Erikoinen päivä

Tämä päivä on ollut outo, merkillinen, erikoinen ja hauska. Ja vaihteen vuoksi ette saa kauheaa saarnaa huonoudestani sillä, uskokaa tai älkää, se meni ihan hyvin! Uskomatonta. Mulla vaan oli kauhean syyllinen olo kun ponia kiusasin. Vahinkoja sattuu mutta silti.

Eli olin tallilla vähän ennen viittä ja Hennan olin pakottanut kuvaamaan. Näin leirin jälkeinen meno oli pakko saada. Ja mukana oli myös Oona joka oli halunnut tulla. Ja mua jännitti koska ajattelin että Oona on hyvä, minä olen huono. Katsokaa nyt, pelkään kavereitanikin ;)

Noh, ensin menin katsomaan sitä ekaa tuntia. Ja joo, päivän erikoisin osuus oli alkamassa. Nimittäin, yksi tyttö... Se puhui mulle. Me juteltiin kaikesta mahdollisesta ja katsottiin tuntia. Ja siis, mä juttelin jonkun ventovieraan kanssa vaikka kuinka paljon, herran jumala. (tosin se tiesi mun nimen, mä en tiennyt sen nimeä)
Sitten se pyysi että auttaisin sitä kun se hakee Elviksen ja sitten lopulta vähän harjailinkin Elvistä sen kanssa ja keskustelimme taas oikein syvällisesti. Ja sillä välin mä päätin hakea Sulon, jolla mä menin. Jaaha.

Ajattelin että saisin Sulon ihan helposti kun suuri tumma rakastaja oli toisessa päässä tarhaa. No poni mukaan, ulos tarhasta ja Sulo käy syömään. Ärh. Sitten saavuimme sähkölangalle joka oli auki. Kääntelin ja vääntelin ponia että saisin sen langan kiinni ilman uhreja. Mutta. Sitten kävi jotain, ja lanka osuikin Suloon! En tajua miten, meinaan se lanka oli jo kiinni :D Sulo sai kauhean sätkyn ja lähti sitten laukkaamaan sinne ponipuolen ovelle. Ja minä roikun perässä. Siellä me mentiin, Sulo edessä ja mä koitan rauhoitella ja roikkua narussa. Ääk. Päästin sen narun vähän pidemmäksi etten roikkuisi ihan Sulon jaloissa ja vesihiihdettiin sitten ponipuolen tallinovelle ja siitä vähän vielä eteenpäin. Ja lopulta raketti pysähtyi. Ei kun poni talliin ja heh.
Tämä tyttö vei Elviksen sitten tunnille ja mun oli aivan pakko käydä tunnustamassa syntini. Sitä paitsi ajattelin että varmaan Marianne näki mun toilailut, kun kyllähän kentältä näkyy tuonne :D
Mä menen kentän reunalle typerä virne naamallani ja toivon Mariannen käsittävän. Uskomatonta kyllä, Marianne tajusi!
"Mitäs Milla hymyilee?"
"... Noi langat on ihan tyhmiä" tai jotain sinne päin ja jotenkin sain selitettyä että onnistuin iskemään Sulon päin sähkölankoja.
Alkuun oli pelottavaa kun Marianne näytti ihan siltä "Mitä, taasko?! Sinä et enää ikinä hae minun hevosiani tarhasta muahahah"
Mutta se totesikin: "Ai sekö se oli. Kun noi tuntilaiset sano et tuolla pääsi varmaan hevonen karkuun mutta en mä sitä nähny"
"No ei se karkuun päässy, mä roikuin perässä" totean loukkaantuneena :D
Ja sitten Marianne vaan toteaa että se on hyvä asenne, irti ei päästetä. Eikä ollut vihanen vaikka Sulo saikin sydänkohtauksen, kuulemma Sakarikin sai tänään ja näin. Mutta lyödäänkö vetoa että se lanka laitettiin just siksi että kaikki hepat osuisivat siihen ja saisivat ikuisen kammon kulkea siitä.
Ja musta tuli taas kuuluisa :D Kun toi yksi nainen jota fanitan tuli kyselemään että mikä hevonen pääsi karkuun. No ei se karkuun päässyt kun mä roikuin perässä ja se oli Sulo.

Sitten autoin tuon tyypin Elviksen selkään ja odotin Hennaa ja Oonaa saapuviksi. Kun he tulivat, kävin Sulon harjaamassa ja varustamassa. Niin ja käytiin kanssa katsomassa hevosia. Ja Sulo sai tuomion: normi ratsastuskouluponi :)

Sitten kentälle. Sulo käveli kiltisti kentälle, ei koittanut tappaa minua matkalla. Nousin selkään ja Marianne kiristi vyönkin. (opin viime viikosta kun satula heilui hulluna. Ja olikohan Marianne huomannut että vyö on löysällä. Kun se sanoi jotain että tällä kertaa kiristetään tai jotain) Sitten lähdettiin kävelemään. Mä sain jopa rauhoituttua, ei Oona ole niin pelottava. Ja Sulo kulki reippaasti. Ei semmoista rasittavaa löntystelyä, ihanaa! (pitää tästä lähin aina iskeä poni sähkölankoihin ennen tuntia ;) Saa harmaat aivosolut liikkeelle.)

Käveltiin ja Sulo meni tosi hyvin. Kääntyi kivasti, kulki suht reippaasti. Oikein mukavalla päällä, ihanaa. Alkukäynneissä otin ihan vaan muutaman voltin ja pysähdyksen ja alkukäynnit tuli kävellä uran sisäpuolella. Eikä ihmeemmin seurailtukaan. Tosin ei kentällä ollut meidän lisäksi kuin Kaisa ja Elvis, mutta.. Käveltyämme vapaasti, alettiin tekemään tehtävää. Eli lyhyen sivun keskeltä keskihalkaisijalle, keskelle pysähdys. Ja suunta vaihtui aina. Sulo meni tosi hyvin, vähän oli pysähdykset väärässä paikassa, mutta muuten kuulemma hyviä ja onnistuneita. Tosin voltteja vähän skippasin, sillä välillä Sulo halusi vähän seurata muita.
Sitten siirryttiin kevyt raviin. Muuten sama tehtävä, mutta pysähdys muuttui siirtymäksi. Meillä oli vähän enemmän ongelmia. Alkuun en saanut ravia kuin toisten perään. No ainakin ravi oli reipasta ja hetken seurailun jälkeen sain poninkin kuulolle jotenkin. Mun kevennys oli vähän vaikeeta ja sitten kun tultiin keskihalkaisijaa pitkin niin Sulo vähän kiemursi ja oikaisi, enkä mitenkään saanut sitä päätyyn asti. Lopulta sain pohkeet toimimaan ja Sulo kääntyi aika kivasti. Suoraan kulkeminen sujui vaihtelevasti. Joskus kiemurreltiin siirtymässä, joskus mentiin hienosti suoraan. Ja alkuvaikeuksien jälkeen päästiin jopa ravissa se koko keskihalkaisija, eikä oikaistu puolta kilometriä ennen lyhyttä sivua. Sulo kulki hirmu kivasti, aika reippaasti, eikä niin paljon seuraillut kuin joskus.

Sitten siirryttiin käyntiin ja nostettiin jalustimet kaulalle. Ensin käveltiin hetki ja musta alkoi tuntua että pohkeet lepattaa jossain kuusessa. (Ja kevyt ravissa Marianne totesi että olen löytänyt pohkeet paremmin kyljen tuntumaan. Ei ne ihan kiinni siellä ole, mutta paremmin kyllä, totesin niin itsekin) Käveltyämme hetken siirryimme raviin. Ja Sulo sitten paineli aivan turhan kovaa menemään ja minä pompin hirveästi selässä. Onneksi sain Sulon välillä kulkemaan rauhallisemmin. Alkuun ravasin ihan uraa pitkin ja koitin istua satulaan. Koitin pysyä kulmissa ja koitin olla pomppimatta hulluna. Jos piti kääntää, tein sen käynnissä etten putoaisi. Sulo kulki kauhean kivasti ja välillä istuin aika hyvin jopa. Aluksi olin tipahdella kulmissa kun poni kääntyi, mutta minä en, mutta vähän ajan kuluttua sain istuttua jo paremmin ja Suloakin sain ohjattua paremmin kulmiin.
Jonkin ajan kuluttua uskalsin alkaa tehdä voltteja ja ympyröitä. Oikeastaan käsky kävi että ympyröitä, mutta ne vähän pieneni. Mutta olen tosi tyytyväinen itseeni. Viimeksi tein vaan pari volttia -> ekassa olin tippua, tokassa istuin ihan vinossa että pysyisin. Nyt ei mitään ongelmaa. Vähän ehkä horjahdin joissain kaarteissa mutta muuten tosi hyvin. Jes. Sulokin kulki tosi hyvin ja ravissa kääntyi ihmeen kivasti. Ainoa vaan oli kun vaihdettiin suuntaa niin poni olisikin jatkanut vanhaan suuntaan. Jäätiin sitten aidan eteen tappelemaan kumpaan suuntaan me mennään. Ja sitten Marianne sanoi jotain että mä näytän kai kouluratsastajalta tai jotain, kun istuin ilmeisesti tosi hyvin ja naama peruslukemilla väännän harjoitusravia siinä. Mä vaan mietin että joo, mulla on tässä oikein kouluponikin alla, enhän mä voi näyttää kuin true kouluratsastajalta ;)

Otettiin muutamat siirtymät pitkille sivuille ja sitten saimme kerätä jalustimet jalkoihin ja huokaista helpotuksesta. Mutta on tuo silti kivaa. (Marianne kysyi meiltä alkutunnista että onko toiveita. Kun ei ollut niin tehtiin sitten tällaista. Olen tyytyväinen ettei ollut toiveita, toi oli niin kivaa) Käveltiin hetki ja vuorossa oli laukka. Ja kävelyn aikana mä totesin että jalustimet on liian lyhyet. Olisi voinut olla reiän, ehkä jopa kaksi, pidemmät. Mutta en jaksanut säätääkään :D (Joo, ja tällä hetkellä väitän että ne ois voinut olla neljä reikää pidemmät)
Laukkaa lähdin nostamaan ravista ja loistavaa miten huonosti toi eka suunta meni! Sakari tuli käyntien aikana kentälle ja Sulo sitten olisi niin halunnut kiehnätä orhin kyljessä. Ja ilmeisesti Sulo viimein tajusi että tässähän on kentän täydeltä hyvää seuraa, miten olisi tauko...
Eka nosto, meille nousi joku askel kaksi. Mutta ihan hyvä, ainakin jotain nousi ekalla yrityksellä. Sitten oli kauheita ongelmia. Kun ravasin, Sulo meni liian kovaa. Sitten se seuraili muita, ja kun se seurasi oikein junttimaisena muita ja ravasi liian kovaa niin mun kääntäminen oli mahdottomuus. Yritin jotenkin taistella ja kääntää ravissa mutta eihän se onnistunut. Niinpä laukka jäi aika vähäiseksi ja usein mentiin muiden perässä yms. Nousi kerran väärä laukka ja sitten kun laukattiin ja mulla oli liian lyhkäset jalustimet niin mähän nousen seisomaan.

Vaihdettiin suunta ja mä päätin ryhdistäytyä. Jos halusin kääntää siirsin Sulon käyntiin ja käänsin sitten. Nostin ravin vasta vähän ennen laukannostoa ja pyrin istumaan. Ja se meni jo hyvin. Sulolla oli ihanasti virtaa ja laukkapohkeen saadessaan poni räjähti laukkaan ja mentiin kivan reippaasti siellä. Ja jos koitin käynnissä viedä sen kulmaan ja nostaa käynnistä niin poni siirtyi raviin ihan omatoimisesti. Se oli ainakin reippaalla tuulella. Toiseen suuntaan laukka onnistui siis tosi paljon paremmin vaikka me käveltiin kyllä paljon kanssa. Mutta sain ainaki istuttua ja nostettua ja näin. Ja arvatkaas. Mä sain jopa pariin otteeseen nostettua laukan takaisin kun se tipahti. Toinen oli joku ihme räpellys, joten en ala sitä edes selittämään, mutta toisessa olin nostanut laukan, sitten se tipahti. Mä horjuin, mutta jotenkin siitä välittämättä heitin sisäpohkeen eteen. Reaktio jäi olemattomaksi, joten näpäytin raipalla ja laukka saatiin nousemaan! Ja sitten hiljensin hetken päästä itse. En edes yrittänyt kääntää laukassa, se olisi ollut aika mahdotonta. Pyrin vaan nostamaan itse, istumaan siellä ja ainakin ajattelin nostavani laukan takaisin kun se tipahti.

Sitten loppuravit, joissa Sulo kiisi oikein reippaasti. Mikä laiska se muka on : D Sulo kuitenkin aina rauhoittui pidätteillä (hetkeksi) Loppuraveissa Sulo meni aika hienosti, vähän kääntelin ja niin. Kai se kääntyi ihan hyvin. Sitten loppukäynnit ja jalustimet veks. Ja Sulo sai kehuja. Otin joitain voltteja ja pysähdyksiä. Ja Sulo oli oikein energinen vielä loppukäynneissäkin. Jos Sakari ravasi jossain, niin Sulolla alkoi oikein pää heilua ja jalatkin nousivat aika energisesti. Kerran lähdettiin jopa raviin. Pidin sitten ponille puhuttelun, että jos se haluaa laukata niin sen kannattaisi sitten totella mua. Kun nytkin käveltiin niin paljon kun Sulo ei kääntynyt kun halusin :D (ja tehtiin hieno pysähdys, suoraan ravista. Mä ravaan loppuraveja ja töks, poni pysähtyy rapsuttamaan itseään :D Aika jännä, ja Mariannellakin oli oikein hauskaa.)

Marianne kävi taas vaihtamassa pari sanaa. Mulle se sanoi että laukat nousi niin hyvin ja kaikki meni niin hyvin. Okei, mä olin ajatellut sanovani että joo tämä oli kiva tunti, sujui hyvin jne. Mutta toi särähti pahasti korvaan niin oli pakko korjata "No toiseen suuntaan laukka meni huonosti ja nousi välillä toisten perään. Mut ainakin mä sain pari kertaa nostettuu laukan takas ku se tippu" Miten positiivinen kommentti :D

Sitten keskelle, alas selästä ja Suloa laittamaan pois. Oih, poni näytti niin surulliselta (se taitaa näyttää aina) joten mä sitten juttelin sille ja silittelin sitä ja pyytelin anteeksi kauheaa käytöstäni. Toivottavasti se ei suuttunut. Oona kaverustui sitten Sulon kanssa ja lopulta jätettiin poni rauhaan, jottei se ainakaan rupea minua vihaamaan. Ja mulla oli jokseenkin niin hauskaa. Pesin Sulon kuolaimet ja juteltiin vähän Mariannen kanssa. Irtotunnista nimittäin. Henna vaan totesi että hänkin tulee sitten silloin ja mä sanoin että Jonna ehkä haluaa mennä Pomolla ja näin :D Ja kuvailtiin Hennan pikkusiskoa: pieni, pieni, pieni, se on sellainen.. .öö.. pieni? Ei sitä voi kuvailla muuten. Ja lopulta saatiin Oonakin mukaan. Eli sekin tulee meidän irtotunnille! :D Meillä on loistoryhmä nyt. Viisi henkeä. Kaikki törttöämässä siellä. Mahtaa mennä hyvin.

Enää oikeastaan viikko :D Jes, nyt vaan kauhea pohdinta että kenellä kaikki mahtaa mennä. (Mä keksin jo hyvän idean: Hennan pikkusisko ottaa Vinskin ja Oona ottaa Elviksen. Katsokaas kun ps on pieni ja heikko niin sitten Vinski voi tehdä mitä haluaa ja Oonalla on ollut taukoa ja voi jännittää joten Elvis on loistovalinta kun se juoksee Vinskiä karkuun ;))  Oih kun mä en jaksa odottaa. Tämä on niin jännää. Katsotaan sitten kun mä silloin irtotuntipäivänä oon perillä tyyliin neljältä että olen varmana ajoissa. Enpä ole muuten aikoihin nähnyt kun Oona ratsastaa, siistiä. Ja Oonan mielestä mulla meni hyvin :D Sitten kun sanoin että joo mutta laukka toiseen suuntaan oli surkeaa, niin kaikessa ei voi kuulemma onnistua. Mutta kun täytyy :D
Mutta viikko!