Katsokaas, normaalit mun ikäiset nuoret notkuu joka ilta Hesen kulmalla ja Maskun montuilla. Mitä minä teen? Istun katsomassa kun muut ratsastaa ja puhun itselleni. Kaipa mä olen sitten hieman epänormaali :D
Ja hah, Marianne katsokaas yrittää nyt huijata ihmisiä. Se väitti että ne tekee talliremonttia. Aivan, ne korjaa karsinat ydinpommi-iskun jäljiltä. Pian me luetaan tallin seinältä että "Muhammed elää" (tai niiden johtaja taisi olla joku Osama) ja sitten noi purkaa seinän ja se varmaan selitetään sillä että ilmanvaihto ei oikei n pelannut, niin päätettiin sitten tehdä pikkuinen tuuletusaukko seinään.
Juu, mutta mä olin tänään siis tallilla, ette varmastikaan tajunneet oi palkokasviset lukijani! Aloin miettimään päivällä, menisikö tallille. Kun tulin kotiin päätin etten mene, kun olen väsynyt ja kylmä ja yms yms. Sitten päätin taas että menen, en mene, menen, en mene. Lopulta päätin että kyllä mä menen, sama se istunko mä illan siellä vai koneella. Niinpä mä lähdin ja saavuin perille kuuden maissa, ah. Päätin olla järkyttävä, joten pistin lasit päähän enkä edes laittanut ratsastusvaatteita niinkuin yleensä. En jaksanut, ja lasit laitoin... Öö.. Ne oli suojavarusteena, jos tallilla on pelottavia ihmisiä, niin ne ei ehkä tunnista mua (siis voi lol, ihq daa ja sitä rataa)
Ja sitten mä istuin kentän laidalla katsomassa. Katsoin ekan tunnin, tuijotin oikein intenssiivisesti kun tyypit ratsastaa, mietin kaikkea maan ja taivaan väliltä, korjailin kaikkea mielessäni. Kun ne alkoivat kävelemään mä kävin hakemassa takin ja takaisin kentän laidalle katsomaan seuraavaa tuntia :D Opettelemaan kuinka laukka nostetaan takaisin kun se tippuu raviksi (se näytti niin helpolta, mutta on mahdotonta) niin, ja opin myös että ulko-ohja pitää pitää tuntumalla 24/7. Kun tämmöisenkin muistaisi niin hyvin menisi. Ja kun oppisi nostamaan sen laukan takaisin kun se tippuu. Niin ja kun oppisi kääntämään laukassa kumpaankin suuntaan ja kaikilla hevosilla. Voivoi, paljon asiaa.
Sitten tunnit loppui ja sitten. Syy miksi mä olin tallilla oli se, että mä mietin tätä erästä tuntiasiaa ja halusin kysyä sitä Mariannelta. Mä olin kyllä täysin varma etten mä edes saisi kysyttyä Mariannelta tätä asiaa, mä kun olen niin ronkeli etten voi kysyä jos siellä lähellä on muita ihmisiä (jotka salakuuntelee ja naureskelee partaansa ;)) Ja kun Mariannella on taipumus karata jos lähellä ei ole muita ihmisiä :D Kun mä en sitten saa suutani auki että saisin sen pysäytettyä. Joten kun tunnit loppui niin mä sitten vähän niinkuin käppäilin huomaamattomasti Mariannen perässä odottaen tilaisuutta kysyä. Nyt olikin hyvä, kun oli heppakerho niin siellä tallin pihalla seisoi ihmisiä tosi kauan. Jos kaikki olisivat lähteneet, niin munkin olisi pitänyt. Eihän ihmisten pihoilla sovi seisoskella.
Ehdin jo epäillä etten mä saa mitään kysyttyä kun Marianne on puhelimessa ja Marianne pomppii siellä ja täällä ja Marianne esittelee tallia eräille henkilöille jne. Ja kun Marianne on paikoillaan niin siellä on pyhiinvaellusjoukkio vieressä ja ärh. Mutta lopulta! Pyhiinvaellusjengi häipyi ja se koira oli pihalla ja Marianne oikeasti jäi siihen sen koiran luokse. Jippii. Sitten vaan mä en toki pystynyt sanomaan mitään koska Marianne puhui siinä mulle ja koiralle. Ja sitten se olikin jo karkaamassa tallille.
Mutta minä onnistuin kysymään mieltäni painanutta asiaa! Ja miten tahdikkaasti mä osasinkaan kysyä :D
"Öö" (ja huomatkaa, Marianne jopa kuuli säälittävän ininäni ja pysähtyi. Wauh!)
"Voiskohan ämämämämädgrouihjorjhi niin sopiskohan kenties ja blaablaablaa" :D Olenpa minä hyvä puhumaan ihmisille, oikein kateeksi käy. Oikeasti toi ihme ojsgnvoji-möngerrys oli suorastaan loistava! Mua pidetään jotenkin hulluna (mutta olisikohan ollut parempi jos olisin alkanut selittämään: niin sopiskohan kenties mitenkään, tää ei nyt just oo ajankohtanen, mut aika pian se on ajankohtanen, oikeestaan muutaman viikon päästä, niin et jos vaan jotenkin mahdollisesti vois sopia...)
Mutta ilmeisesti sain asiani selostettua tarpeeksi selvästi, ja ilmeisesti Marianne sääli tätä psykopaattia, nimittäin asiani jopa sopi! Ja nyt haluatte kuulla kauhean kysymykseni. Eli kysyin olisikohan mahdollista pitää tunti jolle tulisi minä, Jonna, Henna ja ehkä eräs hyypiö. Olipas taas niin hemmetin vaikeeta, eikö totta? Nyt pitäisi vaan näiltä herneaivoilta, ja itseltäni, kysyä sopiiko ajankohta ja sitten vaan ensi tiistaina voisi ilmoittaa Mariannelle että se sopii. (katsokaas tietenkin se sopii, noiden talli on kesälomalla -> niillä ei siis ole elämää) Jippii. Mutta mietin vaan että miten Marianne voi muka muistaa sen vuoden takaisen tunnin kun me oltiin. Siinä ei kyllä ole juuri mitään muistamisen arvoista.
Ja kun olin saanut asiani kysyttyä, saatoin viimein lähteä tärisevänä kotiin. Kauheeta, aivan järkyttävää!
Mutta nyt vaan täytyy toivoa että kaikille sopii tämä muutaman viikon päästä oleva keksiviikko. Mutta jo se on hienoa että se sopi Mariannelle. Jeejeejee :D Pidetään vuosipäivä, meinaan se tunti olisi sitten ihan sama kuin silloin vuosi sitten. Viikko on melkein sama (taitaa olla viikkoa aikasemmin kyllä), päivä on sama :D Jeejeejee, vuosipäivävuosipäivä
Hitsi tämä on hienoa, mä koko ajan pelkäsin ettei se sovi. Nyt jollei se jollekin meistä sovi, ammun tämän henkilön henkilökohtaisesti (ja tämä jää viimeiseksi blogikirjoitukseksi kun huomaan että mulla on jotain menoa silloin :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti