Maa-ma-ma-maa- ja sitä rataa

Hellurei taas. Se on sitä mitä se on. Taas sitä itketään tämä sielu pihalle, pää särki sitten sen ansiosta ihan kivasti. Samoin jätin sitten syömättä, kovin hupaisa kun olen. Lisäksi olen yhä kipeä. Siis ihan täydellinen kombinaatio mennä tallille :) Talli piristää aina, siellä ei sureta, ei särkenyt pää. Nälkä oli kyllä, vaan ei hätää, kävin ryöstämässä sieltä yhden sellasen kuivan sämpylän (paha minä) eikä enää ollut nälkäkään! Jeejee :D
Tänään oli myös erityinen päivä, ensimmäinen toppahousu-päivä nimittäin! Vähänkö oli jännittävää :) Tosiaan, äiti joku aika monta viikkoa sitten keksi että tarvitsen toppahousut. Ei silloin löytynyt, mutta tuon jälkeen minä sitten totesin että kyllä, elämäni ei ole täydellistä ilman toppahousuja. Tarvitsen ne, aikaisemmin en vain tiennyt tarvitsevani, mutta onneksi äiti auttaa huomaamaan nämä elämän epäkohdat.
Pari viikkoa sitten lopulta löysinkin ne toppahousut. Maksoivat himpun alle neljäkymppiä, joten tietenkin ne piti ostaa. Ja päätin silloin että käytän niitä sitten kun tulee kylmä ja lunta. Ja tänään se sitten vihdoin tuli!

Tosiaan, tallille. Tässä jumalattomassa toppauksessani, heh. Kävin taulun lukemassa. Siis Evita :D Hihi. Mulla oli Evita, vihdoin ja viimein voisi tässä melkein sanoa. Tunnillamme myös Elvis, Kaisa ja Roosa. Ja Evita sitten vain mun kanssani.
Päätin heti hakea tuon möhkäleen tarhasta. Ideana oli se, että jossei se anna kiinni, niin todistajia on sitten ainakin mahdollisimman vähän. Käppäilin siis tarhan portille, kauhuissani mietin että se kuitenkin juoksee karkuun eikä anna mulle kiinni ja byhyy vaan. Seisoin siinä tarhan portilla hetken, katsoin Evitaa joka möllötti peränurkassa. Ja koin huojennuksen, Evita ihanana hevoisena päätti näyttää minulle että kyllä hän antaa kiinni. Se nimittäin käveli siihen keskelle tarhaa möllöttämään! Olin aivan otettu ja kävin sieppaamassa hevosen tarhasta ja vein sen talliin. Joka oli muuten jännää, Evita käveli niin lentoon lähtevän oloisena siinä, huih. Tosiaan Evita, Evita, sehän on siis sellainen mustankirjava lehmännäköinen otus, jonka jalat ovat isot ja karvaiset. Rodultaan on se kai tinker? Vai olenko nyt ihan taas väärässä :)

Joo, heitin Evitan karsinaan, lopulta uskaltauduin vähän harjaamaankin sitä. Vähänkö oli pelottavaa, se hevonen vaan juoksenteli ympäri karsinaa niin kovin kauhistuneen oloisena, että mäkin päätin sitten sitoa sen seinään kiinni. Varmaan niinku toinen kerta tuolla kun sidon hevosen kiinni, heh. Vähän mua jännitti, kun Evitakin näytti niin jännittyneeltä. Onnistuin kuitenkin harjaamaan sen, ja lopulta myös varustamaan ihan sopusoinnussa. Ei siis hevonen hypännyt kattoon järkyttyneenä, vaikka sitä kovin pelkäsinkin :)
Sitten lähdettiin kentälle ja päästiin niinku sinnekin täysin asiallisesti!

Kentällä sitten ongelmat alkoivatkin :D Mä en ollut ihan varma pitäisikö meidän kävellä ympäri kenttää vai seistä keskellä. En saanut Evitaa pysähtymään keskelle (tai sitten en uskaltanut edes kokeilla kunnolla) joten kävelimme sitten isolla ympyrällä kunnes Marianne tuli meidät pelastamaan. (sitten se panikoi siinä mun kanssa että nyt mä panikoin tätä Evitaa. Ei mua se selkäännousu jännittänyt, ei. Kaikki muu maastakäsin tehtävä mua jännitti) Seuraava ongelma oli se, etten päässyt selkään, jalustimet olivat liian lyhyet. Hups. Onneksi Evita seisoi paikoillaan kuin viilipytty, se on niin kovin viisastunut. Lopulta pääsin kiipeämään kyytiin ja voi herranen aika sentään. Siis se hevonen oli näääääin leveä. Hurjaa.

Lähdettiin siitä sitten kävelemään ja koitin vaan sopeutua siihen. Mutta oli se vaan vaikeaa, siis hevonen on viis metriä leveä ja sitten siellä pitäisi koittaa istuakin. Huomasin koko ajan jännittyväni jostain, kun se rentona spagaatissa istuminen oli vaan niin kovin vaikeaa. Evita köpsötteli menemään kovin reippaasti, mutta ei se mitään. Olin varautunut siihen, enkä siis oikeastaan edes välittänyt. Annoin sen kipitellä vähän reippaasti, välillä vähän huikkasin sieltä yläilmoista prr jaata. Turha sitä jarrutella koko ajan kun nätisti se kuitenkin käveli. Mä koitin vaan rentoilla siellä selässä ja naureskelin sille tunteelle. Se oli niin hauskaa, heh.
Tehtiin sitten vähän ympyröitä, voltteja ja täyskaartoja. Ja Evita kääntyi tosi kivasti. Oikeastaan olin aika yllättynyt, mutta toisaalta myös helpottunut. Eihän sitä ois tullu mitään jos sitä ois tarvinnut pohkeilla oikeen änkeä suuntaan yks ja kaks. Vähän meillä oli ongelmaa varsinkin vasempaan kierrokseen. Evita ei aina ihan jaksanut kääntyä siihen suuntaan, vaan hiihteli lähinnä pois alta, ja jos sain sen kääntymään alkuun hyvin, niin sitten se saattoikin loppua siihen että mentiin päin aitaa jne.
Vaan sitten tuli ongelma. Mä mietin siellä ensin että tää toinen jalustin on ihan älyttömän paljon pidempi ja istun ihan vinossa. Harmittelin tätä siinä sitten itekseni jonkun aikaa. Hetken kuluttua mä sitten tajuan että ei jumankauta, mähän suorastaan roikun täällä oikealla kyljellä. Ja hei hetkinen, tää satulahan on ihan vinossa :D Noo, Marianne käskytettiin apuun, keikautettiin se satula suoraan ja sitten ihan kiristettiin se vyö. Varsin söpöä. (lisättäköön vielä, että tähän oli nyt eka kerta ku ratsastin rungottomalla satulalla. Kovin tärkeä tieto)

Käynnissä piti myös vähän väistättää. En kauheasti uskaltanut, Evita oli niin iso ja löllykkä, ni en sinäänsä saanut siihen mitään tuntumaa. Kerran kokeilin oikeesti väistättää kun Marianne käski. Ja silloin jopa onnistuttiin lopulta, jee!
Sitten siirryttiin kevyt raviin. Alkuun vähän jänskätti kun Evita oli koko ajan niin reipas. Alkuun se sitten ravasikin vähän pois alta, kiiteli vain. Mä koitin istua suorassa, keventää rauhassa ja välillä vähän pidätellä ja rauhotella hevostakin. Lopulta se alkoi tuottaa tulosta. Tosin silti siinä kävi jotenkin mystisesti niin, että aina tallisivulla poni vaan laahusti menemään, melkein siirtyi käyntiin ja tiesivulla se taas laitto hanat auki ja juoksi täysillä vaan. Onnistuin myös kääntelemään Evitaa ihan kivasti, muutamat kerrat mentiin päin aitoja kun ei hevoinen kääntynytkään, mutta useasti onnistuimme oikeasti kääntymään niinkuin halusin.
Mutta oli se kyllä niin hauskan tuntuista. Tasainen paksukainen se siinä mennä tömpsötti, heh.

Käveltiin hieman syvällisiä jutellen. Sitten Roosa otti hieman laukkaa. Evita-parka liukasteli kauheasti, takapää luisui koko ajan alta. Yritinkin sitten kulkea sen kanssa keskemmällä, siinä ei ollut niin liukasta kuin uralla.
Lopulta jatkettiin sitten vielä harjoitusravilla. Ja se vasta oli hankalaa. Potkin ja kaivelin sitä ykköstä, mutta poni ei vaan syttynyt. Multa alko voimat loppua kun pari kierrosta putkeen koitan vaan kannustaa hevosta raviin :D Lopulta se sitten lähti raviin ja päästiin vähän harjoitusravailemaan. Koitin pitää sen vaan poissa uralta ja ravissa, Evita taas koitti aina ajoittain juosta alta ja ajoittain siirtyillä sitten käyntiin.
Se harjoitusravi oli sellasta tasasta taaperrusta, ja silti onnistuin välillä jännittymään siellä niin pahasti että pompin ja hytkyin kyydissä, apua!
Lopulta kevenneltiin vielä hetki ja sitten loppukäynnit.

Evita oli varsin hauska :D Heh. Hupaisa. Se oli kokemus, monella tapaa. Ja kyllähän se meni ihan kivasti. Ja no jaa, tää oli tämmöstä kevyttä kenttälöllöttelyä, ei sen kummempaa.

Keskelle, mulla oli vaikeuksia tulla alas selästä :D En oikeasti päässyt sieltä alas, Evita seisoi pää niin ylhäällä ja jalka ei noussut ja kääks. Lopulta onnistuin laskeutumaan sieltä ja viemään hevoisen karsinaansa. Korttikin tuli kirjattua ja sitten kotiin.