Kuukausi jouluun

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Vinski, Evita, Artsi ja pari yksäriponia. Harjailin Elviksen kauniiksi ja kiiltäväksi, tukkaa ojoon ja varusteet niskaan. Siitä sitten suorastaan hölkättiin kentälle - poni oli niinkin reipas ja aktiivinen taas vaihteeksi.

Kenttä oli jo aika kova, mutta kyllä se hiukan sieltä aukesi kun tarpeeksi kovaa pintaa tampattiin. Lähdettiin siinä kävelemään Elviksen kanssa ja siis ponilla oli hirmuisia ongelmia kun kentällä oli ihan hirmuisen uusi ja vieras poni! Elvis keskitti kaiken tarmonsa ponin tuijotteluun, väistelyyn ja toisaalta jopa seurailuun. Sen lisäksi toinen pääty kentästä oli aika jännittävä ja sinne meneminen oli astetta hankalampaa, kun ponin mielestä kulmien oikominen ja jännän pään tuijottelu oli mielenkiintoisempaa. Niinpä meidän alkutunti meni vähän siinä, että poni oli ah-niin-järkyttynyt milloin mistäkin, yritti väistellä ja juoksennella kauhuissaan ja minä taas yritin saada ponin uskomaan että se voi ihan kulkea ja tehdä hommiakin. Alkukäynnit meni ihan jees, mitä nyt poni oli supervino. Ihan tajuttoman vino. Siis se näytti kulkevan suorana, mutta ohjaan tuntui että toista ohjaa olisi saanut pitää kymmenen senttiä lyhyempänä kuin toista, jotta olisi suutuntuma ollut tasainen. Niinpä aloitin sillä, että koitin saada ponin taipumaan molempiin suuntiin ja suoristumaan siitä vinoudestaan. Alku tuntui mahdottomalta, mutta lopulta löydettiin tasaiset ohjat ja hyvä tuntuma.

Lähdettiin sitten ravia keventelemään. Tahti oli epätasainen, kun Elvis milloin jarrutteli ja milloin kaahotti. Meikä taas kökötti vähän koko tunnin etukenossa kun jokin taas olevinaan jännitti, joten työstin vaan itseäni suoraksi, tasaiseksi ja rennommaksi. Hetkinen kun siinä väännettiin, niin Elvis rentoutui ja lakkasi välittämästä toisista poneista, sitä pelottavaa kulmaa se kyllä aina vaan kyttäili enemmän tai vähemmän. Ei kuitenkaan räjähdetty tai mitään, joten ei se niin pahasti siihen keskittynyt. Ravista tuli mukavaa, hiukan epätasaista, mutta muuten. Elvis kulki kivasti, oikeastaan ainoa ongelma oli se mun jännittynyt olo, ilman sitä olisi mennyt tosi kivasti.

Laukattiin sitten vielä yksitellen uraa pitkin. Vasempaan kierrokseen poni puski sisälle päin ihan ilolla, enkä oikein saanut sitä pohjetta läpi. Johtui tosin ehkä siitä etten täysillä uskaltanut tehdä, mutta joo. Sain kuitenkin molempiin suuntiin laukat nostettua ja alun kököttämisen ja jäykistymisen jälkeen sain jopa istuttua suoraksi ja rentouduttua alas satulaan, jee! Elvis laukkasi tosi innoissaan ja reippaasti, eikä siinä sen ihmeempiä. Loppuravit kevenneltiin vielä ja käveltiin lopuksi.

Hyvin se tosiaan meni. Mulla on vaan nyt joku kausi kun tuntuu jatkuvasti jännittävän ja on hankala olla ja tehdä. Sain nyt kuitenkin tahdontaistelun jälkeen suoristettua itseni, mutta aina sitä vaan valahtaa takaisin etukenoon. Onneksi sentään sain pidettyä itseni ja ponin niin hyvin koossa, että Elvis alkoi keskittyä muhun eikä vaan sätkynyt uutta ponia.

Nyt oli vaan liian vaikeaa

Eipä voi muuta sanoa, oli tosi hankalaa, suoranaisen mahdotonta. Menin Vinskillä, tunnilla myös Pomo ja Evita. Ja no, mistään ei tullut mitään.

Alkukäynnit menivät vielä hyvin - sain Vinskin kävelemään, kääntymään ja jutut sujuivat. Kun piti raviin siirtyä, niin ei vaan millään. Sain sen kyllä raviin, kauhean tappelun saattelemana, mutta se ravin ylläpito ei onnistunut. Heti kun pyysin eteenpäin, kaatui Vinski päin aitaa ja vaikka yritin pyytää eteenpäin, niin heppa ei vaan suoristunut ja mua pelotti omien jalkojen puolesta. Sen lisäksi mentiin ihan vinoina, tehtiin ties mitä taivutuksia, väistöjä ja takaosakäännöksiä suoraan ravista. Vähän heilahdin kun tasapaino meni ja Vinski oli tehnyt jo 180 astetta. Heppaa otti päähän ja mua harmitti - en vaan saanut sitä ravaamaan. Yritin olla rento ja tekemättä juurikaan mitään, ihan vaan ravia ja rentoa keventelyä. Ei, ei niin millään.

Lopulta luovutin ja otin käyntiin, sillä huoletti että Vinski suuttuu ihan tosissaan. Käyntikin oli nyt mahdotonta, en saanut hevosta edes kävelemään uraa pitkin, vaan kaaduttiin milloin minnekin ja seilattiin. Lopulta olin tyytyväinen kun saatiin kierros käveltyä suorina ja ongelmitta. Marianne kävi kokeilemassa ja totesi että Vinski on vaan herkkä. Minä palasin selkään, enkä saanut edelleenkään mitään tehtyä. Koitin ravia ja kaaduttiin vain täysillä aitaan, eikä hommasta tullut mitään.

Sitten tuli laukat ja sain jopa yrittää nostaa laukkaa, jos siitä vaikka tulisi jotain. Laukannostot olivat tosi vaikeita ja hankalia, mutta tietyissä kohdissa sain laukan ylös ja laukka olikin ihan kivaa. Ei se suorana kyllä mennyt, vaan kaaduttiin taas vähän minne Vinski kulloinkin sattui menemään. Ainakin laukattiin, joten se oli hyvä. Käveltiin loppuun ja Vinski pääsi tarhailemaan.

Tasapaksua

Tänään menin Elviksellä, tunnillamme myös Vinski, Artsi, Evita ja Pomo. Elviksen laitoin kuntoon ja poni oli saanut oikein uuden hienon rintaremmi-martingaalin (jollaista en ollutkaan ennen itse laittanut päälle, joten saatoin olla tajuamatta että se rintaremmi olisi pitänyt asentaa satulaan kiinni.. Ajattelinkin että se näytti siinä kaulan ympärillä hiukan hassulta) joten se näytti ihan hienolta esteponilta. Suorastaan vakavasti otettava kisaponi.

Mentiin kentälle, kiivettiin kyytiin ja alettiin suorittamaan. Alkukäynneissä keskityin istumaan hyvin ja suorana, sillä suorassa istuminen on hitokseen hankalaa. Ponia työstin vähän reippaampaan käyntiin ja sen lisäksi piti tehdä asetuksia niin sisälle kuin uloskin. Vasemmalle asettuminen oli astetta hankalampaa ja poni olisi lähinnä halunnut kääntyä ohjan mukana milloin minnekin. Saatiin kuitenkin ihan onnistunuttakin pätkää sieltä tehtyä.

Kevyt ravissa jatkettiin samalla linjalla, rentoja poneja, venyttelyä ja taivuttelua. Ponia sai taas hiukan pyytää ennen kuin ravia löytyi ja tein siinä ensin omatoimisesti muutamat kevyet väistättelyt ja ravin pidennykset. Poni lähti vallan hienosti pohkeesta kyllä eteen ja ihan innostuikin tekemään reippaampaa ravia siinä. Tehtäväksi saatiin sitten tehdä ympyröitä joilla haettiin hyvää taivutusta ja toisella pitkällä sivulla piti päästää ohjaa pidemmäksi ja saada heppa venyttämään kaulaa pidemmäksi. Olin ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Poni venytti kivasti, liikkuikin reippaammin kun sai ohjaa. Ympyröille se vähän läsähti ja hidastui, mutta sentään jonkin verran asettui. Sanoisin että kokonaisuus oli ihan hyvä ja yritinkin kyllä parhaani. Silti päällimmäiseksi jäi sellainen epätasainen fiilis - tuntui että onnistui, mutta ei yhtään niin hyvin kuin olisi voinut.

Istuttiin sitten vielä harjoitusraviin, jossa poni oli tarjoamassa joko laukka- tai käyntisiirtymiä. Yritinkin tässä nyt tsempata ihan 110-prosenttisesti, sillä oli niin mitäänsanomaton fiilis tuosta alkutunnista. Koitin harjoitusravissa oikein istua rentona ja suorana, kädet kulmassa. Koitin pitää ravin reippaana ja aktiivisena ja saada ponin kulkemaan. Sanoisinkin että onnistuttiin tässä ihan hyvin. Poni nyt hidasteli kyllä taktisesti vähän väliä, mutta ainakin minä istuin aika kivasti ja pätkittäin sain jopa sen vasemman ulko-ohjan tuen sieltä kaivettua esiin (jee!) ja sen lisäksi saatiin raviinkin vähän liikettä. Poni tuntui oikein mukavalta ja homma sujui kivasti, joten eipä siinä sen ihmeempiä.

Loppuun ravattiin vielä kevennellen pidemmin ohjin. Poni oli tosi kiva tässä kyllä ja saatiin ihan kehujakin kun poni venytti hienosti. Hieman hitaaksi se jäi aina paikoin ja välillä tuntui ettei ponilla riittänyt keskittyminen jos annoin sille ohjaa, joten jouduin aika pitkälti menemään ohja vähän tuntumalla, jotta Elvis ei kyyläilisi turhuuksia. Edelleen siis ihan mukiinmenevä suoritus, muttei mitään sen ihmeempää. Ainakaan tällä kertaa ei jänskättänyt kamalasti!
Loppukäynneissä tehtiin vielä taivutuksia pienillä ympyröillä, joista jäi sama maku kuin muustakin tunnista. Pätkittäin tuli hyvääkin taivutusta, loppuaika meni vähän sinnepäin. Noh, poni pääsi siitä karsinaan odottelemaan seuraavaa tuntia, ehkä meillä on vaan syysmasennusta ilmassa kun on niin pimeää ja mälsää.

Ärsyyntynyt poni ja kauhistunut ratsastaja

Mulla oli tänään Pomo, tunnilla myös Vinski, Artsi, Elvis, Evita ja Piki, Pomo vain mun kanssani. Tänään oli ponilla selvästi astetta huonompi päivä, se oli tosi äkäinen koko harjauksen ja varustuksen ajan, siis vielä äreämpi kuin yleensä. Sen lisäksi ulkona oli hiukan pimeää ja ehkä mullakin kummitteli mielessä että tasan vuosi sitten tipuin Pomolta ja sain sen aivotärähdyksen... En tiedä mikä näistä oli ongelmana, vai oliko mikään, mutta heti kun päästiin ponin kanssa kentälle ja nousin kyytiin, mua alkoi jännittää.

En oikein tiedä mikä siinä taas oli, mutta alusta asti mulla oli tosi epävarma ja huono olo siellä Pomon selässä. Poni ei edes tuntunut mitenkään oudolta tai ihmeelliseltä, mutta silti mä olin jännittynyt ja jäykkä. Käveltiin alkukäynnit ilman jalustimia ja olin ihan paniikissa kun jouduin heti luopumaan ihanista jalustimistani. Mitään ei tapahtunut kuitenkaan, poni käveli ihan kivasti ja minä pääsin syvemmälle satulaan. Sitten kerättiin jalustimet takaisin ja lähdettiin ravailemaan.

Ja ei muuten sujunut pätkääkään. Ehkä ponilla oli huono ja vaativampi päivä kuin normaalisti. Ehkä mä en jännitykseltäni saanut pyydettyä oikein. En tiedä mikä oli syynä, mutta poni ei kääntynyt varmaan kertaakaan oikeaan kierrokseen ravissa. Se vaan lönkötti uraa pitkin, en saanut sitä kääntymään ja se mun fiilis vain meni koko ajan alaspäin. Mitä enemmän tuli niitä fiiliksiä etten saa ponia kääntymään ja kiikun vain kyydissä ilman mitään sanavaltaa, sitä enemmän alkoi myös jännittää että kohta se varmaan lähtee kun se ei ole hallinnassa ja kohta se suuttuu ja vaikka mitä.

Yritin kuitenkin parhaani siellä. Koitin kääntää ihan kunnolla ja vasempaan kierrokseen poni kääntyikin hiukkasen paremmin. Oikein hyvä siis! Sen lisäksi tehtiin ravissa hiukan temmonvaihteluita, jotka sujuivat superhyvin - poni hidasti ravia pyydettäessä ja suoritti toisaalta myös hemmetin hienoja ravipidennyksiä. Ja silti, silti mulla koko ajan jyskytti ajatus että apua, poni varmaan pelkää tätä porttipäätyä, koska se hiukan katselee täällä ulospäin, en tiedä uskallanko ratsastaa tänne asti. Olin ihan jännittynyt ja tosi epävarma koko tunnin. Tuntui että poni oli tyhjä ohjalle, tuntui etten uskaltanut täysillä pyytää sitä eteen siinä pelossa että se lähteekin liikaa. Se oli vaan tosi heikkoa se kaikki tekeminen kun en pystynyt vaan rentoutumaan ja pääsemään siitä fiiliksestä yli. Suurena syynä oli toki se, ettei mulla ollut hallintaa poniin - en saa rauhoituttua jos poni ei edes käänny millään.

Siitä piti sitten vielä istua harjoitusraviin ja ottaa laukkaa hiukan pääty-ympyröillä. Meillä tämä romahti heti kun en oikein saanut istuttua harjoitusravia riittävästi sen jännitykseni kanssa, joten jouduin heti vaan keventelemään oman mielenrauhani takaamiseksi. Sitten Elvis säikähti, Pomo lähti hiukan mukaan ja meikä jännittyi taas lisää. Pomohan ei oikeastaan edes vaikuttanut säikyltä, enemmänkin luulisin että se lähti koska se oli innoissaan. Se vaan että mulla ei ollut nyt sellainen tunti että pääsisin tällaisista yli. Kun Pomo sitten lähti vielä toisen kerran omin lupineen laukkaamaan, mulla romahti koko istunta täysin, en saanut enää pätkääkään istuttua, vaan keikuin jalustimilla, könötin eteen ja yritin samalla saada ponin käyntiin. Meikällä vaan tärisi jalat ja oli ihan kauhea olo - ei ole mitään syytä jännittää näin paljon pienen ponin kanssa ja silti tällaisia tunteja vaan tulee välillä Pomon kanssa. Kun ihan ilman syytä mä vaan jännityn ja järkytyn. Se on ärsyttävää, mutta jotenkin vaan poni ei ole niin mun juttu kuin osa meidän muista hevosista. Joku siinä vaan on, joka aina välillä aiheuttaa mussa suurta epäluottamusta. No, sentään nykyään näitä on suht harvoin, kun alkuaikoina jännitin oikeastaan joka kertaa Pompelin kanssa. Ja ainakin ne muut kerrat jotka menevät paremmin ja rennommin ovat tosi kivoja ponin kanssa.

No joo. Otin rauhoittelukäynnit siinä sitten. Mulla oli sellainen olo etten saa ponia ravaamaan harjoitusravia ilman kauheaa jännittymistä. Kun vielä muut laukkasivat, niin en halunnut mennä siellä riehumassa ponini kanssa, joten päätin ihan vaan nollata tilanteen. Kävelin ponin kanssa ensin varsin flegmaattisesti keskemmällä kenttää ja otin omaa aikaa rauhoittua. Muut laukkasivat, me käveltiin. Lopulta uskaltauduin jo ratsastamaan käyntiä enemmän, tein reilumpia käännöksiä ja pyysin ponia lyhyemmäksi ja reippaammaksi. Kun mulla oli astetta parempi olo, niin päätin että pakko se on hammasta purren vaan mennä ja lähdin nostamaaan laukkaa.

Tarkoituksenani oli laukata ympyrällä jottei poni voisi räjähtää pitkällä suoralla. Se ei kääntynyt, joten mentiin sitten vaan uraa pitkin, samapa tuo. Laukka nousi tosi heikosti, sillä poni jatkoi sellaista siksakkia jota se olikin vetänyt oikeastaan koko tunnin ajan. Sain kuitenkin laukan ylös, laukkasin runsaan pitkän sivun verran, hidastin käyntiin, otin vielä toisen laukan ja sen jälkeen siirryttiin takaisin käyntiin. Laukka nyt ei ollut mitään ihmeellistä, lähinnä poni tuntui tönköltä ja minä istuin siellä mukautuen kuin tiiliskivi. Laukattiin kuitenkin ja selvittiin siitä. Laukan jälkeen halusin lähinnä vain pysäyttää ponin ja hypätä alas selästä, sillä olo oli liian hutera. Näin teinkin (heti kun sain ponin pysähtymään) ja taluttelin loppukäynnit.

Se on jännä miten mulla on sellainen kytevä epäluottamus Pomoon. Ja miten se vaan aina yhtäkkiä tulee. Aina välissä tulee joku yksi tunti jolloin olen silleen että poni on hurja ja sen jälkeen voi olla hyviä, huonoja ja siltä väliltä olevia tunteja ihan ilman ongelmia. Toki toinen jonka kanssa mulla on tällaisia epäluottamuksen tunteita on Artsi, mutta se nyt johtuu enemmän siitä, että tipun sieltä aina kun jotain tapahtuu ja yleensä vielä kahdesti peräkkäin. No, parempia fiiliksiä hakemaan taas, ei siinä muuta. Ehkä me molemmat aloitettiin päivä vähän väärällä jalalla. Ken tietää, mutta toivottavasti seuraavalla kerralla ei ole tällaista turhaa paniikkia.