Selvästi ydinisku

Uskokaa pois, nyt on terroristijärjestöt hyökänneet tallille. Teoria miten se tapahtui: tuli terroristikone, joka heitti ydinpommin, joka liukui savupiippua pitkin talliin (ja kukaan ei käy näsäviisastelemaan etteikö tallissa muka olisi savupiippua) siitä se pommi sitten pomppi suoraan Kaisankin karsinana toimivaan karsinaan ja räjähti. Räjähdyksessä tuhoutui tämä kyseinen karsina, sekä ne kaksi viereistä. Uhreja ei syntynyt (paitsi että Mariannella oli polvi kipeä, se kyllä selitti mistä se johtuu, mutta takuulla se OIKEASTI johtui siitä että ydinpommi räjähti jalkaa päin.) Tässä on vedenpitävä teoria, uskokaa pois. uhreja ei syntynyt, tapan itseni :D

Sitten itse päivästä.

Saavuin hirmu aikaisin, ihan huvin vuoksi vaan. Kävin katsomassa kenellä menen ja yllätys oli suuri kun taulussa lukikin Elvis. Lisäksi tunnilla pyörivät Pomo ja Sakari. Ja koska Elvistä ei tarvinnut laittaa kuntoon, menin katsomaan ekaa tuntia. Ja oli mulla taas hauskaa, ihan pihalla koko päivän :D
Jännitin taas kauheasti kun yksi tyttö meni Vinskillä. Välillä kun se teki voltin niin mä jännitän sisäisesti, onnistuuko, onnistuuko, jee se onnnistuu, mutta ei kai se Vinski vaan lähde minnekään, ei, se onnistui! (Yleensä mä jännitän kauheasti kun se nostaa käynnistä laukkaa. Nouseeko, nouseeko, se nousi!)
Sitten tämä yksi nainen. Olen katsonut muutamia tunteja kun se ratsastaa, oikeastaan aina Kaisalla. Ja yleensä kun tulee laukan vuoro, niin se päättääkin ravailla kun ravi tuntuu hyvältä. No tänään se totesi taas että voisi koittaa laukkaa. Mutta tällä kertaa se kanssa koitti laukkaa. Ja sitten mä heilun siellä penkissä, onnistuuko se nostamaan laukkaa vai ei. Pliis onnistu, sinä pystyt siihen! Sitten kun se nainen sai laukan nostettua niin hyvä kun en tyyliin hurrannut, jippii sinä onnistuit :D Olisi pitänyt hommata sellaiset huiskat ja maalata kyltti "Hyvä Sinä!" Kannustusjoukot oikein.

Sitten siinä tunteja katsoessani alan miettiä vaan että eihän puoli kilsaa edes ole paljon. Tai siis kun toi kentän pitkä sivukin on 200m. Siinä mä viisaana mietin että eihän puoli kilsaa ole kuin kaksi ja puoli kentän pitkää sivua, kun mä tajuan että hups, kentän pitkä sivu taisikin olla lähemmäs 40m :D En mä paljoa erehtynyt. Suurin piirtein kyllä repesin itselleni ja mun viisaudelle.
Samoin olin revetä kun katsoin ekaa tuntia ja Marianne kailottaa että nyt tehdään jotain haastavaa. Teette kulmaan voltin.
Ah, kuulostaapa vaikealta ;) No kyllä sen pian huomasi että se on vaikeeta, ja tietty mietin että toivottavasti mekin tehtäisiin vaikeita voltteja.

Sitten alkoi meidän tunti. Mä vähän epäilin että mitä Elvis sanoo Sakarista ja kun edellisellä tunnilla se oli ollut tosi vetelä, mutta laukoissa sitten mennytkin vähän. Mietin että millainen poni on. Lähdettiin kävelemään ja vähän katsoin ettei ihan Sakarin perässä nuohota. Ja Elvis oli niin laiskan pulskea poni taas tänään. Mä harjoittelin sisäistä rentoutumista, koitin saada ponin edes kävelemään. Eipä tainnut oikein onnistua, tai ainakin saatiin huomautus että voisi eteenpäin kävellä.

Sitten alettiin tekemään tätä samaa hommaa kuin ekalla tunnilla. Kulmassa voltti, jossa tuli saada asetus läpi. Sitten kun palasi uralle, asetuksen tuli säilyä ja sitten piti hienosti sisäpohkeen painalluksilla saada hevonen kulkemaan kolmella uralla. Eli vähän kuin avoa, tai aika paljonkin kuin avoa, ainakin mun mielestä. Sain todeta että mun asetus ei ollut riittävä ja kun sain asetettua tarpeeksi, voltista tuli joku markan päällä pyörähdys, Elvis kun kääntyi turhan halukkaasti ohjan perässä. Mutta ainakin yllätin itseni ja onnistuin ekalla yrityksellä! Ja Elviskin oli oikein teräshermo. Pari kertaa Sakari tuli suurin piirtein päin, ei Elvis välittänyt yhtään, ehkä vähän laiskistui Sakarin läheisyydessä mutta siinä se. Ai kun viisas poni onkaan tämä Elvis.

Tosiaan, tämä avontapainen räpellys ei oikein onnistunut. Eka kerta sujui loistokkaasti, sitten Marianne joutui auttelemaan. Mutta joka tapauksessa siirryttiin kevyt raviin ja sama homma. Sanotaanko, että se ei onnistunut. Kerran luulen onnistuneeni mutta Marianne ei katsonut tietenkään just sitä kertaa :D Eli meni melko huonosti näin ravissa. Ja lopussa tuli ongelma. Nolo ongelma, Elvis ei kääntynyt. Ai tätä henkistä tuskaa kun ei Elvis vaan käänny. Mutta huomasi kyllä että oikea on mun huonompi kierros, Elvis ei kääntynyt sinne mitenkään (tai no välillä ainakaan) Ärh. Tahkosin ja tahkosin, mutta ei mitään. Sain Elviksen käännettyä vaan toisessa päässä. Sitten päätin istua alas ja kun sai rauhassa istua ja ajatella niin kääntäminenkin alkoi sujumaan ja näin viimeisellä avoyrityksellä sain askeleen onnistumaan. Kaikkein ironisinta näissä mun avoyrityksissä olikin se, että sain Elviksen kyllä tyylikkäästi väistämään uralle :D Mutta ei, etupään tuonti uralta ei vaan onnistunut juurikaan. Mutta toisaalta, sujuihan tämä avoräpellys paremmin kuin väistöt alkuun. Meinaan nehän ei onnistunut lainkaan alussa. (jaa sujuuko väistöt sitten nytkään...)

Jollen täysin väärin muista, niin seuraavaksi siirryimme käyntiin, pari kierrosta kumpaankin suuntaan ja vuorossa laukka. Ihan miten itse haluttiin taas. Mä nostin ravista ja tulikohan kolme epäonnistumista ennen kuin poni tajusi että jaa, pitää laukata. Sitten päästiin jo menemään. Alkuun mentiin vasempaan, mun vahvempaan kierrokseen joten sain käännettyä laukassa tosi paljon. Käänsin jotenkin kentän poikki ja ympyröille. Elvis laukkasi aika kivasti, juu, kyllähän se hyytyi ennen ratsastajaa mutta. Välillä poni nosti itse, välillä mä. Mä istuin aika hyvin. Kyllä välillä huomasin että joo, minä pompin täällä, sitten istuin alas ja tadaa, minä pysyin siellä. Mutta mukava ongelmamme olikin se, kun Elvis keksi että Sakari transformoituu (taijotainsinnepäin) hirviöksi laukatessaan. Joten suurin piirtein joka laukkapätkässä saatettiin laukata ihan hyvin, sitten Sakari on jossain perässä ja täysillä etiä päin :D Tosin mä hallitsin tilanteet loistavasti, eheh. No aika hyvin kyllä. Kun Elvis ensin laukkasi, sitten lähti kiitämään niin mä istuin parhaani mukaan enkä noussut jalustimille ja sen laukatessa villisti eteenpäin mä pidättelin hiukan ja rauhottelin sitä mutta en kiskonut ponia käyntiin tai raviin vaan Elviksen rauhoituttua jatkoimme laukkaa ehkä ympyröitä tehden. Jes, suoriuduin omasta mielestäni ihan hyvin. Kun yleensä nousen jalustimille, nojaan eteen ja kiskon ohjista. Parempi näin ja Elviskin rauhottui aika hyvin. Totta kai hieman jännitti että koska poni menee nurin, mutta pystyssä pysyimme.

Vaihdettiin suuntaa ja Elvis laukkasi aika paljon reippaammin, mutta lyhyempiä pätkiä kerrallaan. Enkä saanut käännettyä. Koitin joitain kertoja mutta epäonnistuin aina, en saa pidettyä ulko-ohjaa tuella ja annettua ulkopohjetta ja vaikka mitä. Sad, mutta toiseen suuntaan käänsin enemmän kuin koskaan, kai se on ihan hyvä alku. Täytyy vaan alkaa enempi harjoittelemaan laukassa kääntämistä, kun usein pyrin vaan nostamaan ja säilyttämään laukan. Nyt oli hyvä käännellä kun Elvis laukkasi niin innokkaasti eteenpäin.
Mutta sitten. Elvis alkoi hieman siinä lämmetä ja alkoi sitten hieman säikkyä Sakaria. Me ravataan, Sakari on ympyrällä ympärillämme. Elvis ei kuitenkaan lähde karkuun joten olen tyytyväinen. Nostan laukan ja Sakari on ihan vierellämme. JA SITTEN Elvis lähti tekemään uskomatonta laukanvaihtosarjaa eteenpäin ja Sakarikin luovutti johtajuutensa Elvikselle jne..... :) Upeaa eikö vain?

Tai oikeastaan Elvis lähti reippaaseen pukkilaukkaan ja veti semmoista tyylikästä räpellystä sen pitkän sivun, sitten sain ponin jokseenkin rauhoittumaan ja laukkaamaan kuten normaalit hevoset :D Kauheeta mä pelkäsin Elviksen kaatuvan kun se laukkaa niin lähellä niitä kentän aitoja ja sitten vielä jotain tyylikästä rodeota, voi herran jestas mikä otus. Mä tietty hieman pompin siellä selässä, mutta hyvin pysyin kyydissä, ja nyt on sitten tällainenkin ihme koettu.

Sitten hieman kevyt ravia. Ihmeekseni Elvis ei koittanut nostaa laukkaa kulmissa ja Sakari-pelkokin laantui ihan yllättäen. Tehtiin taas sitä koko ajan kokorataleikkaata. Elvis kääntyi oikein kivasti, ainoa ongelma oli että me hiukan oi'ottiin niissä päädyissä. Sitten loppukäynnit. Hyvinhän se meni.

Ja sitten Marianne oli oikein julma :( Me seistiin keskellä ja Marianne sitten läiskäytti kädet yhteen. Pomo ja Elvis vähän hyppäsivät eteenpäin. Noh jaa, alas ja poni karsinaan. Ja Elviskin oli oikein outo. Tai sinäänsä. Sain harjata sen pään ihan rauhassa ilman minkään maan vastusteluja. Sain silitellä sitä päästä niin paljon kuin huvitti. Siistiä, heh. Siinä sitten seisoin puoli päivää halailemassa ja suukottelemassa Elvistä, ponin seistessä kiltisti. Varmaan ajatteli pääsevänsä minusta eroon jos on kiltisti. Sitten menin puoleksi päiväksi pesemään kuolaimia jotta saisin kortin kirjotettua. Ja adios!



Hmmm, enpä tiedä onnistuukohan se yksi juttu. Sääli homma, kiva jos onnistuisi. Kai pitäisi kysäistä.