Aloitathan tästä, jos haluat 5 päivän lukea järjestyksessä.
Olin kauhean ajoissa tallilla ja minä hyvin aikuismaisena henkilönä menin sitten leikkimään :D Huomasin meinaan siinä ruohikolla jonkun ison auton. Se meni sitten kiipeämään Mount Everestille (liukumäen rappusia ylös) Mutta sillä oli ongelma: aina kun se pääsi Mount Everistin huipulle, se tippui :( Joten auto meni etsimään peräkärryään ja kavereita, jotka voisivat kiivetä sen kanssa. Sitä kun kyllästytti aina tippua ja ajaa sitten joko Saharan tai Siperian läpi takaisin Mount Everestin kiipeyskohdalle (ja ilmastonmuutos on totta, Saharassa kasvoi märkää ruohoa ja Siperiassa oli sulanut lumet.)
No se löysi junan, jossa oli kaksi vaunua ja sitten sellaisen lava-auton. Peräkärryä ei löydetty. Niinpä kaverukset menivät kiipeämään Mount Everestille. Juna pääsi ylös, mutta tuli rymisten alas. Mutta lava-auto onnistui ja saattoi tanssia siellä huipulla. Auto sitten pettyi kun lava-auto onnistui joten auto lähti pois. Mutta onneksi auto löysi peräkärrynsä. Ja se oli muuten hieno. Siinä oli sellainen jalka ja tappi jolla sai sen kuorman heitettyä alas. Tosin viimeksi mainittu oli rikki, mutta kumminkin :D
Sitten menin jopa talliin. Ja oli vuorossa tunti. Marianne ikään kuin jopa määräsi ratsut. Pikkunen sai Nikkiksen, toinen sai Sulon ja mä sain valita, Pomo vai Elvis. Otin Elviksen.
Mutta heti kun menin ponia hakemaan tuli ongelma. En löytänyt sen riimua :D Lopulta Mariannen avustuksella onnistuin löytämään sen riimun, poni ilmeisesti halusi olla villi heponen. Pistin hänet kuntoon ja tunnille.
Tunnin jälkeen ponimus tarhailemaan ja sitten lähdimme syömään oikein ajoissa. Ja ruoka oli tositosi hyvää. Sen piti olla broilerikiusausta, mutta koska oli mokailtu niin se perunaosa olikin pastaa :D Jesjesjes. Tosi tosi kivaa ruokaa, jossa oli pastaa, ja kanaa ja kaikkea kasvissörsseliä. Tosin rekkamiehille ei tuntunut kelpaavan. Ja sitten rakas kerhotätimme osti meille suffelit. Tosin en minä sitä silloin vielä voinut syödä, vaan säästin sen silläkin uhalla että "sen joutuu kuorimaan paperista"
Palasimme tallille ja toiselle tunnille. Marianne oli autossa kysellyt että onko meillä jotain toiveita. Mä sitten mietin että multa ei kannata kysyä :D "Harjoitellaan vaikka pohkeenväistöä, kääntämistä, pysähtymistä, vedetään oikeen niska limassa!" Miten mä luulen että kukaan muu ei olisi kannattanut ideaa. Ja kun mulla oli jaloista voima loppu niin ei olisi mullakaan oikein onnistunut. Marianne sitten kysyi että jos hypättäisiin, okei sekin kävi. Ja ratsut määrättiin: pikkunen valitsi pikkuisista Kittyn, minä sain Pomon ja viimeinen sai haltuunsa Kaisan. Pomo tarhasta ja tunnille. Tunnin jälkeen poni pois ja silloin meillä oli ihmeongelma kulkea siitä narusta, johtui varmaan siitä että jouduttiin pysähtymään :D Kun ajattelin että mennään Vinskiä päin kun Marianne haki sitä.
Sitten Marianne pisti Vinskin kuntoon ja päästin seuraamaan kun Marianne juoksutti sitä. Ja joo, vaikea uskoa että Vinski pystyi tekemään sellaisen äkkilähdön siinä yhdessä kohassa :D Hän vähän innostui.
Ja kun Vinski oli juoksutettu Marianne pyysi jonkun taluttamaan sitä. Minä menin. Taluttelin sitä, enkä oikein tiennyt kauanko sitä pitäisi talutella. Mutta taluttelin jonkun aikaa ja kumpaankin suuntaan hikistä Vinskikukkaa.
Sitten syötiin välipalaa, ja omenanrontit sai Pomo ja Simo. Sitten leiri loppui, mutta mä jäin katsomaan kun Marianne esitteli Viirua ja kun yksi täti kokeili sitä.
Niin, ja leikin hiukan sen yhden pikkutytön kanssa :D Tein sen talliin kanin.
Sitten autoin tyttöä keräämään lelunsa pois ja keräilin esteet pois kentältä Mariannen kanssa. Siistiä, kyllä ne puomit siis aika paljon painaa, ainakin osa. Tämän jälkeen menin ponipuolelle makaamaan tallin lattialle, kun oli kuuma. Niin ja söin sen mun suklaan (: Ja mulle tuli kauhean pikkuinen olo kun kävelin ympyrää siellä ponipuolella ja Marianne tulee sinne "Kukas se täällä hiippailee?" Juu, Milla viisi vee :D
Hain pikkuponin sitten tarhasta, jonka jälkeen minun oli lähdettävä, koska äidin mielestä ukkosti niin paljon :D Marianne näytti vähän epäilevältä kun sanoin että mun pitää lähteä koska tuon mielestä siellä ukkostaa niin kauheasti. Mutta heti kun olin kotona niin alkoi jumalaton rankkasade, että ihan oikeaan aikaan näemmä lähdin.
Ja nyt tuntuu tyhjältä ja siltä kuin ei pääsisi ikinä tallille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti