Silmäs mua katsoi niin..

<3 On ihana biisi taas tänään (:

"Sanoit hiljaa näkemiin, lyhdyn alla erottiin..."

Niin, eli tallille pääsin autolla. Miten joskus jaksan taas pyöräillä.
Mulla oli hiukan paha olo, mutta ei se mitään. Alkuun tuntui että taas on kaikki hevoset tunneilla, joten menin kentän laidalle, mutta Marianne pyysi mua auttamaan tyyppiä joka meni Elviksellä, joten menin katsomaan kun he varustaa. :D

"Yhä etsin yhtä ikkunaa, näen niitä monta miljoonaa..."

Onneksi pyysivät apua, en olisi muuten kehdannut mennä viisastelemaan siihen :D Autoin heitä laittamaan Elviksen, tosin ei se tainnut täydellisesti mennä. No ei ollut mun vika. Sitten Marianne sanoi että voisin mennä harjaan Annii, ja minä tietenkin menin. En viitsinyt mennä harjaamaan sitä jollen erikseen saa käskyä, kun en mä tiedä, pelkään että pilaan nuorukaisen :D Ja musta se on kauhean hienoa kun pyydetään harjaamaan Annia. No en tiedä, mutta musta on.
Tällä kertaa en tyttöstä riimuttanut, päätin että jos jotain tapahtuu niin sitten. Anni oli kauhean kiltisti, alkuun harjasin sitä kumisualla, reilu puoli tuntia. Sitten otin kaviot, kun oli koukkukin. Ja onnistui, ekaa kaviota se kiskoi, koska mulla kesti ja hokasin että voisin muuten puhuakin sille samalla. Sitten sujui. Lopuksi vetäsin vielä Annin yhdellä harjalla, päästä vaan posket kun sillä ei ole oikein sellasta harjaa mitä viitsisin päähän tunkea. Ja kun sitten lähdin, niin luulen että Annia kirpaisi kun en vienyt häntä mihinkään. Se alkoi kuopimaan ja sekoilemaan kun joutui jäämään karsinaan. Parempi kai että on intoa töihin :)

"Sinut kerran, löysin ystäväin.."

Sitten tunnille. (Mukana oli siis Simo, Pomo ja Viiru) Sain taas kertomuksen millainen Elvis on, ja otin sen hieman vakavammin ku viimeksi. No selkään ja vaikka olin katsonut että jalustimet on yhtä pitkät, niin huomasin heti että oikea oli lyhyempi, mutta tyhmänä en jaksanut säätää sitä. Saatiin heti alkuun käskyksi tehdä paljon voltteja, pysähdyksiä ja pitkillä sivuilla väistättää takaosaa sisälle päin. Tosin ainakin yksi teki pohkeenväistöä, mäkin koitin, mutta ei onnistunut. Joten mä vaan väistin takaosaa sisälle, joka onnistuikin jopa. Voin olla tyytyväinen. Elvis meni ihan okei-hyvin, ja mä koitin vaan istua tosi hyvin ja hienosti. Sitten siirryttiin kevyt raviin, ja piti tehdä pääty-ympyröitä ja käyntisiirtymiä. Oli siis melko vapaata. Mulla heilui kevennyksessä jalat ihan hirveästi kun oli eri pituset jalustimet ja jännittyi jalat. Pääty-ympyrät oli oikeasti aika säälittäviä, käännökset oli niin hutiloituja, olisi voinut kaiken valmistella paremmin. Mutta pystyssä pysyttiin, ja jonkin asteisesti asetuttiinkin. Käyntisiirtymät meni ihan kivasti, Elvis hiljensi tosi kivasti, helpommin kuin viimeksi :)

"Yhä etsin yhtä ikkunaa, näen niitä monta miljoonaa. Kuljen iltaan tummuvaan, valot kertoo muistojaan, ja tiedän en voi sua unohtaa.."

Tämän jälkeen Marianne pidensi oikean jalustimen ja homma jatkui. Sama harjotus kuin viimeksi, eli lyhyeltä sivulta käännyttiin, suoraan piti ratsastaa ja stop. Tosin nyt tultiin ensin käynnissä. (mihin olin ihan tyytyväinen, mun maha oli kauhean kipeä) No käynti toimi tosi kivasti, nyt ei ollut niin ahtaan tuntuistakaan kuin viimeksi (johtuisko siitä että nyt huideltiin ihan jossain muualla ;)) Ekassa käynnissä Elvis hiukan kiemurteli, mutta sitä seuraavat se kulki niin suoraan, kun tajusin että pohkeet voisi pitää kyljissä kiinni. Sitten siirryttiin harjotusraviin, tosin mä keventelin aina pitkillä sivuilla. Tämä sujui ihan okei, Elvis kulki suht suoraan ja ravi-pysähdys-ravi -siirtymä toimi ihan hyvin. Tosin viiminen kerta oli ainakin mun mielestä niin täydellinen, kun ihan selkään asti tunsin kuinka pyöreänä Elvis pysähtyi, aijai! Tosin taisi siinäkin jäädä takajalat pois alta. Sitten meille riitti pysähdykset, joten ravailin kevyttä ravia pitkin uraa, kun muut taisivat vielä ottaa joitain pysähdyksiä.

"Kuljit hetken yössä vierelläin.."

Sitten tuli pikku käyntipaussi ja laukkaa. Samalla tavalla kuin viimeksi, vaan yhden pitkän sivun sai laukata, käynnistä piti nostaa. Tosin mä sain helpotusta että sain nostaa ravistakin, ja Simo siirtyi vaan raviin. No ensin koitin nostaa ravista, mutta ei onnistunut. Meillä ei ikinä nouse ekalla kerralla. Mutta en enää jännitä nostoissa, että kai se johtuu jostain. Tokalla kerralla nousi ravista laukka. Reipasta, ei se nyt hulluna juossut. Mä sain sen aika hyvin hallittua, mutta fiilis oli: po-po-po-poing poing, po-po poing. Rasittavaa kun ei pysy siellä :D Ja kun ainakin joissain laukkapätkissä oli jalat rentoina ja koitin oikein joustaa ja istua, ja silti joka ikisessä pompin kuin jauhosäkki. Tsiisus.
No tuohon suuntaan nostin ehkä 3-5 kertaa, kaikki ravista, osa hiljeni kulmasds, osa lyhyen sivun jäälammessa. Great job Milla taas! Sitten suunta vaihtui ja Elvis alkoi olla aika hereillä, meinaan ensimmäisen noston päätti hän nostaa itse. Sen jälkeen päätin nostaa käynnistä ja kyllä se nousikin. Tosin osassa noissakin Elvis siirtyi raviin ja sitten sain nostaa, mutta ei ainakaan itse lähtenyt laukkaan. Sitä en tiedä, se saattoi pukittaa yhdessä nostossa, tai sitten se oli muuten vaan kauhean ilmavaa. Tuohonkin suuntaan joku 3-5 nostoa. Yksi pätkä oli kauhean jännä, tuli semmonen Kyra Kyrklund-fiilis, kun oikeasti se laukka tuntui siltä kuin oltaisiin pompittu ylös ja eteenpäin, kauhean ilmavan tuntuista :D Ja sitten kun mä mietin että eihän tästä laukkaamisesta tule yhtään mitään, niin Marianne vaan hehkuttaa kuinka paljon mun laukkaaminen on parantunut, siis pompinhan mä, mutta mä pystyn jo niin paljon paremmin hallitsemaan ja istumaan. Jahaa, okei, niin mäkin, tota joo noin, ajattelin :)

"Silmäs mua katsoi niin, kutsui lemmen haaveisiin, ja meille loisti valot Moskovan..."

Sitten piti mennä kevyttä ravia, niinkuin loppuravia. Elvis tosin oli sitä mieltä että loppulaukka vetreyttää paremmin, pitkän sivun alussa hän lähtee laukkaan. Mä koitan hiljentää, kun toi on se huono sivu ja toinen vaan vetää täysii! Saan sen hiljennettyä lyhyellä sivulla ja oikeasti koitin rauhoitella, otin pidätteittä, mutta ei se mitään, tulihan sieltä seuraava laukkasuora ja taas mennään. Sitten otin oikeasti kunnolla kiinni ja johan herra rauhottui ja pysähtyi. Sitten mentiin melko reipasta mutta paljon paremmin hallinnassa olevaa ravia loppuaika. Ja en tiedä oonko hullu, mutta tuntuu että sen jälkeen kun otin kunnolla kiinni ja pysäytin sen laukasta, niin tuntui että sen jälkeen Elvis meni niin hienosti kuin olla ja voi :D Mutta joo. Ravin jälkeen käyntiin, ja sitten tallille.

"Vaan aamun tullen sinut kadotin.."

Mulla oli pieniä ongelmia kun en millään saanut satulavyötä auki. Ensin tappelin kentällä, aukesi vaan edempi vastinhihna, joten päätin avata sen vasta tallissa. Sitten tappelin ja tappelin, yksikää ei löystynyt. Sitten mietin että en todellakaan pyydä mitään Mariannea auttamaan, se on noloa kun Marianne on kuitenkin kaksi kertaa pienempi kuin mä :D No aukesihan se vyö lopulta, Elvikseltä varusteet pois ja paikoilleen. Sitten harjasin sen sellasella karvan irrotushöskällä ja yhdellä harjalla, sai herra hiukan perusteellisemman harjauksen. Sitten vaan kotiin. Ja mun kortti loppui, ensi kerralla ostan uuden, katsotaan saanko tuunattavan mallin tällä kertaa.

P.S Ette usko kuinka ihana laulu ja kuinka hienolta kuulostaa kun mun isä soittaa ja laulaa tätä. Kirjotan musan tahdissa :D Älkää välittäkö kirjotusvirheistä.
"Sinut kerran löysin ystäväin. Kuljit hetken yössä vierelläin. Silmäs mua katsoi niin, kutsui lemmen haaveisiin, ja meille loisti valot Moskovan. Silmäs mua katsoi niin, kutsui lemmen haaveisiin, ja meille loisti valot Moskovan. Vaan aamun tullen sinut kadotin. Pois kun sammui valot kaupungin. Sanoit hiljaa näkemiin, lyhdyn alla erottiin, nyt sua näenkö enää milloinkaan. Sanoit hiljaa näkemiin, lyhdyn alla erottiin, nyt sua näenkö enää milloinkaan.
Yhä etsin yhtä ikkunaa. Näen niitä monta miljoonaa. Kuljen iltaan tummuvaan, valot kertoo muistojaan ja tiedän en voi sua unhoittaa. Kuljen iltaan tummuvaan, valot kertaa muistojaan ja tiedän en voi sua unhoittaa."

Kyllä se välillä sujuu

Tallille pääsin tosi ajoissa, vaan vähän jälkeen puoli kuusi. Ja sain huomata että menen Elviksellä. Tunnilla oli siis lisäksi Viiru, Pomo ja Simo, ja hiukan mietin että mahtaakohan taas säikkyä kun Viiru on siellä. Tuntui että kaikki hevoset oli tunneilla/meni tunneille, joten menin vaan katsomaan edellistä tuntia kun ei ollut ketään harjattavaa. Katsoin tuntia jonkun aikaa ja sitten menin siivoamaan Elvis-paholaisen harjoja, jotka olivat muuten aika järkyttävässä kunnossa. Kävin myös hiukan kattomassa noita leirijuttuja sieltä ilmoitustaululta. Oon tässä elätellyt toiveita että pääsisin edes kerran elämässäni leirille :D Äiti antoi jo luvan, mulla on rahaa. Ongelma on se, että jos saan kunnalta kesätöitä ja jos ne menee päällekäin, niin sitten täytyy mennä töihin. Angst. Kunhan saan tietää pääsenkö kunnalle vai en, niin sitten olisi tarkoitus hiukan kysellä noista leireistä, huoliiko Marianne mua sinne ja onko siellä tilaa :D

Noniin, ja sitten tunnille. Elvis oli mukavan rauhallisen oloinen, verrattuna siis siihen kun viimeksi meinasi lähteä karkuun jo ennenkuin kipusin selkään. Hyppäsin selkään ja käyntiä. Kyllä Elvis oli muuten pienen tuntuinen. Ehdittiin kävelemään varmaan alle kierros, kun multa mureni odotukset tämän tunnin suhteen. Hei oikeasti, joku nainen vaan tokasi että hän menee autoon kun on kylmä ja tosiaan siinä tiellä seisoi auto. Ilmeisesti Elvis huomasi että nainen teki kauheaa syntiä ja karautti karkuun. Tyylikäs uukkari ja täyttä laukkaa pois. Takaisin käyntiin ja uusi yritys. Pari ekaa kertaa tuli vaan lähtö, joten annoin sen vähän oikaista, tämän jälkeen poni kulki siitäkin kulmasta oikein kivasti. Kun oltiin jonkin aikaa kävelty, aloimme tekemään paljon kaarevia uria ja pysäytyksiä. Tosin minä ja Elvis skipattiin osa volteista kun Simo-pahis seuraili meitä (: Koitin nyt heti alusta asti muistaa kaikki mahdolliset jutut, kyynerpää kulmat ja asetukset. Olin meinaan viime viikon hokenut mantraa: selkä suorassa, pylly penkkiin, kyynerpää kulma, rentoudu. Halusin että tällä kertaa sujuisi vähän paremmin kuin viimeksi meinaan.

Kun oltiin tätä tehty siirryttiin kevyt raviin, ja toivomusten mukaan harjoiteltiin käyntiin siirtymisiä. Piti ottaa siirtymät pitkillä sivuilla. Alkuun Elvis oli ihan menopäällä. Kiemurreltiin ties missä ja mentiin. Sitten vaan koitin koko ajan ajatella itseni rennoksi, otin pidätteitä, enkä nojaillut eteenpäin. Ja kyllä se Elvis hiljensi jopa. Tosiaan, siinä alussa kun poni oli hirveän reipas niin huomasin etten oikein saa sitä hiljentämään joka pitkällä sivulla ja totesin että se hiljentää jos teen vain yhden käyntisiirtymän per kierros. Että saa hiukan purkaa paineita. Joten annoin Elviksen muutaman kierroksen ajan skipata sen toisen siirtymän, ja tadaa! Homma alkoi sujumaan. Hän alkoi rentoutumaan, ravi hiljeni ja onnistui kaksi siirtymää kierroksessa. Nuo käyntisiirtymät olisi voinut ottaa myös pysähdyksinä, mutta en jaksanut ruveta tappelemaan :) (oikeastaan en ikinä muistanut että saa pysäyttää :D)

Kun oltiin tätä tehty, niin siirryttiin harjotusraviin. Ja harjoiteltiin kouluradalle sisääntuloa. Eli lyhyeltä sivulta käännyttiin keskihalkaisijalle ja pysähdys harjotusravista. Pari ekaa oli meidän osalta varsin mielenkiintoisia. Kiemurreltiin ja pysähdys onnistui tosi huonosti. Mutta yksi kerta sujui mun mielestä tosi hyvin. En meinaan saanut pysäytettyä hienosti jos muut oli edessä :D Mariannekin sanoi että olen kuulemma arka ja siksi en saanut pysäytettyä kun oli muita. Suunta vaihtui ja pari pysäytystä tännekin. Elvis kulki harjotusravissa tosi rauhallisesti, kun vaan itse muistin pysyä rentona, oli kyllä tosi mukavaa. Sitten pikku käyntipaussi.

Ja laukkaa. Eli oli tarkoitus nostaa laukka käynnistä, ja oli tarkoitus laukata se hieno pitkä sivu JOSSA NÄKYI HIEKKAA, ja sitten piti hiljentää ennen lyhyttä sivua ettei kaaduta kuoppiin. Mikäs siinä siis. (Alkuun ei oikein laukka noussut, hevoset oli kuulemma liian rentoja kun eivät tajunneet että laukataan) Koitin ensin käynnistä, okei en olettanut sen kyllä nostavan, vasen kierros ja koska oon viimeksi laukannut. Eipäs se sitten noussutkaan. Dääm. Uusi yritys, tällä kertaa ravista ja uskomatonta kyllä, laukka nousi. Ja se oli siis oikeasti laukkaa. Elvis veti täysillä sen sivun, mä seisoin tyyliin jalustimilla kun olisin pomppinut ihan jumalattomasti siinä vauhdissa, ja hups, laukattiin vielä lyhyt sivukin.. Elvis oli hiukan innokas kun pääsi ihan laukkaamaan :D Suunta vaihdettiin ja taas laukattiin sama sivu JOSSA SIIS NÄKYI HIEKKAA! (anteeksi Marianne) Kokeilin ensin käynnistä, ajattelin että se voisi jopa nousta kun oltiin jo yksi pätkä laukattu ja kun se oli oikea kierros. Mutta aye caramba, eipä noussut, kyllä se raviin siirtyi mutta siihen se jäi. No seuraava nosto ravista ja nousihan se sieltä. Edelleen laukkasi reippaasti mutta ei yhtään niin kovaa kuin toiseen kierrokseen. Onnistuin jopa välillä istumaan siellä jonkin näkösesti ja sain laukkaakin jopa hiukan hallittua kun onnistuin ottamaan pidätteitä ja tällä kertaa siirryttiin raviin jo ennen kulmaa. Hyvä me. Elvis ei ilmeisesti tajua että sen laukan voi nostaa jostain muustakin kuin siitä hullusta kaahailuravista ;) No ei.. Oikeastaan mä oon tosi tyytyväinen noihin nostoihin. Tosiaan on siitä jo joku aika kun oon laukannut. Ja Elvis hiukan innostui kun näki että toisetkin laukkaa, ja siirtyili raviin, mutta ei se lähtenyt laukkaamaan vaikka harjotusravia mentiin. Olin tosi yllättynyt varsinkin kun ei oikeaan kierrokseen lähtenyt menemään, kun yleensä ensimmäisen noston jälkeen poni nostaa sitten itse vaikka mitä tekisi. Olinkohan saanut sen sitten jopa kuuntelemaan mua vai mikä tässä oikein oli. Ja Mariannekin kehui meitä. Tai miten sen nyt ottaa: Hyvä, sieltä tuli jo pari askelta hallitun näköistä laukkaa. No jos seuraavaksi tulisi pari pätkää niin voin olla tyytyväinen :)

Sitten kun olin jo Elviksen kanssa ottanut noi laukat, niin jotain tapahtui, Elvis säikähti ja lähti menee, ja sitten vaan kuulin kun joku tippui. Simo-pahis tiputti ratsastajansa kuralätäkköön. Tämän jälkeen otettiin pari kierrosta kevyttä ravia. Eikä se edes ollut sellaista normi kaahailua. Tai no kyllä se välillä vähän kiihdytteli, muttei sentään ollut sellaista hullua täysillä juoksua kuin yleensä. Sitten kivat pikku loppukäynnit ja alas. Oli kyllä kiva tunti.
Kun lähdettiin taluttamaan hevosia pois niin härregyyd, ei taas onnistu oikein :D Kun oltiin lähdössä kentältä niin taisivat kaikki tehdä jonkun hienon laukkapiruetin, Elvis ei uskaltanut kävellä kun Viiru kulki perässä ja Pomo meinasi peruuttaa päälle. Harjaus jäi vähän nopeaksi kun autolla menin ja nopeasti täytyy tulla ulos. Kumisualla lähinnä vedin sillä siitä ponista kyllä lähtee karvaa. Sitten vaan kotio

Ja hei, Elvis ei säikkynyt :D Aijai. Tai no, kerran tuntui että se ravaa karkuun kun Simo ravasi meidän perässä. Ja kerran hän teki hienon väistön portille kun Viiru vähän näytti takapäätään. Muttei muuten (:

Uusia tuttavuuksia, ainakin periaatteessa

Tallille pääsin ihanasti autokyydillä ja olin aika ajoissa, jonkin verran ennen kuutta. Pikaisen tallikäynnin jälkeen (huomasin meneväni Viirulla, en tosiaan sillä ole ennen mennyt, joten.. En yhtään tiennyt mitä odottaa :D) Viiru oli onnekseni tunnilla (en olisi varmaan osannut varustaa sitä) joten menin seuraamaan kuluvaa tuntia. Kun tunti loppui, niin Marianne tuli siihen selittämään että säpäs oot ajoissa, voit mennä harjailemaan jotain, Mörö on aika likanen ja Annikin varmaan. Minä sitten tietenkin menen harjaamaan Annia, kun en ole sitä ikinä harjannut. Enkä kyllä olisi viittinyt sitä harjata jollei olisi erikseen ehdotettu, kun Anni on nuorukainen. Menin karsinaan ja Anni riimuun. Marianne sanoi että sen voisi laittaa kiinni, mutten uskaltanut, joten pidin narua vaan kädessä.

Harjailin Annia sille samalla hölötellen, oikeastaan harjasin sen vaan kumisualla ja sitten yhdellä harjalla, en oikein päätä harjannut, en halunnut aiheuttaa poniparalle traumoja tai muutakaan. Kavioita en katsonut kun ei ollut koukkua, muutenkin tuntuu ettei kaviokoukkuja ole missään.

Kun Anni oli karvaton hihhuloin ympyrää ja sitten alkoikin tunti. Oli mielenkiintoista ängetä sinne Viirun selkään, onneksi olin just mennyt Astalla, niin ei ollut niin outoa. Alettiin kävelemään ja tunnilla lisäksi Pomo, Vinski ja Simo. Ja jälleen meillä oli Vinskin kanssa syviä ongelmia :D Viiru meinaan vihasi sitä eniten. Hmm, Vinskillä on jotenkin huono vaikutus tai jotain. Käynnissä ei ollut oikein vaikeuksia, välillä vaan tuntui mahdottomalta pitää ohjat tuntumal ja kädet koukussa, mutta välillä sekin luonnistui. Mutta herran jestas kun siirryttiin raviin. En siis yhtään osannut odottaa että Viiru olisi niin reipas. Se meinaan juoksi.
Ravattiin sitten täysillä, mä tietenkin nousen jalustimille ja etukenoon, aijai. Ja välillä tuli sellainen olo että mennään nurin kun kenttä on aika jäässä. Välillä se ravi oli tosi kivaa ja rauhaisaa, huomasin että ohjia pitää pitää tasan tarkkaan yhdellä kireydellä, jos ne on vähänkin löysemmät alkaa armoton ravi. Ja totta kai just siitä oikeasta kireydestä oli stopparit lähtenyt :D Joten oikeastaan tunnin loppuun asti ravattiin melko vauhdilla.

Kun oli sitten hiukan ravattu, jäätiin taas käyntiin ja harjoiteltiin, siis puomeista oli tehty neliö ja harjoiteltiin kääntämistä. Se sujui välillä tosi hyvin, mutta välillä Viiru paineli mun otteista ohitse ja kierreltiin ties kuinka kaukaa. Muutenkaan en oikein pystynyt pysäyttämään sitä Viirua. Tiedä häntä, onko mulla liian perhosotteet vai jännityinkö vai molempia, välillä se kyllä pysähtyi, mutta liian monta kertaa oltiin toisten hännässä kiinni. Tämän jälkeen jatkoimme iki-ihania väistöjä. Alkuun ei sujunut, mä en saanut pidätettyä tarpeeksi, mutta alkoi se lopulta sujuakin. Siinä sai ottaa myös vähän ravia, mutta eheh, meidän ravi oli aika kaahotusta, kun mulla sattui kädet niin paljon etten pystynyt oikein pitämään :/

Sitten oli vuorossa laukka. Mutta vaikka olinkin toisin ajatellut, niin jätin laukan väliin. Mua epäilytti saanko Viirun hiljennettyä kun ravikaan ei sujunut, et et. Ja kun kenttä oli niin huonossa kunnossa. No otin pari ravipätkää, melko kaahotusta nekin, mutta joo. Ainakaan Viiru ei lähtenyt kuin kerran, se vaan ei hiljentänyt kun oltiin kerran lähdetty. Samoin kevennys oli ihan toivotonta, samoin harjotusravi. Ja harjotusravi oli muutenki mahdotonta kun Viiru kaahaili sitten vaan vielä kovemmin. Täytyisi vaan muistaa olla rentona, istua suorassa, ja nimenomaan istua! Ja pitää ne ohjat tarpeeksi kireällä. Niin se sujuisi Viirun kanssa, mutta uskon että jos vielä pääsen sillä, varsinki jos pääsen vaikka ensi kerralla, niin voi kyllä varmasti sujua paremmin. Kun en yhtään odottanut tuollaista kaahausta, ja nyt vasta pystyn kunnolla sisäistämään mitä olisi pitänyt tehdä.

Muutaman kerran olin ihan varma että mennään nurin, kun Viiru kaahaa ja sitten ajaudutaan jäälle (Viiru meinaan koko ajan kiemurteli ihan jonnekin muualle kuin olisi pitänyt, en kyllä päästänyt sitä mutta kuitenkin) Sitten kerran kun koitin mennä ihan käynnissä jään poikki kun oli niin ahdasta, niin eikös Viiru pysähdy ja ala kuopimaan sitä jäätä :D Siinä vaan hädissään äkkiä Viiru liikkeelle, ettei keksi mitään tyhmää. Ja kerran Viiru oli erittäin loistokkaasti hallinnassa, tultiin ravissa ja hypättiin hienosti parin puomin yli, siinä oli siis kaksi puomia vierekkäin ja me jotenkin kummasti mentiin niiden yli sitten.

Sitten kun vein Viirua sisälle, niin oli se kyllä rassaava taluttaa, iso suokki ja jyrää minut pikkuisen. Argh, mutta päästiin sisälle ehjinä. Sitten harjailin Viirun nopeasti ja kotiin.

Sanoisin että nyt on alkanut zen-siirtymävaihe, jonka aikana homma kusee ja pahasti :D No mutta toivottavasti pian alkaa "kaikki sujuu loistavasti"-vaihe. Kun tuntuu että välillä on sellaista että ei suju mikään eikä koskaan, välillä sujuu edes joku. Mutta toivon että pääsisin Viirulla (voisin kokeilla miten se nyt sujuu kun tietää vähän miten sillä mennään), Elviksellä (Meillä on kana kynittävänä), Pomolla (haluaisin kokeilla laukata ja pysäyttää, ne kun ei vaan onnistu), Vinskillä (ihan muuten vaan, kokeilla sujuuko yhtään paremmin) ja ihan mielellään Sulollaki :D Kaikilla oikeastaan joilla oon menny. No mutta onneksi voin aina elellä mielikuvitusmaailmassani jossa kaikki sujuu loistavasti, on vaan aina masentavaa tunnilla huomata ettei kaikki sujukaan niin helposti (:

Meneepä hyvin. Not

Eheh, menipäs taas surkeaakin surkeammin :D

Eli menin tallille, autolla. Olin siellä joskus kuuden aikoihin ja eka tunti oli jälleen vasta kuudelta. No ei siinä mitään, alkuun mä vaan kävelin ympyrää vartin verran mutta päätin sitten mennä harjaamaan Suloa, Elvis kun oli tunnilla. Päätin harjata Sulon koska lähes kaikki muut olivat tunnilla tai menivät tunnille, ja kun en ollut pitkiin aikoihin ponia harjannut. Oli muuten kiva harjata sitä, sai rauhottua ja tuli hyvä olo. Otin alkuun ihan kumisuan ja karvanpoistoa aloin harjoittamaan. Karvaa lähti ihan kivasti ja poni pöllysi muutenkin, ah kesä ja kurakelit tulevat! Sitten otin kaviot ja Sulo oli oikein yhteistyökykyinen ja -haluinen. Kun otin ekaa kaviota jätkä kiskoo jalkaa irti, sitten kun en päästänyt sen koipee alas, se otti housuista kiinni ja repi. Niin mäkin sua ja näin. Kun oli kaviot putsattu, nopeasti vaan harjasin kovalla harjalla ja päätä hiukan pehmeellä harjalla, sitten valmistauduin tunnille ja hilpasin pihalle.

Tunnilla siis mun lisäksi oli Vinski, joka tosin ei ollut tunnilla vaan "yksärinä", Viiru, Simo ja Pomo. Vähän täydempää kuten olin arvannut kun oli sen verran lämpimämpää. Elviksen edellinen ratsastaja sitten varoitti että Elvis on ollut vähän itsepäinen. Mä vaan mietin että joo joo, niin varmasti. Olisi ehkä kannattanut ottaa varoitus todesta, mutta mua huoletti siinä kohassa se että tunnilla oli samaan aikaan Vinski ja Viiru. Mutta olin kyllä päättänyt että poni liikkuu vaikka dinosaurus tulisi vastaan. Hyppäsin siitä sitten selkään, kunhan Elvis oli rauhottunut, se meinaan juoksenteli jo ennen kuin nousin selkään kun pelottava Vinski käveli siellä, siis iik. Selkään siis ja alkukäyntejä. Saatiin alkukäynteihin aika joustavat ohjeet, tyylillä tehkää mitä vaan :D No, mä pyrin saamaan Elviksen kulkemaan, joka ei onnistunut, se säikkyi niin kauheasti pelottavaa Vinskiä ja hiukan muitakin. Ärh, kyllä Elvis-kultainen on välistä ihana..

Nopeiden käyntien jälkeen siirryttiin kevyt raviin. Tarkoitus oli tehdä pääty-ympyröitä ja pääty-ympyröiden keskikohdassa oli puomit. No mä ajattelin tietty että jee, mennään puomeja! Mutta eipä tullut siitäkään mitään. Kun ravattiin niin Elvis kaahasi aika reipasta tahtia ja sitten kerran tuli ihan kunnon lähtö kun Vinski tuli kohti koska se meni eri suuntaan. Sain Elviksen rauhottumaan, päästiin pari kertaa tulemaan puomeja, mutta sitten. Vinski on tyyliin toisessa päässä, Elvis toisessa, ravattiin toisiamme kohti. Mä kyllä huomasin että siellä on Vinski, mutta pyrin vaan laittamaan Elviksen eteenpäin. Onneksi Elvis huomasi että Vinski lähestyi meitä kuola valuen ja silmät punaisina, joten hän päätti kääntyä ja lähteä täysiä laukkaamaan. Mä olin ihan yllättynyt tästä lähdöstä, oletin että se lähtisi paljon myöhemmin jos lähtee. Horjahdin sitten aika pahasti, toinen jalustin tippui ja roikuin vaan toinen käsi harjassa, toinen ties missä, en oikein muista. Sitten kuuluu kräts, Elvikseltä katkesi kauhea tuppo harjaa (tarkoitti paria jouhta, mutta liioittelu on leipälajini) ja mä vaan mietin että en enää millään pääse ylös, kun toinen käsi oli varmaan jossain kaulalla, toinen jalka jalustimessa tyyliin väärinpäin ja toinen jalka jostain polven kohdalta satulassa. Joten päästin irti (Elvis kai ravasi paikoillaan tai jotain, en oo varma, mutta oli siis lähes paikoillaan kun maastouduin) Sattu muuten ihan hirveästi kun tömähdin maahan, oikeasti ihmettelin että kuinka voi sattua näin paljon. Edellisessä tippumisessa tipuin sentään kun Elvis nosti laukan, nyt vaan laskeuduin keveästi alas, mutta sattui sen takia ku maa oli sen verran jäässä.

Nousin ylös, hiukan sattui vasempaan, onkohan toi joku, en mä tiedä, lonkka tulee mieleen mutta en ole varma. Elvis seisoi siinä vieressä, mutta en yhtään muista otinko sen itse kiinni. (Oon joku dementoitunut) Mä tai Marianne otti sen kiinni, ja sitten mulla oli kauhean huono omatunto ku Elvis menetti hiuksensa :( Aloin sitten tutkimaan että onko se nyt kalju. Marianne kysyi että sattuko mua, niin mä vaan itken että joo vähän mutta Elvikseltä katkesi harja :D Marianne kuitenki sanoi että jouhet kasvaa takaisin, ei se nyt haittaa ja mut heitettiin takaisin selkään. Itkin siinä sitten samalla ettei tästä tule mitään kun Elvis lähtee heti menemään jos Vinski on lähellä, joten päätettiin että mä ja Elvis jäädään toiselle pääty-ympyrälle, Vinski toiselle, ja päätettiin että toi voisi nyt mennä samaan suuntaan. No kyllä mua hiukan jännitti, kun sattuihan se, mutta ei silleen. En mä ainakaan huomannut jännittäväni.

Jatkettiin kevyessä ravissa ja mä onnistuin pitämään ohjat paremmin tuntumalla, enkä omasta mielestäni jännittänyt niin paljon kuin edellisen tippumisen jälkeen. Mutta ei siitä kyllä silti tullut mitään. Jos Vinski ja Elvis tuli samaan aikaan kentän keskelle, Elvis tekee sulavaa väistöä pois päin ja Mariannen mukaan mä jännitin, joten se päätti tulla tekemään vähän siedätystä. Ei kyllä oikein edes haitannu, kuitenkin mua pelotti että sitten kun jatketaan uralla niin Elvis lähtee ja mä tipun taas. Ei tästä nyt saa tulla tapa :D (täytyy myöntää että olin ilonen kun Elvis säikky Mariannenkin kanssa. Ilkeä ihminen kun olen ;D) Minä palasin selkään ja huomasin että mua alkoi jännittää vielä enemmän kun katsoin kun Marianne meni. Jatkettiin sitten kai melkein heti uraa pitkin käynnissä ja sovittiin että Vinskin kanssa hiukan varotaan Elvistä, ja suoraan sanottuna minä olin lievästi vittuuntunut Elvikselle tuossa kohdassa joten päätin että se muuten menee.

Alettiin sitten väistämään samalla tavalla kuin viime tunnillakin. Sujui suht hyvin, Elvis tosin väisti etuosa edellä ja kun Vinski väisti tällasta "kokorataleikkaata ravissa" niin välillä oli niin mahdotonta mennä minnekkään. Mutta sitten ihan oikeasti vetäsin pohkeet kylkiin ja raivostuin että nyt stn mennään. Samoin täytyy myöntää että kun Elvis lähti menemään, siis tyyliin lähti ravaan karkuun, niin kyllä mä alkuun koitin nätisti hiljentää, mutta aloin lopputunnista olla niin kyllästynyt että otin vaan ohjista kunnolla ja kyllä hiljeni ponikin. Voin suoraan sanoa että olin vihainen sille ponille, mutta siis en silti ruvennut harrastamaan mitään kiskon ohjia koko ajan, enkä potkinut sitä hulluna, vaan jos se lähti niin otin sitten ihan kunnolla kiinni, mulla ei siinä vaiheessa oikein ollut intressejä tapella sen ponin kanssa vähän väliä ja jos se pysähteli tai koitti karata niin pohkeet kiinni ja koitin mennä aina sinne minne halusin.

Tosiaan väistettiin siis ja se sujui ihan okei. Muutaman väistön jälkeen lisättiin hommaan että heti uralta nostetaan laukka. Mulla ei kuitenkaan riittänyt pokka, entä jos Elvis lähtee tekemään jotain ihkua, jos vaikka pelottava Vinski tulee vastaan ja kun en ole oikein tottunut laukkaamaan muiden kanssa samaan aikaan. Joten meille ja Simolle tehtävä vaihdettiin siihen että piti ottaa ravisiirtymä ja pääty-ympyrä. Välillä mentiin tosi kivasti tämä raviosuus (kuulemma peräänannossa, en nyt siitä tiedä, mutta rentona) välillä taas kaahattiin pää korkealla ja iik apua sitten tulikin pelottava Vinski/Pomo/Viiru vastaan ja iik karkuun. No kun oltiin väistetty Marianne sitten käski nuo muut keskelle että mä saisin laukattua, mutta mä päätin jänistää. (Eka kerta kun oon jättänyt laukkaamatta, oon laukannut vaikka kuinka on jännittäny, mutta nyt en vaan halunnut) En halunnut lähteä just tänään kokeilemaan kun musta tuntui koko ajan että istun vinossa johtuen varmaan siitä että tuo jalka sattui ihan mukavasti, ja sitten mua pelotti että Elvis vetää jotkut pultit siitä kun nuo hevoset kävelee keskellä (tosin ei se välttämättä olisi, se kun niin tykkää laukata) joten päätin jättää tänään väliin.

Mariannen mielestä se oli ihan hyvä idea, kuulemma turha on alkaa kaivaa verta nenästä jos on muutenkin epävarman tuntuista. Päädyttiin sitten siihen että nuo pari tyyppiä laukkasivat pääty-ympyrällä ja mun piti ottaa ravi-käynti siirtymisiä ja koska en halunnut kaivaa sitä verta, päätin jäädä toiselle päätysoikiolle kaahailemaan. Välillä Elvis siirtyi tosi nätisti ja ravasi hienosti, mutta välillä kun Vinski tuli niin iik juostaan täysiä karkuun, tehtiin muutamia kertoja hienoja minivoltteja ja pelkäsin että kaadutaan kun kaikkialla oli niin pelottavaa. Sitten loppuravia ja siinä tapahtui pikku lähtö. Elvis säikähti jotakuta, lähti laukkaan, multa lähti jalustin, tiputin ohjat toisesta kädestä, mutta sain hiljennettyä. Sitten lopetin ravailun kun ei huvittanut tollaset lähdöt enää. Alkuun loppukäynnit menin jalustimilla kun en ollut varma lähteeköhän, mutta sitten otin jalustimet pois. Ja koko ajan tuntui että oon ihan vinossa. Sitten Marianne tuli jutteleen meille taas vaihteeksi :D

"No teillä oli aika vauhdikas tunti, mutta ei se aina voi mennä niin hyvin ku yleensä"
"Meillä nyt menee aina ihan huonosti, nyt vaan meni vielä huonommin"

Sitten totta kai kertoilin että olen hiukan itsekritiikkinen ihminen, mutta se on sentään parantunut (ottaen huomioon että alkeiskurssilla itkin kun en saanut ponia kääntymään) Kuulemma tuo tieto muutti Mariannen ajattelutapaa (ainakin niin kauan kun se sen muistaa :)) Sitten se selitti että oonhan mä kehittynyt ja blaablaa :D

Tultiin alas selästä ja musta tuntuu että Elvis ei ollutkaan vihainen niinkuin ajattelin. Tyytyväisenä se seisoi ja haisteli ja oli suloinen. Kunnes oli tarkoitus lähteä, siis härre guud! Pomo teki jonkun ympyrän meidän takana kun odotettiin että portti aukeaa, Elvis vetää kaameet pultit ja alkaa itsekin juoksee siinä ympyrää, ja mäkin melkein kaaduin. Sitten kun mentiin tallille, niin taisi Pomo säikähtää jotain ja sitten Elvis melkein juoksi mun päälle. Sitten Pomo meni eteen ja he saivat raipan, loppumatka siis sujui ihan rattoisasti :D

Harjasin Elviksen nopeasti ja koska oli kiire niin korttikin jäi kirjottamatta. Mutta oikeasti alkaa tulemaan semmonen olo etät niin kauan kun meidän tunnilla on mukana Elvistä isompia hevosia niin ei tästä tule mitään. Simoa se ei meinaan säiky, mutta auta armias jos joku muu on lähellä. Ja siis Pomo on kumminkin vieresessä karsinassa ja Vinskin kanssa ne on ollut samassa tarhassa, ja silti. Toivottavasti Marianne saisi tuon jotenkin rauhottumaan/aloittaisi sen mun Elvis-tauon ;D On Elvis kiva, mutta vaikea opetella tunneilla mitään jos täytyy koko ajan keskittyä siihen ettei Elvis lähde menemään kun Vinski vaan vilkaiseekin sitä.

Liikuntapäivä

No tätä on odotettukin :D

Varmaan viime liikuntapäivästä olen odottanut seuraavaa, on se niin kivaa. Tosiaan, ratsastamaan mentiin Metsäkylän ratsastuskeskukseen, jossa minä ratsastuksen ihanan luokanvalvojani ansiosta aloitin, ja jossa me viime vuonnakin oltiin. Mettiksessä mun lempihevonen on Asta, johtuen siitä että se oli mun luokanvalvojan vuokrahevonen, ja pääsin sitä sitten lähes joka kerta harjailemaan. Ihastuin siihen ja totta kai mun suuri unelma oli ratsastaa sillä joskus. En uskonu tämmöisen tapahtuvan kun sitä aina mulle kuvailtiin sanoilla: kokeneiden, reipas, raskas jne. Mutta unelmoidahan saa aina :)

Päivä alkoi sillä että mentiin kouluun, sieltä sitten bussiin ja heti bussissa alkoi armoton kuvaaminen. Videokamera raasu. Käveltiin pikku metsätie tallille ja voi kun oli ihanaa olla siellä taas, no pitkästä ja pitkästä aikaa. Ei muuta kuin talliin ja hepat jakoon. Alkuun oli tarkotus mennä sekaryhmissä ja mulla sydän lopetti lyömisen. Kuvaaminen ei onnistuisi jos mä, Jonna ja Henna oltaisiin kaikki samalla tunnilla. Oltiin laskettu sen varaan että Henna, kuuden vuoden lisäkokemuksella, olisi eri ryhmässä. Onneksi sitten ratsastettiin tasoryhmissä.

Alkuun jaettiin kauan ratsastaneille hevoset. Henna sai haltuunsa iki-ihanan Röllin, ja sillä tunnilla taisi lisäksi olla Ossi, Irma, Orpo, Asta ja Viki. Sitten tuli vuoroon ne, ketkä on ratsastanu jonkin verran. Jonna sai haltuunsa myöskin ihanan Röllin ja mä mietin että milläköhän minä menen. No, eikös opettaja osottanut mua ja sanonu, että mene sä vaikka Astalla. Taisin toljottaa sitä silmät suurina ja alkoi heti krooninen jännitys. :D Olin ihan sitä mieltä että eihän tästä tule mitään, apua. Toivottavasti en mokaa. Meidän tunnille tuli sitten yksi opettaja, ja hevoset oli Asta, Orpo, Rölli, Irma, Vili, Viki ja Laku. Sitten jaettiin viimeinen tunti, kokemattomat ja meidän luokkis, joka meni Astalla :D Sillä tunnilla taisi olla Asta, Monster, Orpo, Julita, Rölli, Laku, Vili ja Viki, kai. Noniin, Astan laitto kuntoon toi eka heppu ja sitten tunnille. Mä kuvailin kun Henna meni ja sitten oli mun ja Jonnan vuoro kivuta selkään, ja antaa Hennan kuvata meitä.

Voi kyllä mua jännitti kun kapusin sinne Astan selkään. En meinannut edes päästä kun Asta oli hiukan korkeampi kuin joku Elvis jolla on nyt tullut mentyä. Lähdettiin siitä liikkeelle. Mua jännitti ja tuli semmonen olo, että kuitenkin tämä lähtee menemään minne sitä huvittaa, ja alkuun se oikeasti hoiperteli missä se halusi, mutta melko pian sain sen kulkemaan uralla kivasti. Oli se kyllä hiukan erilainen ja mulla oikein korostui toi kyynerpää kulman puuttuminen. No mitäs siitä, en mä nyt ehkä ihan huonoin ollu. Alkuun mentiin vaan käyntiä ja mä olin ihan onnesta soikeena, mä menin Astalla, ei luoja :) Vaikka kyllä mä heti alkukäynneistä asti jännitin sitä tulevaa laukkaa.

Hetken käynnin jälkeen alettiin ottaa pysähdyksiä. Ne olivat hieman haastavia ja muutaman kerran tuli luovutusvoitto Astalle kun en halunnut hulluna repiä niitä ohjia. Välistä pysähtyi tosi kivasti, mutta välillä argh. Tuli ihan semmonen fiilis että on Pomo alla, sitäkään kun en saa pysähtymään :) Sitten ravia. Otettiin vaan pitkillä sivuilla kun meitä oli niin paljon, no yksi enemmän kuin edellisellä tunnilla. Se oli muuten jännää. Asta lähti kivasti, hiljensi kun halusin, mutta mun keventäminen tuntui kauhean oudolta. (ei se videolta niin oudolta näyttänyt) Mulla jalat heilui välillä ihan kauheasti ja oli kauhean hankala keventää. Sitten oli vaikeaa katsoa kevennänkö oikein. Mutta ihan hyvin meni. Tämän jälkeen kai hetki käyntiä ja jäätiin pääty-ympyrälle. Tai siis meidän pääty-ympyrällä oli Irma ja Viki. Mentiin sitten siirtymisiä harjotusraviin ja käyntiin. Toisin sanoen ravattiin aina niin paljon kuin mahduttiin. Muutaman kerran Asta lähti ravaamaan toisen perään enkä saanut hiljennettyä, mutta muuten hyvin. Paitsi että pompin siellä ihan jumalattomasti :D En tiedä onko sillä iso ravi vai onko tämä vain tottumiskysymys, mutta silti. Koitin kaikenlaiset poppakonstit jotka mieleen tuli, mutta eipä ne juuri auttanu, vähän ehkä. Nooh, tämän jälkeen taisi tulla kammottu ja odotettu laukka.

Jäätiin pitkälle sivulle, ja vähän lyhyellekin, jonoon. Alkuun siis oikeaan kierrokseen. Tarkoitus oli kävellä lyhyt sivu ja laukata pitkä sivu. Noh joo. Asta käveli tyynen rauhallisesti etummaisen perään ja jossain kulman kohalta nosti itse laukan. Mä sitten vaan koitin istua siellä selässä, kun ei nyt ollut sellaista aikaa että olisin viittinyt alkaa kiskomaan sitä käyntiin tai muutakaan. Pompin jonkun verran, videolta kun kattoo niin vähemmän pompin kuin miltä se tuntui. Toisaalta, videolta näyttää siltä kuin seisoisin jalustimilla vaikka koitin koko ajan vain rentoutua :D En mä vaan osaa.
Toinen laukka meni ihan samalla tavalla, sitten vaihdettiin suuntaa.

Vasempaan kierrokseen sain Astan pidettyä paljon paremmin, ja se lähti jossain lyhyen sivun lopussa vasta raviin eikä itse nostanut laukkaa. Olin suorastaan yllättyny kun sain itse nostaa. Ekaksi nostin tavalla jolla olin oppinut, sisäpohje eteen. Eihän se tietty mitään nostanut. Sitten tajusin että dääm täällä nostetaan sisäpohje eteen ulkopohje taakse tyylillä. Heitin jalat suurin piirtein niin, ja uskomatonta mutta totta, sieltä nousi laukka. Olin ihan järkyttynyt, en odottanut sen nostavan. Laukka, kierros käyntiä ja keskelle. Ei ollut tuon parempiin loppuverryttelyihin aikaa kun tunnit oli vain sen 45min, kun oli kolme ryhmää. Niinpä luovutin ihanan Astan luokkikselle.

Kuvasin hiukan tota tuntia. Ja ihastelin kuinka paljon paremmin meidän luokanvalvoja menee Astalla kuin mä. Ja sitten kuvattiin hiukan tarhailevia hevosia.

Tunnin jälkeen harjasin Astan, sitten syötiin eväät ja koulua kohti.

Mutta tuo meni ihmeen hyvin, ottaen huomioon että jännitin Astaa ja että oon nyt mennyt melko monta kertaa peräkkäin Elviksellä. Ja totta kai oli mahtavaa mennä Astalla :)

1.3. Happy Birthday !

Eli tiistain ratsastuksesta aattelin kertoilla. Näkee miten kirjotan tätä blogia (:

Heh, tajusin vasta tänään että viime viikolla oli ratsastus, oon koko viikon kuvitellut että viime viikolla ei ollut :D Mikä tauno..

Ja liikuntapäivä on huomenna!!


Eli 1.3

Mun synttärit oli tuolloin ja menin tallille, pääsin auton kyydillä. Tallilla olin kuuden maissa ja huomasin meneväni, yllätys yllätys, Elviksellä. Me oltiin kyllä puhuttu että vaihdettais sitä hevosta, mutta Marianne oli päättänyt et menisin vielä nyt Elviksellä. Ei se mitään :) (Miten sinisilmäinen kakara olinkaan)

Mun tunnilla oli vain yksi tyyppi, mutta lopulta sinne tuli myös pelottava yksäri. No, menin harjaamaan Elvistä, kun kerranki se ei ollut aikasemmalla tunnilla. Harjasin varmaan ekat 40min Elvistä ihan vaan kumisualla, siltä kun lähti sitä karvaa, ei nyt kauheesti mut jatkuvasti. Kun Elvis oli lääpitty puhtaaksi, niin eikun kentälle tämän toisen tytön kanssa. (Tosiaan Simo oli siis meidän kanssamme) Noustiin selkään ja lähdettiin kävelemään. Mä koitin heti muistella kaikkea ja koitin alusta asti saada homman sujumaan, syystä että Marianne oli viime viikolla möläyttänyt että me aletaan hyppäämään esteitä keväällä. Voitte uskoa rakkaat mielikuvituslukijani, että minä toljotin sitä suu auki ja silmät lautasen kokosina :D On se kiva kun joku luottaa mun olemattomiin taitoihin. Siis joo, olinhan mä aatellu että ehkä pääsen tuolla joskus hyppäämään, siis aikasintaan ensi vuoden kesällä. Mutta päätin siis tuon jälkeen että täytyy nyt kehittyä nopeesti ettei Marianne pety minuun.

Alkukäynnin jälkeen oli tarkotus tehdä kulmiin voltit, ja sitten tultiin pitkän sivun keskeltä kentän poikki ja tehtiin kentän keskelle pysähdys. Ja minä harjoittelin asetusta. Siis olen tajunnut sen, mutta se ei vaan säily koko volttia, saatika sitten ympyrää. Pysähdykset taisivat sujua ihan kohtalaisesti, kyllä se pysähtyi silloin kun halusin. Tämän jälkeen siirryttiin kevyt raviin, tarkoitus oli vaan tehdä ympyröitä ja asettaa. Tämä oli hyvin vaativaa, varsinkin kun Elvis oli melko virkeä (vai onkohan se vaan mun kanssa, epäilen, sillä tuntuu että aikasemmilla tunneilla se menee niin rauhassa, tietää että mun kanssa se pääsee kiitämään, ainaki laukassa kun en oikein hallitse, ja ravissa kiitää kun jännityn) ja mulla oli myös ongelma, kun jalustimet oli ehkä reiän liian pitkät, niin tuntui että ei niitten kanssa pysty keventämään. Mutta en jaksanut lyhentääkään. Näiden parin asian takia oli sitten vaikea rentoutua ja keventää oikein. Sitten siirryttiin käyntiin ja iso paha yksäri tuli. (Okei tääkin on vaan mun ja Elviksen juttu, sainkin kauheet haukut kun päästän Elviksen säikkymään noita muita hevosia. Niin ehkä niin, mutta vaikeeta munkaan enää tehdä mitään kun saatetaan ravata, sitten joku tulee kohti, Elvis vetäsee hienon uukkarin ja karkuun. Ärh, mitä mä teen :D) Mentiin hetki välikäyntiä ja sitten alettiin harjoittelemaan suurta vihollistani pohkeenväistöä.

(Pohkeenväistö on siis mulle ollut haastavaa, alkuun en onnistunut väistättämään uralta jolloin alettiin harjoittelemaan takaosan väistätystä uralta, no ei tämäkään oikein onnistunut. Oikeestaan mun mielestä parhaiten on onnistunut kun mentiin ympyrällä ja sitten väistätettiin ravissa takaosaa. Tunnilla oli joku mestari, joten mäki pääsin tätä kokeilemaan, ja voi kyllä olla että oli mun harhaluuloja, mutta tuntui välillä että se väistää. Muttamutta. Suurin ongelma siinä on kun mun on jotenkin vaikea ajatella että tekee kädellä tuota ja jalalla tuota, joten se meni pieleen kun Elvis juoksi aina alta kun en tajunnut pidättää.)

Eli ensin väistätettiin oikealle. Käännyttiin lyhyeltä sivulta keskelle ja tötsien jälkeen piti väistää uralle. Oikeaan kierrokseen ei onnistunut, vaan Marianne-raukka joutui siinä koko ajan neuvomaan tälle torvelle päivänselviä asioita. Sitten vaihdettiin suunta ja väistettiin vasemmalle. Mä käänsin Elviksen. Astelimme tötsille. Pidäte ja pohjetta. Ja se tunne. Elvis oikeasti väisti! Otin muutaman askeleen ja lopetin sitten, kun ajattelin että varmasti menee pieleen jollen nyt lopeta. Mutta se väisti. :D Piti vaan pidättää tarpeeksi. Mokasin vielä pari kertaa, mutta onnistuinkin sitten muutamaan otteeseen. (Tosin muutama meni pieleen koska Elvis ennakoi ja lähti itse väistämään) Tämän jälkeen oli vuorossa toinen viholliseni, laukka.

Mentiin onneksi oikeaan kierrokseen, se on mulle helpompi, jos aloitetaan vasempaan en välttämättä saa siihen suuntaan nousemaan kertaakaan kun hevonenkaan ei ole päässyt laukan makuun vielä. Harjotusraviin ja nostin laukan. (Okei, ei noussut ekalla kerralla, alkuun oli pikku ongelmia kun iso paha yksäri tuli vastaan niin meille tuli ties mitä pysähdyksiä siellä) Laukka nousi ja se oli sitten oikeasti laukkaa. Juu, Elvis kiisi täysiä, mentiin melkein koko kierros, sitten raviin ja Elvis ennakoi ja nosti itse. Sitten kun se laukkasi hyvin reippaasti, enkä minä tietenkään osaa koota laukkaa niin että paikallaan oltais pysytty, niin mä pompin aika reippaasti siellä selässä.. Ohjat pysyivät kädessä, mutta mentiin liian kovaa että olisin pystynyt istumaan edes hiukan. No mutta. Nostettiin joitain kertoja, vaihtelevalla menestyksellä. Vauhtia riitti ja mentiin lähes koko kierros joka kerta. Muutamia kertoja Elvis ennakoi, mutta hiljensin sitten, ja koitin rentoutua että saisin sen kiitämisravin rauhallisemmaksi. Sitten vaihdettiin suunta. Siihen suuntaan nousi vaan kerran, ja olin hyvin yllättynyt, kun yleensä Elvis tekee vasempaan kierrokseen mentäessä sinne toiseen päähän semmoisen ympyrän, nyt se ei tehnyt. Varmaan aina ennen tehnyt ja kerran oon jopa koittanut estää siinä onnistumatta, mutta nyt se vaan laukkasi suoraa uraa.
Vasempaan sujui siis paljon huonommin, vain yksi nosto onnistui, mutta se sentään meni uralla, mikä on plussa. Ja myönnetään, koitin kääntää tässä laukas, mutta ei onnistunut :D

Mutta tuon laukan jälkeen loppuravit ja loppukäynnit.