Jaaps :D Olin tallilla jo ennen tuntien alkua, vaikka se olikin älytöntä. Huomasin meneväni Sulolla ja huomasin että ponin saa jopa hakea tarhasta ja pistää kuntoon, jeij. En kuitenkaan jaksanut harjata ponia kahta tuntia, koska mahaan pisti. Joten menin sitten katsomaan tuntia. Olipa loistokasta. Laki piehtaroi, ylös. Laki piehtaroi, Marianne käy kiskomassa sen ylös. Pari askelta käyntiä, Marianne on ihan Lakin vieressä, Laki menee makaamaan :D Hetken se siinä makoili ärsyttävän näkösenä, ennen kuin suostui nousemaan :D Jessus poni.
Sitten menin hakemaan Suloa ja totesin että se näyttää suohirviöltä. Ihan savinen poni. Harjasin sen sitten ja ajattelin jo ettei tunnista tule mitään. Sulo meinaan leikki kuollutta siellä karsinassa. Hetken jo epäilin onko tämä poni oikea ja elääkö se. Se vaan seisoi ihan paikallaan, pää karsinan ovessa. Sitten se haukotteli ihan ihmeellisesti ja oli niin vetelän oloinen että hyhyh. No sain Sulon kuntoon ja kentälle. Äiti oli katsomassa, samoin pikkuinen. Pikkuinen tuli vähän katsomaan isoa lihavaa Suloa ja uskalsi jopa silittää ponia hiukan. Sitten kentälle ja selkään, seuranamme Vinski, Sakari, Kaisa, Pomo ja Sulo. Tai ei Sulo ollut seuranamme :D
Alkuun hieman käyntiä, totesin että Sulon satula on kylmä ja outo ja mietin vaikka kuinka kauan että onko tämä Sulon satula. Totuin ihaniin nojatuoleihin. Sulo hieman raahusti hitaanpuoleisesti, mutta kääntyi tosi hyvin. Otin sitten pysähdyksiä ja kääntelin hiukan ponia ja sitten lähdettiin tekemään kolmikaarista kiemurauraa. Ja ensimmäinen kokeiluni karahti karille kun Sulo kääntyikin väärään suuntaan :D Sen jälkeen alkoikin sujua, ehkä vähän Sulo koitti seurailla, mutta sen yli päästiin melko helposti. Ja usein huomasin kääntäväni liian ajoissa. Aloin valmistella käännöstä, mutta Sulo kääntyikin jo sillä. Hyvä päivä ponilla.
Sitten piti aina kaarteissa tulla hiukan pois uralta ja väistää takapäätä uralle. Mä yritin kyllä :D Parhaimmatkin yritykset jäi sellaiseksi lapa-edellä-uralle väistöiksi. No mutta, parempi kuin ei mitään. Sitten siirryttiin raviin. Raviin siirtyminen oli haastavaa, mutta ravissa Sulo kulki kivasti eteenpäin. Kääntyi kyllä hyvin, kunhan ensin löysin sen kääntämisen ja ravin tahdin. Muutaman kerran mentiin ihan jonnekin muualle kuin piti, mutta se ei ollut Sulon syy (paitsi välillä :D Kyllä se meinaan pariin otteeseen päätti seurata, onneksi ei kovin montaa kertaa sentään ja tokeni helposti siitä) Kääntöongelma oli siinä, kun mä koitin kääntää ja annoin kevyesti pohjetta. Sulo ei sitten huomannut mun pikku hipaisua. Mulle kasvaa kauheat paineet "APUAEITÄÄKÄÄNNY!" Alan vemputtaa ohjalla. Sulo kääntyy vielä vähemmän. Alan nojata eteenpäin ja tekemään kaikkea väärin. Ja Sulo kääntyy vasta kun annan kunnolla sitä samperin pohjetta :D Kun tajusin pohkeen käytön merkityksen alkoi kolmikaarinen sujua myös ravissa.
Sitten jäimme vasempaan kierrokseen ja koska takaosan väistätys oli epäonnistunut kaikilta, päätimme harjoitella pohkeenväistöä (tai Marianne päätti) Alkuun piti väistää takaosaa uralta. Sanotaanko, että parhaimmatkin yritykset jäi sellaisiksi, että Sulo kääntyi tai väisti vähän sinne päin lapa edellä. Sitten Marianne tuli auttamaan todeten, että nämä väistöt on vähän haastavia Sulolle :D Mahtaakohan auttaa kun ratsastajakaan ei ymmärrä niistä tuon taivaallista. Onnistuttiin sentään ja huomasin että kun Marianne tulee auttamaan, se ottaa ulko-ohjasta ja pidättää, ja sitten auttaa työntämällä hevosta pois uralta. Ja huomasin että kun Marianne ottaa ulko-ohjasta, niin mä työnnän sisäohjan ihan löysäksi, jonka takia hevosen pää kääntyy hulluna, kun en pidä sisäohjaa tuella. Täytyy oikeasti muistaa tämä, kivempi jollei sitten kuolain heilu suussa sinne ulkopuolelle ja näin. Koitinkin pitää toisenkin ohjan tuntumalla kun myöhemmin väistettiin. Tosin luulen että joko Marianne otti kummastakin ohjasta, tai sitten ei tarvittu niin paljon apua. Uskotaanko jälkimmäiseen ;D
No, onnistuttiin pari kertaa väistämään Mariannen avustuksella ja sitten piti toisella pitkällä sivulla väistää keskemmälle ja sitten takaisin. Eli loiva kiemura, pohkeenväistöllä. Njaa, mitenköhän se onnistui. Sulo ei astunut ristiin, mutta kuljettiin me oikeaa reittiä. Lopulta Marianne auttoi ja väistettiin jotenkin lapa edellä. Noh, ainakin väisti. Pohkeenväistö on vaikeaa, vaikka olisi automaattinen hevonen, niin en silti varmaan osaisi.
Sitten alettiin nostaa laukkaa. Alkuun piti tehdä jotain, mutta Marianne päätti että koska se on ollut niin ilkeä, niin voidaan laukata niin kuin halutaan. Nostin ravista, ja istuin kauhean kivasti siellä. En pomppinut! Pari ekaa nostoa jäi yrityksiksi, mutta sitten Sulo jopa heräsi ja sain jopa laukkaa nousemaan. Välillä tippui raville heti noston jälkeen, välillä Sulo hidasti itse. Mutta olen tyytyväinen. Välillä mä siirsin raviin, mä istuin siellä, Sulo nosti laukan, mun kädet ei ainakaan omasta mielestä nykineet suusta, ja välillä Sulo koitti noston jälkeen siirtyä takaisin raviin, mutta annoin pohkeita ja poni jatkoi. Mitään kääntämistä en harjoittanut, tuntui että on kauhean täyttä :D Mutta meitähän oli leirillä vaan se kolme, niin. Vaihdettiin suunta ja yhtä hyvällä menestyksellä. Kerran Sulo lähti itse ja kerran ei noussut kun pyysin. Ja kerran Sulo päätti että kun laukataan niin laukataan sitten kanssa kunnolla ja me mennään. Mutta en noussut jalustimille, vaan koitin istua ja Sulokin rauhoittui pidätteillä, ilman että kuitenkaan siirryttiin raviin. Hyvin tyytyväinen, Sulo oli aivan mahtava tänään. Lukuunottamatta muutamaa vaivaista seurailua ja paria pikku "voisinko mennä puskaan?" -kysymystä.
Ja Sulossa oli paarma :( Siellä se hyppi ja kiskoi ohjia, mutta Marianne pelastaa :D Se otti paarman ja hyppi sen päällä: KUOLEEE!!11 Oikein mielipuolisesti ;) Tai melkein ainakin. Oivoi, ja Sulokaan ei ole mua vienyt puskaan kun koska viimeksi. Tänään se pari kertaa vähän yritti että jos nyt kummiskin voisi tämmöinen pikku poni vähän maistaa tuota ruohoa. Mutta ei ole aikoihin edes kokeillut. Miten on, onko Sulo niin täynnä vai alanko minä ratsastaa ettei se ehdi menemään puskaan? Uskotaanko taas tuohon viimeiseen ;)
Laukkojen jälkeen loppuravit, jotka mentiin siivosti ilman kaahailuja (johtopäätös, Sulo siis nosti koska mä pyysin, eikä ennakoinut. Jesjesjes!!) Ja sitten loppukäynnit. Kääntelin ihan pikkasen ja sitten keskelle ja ponit sisälle. Ja Sulokin heräsi henkiin :D Oli taas oikein normaali ku sisälle päästiin. Ja suolan puutteesta toinen kärsi, nuoli heti suolakiveä kun sain suitset pois. Oivoi, poni vaan pois ja kotiin. Ja tietty heti kertomaan teille tästä päivästä. Mutta meni niin tosi hyvin, mä istuin joka laukassa, osassa vähän huonommin, mutten hulluna pomppinut kertaakaan. Ja Sulo meni niin nätisti. Olisi aina tuollainen, niin se olisi oikein kivaa :D Liikkuu hyvin eteenpäin, ehkä pikkaisen seuraa, mutta tokenee ilman hullua potkin-hakkaan kohtausta, ja kääntyy hyvin, kunhan muistaa pohjetta käyttää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti