Asiasta kolmanteentuhanteen (näyttökertoja on muuten yhtä vaille näin paljon, ja tässähän ne nousee kun porukka käy dislikees ;) ) Tänään siis tallilla olin! Jee. Vielä kun pikkasen jatketaan niin todetaan että tsiisus, nyt on tammikuu, melkeen helmikuu ja tuolla on ihan luistinratakelejä. On se ny kumma. Joo, okei. Oli kauheen kivaa kun oli lämmin ja pysty menee syksytakissakin ja jee. Mutta SILTI, ihan vois periaatteen vuoksi olla talvi talvena (tai oikeestaan talvi sais olla talvena sit ku se alkaa, eiku. Tai siis viime vuotinen talvi joka alko vasta tammikuussa oli kiva) ja sit ku kevät tulee niin lumet vois sulaa sormia napsauttamalla ja avot, olis hienoa.
Vielä jos jaksetaan jatkaa aiheesta luisumista niin hertsileijaa, huomenna autokoulua ja sitten maanantaina. Ja maanantaina on viiminen teoria ja eka ajo. Iiks, en kestä :D Ajan auton puuta päin, vaikka ollaankin Turussa ja näin ekalla kerralla vaan tyyliin parkkipaikalla. Mä onnistun varmaan silti, heh.
"Sinä tarjosit salmiakkia, minä olin hölmö panin peliin koko elämän" Ahh, rakkaasta luokastamme on jotain apua, ihana ihana laulu ja mä niin itken ja heh. En ihan, melkeen.
Nyt jos aloitetaan.
Eli tallille tuossa kovin lämpimässä ja valitettavan sateisessa säässä. Lukaisin taulun ja jee jee, mulla oli Pomo! Tunnilla myös Salli, Evita, Roosa ja Lelliina. Hui kauhistus :D Olin aivan järkyttynyt kun mulla oli paha ja ilkeä Pomo, mutta toisaalta olin kovin innoissani. Mä oon niin pitkään halunnu Pomolla mennä ku viime kerrasta on niin kauan aikaa. Ja sitä paitsi, mä oon menny niin paljon Elviksellä. Vaikken nyt ookkaan masennussuossa kun poni on tylsä, niin onhan se nyt silti kiva mennä jollain muulla kuin Elvis-pullalla. Niin, ja Evita muumilla, heh. Vaikkakin oon menny sillä vaan kahesti. Mut en nyt ihan lähiaikoina muista muilla menneeni kuin noilla.
Menin sitten hakemaan Pompeloisen tarhasta, se kun oli vain minun kanssani. Tämä tarhasta haku muodostuikin aika vaikeaksi. Kun menin portille, niin arvon ryttynaamat tulivat niin iloisina ja korvat hörössä vastaan. Ihan kiva, mä ajattelin että ne paloittelevat mut yhteistuumin. Mutta ongelma oli se, että autoja vaan ajeli. Siis kaikkien oli just nyt ja ihan heti ajeltava, joten me sitten seistiin ja odoteltiin kun karavaani kulki. Pomo kyllästyi ja koitti oikein taktisesti luikerrella portin ali talliin ja Nikkis yritti hivuttautua mahdollisimman lähelle jotta pääsisi kivasti meidän kanssamme talliin.
Lopulta autoletka loppui ja lähdimme kiireen vilkkaa kohti tallia. Onnistuin pitämään toisen ponin aitojen sisäpuolella ja Pomokin kulki niin kiltisti talliin. Harjailin sitä ja taas oli niin kovin inhottavaa, masun harjaus oli tyhmää eikä jalkojakaan oikein voinut harjata. Saatika pää, sekin oli tosi tyhmää. Siinä sitten kokeiltiin että kuinka kivasti kumahtaa jos iskee päänsä päin karsinanseinää ennen kuin suvaittiin antaa se pää harjattavaksi hampaiden sijasta. Toiselta puolelta onnistui sitten päänharjauskin kuin kiltiltä ponilta ainakin. (:
Iskin pienen karvamadon varusteisiin ja sitten lähdettiin kentälle. Mua jännitti että jännittääkö mua mennä Pomolla, mutta loppujen lopuksi Pomo käyttäytyi koko ajan niin kiltisti että muakaan ei edes jännittänyt.
Mentiin kentälle ja kiipesin ponin kyytiin. Sitten käveltiin ja lopulta saatiin Marianne kiristämään vyö, joka oli olemattoman löysällä. Tai kuten Marianne totesi "pyörähtää koko satula ympäri jos poni nyt vetää rodeot" Niin, jos nyt niin pessimistisesti asian haluaa ajatella.
Lähdettiin kävelemään ihan kunnolla noita alkukäyntejä. Marianne antoi meille ajattelutehtävän "tehkää väistöjä ja miettikää niitä tehtäviä" Kovin oli monimuotoisesti tulkittava ohje, mutta yritin sitten miettiä väistön syvintä olemusta ja miten voisin väistätellä ponia.
(aika mieltsi istunta :D Ei se niin nuukaa)
Ensin kuitenkin kävelin vaan ohjat pitkinä, halusin että poni saa vähän kävellä kun se vasta tunnillekin tuli. Mikä oli ärsyttävintä? Se että poni oli niin lahna! Se mateli niin hitaasti kuin vain kykeni ja mä olin silleen että wou, voikin olla löllö poni. Kai mä jossain määrin yritin sitten saada Pompelin hieman reippaampaan käyntiin mutta oli se niin kulttuurishokki. Jotenkin en uskaltanut käskeä koska tuntui niin oudolta ettei poni kävellyt tarpeeksi reippaasti tai jotain. Koitin pyytää ihan pienesti ja keveästi arvon herraa liikkumaan, mutta poni vain meni ja mateli ja mä sitten koitin elellä iloisessa satumaassani "kyl se varmaan menee vähän reippaammin" auts.
Tehtiin vähän voltteja ja alkuun oli kauhean vaikeaa. Pomo kääntyi joo, mutta oli se sellasta säätämistä. Kun sitten lopulta keräilin ohjaa vähän käteen alkoi ponikin kääntyä kun sain sitä ulko-ohjaa vähän tuntumalle. Oli se kääntäminen vaan ihan kamalaa kun poni kulki silleen kaula suorana ja kääntyi ihan pökkelönä ja koko poni oli niin epätasainen ohjan päähän, ja sitten ku mäkään en osannut tehdä mitään kun olin sen verran hukassa sen koko ponin kanssa :D Tauko, tauko sen teettää.
Lähdin sitten kokeilemaan niitä väistöjäkin, se tosiasia takaraivossa jyskyttäen että ei se poni mitään väistä.
Aloitin väistökokeiluni niin, että käänsin Pomon ennen pitkää sivua ja sitten koitin väistättää sen uralle. Käytännössä se meni niin, että Pomo löntysti niin hitaasti ja kun koitin väistättää ei se liikkunut oikein mihinkään ja lopulta päästiin uralle siihen tuttuun ja turvalliseen lapa edellä kävelyä -tyyliin. Ja näin se vaan meni. Kun menee Pomolla tulee ainakin näin ryminällä alas että perhana, väistää en osaa vahingossakaan.
Lopulta kyllästyin tähän pään seinään hakkaamiseen ja koitin pari kertaa väistättää pelkkää takapäätä pois uralta. Sanotaanko että se tuntui paremmalta, mutta tuskin toimi lainkaan niinkuin piti. Ainakin tuntui paremmalta. Mariannekin palasi ja aloiteltiin tehtävää.
Käännyttiin keskihalkaisijalle ja väistettiin siitä sitten oikealle, ihan sen takia että päästiin näin väistämään eri suuntaan kuin alkukäynneissä.
Ensin ongelmamme oli se, ettei Pomo liikkunut niin yhtään eteenpäin. Minäkin tajusin ja viimeistään Mariannen valittaessa pistin ponia oikeasti liikkeelle ja päästiin jopa suurinpiirtein kävelemään. Jes! ..Se vaan että kun poni alkoi kävellä, niin se ei enää hiljentänyt. Alkuun meidän väistöt oli sitä luokkaa "poni ei liiku, matelee ehkä jotenkin lapa pullottaen kohti uraa" ja tuon vähän reippaamman kävelyn jälkeen se oli sitä "mä koitan hidastaa, poni vaan nostaa päätä ja hiihtää alta, sitten alan taas paniikissa veivaamaan ponia kohti uraa, ja taas kuljetaan lapa edellä uralle" Ja on se vaan kumma kun aina se menee näin! Jos Pomo ei liiku niin se hiljentää, mutta jos se liikkuu niin silloin ei oo hiljentämisestä tietoakaan. On se vaan kumma kun en löydä sitä, täytyy oppia vaan hiljentämään. Jotenkin.
Väistöt olivat siis todella säälittäviä yrityksiä. Muutamat pätkät tuntuivat hitusen paremmilta ponin silti väistämättä. Tosin saatiin me yks askel :) Marianne sieltä huuteli että nyt onnistu askel, sit mä olin vaan niin riemuissani ja kehuin Pomoa "hyvä" Ilmeisesti Pomon valikoiva kuulo nappasi tästä väärän merkityksen, sillä se alkoi heti valua kohti uraa väistämättä ollenkaan :D Marianne ei oikein tykännyt, heh.
Otettiin sitten lopussa tuo välimatka ravissa. Johan oli sekin mielenkiintoista. Pomo oli ihan löllö eikä raviin meinannut siirtyä. Sitten se tunki myös tosi ihanasti päin aitaa, kröhöm. Ja sitten kun lopulta sain ponin raviin niin arvatkaas vaan kun mä onnistuin keventelemään sieltä satulasta jonkun metrin ylöspäin. Ei oo ees totta :D Ne jalustimet oli ihan hyvät vielä käynnissä, mutta silti onnistuin jotenkin heivaamaan itteäni ylös metri kaupalla kevennyksen aikana, kheh. Eipä mitään, suuntasin kaiken energiani siihen että keventäisin matalasti, en voi pomppia tollasia mahtiloikkia sieltä ylös.
Sitten jätettiin väistelyt hetkeksi ja alettiin ravailla uraa pitkin. Mun piti taas keskittyä siihen vammailevaan kevennykseeni..
Pomo kuitenkin kulki ravissa kovin kivasti. Se kääntyi ihan ookoosti, muutaman kerran jouduttiin vähän keskustelemaan asiasta, mutta kyllä mä sen aina sain kääntymään. Toiseen kierrokseen se kääntyikin ihan ajatuksen voimalla, heh. (kääntäminen onnistui kun piti sen typerän ulko-ohjan kädessä, jälleen kerran huomattua.)
Vaan yksi juttu ei ollut kiva. Mun mielestä Pomo ravaili oikein hienosti ja aktiivisesti eteenpäin, kunnes Marianne sitten murskasi unelmani ja tokasi että Pomo laahustaa :D Laahustaa!?! Ei mee hyvin. Koitin sitten ratsastella ponia vähän eteenpäinkin, mutta ihan oikeasti se tuntui liikkuvan niin hyvin, heh.
Sitten käveltiin pikkuinen hetki.
Seuraavaksi piti kääntyä ennen pitkää sivua ja väistättää uralle ja väistön jälkeen laukannosto. Laukassa keskiympyrä ja väistöt sitten harjoitusravissa.
Ensin olin ihan jee, harjotusravia, mutta sitten totuus iski vasten kasvoja. Mä siirsin Pomon raviin ja se vaan kaahasi. Mä kiikuin kyydissä että apuva, ja Pomo vaan kipitteli menemään. Käveltiin, ravasin ja taas se kipitteli. Lopulta se ravasi alkuun pari askelta rauhallisemmin ja innostui vasta silloin kun piti kääntyä väistölle. Muutaman pyörylän jälkeen Pomokin rauhottui ja päästiin väistölle. Väistö meni jotenkin, ei mun mielestä mitenkään ihmeellisemmin, mutta Marianne kai tykkäs. Ja laukka. Laukannosto oli niin säälittävä että häpeän sitä ikuisesti, poni puski aitaan ja nosti vasta tyyliin toisella, kolmannella pyynnöllä.
Laukka kuitenkin oli tosi kivaa. Siellä oli niin kiva istua ja Pompelikin kulki oikein mukavasti. Tosin joo, tää eka laukka epäonnistui aika nätisti, siellä me laukattiin kentän päähän poni aivan vinona, sitten tehtiin joku pääty-ympyrä ja tälleen, mutta ainakin se kääntyi nätisti ja mäkin istuin ja olin tyytyväinen.
Tän jälkeen ne ongelmat alkoivatkin. Kuten siis aina, on se kumma. Eli jälleen kävi niin että laukan jälkeen Pomo halusi siirtyä käyntiin ja jos sen raviin pyysin niin se ravi oli aivan out of control kaahailua. Hetken raviyritysten jälkeen Marianne armahti ja sain tulla käynnistä. Käyntiväistöt eivät onnistuneet sen paremmin kuin aiemminkaan ja Marianne nyhti hiukset päästään.
Laukat olivat edelleen oikein kivoja. Laukannostot olivat koko ajan vähän huonoja, hitaita ja se poni pääsi aina valumaan päin aitaa. Mutta se kääntyi niin hienosti sinne keskiympyrälle ja mentiin niin hillitysti ja hallitusti että meinasin ihan pökertyä tästä hallittavuudesta, heh.
Vaihdettiin suunta, tähän suuntaan väistöt sujuivat hitusen paremmin, mutta kääntäminen oli hankalampaa. Laukat nousivat ihan hyvin, mitä nyt Pomo koitti aina tunkea ihan oman mielensä mukaan minne sitä huvitti. Vaan se kääntäminen oli hankalampaa. Ensimmäinen yritys kariutui, päästiin vaan laukkaamaan keskellä kenttää ja toisella yrityksellä tehtiin kolme kertaa liian iso keskiympyrä. Kolmas kerta menikin jo paremmin, mitä nyt Pomo koitti vähän kiihdytellä kun Salli meni meijän edellä.
(kädet nousee vaan)
Sitten loppukäynnit.
Marianne oli sitä mieltä että ei se huonosti mennyt, ponin nappulat on vaan ihan hukassa :D Mutta sen mielestä piti kokeilla taas pitkästä aikaa jotain muuta kun se Elvis on niin tylsä.
Mä olin oikein tyytyväinen, Pomolla menosta on niin paljon aikaa etten olis olettanut sen menevän noinkaan hyvin :D Kevennys, ravissa ja laukassa istuminen ja kääntely olivat vähän kärsineet, mutta ihmeen hyvin tosiaan. Ja kyllä sen taas huomaa, oli niin kivaa mennä Pomolla. Tai ihan eri fiilis mitä on Elviksellä menon jälkeen, nyt on taas sellanen oujee, tää on mieltsiä -fiilinki. Heh :D
Käveltiin ja keskelle. Pompeli sitten karsinaan ja äkkiä hummanen pois. Ja kortin kirjauksen jälkeen kohti kotia.
Hui hui ja hyvää yötä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti