Pitkän työviikon lopetus

Tänään menin jälleen Elviksellä, tunnilla myös Pomo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. On kuin olisi palattu ajassa taaksepäin, näin vaan minä menen tässä Pullaponin kanssa jatkuvasti. Ainoa huomattava ero on se, että ponissa on virtaa murto-osa siitä mitä ennen, mutta kiva ja kiltti se on edelleen. Ja vähän vellihousu.
Tänään oli hurjan kuuma päivä, aurinko porotti ja lämpöä riitti, joten päädyin menemään ilman satulaa. Olisi hyppäämäänkin päässyt, mutta enpä suoraan sanottuna enää tässä vaiheessa viikkoa niin jaksanut panostaa. Lomakin alkoi nyt ja kaikkea, joten päädyin humputtelemaan ponin kanssa. Pitkästä aikaa tätä inkkarointiakin.

Kyytiin pääsin kaikesta epäuskostani huolimatta itse, jakkaraa vain apuna käyttäen. Ja sitten lähdettiin. Olo oli varsin hutera, mutta poni nyt oli oma löllökkä itsensä ja lämpöä riitti. Käynnissä koitin pysyä kyydissä ja hiukan taivutella keltuaista molempiin suuntiin. Vähän myös ratsastettiin eteenpäin, mutta kokonaisuus jäi aika veteläksi. Se oli toisaalta vähän tarkoituskin, mitä turhia nyt enää niin täysillä painamaan.

Ravailtiin siinä seuraavaksi, otin sitäkin ihan vaan rennon rauhallisesti. Koitettiin vaan etsiä ravi jossa poni etenee sen verran että kyydissä pystyy istumaan, muttei kuitenkaan mennä liian tosissaan. Pyöriteltiin hiukan voltteja, ravailtiin iloista ravia. Tein hiukan siirtymiä käyntiin, mutta lähinnä humputtelin ja kiehuin sisäisesti. Poni oli varsin iloinen ja kiva, lämmin oli kyllä silläkin.
Kyydissä pysyin ihan suhteellisen nätisti, varsinkin kun hetken ensin huojui ja etsi tasapainoa. Ihan kehittävää tämä joka tapauksessa oli.

Käveltiin hetkinen ja sen jälkeen sain sitten laukatakin ponilla. Laukka nyt oli selvästi päivän vaikein agenda. Yritin siinä pariin otteeseen ensin nostaa, mutta yksinkertaisesti poni oli löysä ja mua vähän jännitti että pysynkö kyydissä vain en. Siksi en saanut kunnolla pyydettyä, joten poni lähinnä vain otti reipasta ravia, joka taas aiheutti sen, että meitsi pomppi kyydissä kuin perunasäkki ja kolisin päin Elviksen luisevaa selkää. Monta kertaa yritettiin ja epäonnistuttiin, kunnes lopulta poni hiukan jaksoi innostua kun Pompeli laukkasi jossain meidän edessä ja sen ansiosta sain sen nostamaan laukan. Laukkaa se jatkoi oikein kivasti, joten laukattiin sellainen pitkä sivu ja siitä käyntiin ja suunnanvaihto.

Vähän oli hutera olo siinä laukassa, eikä oikeastaan niin vähänkään. Pysyin kuitenkin selässä, joten se oli nyt alkuun tärkeintä. Vasempaan kierrokseen kun laukattiin, oli alkuun taas samanlaista ongelmaa. Poni ei oikein nostanut laukkaa ja kun lopulta sain laukan ylös, niin sitä tuli about kaksi askelta ennen kuin tiputettiin takaisin raville. Se oli hiukan hankalaa, mutta onneksi poni sitten rupesi jyräämään ihan kunnolla sisäpohjetta vasten, jolloin jouduin ihan täräyttämään pohkeen läpi, jotta poni suoristuisi. Kun pari kertaa sain juntattua sisäpohjetta läpi, Elvis hiukan suoristui, ryhtyi kuuntelemaan sisäpohjetta ja laukkakin alkoi yllättäen nousemaan. Mitä enemmän siinä aloin ratsastamaan ja vaatimaan, niin lopulta päästiin jo hienosti suorana kulkemaan, siitä asetuttiin laukan suuntaan ja laukka nousi jopa aika aktiivisesti. En vaan uskaltanut vaatia kunnolla aluksi.

Ja kun alkoi tuntua että pysyn siellä laukassa selässä, niin uskaltauduin ratsastamaan laukkaakin runsaammin eteen, jottei poni vain tiputtaisi raville. Sen jälkeen menikin oikein hienosti. Saatiin hyviä laukkapätkiä, en tippunut kyydistä (vaikka se selässä istuminen hiukan epätasaista olikin) ja selvittiin hengissä.
Loppukäynnit lähdettiin kävelemään maastoon pikkuiselle lenkille. Toinen kerta kun olin maastossa ilman satulaa ja tällä kertaa otin jopa hiukan ravia (sillä löysä ukko jäi kaikista taas jälkeen). Otettiin pari rentoa ravipätkää ylämäkiin matkan varrella, minä roikuin tukassa kiinni ja Elvis hoiti loput. Lenkki sujui ongelmitta, poni oli rennon rauhallinen ja meillä oli oikein mukavaa :)

Nyt on sitten kaksi viikkoa lomaa ja sen jälkeen jatketaan taas astetta aktiivisemmin ja reippaammin töiden tekoa!

(Ilman satulaa -muistoja ajalta kun poni oli villi ;) Nyt se on niin rauhaisa pieni Pulla)

Hyppelyt aloitettu

Pitkä lomaa edeltävä ratsastusviikkoni jatkui eilen, kun menin Elviksellä, tunnilla myös Artsi, Vinski ja Pomo. Elvis oli jo edellisellä tunnilla, joten se oli käynyt kivalla maastoverkalla ennen tuntia.

Siirryin siitä siis Elvis-ponin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Marianne alkoi siinä heti aluksi kasailla esteitä kentälle, jota olinkin odottanut puoliksi kauhulla ja toisaalta innolla. Jännitti hypätä ihan yleisesti ottaen, kun ei kai me tänä vuonna vielä olla hypätty. Sen lisäksi jännitin Elviksellä hyppäämistä, sillä jos se vaikka on villi tai jotain. Hui. Siksipä vedin jalustimet korviin ja jätin raipan pois. Ihan varmuuden vuoksi vaan (P.S. Elvis ei ollut villi, joten seuraavalla kerralla pidemmät jalustimet ja se raippa on ihan ok olla mukana).

Käveltiin siinä ensin hetki, koitin hiukan tyrkkiä ponia eteenpäin ja asetella sitä taas läpi vasemmalle. Alettiin pian ravailemaan, otettiin vaan reippaita alkuverkkoja, ylitettiin muutamat ravipuomit ja valmistauduttiin hurjaan koitokseen. Elvis oli todella laiska ja löysä. Mulla ei tosiaan ollut raippaa mukana, joten ponihan ei liikkunut pätkääkään. Puomien yli sain sen juuri ja juuri ravaamaan nätisti, muualla mentiin sitten hitaina pötkylöinä. Ravia otettiin aika kauan ja hartaasti, kunnes sitten vetäistiin parit laukkaympyrät molempiin suuntiin. Laukka sujui nätisti, Elvis jopa kääntyi hienosti molempiin suuntiin. Suurin pulma oli vaan se laukan tahti, poni oli löllö ja meinasi lähinnä nukahtaa matkalle. Ehkä tässä vaiheessa olisi voinut todeta ettei se ole villi ja ottaa raipan käteen, mutta jännitin ja halusin ottaa varman päälle, hah.

Eeppinen ratapiirros on tässä ylhäällä. Kaikki harmaat ovat siis pikkuisia sokeripalaristikoita ja radalla tuli se neljä hyppyä. Odoteltiin ensin että pari muuta hyppäsi, jotta Elvis sai levätä ja sen jälkeen laukka ja aloitettiin. Tuolle ekalle lävistäjällä olleelle esteelle Elvis tuntui jopa hiukan imevän. Se ei kuitenkaan millään tavalla riemastunut tai lähtenyt turhan reippaasti, joten minä saatoin vain istua kyydissä, hyvillä fiiliksillä. Este ylittyi nätisti, meitsi pysyi kyydissä ja oltiin selvitty hengissä. Jee! Laukka ei vaihtunut, kuten ei varmaan kertaakaan yhdenkään esteen jälkeen, joten se jouduttiin korjaamaan joka kerta. Elvis laukkasi vallan hitaasti ja rauhassa, joten koitin vähän ratsastaa sitä eteenpäin kaarteessa (se oli toivoton tehtävä), tultiin siitä keskimmäinen este taas ihan nätisti ja jatkettiin matkaa kolmannelle lävistäjälle. Tähän tultiin vinoina kuin mitkäkin ja luulin jo että poni menee ohi koko ristikosta, mutta päästiin hyppäämään ihan reunalta. Loppumatka sujui taas ihan fine ja ylitettiin vika estekin kivasti. Hidastahan se oli, siis todella hidasta. Eikä mulla pysynyt jalustimet jalassa niinku pätkääkään. Pysyin kuitenkin esteissä mukana ja selvittiin hengissä - enemmän kuin osasin edes toivoa!

Käveltiin taas hetki kun muut hyppäsivät ja sitten oli vuorossa uusi yritys. Se meni... aika paljon huonommin kuin eka kerta. Siis nyt mua ei enää jännittänyt ja uskalsin ihan reippaasti ratsastaa laukkaa eteen ja funtsin vaan että koitetaan vähän parempaa laukkaa, jotta poni hyppäisi edes astetta paremmin esteiden yli. Poni taas tuumaili että jaa, mitäpä turhaan esteitä ylittämään kun ohikin pääsee. Vetäistiin ekasta esteestä ohi kahdesti peräkkäin. Yritin jotenkin tukea oikealta ja täräyttää liikettä, mutta ei, ohi se vaan meni vallan iloisesti. Kolmannella kerralla päästiin yli, kun Marianne seisoi vähän tukena siellä esteen vieressä. Toinen este siinä kahdeksikolla päättyi siihen, että Elvis tekaisi kauniin voltin vasemmalle, eikä ylittänyt estettä. Tultiin heti perään ravilla ja päästiin yli (mutta poni oli laiskimus, eikä edes hypännyt, vaan lähinnä jolkotteli yli). Kolmas este lävistäjällä sujui hyvin ja päästiin yli ykkösellä, jee! Mutta jälleen, se kahdeksikon este ja me vaan tehtiin kunniakierros kun poni ei jaksanut hypätä ja hölkättiin ravilla yli toisella yrittämällä. 

Ei ihan niin kunniakas kierros tämä, hah. Toisaalta, olin kyllä vähän hukassa kun poni ei hypännytkään kiltisti yli. Hypätään kuitenkin tosi harvoin ja muistelisin että viimeksi mulla on poni mennyt esteen ohi joskus useampi vuosi sitten. Joten ei ollut mitään touchia siihen että mitä teen, milloin teen, jottei poni vetelisi esteiden ohi. Luulen myös että jos seuraavaksi hyppää raippa kädessä ja pyytää ponia paremmin eteen, niin sekin saattaa jonnin verran auttaa. Nyt se oli niin löysä, ettei mitään rajaa, joten ei ihmekään että ohiteltiin esteet hyppäämisen sijaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, eka rata meni kivasti ja siis, nytpä ei tarvitse tätäkään enää miettiä. Setäponi on vallan löysä, myös esteillä. Ainakin näin kuumalla ilmalla.

Lopuksi ravailtiin loppuraveja ja käveltiin. 

Villiä laukkaa villissä laumassa

Eilen olin ratsastamassa, menin Elviksellä, tunnilla myös Artsi, Evita, Vinski, Pomo, Simo ja Nipsu. Elvis oli jo edellisellä tunnilla, poni pääsi kunnon maastolämmittelyille. Meidän tunti oli varsin täynnä, mutta kyllä me jotenkin sopeuduimme samalle kentälle kaikki.

Päivä oli varsin lämmin, kenttä pölyinen ja meitä paljon, joten oli varsin rentoa ja omantahtista puuhastelua. Alkukäynnit ja kevyt ravit töpsöteltiin ympäri kenttää omiin asioihin keskittyen. Mulla oli Elviksen kanssa aiheen alla lähinnä se vasempien apujen kuunteleminen, vasemmalle taipuminen ja eteenpäin liikkuminen. Elvis oli taas todella tönkkö vasemmalle, eikä oikein meinannut mennä läpi että olisin halunnut ponin kääntyvän ja taipuvan myös vasemmalle. En saanut sitä vieläkään läpi, pehmeäksi ja tasaiseksi molemmille puolille, mutta ainakin sain hiukan irti taivutusta ja ponikin vähän antoi periksi. Eteenpäin se myös liikkui ihan nätisti ja meillä oli oikein mukavaa siinä. Sanoisin että oli tämä parempi kokonaisuus kuin viime kerralla, vaikkei nyt ihan täydelliseksi se vasen puoli muotoutunutkaan.

Laukassa saatiin tehtäväksi vetää villiä laukkaa ympäri kenttää. Mikäpä siinä siis, pyrin taas vääntämään mahdollisimman pitkää pätkää ja hidastin vain kun tuli ponien pyllyjä eteen. Elvis laukkasi kauhean nätisti ja pikkusievästi siellä, se kääntyi ihan kivasti ja laukkaili lähinnä rauhallisesti. Vasta kun saatiin Simo meidän perään laukkaamaan (sillä Simo meni oikein villisti ja reippaasti) niin Elviskin vähän heräsi ja lähti painelemaan astetta villimpää laukkaa. Ei kuitenkaan villiinnytty, eikä menty sen hurjemmin. Mitä nyt hiukan isompaa laukkaa pitkällä reitillä. Elvis kuitenkin tuntui oikein iloiselta ja tyytyväiseltä, minä sain istuttua oikein nätisti ja homma sujui vallan hienosti.

Loppuravit kevenneltiin siinä pitkin ohjin ja lopulta käveltiin. Oikein hauska ja leppoisa tunti, näin ennen loman alkua. Ja tämä villi laukka pitkin kenttää kyllä ainakin kehittää tätä laukkaistuntaa suhteellisen hyvin. Kilometrejä kun tulee, niin minä istun aina vaan nätimmin (paitsi jalustimet, ne ei pysy ikinä) ja nyt jaksaakin jo laukata pidempää pätkää ilman välitöntä hengästymistä.

Kesämeininkiä

Tänään menin itse Elviksellä, tunnilla myös Evita, Vinski ja Pomo, Elvis vain mun kanssani. Erityistä tänään oli se, että mieskin oli mukana ihan ratsastamassa, siellä ne posottivat Evitan kanssa meidän seassa. Voidaan ainakin sanoa että oli varsin rento ja hauska tunti kokonaisuudessaan, ei tehty ihmeempiä vaan nautiskeltiin kesästä.

Käveltiin ensin hiukan alkukäyntejä ja nyt oikeasti koitin saada Elviksen ihan kunnolla liikkeelle, kun se eilen sen verran kivasti onnistui. Sain selvästi paremmin Elvistä pohkeen eteen, mutta ei se vieläkään ihan täysillä mennyt, ainakaan näin käynnissä. Koitin myös vähän aktiivisemmin asetella ponia, jotta se ei olisi sellainen pökkelö. Mutta siis suoraan sanottuna Elvis oli koko tunnin ihan kamala vasemmalta puolelta. Se ei ollut yhtään vasemmalla ohjalla, mikä vaikeutti kääntämistä ihan hurjasti ja vasempaan kierrokseen laukatessa se kaatui sisälle. Se oli ihan suunnattoman huono, kulki suunnilleen pää vinossa ja jäkitti vasempia apuja vastaan. Mariannen mielestä poni kuitenkin näytti muuten vähemmän jäykältä kun eilen, joten kai se ihan kohtuulliselta kuitenkin näytti. En vaan yrityksistä huolimatta saanut vasempia apuja läpi, eikä poni ole kyllä ihan noin huono yleensä ollut.

Kevyt ravissa laitettiin vauhtia ja Elvis ihan oikeasti teki jopa oikein kivaa ja reipasta ravia. Vähän tuntui että se meni ajoittain jännittyneen puoleiseksi, mikä onkin vähän ollut se syy miksen ole ihan täysillä sitä potkinut eteenpäin. Mutta siis, poni ei räjähtänyt, ei muuttunut täydeksi kameliksi eikä mitään muutakaan. Melkein tuntui kuin sen reippaamman vauhdin takia se olisi vähän protestoinut niitä vasempia apuja. En tiedä, siltä se siis vaan tuntui, kun ongelmat alkoivat heti kun aloin runsaammin ratsastamaan eteenpäin.
Oli miten oli. Poni ainakin liikkui ihan ookoosti eteen, kyllä se edelleen välistä lösähti. Käännyttiin ihan hyvin kun sain ohjaa hiukan kerättyä ja terästettyä ponille että myös oikealle pitäisi kyllä kääntyä. Mutta vasen puoli oli heikko ja tosi huono. Olisin varmaan saanut paremmin asetella sen läpi siihen suuntaan ja niin edelleen, mutta keskityin tänään enemmän siihen että poni olisi pohkeen edessä, enkä viitsinyt tappaa vauhtia tekemällä jatkuvasti ympyröitäkään. Valintoja, valintoja, kun vielä ei kaikkea osaa tehdä yhtä aikaa.

Seuraavaksi otettiin hiukan vapaata laukkaa, samalla kun mieheni veteli ympäri kenttää Evitan kanssa laukkaillen. Laukat sujuivat muuten ihan kivasti, mitä nyt se vasemmassa laukassa puski sisälle ja oli hiukkasen laiska. Elvis oli vähän joka välissä valmis tiputtamaan laukan alas ja lähtemään talliin lepäilemään. Muuten meni kuitenkin kivasti. Minä saan jo istuttua tosi hyvin taas laukkaa alas, lukuunottamatta jalustimia, jotka vaan heiluvat jaloissa. Ylitettiin myös taas muutamat laukkapuomit ponin kanssa, jotka sujuivat supertaidokkaasti (tuleva esteratsastaja täällä päin). Ja siis, kyllä Elviskin siinä lopulta heräsi. Ei tarvinnut kuin mennä veturiksi Evitan eteen ja ruveta laukkaamaan. Kyllä siinä vaiheessa kun tanner tömisi perässä, niin Elviksestäkin löytyi vauhtia ja vieläpä ihan pyytämättä! Heh, mutta oikeastikin, Elvis teki siinä Evitan edessä vallan hyvää, reipasta ja isoa laukkaa. Eikä lähtenyt kuitenkaan lapasesta, meni vaan vähän reippaammin ettei vaan jää tonnikeijun alle.

Kun laukat oltiin suoritettu, lähdettiin lopputunniksi maastoilemaan. Käyntiä siellä mentiin, rennosti ja rauhallisina. Ja siis oikeasti rentoina, mäkin oli vihdoin ihan täysin rento, en jännittänyt käsiä, en jännittänyt alamäkiä. Oli mukavaa ja rauhallista meidän kummankin osalta. Valitettavasti oli vaan kamalasti paarmoja ja ihan viimeisessä alamäessä kotiinpäin tultaessa Elvis alkoi näyttää niin ärsyyntyneeltä kun paarmat kiusasivat sitä koko matkan, joten päätin tulla alas, ettei poni vaikka päätä lähteä ryykäämään alamäessä paarmoja karkuun. Siitä sitten poni tarhailemaan ja takaisin kotiin. Mukava päivä, kevyttä ratsastelua ja oli hauskaa :)

Vaikeita taivutuksia

Tänään olin taas ratsastamassa ja menin Elviksellä, tunnilla myös Artsi, Vinski ja Pomo, Elvis vain mun kanssani. Laitoin poniukkelin kuntoon ja hilpaistiin kentälle ja kyytiin.

Aloitettiin tunti varsin reippailla lämmittelyillä. Käveltiin hetki, puskin Elvistä hiukan reippaammaksi. Siitä siirryttiin kevyt raviin ja hetkisen ravailun jälkeen otettiin vielä laukkaverkat. Se vasta olikin hauskaa, sain tehtyä pitkää pätkää laukkaa ja pujoteltiin siellä isompien välissä. Laukkailtiin muutamien puomien yli, kun niitä pitkin kenttää lojui ja kerrankin päästiin jopa puomien yli ilman sellaisia epämääräisiä pomppuja ja heilumisia, heh. Elvis kääntyi molempiin suuntiin laukassa ja oli varsin toimiva otus. Kun verkat oli suoritettu, aloitettiin avo- ja sulkutaivutus yritykset täydellä vauhdilla.

Ensin tehtiin käynnissä. Täyskaarto, jossa uralle tultiin sulkutaivutuksella ja välimatkat tehtiin harjoitusravia. Tämä oli alkuun ihan mahdottoman vaikeaa, sillä en ollenkaan hahmottanut kumpi on ulkopohje ja mitä mun pitää pyytää ja millä jalalla. Kun lopulta sain suunnilleen sisäistettyä mitä on tarkoitus tehdä, niin oli se silti hankalaa. Elvis oli nimittäin vallan jäykkä, eikä oikein halunnut tehdä taivutusta kunnolla. Varsinkin kun yritettiin taipua vasemmalle, niin poni vain jäkitti vastaan ja suunnilleen kaatui uralle lapa edellä. Sain sen kertaalleen suoristettua keskellä ja siitä sain pari onnistunutta askelta. Helpompikaan suunta ei ihan täydellisesti mennyt, sillä Elvis ei ihan tehnyt ja mulla meni niin paljon aikaa siihen pohtimiseen. Marianne tuli sitten näyttämään millä tavalla mun pitäisi pyytää pohkeella, että se menisi läpi, joka helpottikin hurjasti. Saatiin huomattavasti paremmin tehtyä kun minä oikeasti sain vähän käskettyä. Oli se silti hankalaa.

Raveissa Elvis meni ihan kauhean löysänä ja koitti lähinnä hidastella käyntiin. Kun oltiin hetki tätä tehty, niin otettiin pikkupätkä isompaa ravia molempiin suuntiin, jotta saataisiin hevosia vähän auki kaiken taivuttelun jälkeen. Tässä Elvis olikin aika loistava. Sain siis ekaa kertaa Elviksestä irti ihan kunnon isoa ravia, joka tuntui todella kivalta ja liikkuvalta. Tätä olen vähän etsinytkin ponin kanssa, mutta yleensä se ei vaan lähde ja jää siihen löllöttelyyn.

Seuraavaksi tehtiin samaa tehtävää, mutta ravissa. Joo-o, nämä sulkutaivutukset olivat tosi hankalia. Yleensä saan vähän parempaa taivutusta aikaan kun tehdään uraa pitkin, mutta tämä vinolinja oli mulle todella hankala. Kyllä poni parani, mutta ei se ihan täysillä kyllä tehnyt kun en osannut pyytää.

Seuraavaksi tehtiin sitten harjoitusravissa avotaivutuksia niin, että tehtiin valmisteluvoltti, josta jatkettiin taivutettuna käytännössä koko kentän poikki. Tämäkin oli alkuun ihan hitokseen hankalaa, en jotenkin sisäistänyt mitä pitäisi tapahtua ja vaikka tein mielestäni ihan oikein, niin ainoa mitä sain aikaan oli ravia taivutetulla ponilla suoraan eteenpäin. Yritin keksiä mikä tässä on vikana ja miksi kaikki muut pääsevät sivullekin poniensa kanssa, kun yhtäkkiä lamppu syttyi ja muistin millaiselta tämä on yleensä tuntunut kun ollaan aiemmin tehty. Suoraan sanottuna en edes tiedä mitä tein eri tavalla, muuta kuin tunsin mitä pitää tapahtua. Mutta sain suoritettua, päästiin kentän poikki ja poni tuntui välistä jopa aika hyvältä. Välillä tuntui että se vaan karkasi lapa edellä, mutta pätkittäin meni hyvin ja ainakin tämä tuntui tuhat kertaa paremmalta kuin ne sulkuversiot.

Lopuksi ravailtiin iloiset loppukeventelyt ja käveltiin. Siitä poni pääsi talliin ja huomenna taas jatketaan. Tänään oli superhankala tunti, mutta täytyy sanoa että oli kyllä tosi kivaa ja oli mukava puuhastella Elvis-ponin kanssa. On ollut tosi jees ratsastella sillä taas enemmän, kiva pieni keltainen se kuitenkin on