lauantai 9. heinäkuuta 2011

Muistan minäkin asioita melkeen heti

Jaajaa. Minäpä muistin jotain. Joka toi tosi hyvää mieltä tähän ankeaan arkeen. Tai jotain.
Mulla oli kuulemma tarpeeksi herkkä käsi, jeejee. Tosiaan leirillä kun menin Kaisalla niin Marianne totesi että mulla oli tarpeeksi herkkä käsi sille, koska Kaisa ei vetänyt vastaan yhtään. Osaanhan mäkin sentään jotain.

Sitten, kysyin tässä äidiltä mitä mieltä se oli mun ratsastuksesta. Meni kuulemma ihan hyvin. Mutta mä en yrittänyt tarpeeksi :D Voi nyyhkis. Kuulemma mä en yrittänyt väistöissä tarpeeksi, enkä välillä kääntänyt tarpeeksi ja näin. Voi ei! Ja mä kun yritin väistöjäkin enemmän kuin ikinä :D Koko sivun verran meinaan.
Mutta laukka meni kuulemma hyvin. Tosin laukka olisi saanut kestää kauemmin. Voivoivoi. Mutta ihan hyvähän se silti oli.

Mua rasittaa kun näemmä rusketuin leirillä aika paljon. Siis sehän on hyvä juttu, mutta mun kädet on niin paljon vaaleemmat koska hanskojen alta ei tietenkään ruskettunut. Näyttää juntilta. Lievästi.

Totesin kanssa että mulla on videoita maaliskuusta lähtien joka kuulta. Eli maalis-, huhti-, touko- ja kesäkuulta on videota. Täytynee Henna käskeä kuvaamaan kolmen(?) viikon päästä. Kun se on sitten leirillä sillä yhdellä viikolla.
Uuh, ja mahtaisikohan tässä muutamien viikkojen päästä onnistua jopa eräänlainen tunti :) Toivotaan toivotaan.

Mutta on kyllä jännää vertailla Jonnan ja Hennan kuvaamia. Jonna käytti vaan tarvittavaa kameraa, Henna käytti kaikkia mahdollisia. Hennan videot oli pidempiä, toisaalta ne myös heilui vähemmän. Toisaalta Hennan aloitukset oli välillä vähän outoja :D Mutta Jonna saattoi hukata kohteen kesken kaiken. (Ei se muuten, mutta vähänkö rasittaa kun kesken laukan pitää hukata se hevonen, haluan nähdä laukkaa, ei oikein näy jos Jonna vetää kameran ties mihin) Toisaalta kummankin kuvauksessa häiritsee se, että melkein aina ne lopettaa videon kesken voltin! Kauheaa :) Mutta toisaalta, eniten ärsyttää se kun niissä Elvis-videoissa mä olen ihan etukenossa, rasittavaa. Mutta johtui Vinski jännityksestä.. Mut siltikin, se on rasittavaa.


Lähinnä tämän idea siis tosiaan oli se että mun piti kertoa jotain jonka muistin juuri, jotain viikon takaisia tapahtumia, mutta mikäs siinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti