Pompottelua

Eli älä ala tästä :)


Menin siis Pomolla ja tarkoituksena hypätä. Mulle oli ihan sama mitä tehdään, ihan okei oli toi hyppääminen siis, olihan kiintoisaa nähdä sujuuko paremmin kuin viimeksi. Ja kun nyt ei varmaan mitään rataa hypeltäisi :D Olin myös hyvin yllättynyt kun en jännittänyt yhtään. Hyvä vaan.

Alkuun käyntiä ja taas vaihteeksi uralta vähän pois. Ja kääntäminen oli niin vaikeeta, mutta nyt olin keksinyt syyn. Mutta oli se silti masentavaa ;) Marianne kokosi toisen pitkän sivun keskelle esteen jonka puomit oli maassa (joo, uralla siis mahtui menemään) Meidän piti sitten käynnissä harjoitella kevyttä istuntaa ja ylittää noi pari puomia muutaman kerran ihan käynnissä. Tosin mä ylitin ne vaan kerran, kääntöongelmien ja muiden juttujen takia. Ja se kevyt istunta.. Kai se oli ihan välttävä, pysyin ainakin ylhäällä ihan käsillä kiinni pitämättä, mutta kuten Marianne sanoi, niin on jännää että kun pitäisi istua niin hyvinhän mä pääsen ylös satulasta ja sitten kun pitäisi nousta ylös niin se on niin haastavaa :D

Siirryttiin kevyt raviin ja siinä piti kai hiukan kokeilla kevyttä istuntaa. Tai sitten ei pitänyt, mutta mä kokeilin silti :D Hyvin kai se sujui siinäkin ja sillä aikaa kun me ravailtiin Marianne kohotti puomit ristikoksi (korkeus oli joko pienempi, tai korkeintaan saman kokoinen kuin mun ekat esteet. Osaanpa hyvin katsokaas arvioida, mutta jälleen esteeltähän se näytti) Ja tota noin, tuota ilmeisesti piti tulla sitten ravissa. Kaisalta sujui hyvin, mutta herran jestas kun mun piti tulla :D Pomo pelkäsi puomipäätyä, mä en saanut käännettyä, mä nojasin eteenpäin jne jne. Ja kun en halunnut ihan 90 asteen käännöksellä tulla sille esteelle tai mitään. Lopulta Marianne joutui auttamaan meitä, se ohjasi meidät esteelle. Jaa, pysyin mä ainakin mukana, jos sitä voi positiivisena pitää. Sitten taisi Kaisa hypätä, mutta rakastettava Pomo päätti että hei, nyt olisi kiva mennä Kittyn perään ja kuskasi mut sinne sitten, jolloin mentiin sinne esteen eteen tietty törttöilemään. Heienoleolemassa. Marianne sitten käski mun pysyä pois uralta kun ravasin, ja kai mun piti ottaa jopa käyntiä ja pitää se siellä missä halusin. Mä koitin kyllä pitää Pomoa poissa uralta, mutta välillä se ajautui sinne, välillä taas se ajautui turhan kauas urasta.. (Ja oikein hauskaa, Pomo ajautui uralle, en voinut sille mitään, Marianne huutaa ja valittaa "Eiii, eiii eieieieieieieiie" Hups (; )

Sitten oli tosiaan taas mun vuoro hypätä. Ja jotain tapahtui, meinaan se hyppy onnistui. Mä sain Pomon niin pitkälle kuin halusin, sain sen esteelle ja pam, ylitse. Enkä jäänyt jälkeen, muistin pitää harjasta hiukan kiinni, katsoin eteenpäin ja ponille kehuja. Sitten Kaisan vuoro ja sinä aikana mä ja Pomo ajauduttiin taas riitoihin :( Ei, ei, me ei vaan päästy enää sinne esteelle hyvin, joten taas joutui Marianne viemään meidät sinne. Pysyin mä kyydissä, oikein hyvin. Kaisalle korotettiin ja se sitten oikeasti hyppäsi sitä hetkisen. Ja sitten oli vuorossa loppuravit. Mä ilmeisesti olisin saanut laukata, mutta mietin että en nyt jaksa. Mulla oli jalat kipeät, joten Pomo ei edes välttämättä nosta ja niin. Sitten ravailtiin rauhassa ja kivasti. Välillä mentiin lapa edellä pelottavien puomien ohi noin kilsan päästä, välillä mentiin ihan rentona siitä ohi. Vaihtelevaa.. Sitten loppukäynnit ja viimeinen leiritunti oli ohi. Angstis, nyt vaan jalkoja parantamaan, jos tiistaina hevoset vaikka kääntyisi :D Eihän siitä tule mitään jos edes ELVIS ei käänny.