponia hiukan liikkeelle. Ihan ookoosti se liikkuminen sujuikin, ei ainakaan saatu huomautuksia asiasta. Sen lisäksi koitin pitää sen istumisen mielessä, selkä suorana ja katse eteen. Oli muuten vaikeaa, mutta ajoittain sen muistin kyllä itsekin. Tosin aina kun tuli jotain tahtirikkoa tai muuta, niin keikahdin kamalaan etukenoon. Täytyisi vaan pysyä tasaisempana.
Suoruuden puolesta Nipsu oli ihan ok. Kerran pari kaaduttiin ihan käynnistäkin täysille vasemmalle, mutta muuten poni kulki uraa pitkin, kääntyi ja toimi nätisti. Ei se oikein asettunut kauheasti, yritettiin parhaamme, mutta vähän mentiin pökkelönä kuitenkin. Koitan kuitenkin tehdä ponin kanssa niin isoja ympyröitä, ettei niillä edes kauheasti tarvitse asettua. Ja antoi poni välillä vähän periksi kulmissa.
Sitten kevenneltiin keveästi ympäri kenttää ja tehtiin hiukan pieniä puolipidätteitä lyhyillä sivuilla ja pitkillä sivuilla pyydettiin poneja eteen. Poni toimi tässä ihan kivasti. Vähän meiltä katosi ohjaus oikeaan kierrokseen, enkä saanut yhtään kerättyä Nipsua kääntymään, joten tepsuteltiin sitten suoraa uraa (kunnes muutaman suunnanvaihdon jälkeen sain ponin taas kääntymään. En vaan halunnut tämän pienen tyttösen kanssa taistella asiasta, jonka tiesin olevan kuitenkin oma vikani). Hetkisen ravailun jälkeen poni myös hiukan pääsi nykäisemään mut kaulalle kenottamaan (auts) joten sitten koitettiin kerätä itsemme, jottei poni vain nykisi mua ja etten minä vain heiluisi ja huojuisi. Loppua kohden parani, sain kerättyä itseni hiukan paremmin, jolloin poni ei päässyt ihan koko ajan nykimään mua eteen. Ei hyvä kuitenkaan, täytyisi pysyä tukevammin suorana, eikä antaa ponin vain kiskoa mua kaulalle.
No, jos nyt keskitytään seuraavaksi onnistumisiin, niin alkuun sain Nipsun ihan mukavaan raviin, se eteni kivasti, hidasti nätisti, sain pidettyä itseni suorempana ja vasempaan kierrokseen myös kääntyminen onnistui ongelmitta. Sain myös ratsasteltua alusta asti kevyemmällä ohjalla ja rennommalla kädellä, enkä tällä kertaa huojunut ja ollut epätasapainossa sen löysemmän ohjan takia. Viimeksi heiluin ja huojuin koska ohjastuntumahan pitää ratsastajankin tasapainossa, heh.
Siinä kun aikamme ravailtiin, alkoi Nipsu väsyä ja lopulta meidän ravi jäi aikamoiseksi hissutteluksi. En saanut ponia siitä yhtään eteen, joten lopulta Marianne vähän antoi meille lisää tahtia maasta käsin. Nipsuhan lähti siinä ihan kunnolla eteen ja muutamien kannustusten jälkeen minäkin tajusin että se on ihan kelpo tahti kulkea. Kun poni liikkui kunnolla eteen, oli helpompi tehdä hidastuksia ja Nipsukin vähän tuli pohkeen eteen, jottei tarvinnut koko ajan jumputtaa tahtoaan läpi.
Loppuun sain pyytää vielä pari kierrosta kunnon isoa ravia ja poni sai ravailla rennolla ohjalla. Sanoisin että poni tuntui rentoutuvan ihan nätisti siihen ohjan päähän aina kun saatiin aikaan tätä tasaisuutta ja varsinkin nämä loppuravit ravailtiin rennosti ja mukavasti. Mutta joo, välillä se katseli ulos aidoista ja järkyttyi kun pyysin vähän liian kovaa tapahtumaan nähden. Sitten oli taas pää pystyssä ja rentous kaukana. Mutta aina kun pysyttiin rauhassa, kuljettiin takajalat mukana, niin kyllä se tuntui rennommalta ja paremmalta. Oikein hyvä siis.
Jotkut asiat sujuivat tällä kertaa huonommin, jotkut paremmin, mutta paljon on hommaa. Kuitenkin ihan hyvää settiä tuli varsinkin tuon käden ja ohjastuntuman kanssa. Kevyeksihän sitä mun kättä usein kehutaan, mutta melkein aina kun tulee ongelmaa, niin kyllähän se käsi jännittyy ja saattaa ohjakin olla liian kireä hevosen rentouden puutteeseen nähden. Onkin ihan kiva ratsastaa Nipsulla, kun tuossa hommassa käsi pysyy väkisinkin rentona kun siihen koko ajan keskittyy ja kun ohjakaan ei voi olla kireällä, jottei poni jännity selättömäksi. Ihan hyvää siedätystä mulle.
Poni oli jälleen kiva ja olin ihan tyytyväinen tähänkin. Paremmin voisi aina ratsastaa ja sen huomaa heti paremmin kun ratsastaa vähän tuollaisella raaemmalla ponilla. Huomaa kuinka vähän osaa ja kun ponikin rokottaa heti jos tekee vähänkin väärin. Se on kuitenkin vallan kehittävää ja hauskaa, varsinkin kun poni on noin iloinen ja miellyttävä. Kiva että nyt olen päässyt Nipsu-neitiäkin kokeilemaan! (Odotan tosin edelleen koska pääsen Pomon kyytiin uudelleen, kun en sen tippumisen jälkeen ole sillä mennyt.)
No, ihan mielenkiinnolla odottelen ensi kertaa. Pompelia jo kaipaisin, Nipsun kanssa totta kai jatkaisin enemmän kuin mielelläni, Jackie on kiva ja Elvis on kiva. Kaikki käy ja vaihtelu virkistää, joten jännä nähdä kuinka ensi kerralla käy ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti