Kenttä oli jo aika kova, mutta kyllä se hiukan sieltä aukesi kun tarpeeksi kovaa pintaa tampattiin. Lähdettiin siinä kävelemään Elviksen kanssa ja siis ponilla oli hirmuisia ongelmia kun kentällä oli ihan hirmuisen uusi ja vieras poni! Elvis keskitti kaiken tarmonsa ponin tuijotteluun, väistelyyn ja toisaalta jopa seurailuun. Sen lisäksi toinen pääty kentästä oli aika jännittävä ja sinne meneminen oli astetta hankalampaa, kun ponin mielestä kulmien oikominen ja jännän pään tuijottelu oli mielenkiintoisempaa. Niinpä meidän alkutunti meni vähän siinä, että poni oli ah-niin-järkyttynyt milloin mistäkin, yritti väistellä ja juoksennella kauhuissaan ja minä taas yritin saada ponin uskomaan että se voi ihan kulkea ja tehdä hommiakin. Alkukäynnit meni ihan jees, mitä nyt poni oli supervino. Ihan tajuttoman vino. Siis se näytti kulkevan suorana, mutta ohjaan tuntui että toista ohjaa olisi saanut pitää kymmenen senttiä lyhyempänä kuin toista, jotta olisi suutuntuma ollut tasainen. Niinpä aloitin sillä, että koitin saada ponin taipumaan molempiin suuntiin ja suoristumaan siitä vinoudestaan. Alku tuntui mahdottomalta, mutta lopulta löydettiin tasaiset ohjat ja hyvä tuntuma.
Lähdettiin sitten ravia keventelemään. Tahti oli epätasainen, kun Elvis milloin jarrutteli ja milloin kaahotti. Meikä taas kökötti vähän koko tunnin etukenossa kun jokin taas olevinaan jännitti, joten työstin vaan itseäni suoraksi, tasaiseksi ja rennommaksi. Hetkinen kun siinä väännettiin, niin Elvis rentoutui ja lakkasi välittämästä toisista poneista, sitä pelottavaa kulmaa se kyllä aina vaan kyttäili enemmän tai vähemmän. Ei kuitenkaan räjähdetty tai mitään, joten ei se niin pahasti siihen keskittynyt. Ravista tuli mukavaa, hiukan epätasaista, mutta muuten. Elvis kulki kivasti, oikeastaan ainoa ongelma oli se mun jännittynyt olo, ilman sitä olisi mennyt tosi kivasti.
Laukattiin sitten vielä yksitellen uraa pitkin. Vasempaan kierrokseen poni puski sisälle päin ihan ilolla, enkä oikein saanut sitä pohjetta läpi. Johtui tosin ehkä siitä etten täysillä uskaltanut tehdä, mutta joo. Sain kuitenkin molempiin suuntiin laukat nostettua ja alun kököttämisen ja jäykistymisen jälkeen sain jopa istuttua suoraksi ja rentouduttua alas satulaan, jee! Elvis laukkasi tosi innoissaan ja reippaasti, eikä siinä sen ihmeempiä. Loppuravit kevenneltiin vielä ja käveltiin lopuksi.
Hyvin se tosiaan meni. Mulla on vaan nyt joku kausi kun tuntuu jatkuvasti jännittävän ja on hankala olla ja tehdä. Sain nyt kuitenkin tahdontaistelun jälkeen suoristettua itseni, mutta aina sitä vaan valahtaa takaisin etukenoon. Onneksi sentään sain pidettyä itseni ja ponin niin hyvin koossa, että Elvis alkoi keskittyä muhun eikä vaan sätkynyt uutta ponia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti