Silmäs mua katsoi niin..

<3 On ihana biisi taas tänään (:

"Sanoit hiljaa näkemiin, lyhdyn alla erottiin..."

Niin, eli tallille pääsin autolla. Miten joskus jaksan taas pyöräillä.
Mulla oli hiukan paha olo, mutta ei se mitään. Alkuun tuntui että taas on kaikki hevoset tunneilla, joten menin kentän laidalle, mutta Marianne pyysi mua auttamaan tyyppiä joka meni Elviksellä, joten menin katsomaan kun he varustaa. :D

"Yhä etsin yhtä ikkunaa, näen niitä monta miljoonaa..."

Onneksi pyysivät apua, en olisi muuten kehdannut mennä viisastelemaan siihen :D Autoin heitä laittamaan Elviksen, tosin ei se tainnut täydellisesti mennä. No ei ollut mun vika. Sitten Marianne sanoi että voisin mennä harjaan Annii, ja minä tietenkin menin. En viitsinyt mennä harjaamaan sitä jollen erikseen saa käskyä, kun en mä tiedä, pelkään että pilaan nuorukaisen :D Ja musta se on kauhean hienoa kun pyydetään harjaamaan Annia. No en tiedä, mutta musta on.
Tällä kertaa en tyttöstä riimuttanut, päätin että jos jotain tapahtuu niin sitten. Anni oli kauhean kiltisti, alkuun harjasin sitä kumisualla, reilu puoli tuntia. Sitten otin kaviot, kun oli koukkukin. Ja onnistui, ekaa kaviota se kiskoi, koska mulla kesti ja hokasin että voisin muuten puhuakin sille samalla. Sitten sujui. Lopuksi vetäsin vielä Annin yhdellä harjalla, päästä vaan posket kun sillä ei ole oikein sellasta harjaa mitä viitsisin päähän tunkea. Ja kun sitten lähdin, niin luulen että Annia kirpaisi kun en vienyt häntä mihinkään. Se alkoi kuopimaan ja sekoilemaan kun joutui jäämään karsinaan. Parempi kai että on intoa töihin :)

"Sinut kerran, löysin ystäväin.."

Sitten tunnille. (Mukana oli siis Simo, Pomo ja Viiru) Sain taas kertomuksen millainen Elvis on, ja otin sen hieman vakavammin ku viimeksi. No selkään ja vaikka olin katsonut että jalustimet on yhtä pitkät, niin huomasin heti että oikea oli lyhyempi, mutta tyhmänä en jaksanut säätää sitä. Saatiin heti alkuun käskyksi tehdä paljon voltteja, pysähdyksiä ja pitkillä sivuilla väistättää takaosaa sisälle päin. Tosin ainakin yksi teki pohkeenväistöä, mäkin koitin, mutta ei onnistunut. Joten mä vaan väistin takaosaa sisälle, joka onnistuikin jopa. Voin olla tyytyväinen. Elvis meni ihan okei-hyvin, ja mä koitin vaan istua tosi hyvin ja hienosti. Sitten siirryttiin kevyt raviin, ja piti tehdä pääty-ympyröitä ja käyntisiirtymiä. Oli siis melko vapaata. Mulla heilui kevennyksessä jalat ihan hirveästi kun oli eri pituset jalustimet ja jännittyi jalat. Pääty-ympyrät oli oikeasti aika säälittäviä, käännökset oli niin hutiloituja, olisi voinut kaiken valmistella paremmin. Mutta pystyssä pysyttiin, ja jonkin asteisesti asetuttiinkin. Käyntisiirtymät meni ihan kivasti, Elvis hiljensi tosi kivasti, helpommin kuin viimeksi :)

"Yhä etsin yhtä ikkunaa, näen niitä monta miljoonaa. Kuljen iltaan tummuvaan, valot kertoo muistojaan, ja tiedän en voi sua unohtaa.."

Tämän jälkeen Marianne pidensi oikean jalustimen ja homma jatkui. Sama harjotus kuin viimeksi, eli lyhyeltä sivulta käännyttiin, suoraan piti ratsastaa ja stop. Tosin nyt tultiin ensin käynnissä. (mihin olin ihan tyytyväinen, mun maha oli kauhean kipeä) No käynti toimi tosi kivasti, nyt ei ollut niin ahtaan tuntuistakaan kuin viimeksi (johtuisko siitä että nyt huideltiin ihan jossain muualla ;)) Ekassa käynnissä Elvis hiukan kiemurteli, mutta sitä seuraavat se kulki niin suoraan, kun tajusin että pohkeet voisi pitää kyljissä kiinni. Sitten siirryttiin harjotusraviin, tosin mä keventelin aina pitkillä sivuilla. Tämä sujui ihan okei, Elvis kulki suht suoraan ja ravi-pysähdys-ravi -siirtymä toimi ihan hyvin. Tosin viiminen kerta oli ainakin mun mielestä niin täydellinen, kun ihan selkään asti tunsin kuinka pyöreänä Elvis pysähtyi, aijai! Tosin taisi siinäkin jäädä takajalat pois alta. Sitten meille riitti pysähdykset, joten ravailin kevyttä ravia pitkin uraa, kun muut taisivat vielä ottaa joitain pysähdyksiä.

"Kuljit hetken yössä vierelläin.."

Sitten tuli pikku käyntipaussi ja laukkaa. Samalla tavalla kuin viimeksi, vaan yhden pitkän sivun sai laukata, käynnistä piti nostaa. Tosin mä sain helpotusta että sain nostaa ravistakin, ja Simo siirtyi vaan raviin. No ensin koitin nostaa ravista, mutta ei onnistunut. Meillä ei ikinä nouse ekalla kerralla. Mutta en enää jännitä nostoissa, että kai se johtuu jostain. Tokalla kerralla nousi ravista laukka. Reipasta, ei se nyt hulluna juossut. Mä sain sen aika hyvin hallittua, mutta fiilis oli: po-po-po-poing poing, po-po poing. Rasittavaa kun ei pysy siellä :D Ja kun ainakin joissain laukkapätkissä oli jalat rentoina ja koitin oikein joustaa ja istua, ja silti joka ikisessä pompin kuin jauhosäkki. Tsiisus.
No tuohon suuntaan nostin ehkä 3-5 kertaa, kaikki ravista, osa hiljeni kulmasds, osa lyhyen sivun jäälammessa. Great job Milla taas! Sitten suunta vaihtui ja Elvis alkoi olla aika hereillä, meinaan ensimmäisen noston päätti hän nostaa itse. Sen jälkeen päätin nostaa käynnistä ja kyllä se nousikin. Tosin osassa noissakin Elvis siirtyi raviin ja sitten sain nostaa, mutta ei ainakaan itse lähtenyt laukkaan. Sitä en tiedä, se saattoi pukittaa yhdessä nostossa, tai sitten se oli muuten vaan kauhean ilmavaa. Tuohonkin suuntaan joku 3-5 nostoa. Yksi pätkä oli kauhean jännä, tuli semmonen Kyra Kyrklund-fiilis, kun oikeasti se laukka tuntui siltä kuin oltaisiin pompittu ylös ja eteenpäin, kauhean ilmavan tuntuista :D Ja sitten kun mä mietin että eihän tästä laukkaamisesta tule yhtään mitään, niin Marianne vaan hehkuttaa kuinka paljon mun laukkaaminen on parantunut, siis pompinhan mä, mutta mä pystyn jo niin paljon paremmin hallitsemaan ja istumaan. Jahaa, okei, niin mäkin, tota joo noin, ajattelin :)

"Silmäs mua katsoi niin, kutsui lemmen haaveisiin, ja meille loisti valot Moskovan..."

Sitten piti mennä kevyttä ravia, niinkuin loppuravia. Elvis tosin oli sitä mieltä että loppulaukka vetreyttää paremmin, pitkän sivun alussa hän lähtee laukkaan. Mä koitan hiljentää, kun toi on se huono sivu ja toinen vaan vetää täysii! Saan sen hiljennettyä lyhyellä sivulla ja oikeasti koitin rauhoitella, otin pidätteittä, mutta ei se mitään, tulihan sieltä seuraava laukkasuora ja taas mennään. Sitten otin oikeasti kunnolla kiinni ja johan herra rauhottui ja pysähtyi. Sitten mentiin melko reipasta mutta paljon paremmin hallinnassa olevaa ravia loppuaika. Ja en tiedä oonko hullu, mutta tuntuu että sen jälkeen kun otin kunnolla kiinni ja pysäytin sen laukasta, niin tuntui että sen jälkeen Elvis meni niin hienosti kuin olla ja voi :D Mutta joo. Ravin jälkeen käyntiin, ja sitten tallille.

"Vaan aamun tullen sinut kadotin.."

Mulla oli pieniä ongelmia kun en millään saanut satulavyötä auki. Ensin tappelin kentällä, aukesi vaan edempi vastinhihna, joten päätin avata sen vasta tallissa. Sitten tappelin ja tappelin, yksikää ei löystynyt. Sitten mietin että en todellakaan pyydä mitään Mariannea auttamaan, se on noloa kun Marianne on kuitenkin kaksi kertaa pienempi kuin mä :D No aukesihan se vyö lopulta, Elvikseltä varusteet pois ja paikoilleen. Sitten harjasin sen sellasella karvan irrotushöskällä ja yhdellä harjalla, sai herra hiukan perusteellisemman harjauksen. Sitten vaan kotiin. Ja mun kortti loppui, ensi kerralla ostan uuden, katsotaan saanko tuunattavan mallin tällä kertaa.

P.S Ette usko kuinka ihana laulu ja kuinka hienolta kuulostaa kun mun isä soittaa ja laulaa tätä. Kirjotan musan tahdissa :D Älkää välittäkö kirjotusvirheistä.
"Sinut kerran löysin ystäväin. Kuljit hetken yössä vierelläin. Silmäs mua katsoi niin, kutsui lemmen haaveisiin, ja meille loisti valot Moskovan. Silmäs mua katsoi niin, kutsui lemmen haaveisiin, ja meille loisti valot Moskovan. Vaan aamun tullen sinut kadotin. Pois kun sammui valot kaupungin. Sanoit hiljaa näkemiin, lyhdyn alla erottiin, nyt sua näenkö enää milloinkaan. Sanoit hiljaa näkemiin, lyhdyn alla erottiin, nyt sua näenkö enää milloinkaan.
Yhä etsin yhtä ikkunaa. Näen niitä monta miljoonaa. Kuljen iltaan tummuvaan, valot kertoo muistojaan ja tiedän en voi sua unhoittaa. Kuljen iltaan tummuvaan, valot kertaa muistojaan ja tiedän en voi sua unhoittaa."