Tallille sitten taas ja taulua lukemaan. Mulla Elvis, tunnilla myös Pomo, Evita, Laki ja Roosa, Elvis oli ekalla tunnilla. Hihi, pullaponi taas vaihteeksi :)
Uhmasin vesisadetta ja katselin tunteja. Otetaan ilo irti tästä hellesäästä, heh. Kävin vielä harjaamassa Elviksen ripeästi, ja johan lähti ponista karvaa. Kohta se on ihan karvaturri. Heitin ponille varusteet ja kipsuteltiin kentälle (ja Elvis aloitti tyylikkäästi säikähtämällä jotain, siinä se koitti kirmata karkuun mutta suostui sitten kulkemaan asiallisesti kanssani)
Kentälle ja kiipesin selkään. Sitten lähdettiin kävelemään, oikein kiva mennä taas pienellä ponilla. Oli jotenkin yltiöluottavainen olo, "eeii pullaponi nyt mitään tee".
Aloiteltiin käynnin reipastamisella, se Elviksen kulku kun oli vähän sellaista löysää ja hitaan puoleista. Liikkeen löytäminen vain oli vaikeaa, poniahan sai melkeinpä tömäyttää kunnolla ennen kuin se vaivautui siirtelemään jalkojaan reippaammin eteenpäin. Löydettiin ihan kohtuu hyvin etenevä käynti ja tehtiin sitten vähän noita volttejakin. Elvis kääntyi varsin nätisti ja tänään oikeasti työskentelin tuon asettumisen kanssa. Tai kun Elvis asettuu ehkä alussa hyvin, mutta sitten se pääsee suoristumaan ja tunkemaan lapa edellä muka ovelasti. Tänään koitin taistella asian kanssa, asettelin ponia parhaani mukaan ja vein sisäpohkeen läpi kun poni koitti suoristua ja puskea lapa edellä käännökseen. Se auttoi ja asetus säilyi paljon paremmin volteilla. Tulihan sieltä niitä suoria-lapa-edellä volttejakin, mutta oli myös voltteja joilla poni pysyi asettuneena oikeastaan jopa koko kaarteen ajan. Pieni probleema tosin oli se, että ratsu pääsi melkeinpä aina lösähtämään voltilla kun minä keskityin asetteluun. Hups.
Elviskin oli ihan rennon oloinen ja taas vähän pyöreämpi näissä alkukäynneissä, mikä oli kovin hyvä. Ja minä keskityin taas niihin käsiin, kyllä ne siitä joku päivä vielä pysyvät oikein kun tarpeeksi kauan taistelen. Tänään kädet olivat aikalailla suorina, vain ajoittain kulmassa, mutta nyrkit pysyivät jo varsin kivasti kiinni.
Ahh, osaanpa kököttää kauniisti. Ei näin :D (että ottakaa nyt oppia mun malli-istunnasta ;) Tosin tänään jo lisättiin että kun olen rento niin silloin se on hyvä)
Siitä lähdettiin sitten kevyt raviin. Ja niin minä siirsin ponin raviin ja lähdin keventelemään. Ja ehdittiin me ravata ehkä kymmenisen metriä kohti porttipäätä kun Elvis keksi että ei, hän ei voi sinne mennä kun siellä on pelottavaa. Ponin nerokas ratkaisu oli tietenkin se, että kesken ravin se teki u-käännöksen ja aikoi karauttaa täysillä pois pelottavasta päästä. Valitettavasti minä estin sen aikeet, en tosin sivistyneesti hidastamalla vaan mun Buzz Lightyear lennon avulla. Tosiaan, minkäs sille taas voi, poni on liukas kuin voipulla. Kun Elvis heitti 180 asteen käännöksen, niin minä jonnin verran siellä kerkesin nykästä ohjasta että äläs nyt mene, mutta sitten se ponin lähdön aloitus aiheutti sen että viiiuh minä lähdin aloittamaan lentoa kohti kenttä hiekkoja.
Johan siinä ehti taas ajatella. Poni oli jotenkin vasemmalla ja minä näin edessäni vain hiekkaa. Mietin jo että tämä ei voi nyt tapahtua, mä en voi pudota Elvikseltä. En suostu siihen.
Ja kun se ei kerran käynyt, niin se ei käynyt. Lentoni katkesi siihen kun jäin roikkumaan ponin kaulaan. Siinä sitä taas oltiin, minä roikun hepohumman kaulassa ja poni seisoo kiltisti paikoillaan. (Ehkä vielä jonain päivänä lopetamme tämän harrastetoiminnan ja minä pysyn siellä satulassa kuten kaikki muutkin :D)
Puff, sieltä koitin kiivetä ylös ja ensimmäinen yritys ei edes onnistunut. Sain siitä kuitenkin mystistä voimaa kun kauhistuin että onko mun muka pudottava täältä. Jotenka toisella kerralla sain kiipeiltyä takaisin satulaan. Haahaa, siitäs sait poni.
Jatkoimme sitten ravia ja Elvis oli tietenkin aivan järisyttynyt siitä hirmuisesta porttipäädystä, keskittyminen asiaan oli täysin mahdotonta. Marianne käski asettaa ponia sisälle ja tänään minä jopa oikeasti uskalsin viedä sitä asetusta läpi (olkootkin ettei se kuulemma asettunut vasemmalle yhtään. Olipahan ainakin parempi, ei aina sovi lytätä mun ajatuksia)
Eli, tehtiin vähän voltteja ja minä keskityin rauhaisaan keventelyyn, jotten menisi ponin mukaan vaan kulkisin omaa tahtiani. Elviksen kanssa tuo nyt olikin jotenkin helpompaa kuin vaikka Pomon, ja poni rauhoittui tosi kivasti ihan vain rauhallisella kevennyksellä ja volttien teolla. Haettiin sitä asetusta vähän niille volteille jotta poni keskittyisi minuun eikä kaiken kyttäilyyn.
Ja tosiaan, siellä porttipäässä poni katseli aina ulos ja koitti samalla myös tunkea sisään. Alkuun koitin vaan ratsastaa lähemmäs kulmaa, muttei se oikein onnistunut. Kun Marianne käski asettaa sisälle, niin alkuun mä koitin kyllä mutta erittäin kevyesti ja vähän. Sekään ei toiminut, vaan poni lähti aina duppaamaan sisälle päin sen ohjan perässä. Lopulta honasin ja uskaltauduin pamauttamaan sen sisäpohkeen läpi kun poni tunki sinne. Siinä kun vielä samalla asetti ihan reilusti sisälle niin kyllä alkoi parantua. Ei se vasemmalle niin hyvin asettunut, mutta ainakin reitti pysyi, poni kuunteli välillä minuakin ja ravasi pää suorempana. Oikeaan kierrokseen asettelu oli todella paljon helpompaa ja saatiin todella hyviä pätkiä myös pelottavassa porttipäädyssä: Elvis oikeasti asettui sisälle, ei puskenut lapa edellä sisälle, se rentoutui ja jopa kuunteli minua. Vaikka jouduinkin koko porttipään ajan venkslaamaan päätä sisälle, niin oli se sen arvoista kun poni oikeasti kulki niin rauhallisesti ja asiallisesti siellä muka kovin pelottavassa päässä. Olin tosi tyytyväinen tähän oivallukseen (oivallus oli siis se, että jopa Elvikselle pitää viedä se pohje läpi. Ei sille aina riitä pieni kosketus, jos se tunkee pohjetta vasten niin vaikka tömäytetään.)
Kun sitten löytyi tuo rentous ja rauhallisuus niin ponista tuli taas melkeinpä laiska, sitä sai todella ratsastaa myös eteenpäin. Saatiin välillä kuitenkin niin kivaa ja rauhallisesti etenevää ravia että ei taas paremmasta väliä.
Istuttiin siitä sitten alas ja otettiin vähän harjoitusravia. Piti tehdä siirtymiä käyntiin ja vähän voltteja. Hakea hevoset kuulolle.
Elviksellä oli tuo tahti vähän hukassa, välillä se mateli kuin etana, välillä se kipitti pikemminkin jännittyneenä eteenpäin. Yritettiin parhaamme tuon rentouden suhteen, koitin olla itse rennon rauhallinen ja käännellä ponia jotta se keskittyisi oikeasti minuun. Kyllä sieltä tuli vähän parempi tahti ja ponikin rupesi taas rauhoittamaan mielensä.
Elvis kääntyi kovin kivasti ja asettui ihan hyvin. Minä keskityin jalkoihini jotta ne pysyisivät kyljissä eivätkä heiluisi ravin tahdissa kuin tehosekoittimet.
Käyntiin siirtymät olivat alkuun vähän sellaisia ja tällaisia. Käyntiin poni siirtyi ihan ookoosti, välillä ei meinannut löytyä käyntiä vaan poni vain sipsutteli pikkuravia, mutta ajoittain oli kyllä oikeasti todella hyviä käyntiin siirtymiä. Loppua kohden osa käyntisiirtymistä oli jo niin pehmeitä ja sulavia että se tuntui oikeasti todella hienolta. Raviin siirtymät olivat tosiaan vaikeampia, alkuun vaadittiin lähemmäs kolme pohjetta ennen kuin poni siirtyi raviin ja se käynti siinä välissä oli niin hidasta ja löysää ja yöks. Koitin saada ponin etenemään myös käynnissä ja koitin saada sen herkistymään pohkeellekin. Aloin olemaan lopulta jo lähes epätoivoinen, kunnes vihdoin alkoi tulla myös sulavia raviin siirtymiä ihan sillä ensimmäisellä pyynnöllä. Hallelujah!
Parhaimmat ravisiirtymät tulivat kun sain istunnan jollain tavalla keinahtamaan mukaan ja ajamaan ponia eteenpäin. Jos en saanut istuntaa liikkeelle, olivat siirtymätkin kovin paljon hitaampia. Mutta joo, jokunen todella kiva ja ripeä siirtymä tuli myös raviin, olin oikein tyytyväinen.
Sitten käveltiin hetki ennen laukkoja. Otettiin laukassa ihan niin, että tehtiin pääty-ympyrä kentän keskelle (heh, siis puomit olivat rajaamassa kun käytettiin vaan puolta kenttää ja siitä kentän keskeltä laukka. Joten se oli pääty-ympyrä kentän keskellä) Ympyrän alussa nosto ja ympyrän jälkeen takaisin raviin.
Kun lähdettiin siitä raviin niin Elvis oli alkuun aivan jännittynyt. En muista pelästyttiinkö tossa välissä sitten jotain joka sai sen jännittymään (kerran meinasi jalat pettää ponilta ja kerran toiset ponit pelästyivät, rankkaa tämä pimeä aika :( ) No, oli kuinka oli niin harjoitusraviin kun lähdettiin niin poni oli hyvin jännittynyt ja todella räjähdysalttiin oloinen. Koitin olla rauhassa ja lähdin taas ihan vaan pyörimään voltilla ja asettamaan ponia jotta saisin sen rauhallisemmaksi ja keskittymään, me kun emme voi pistää painellen sitä laukkaa jos poni on noin jännittynyt.
Poni rauhoittui joten lähdettiin kokeilemaan onneamme laukassa. Ensinhän laukattiin vaikeaan oikeaan kierrokseen, heh.
Laukat nousivat oikein kivasti. Siis välillä se Elviksen harjoitusravi oli täysin naurettavaa, poni ei edennyt lainkaan ja hyytyili suorastaan. Ärsyttävää siinä sitten yrittää suunnilleen potkia ponia eteenpäin että jos nyt voisit edes tässä ennen laukannostoa ravata kunnolla ettei tarvi tuollaisesta räpellyksestä nostella. Kovin hankalasta ravista huolimatta laukat nousivat hyvin, ja olivat jopa oikeita. Kerran oli väärä, ja minä jopa huomasin sen! (huomasin koska oli kaarre ja siinä sitten huomasi että poni ei pääse kääntymään kunnolla)
Mutta joo. Laukka nousi hyvin, kevyesti ja useimmiten ekalla pyynnöllä. Poni lähti laukkaan varsin asiallisesti, rauhaisaa laukka jossa minä istuin ekasta askeleesta lähtien. Välillä laukkaistuminen oli vähän sellasta ilmavaa mutta istuin kuitenkin oikeastaan ihan hyvin.
Ja siis kun kaikki meni muuten hyvin. Se ympyrä vaan jäi vähän uupumaan. Sellanen pikku yksityiskohta, heh.
Minähän yritin. Koitin pitää sen ulko-ohjan, koitin kääntää ulkopohkeella ja olla kiskomatta sisäohjalla. Koitin istua suorassa ja katsoin minne olen menossa. Minä yritin, yritin oikeasti! Ja kyllä mä sen näin koko ajan, poni katosi ulko-ohjalta. Ja kyllä, sitä samaa käy myös käynnissä ja ravissa. Se vaan katoaa ulkoa, sitten pitää tahkota käännös ja heti kun käännytään niin ponikin on taas molemmilla ohjilla tasaisesti.
Joo, kyllä se poni joka kerta kääntyi. Se vaan kun se ei kertaakaan kääntynyt siinä missä piti, vaan aikasintaan sain käännöksen onnistumaan puolessa välissä pitkää sivua. Oikealle kääntäminen on vaikeaa. Ei se onnistu heti, vaan vasta tahkoamisen jälkeen.
No, ainakin laukka oli ihan kivaa. Siitä tuli kyllä vähän kaahailua, mutta se johtui siitä että Elvis rekisteröi tuon kääntöpohkeen eteenpäinvieväksi avuksi. Kivaa laukkaa. Vaikka Marianne karjuikin että käännä Milla :D
Sitä päivää odotellessa kun joskus onnistun tekemään esimerkiksi noita pääty-ympyröitä myös oikeeseen kierrokseen. Mutta täähän on pitkällinen ongelma, en mä koskaan saa oikeaan kierrokseen käännettyä pääty-ympyrää. Saan kyllä niitä keskiympyröitä, ei niissä mitään. Siinä pääty-ympyrässä vaan on se, kun siinä on tilaa niin vähän ja sitten kun siitä aukeaa se pitkä sivu. Hevonen lähtee vaan juoksemaan eteenpäin minun hyvistä yrityksistäni huolimatta. Voi kyynel.
(tolla ponilla on kamalan ison näkönen pää.)
Vaihdettiin sitten suunta vasempaan ja johan oli paljon helpompaa. Taas se harjoitusravin tahti pikkasen vaihteli ja oli vähän pöllöä koko ravi. Mutta laukka olikin tosi kivaa. Laukka nousi niin hienosti ja rauhallisesti, oikeasti. Pyörähdettiin yhdessä laukkaan ja laukka alkoi mukavasti. Sitten käännös, ei mitään ongelmaa. Välillä poni nyt lähti kaartamaan turhankin jyrkästi ja minä pudotin pari kertaa ton sisäjalustimen. Mutta joka kerta tuli ympyrä ja minä istuin hei ympyrälläkin hyvin, ei mitään vinoilua, pomppimista ja jalkojen sojottelua. Missä välissä tämä laukkakaarteissa istuminen muka parani noin paljon?
Poni kyllä lähti vähän kiihdyttelemään sitä laukkaa. Kun minä käänsin niin poni koittikin pistellä vähän vauhtia lisää. Nyt kuitenkin onnistuttiin tosi hyvin myös laukan hidastamisessa. Elvis hidasti kuitenkaan raviin siirtymättä ja minä tunsin kerrankin tekeväni jotain oikein (;
Vasen kierros on helppo. Jos ratsastetaan niin koko ajan vasempaan kierrokseen? Tosin sit on ongelmana se että vasemmalle asettelu on vaikeampaa.
Ehkä mun pitäisi oikeasti opetella kirjoittamaan vasemmalla kädellä kunnolla. Voisin edes kirjotella runoja vasurilla, jos se saisi sitten lisää tuota samaa tarkkuutta ja järkevyyttä joka oikealla kädellä on.
Otettiin vielä vähän loppuraveja. Ensin Elvis oli ihan pimpelipom, ja se koitti kipsutella kovinkin reippaasti ja ripeästi eteenpäin. Jäin siihen ympyrälle pyörimään (ajatuksena oli se, että jos vaikka saisin ponin rentoutumaan ja vähän edes venymään alaspäin) asettelin rauhassa ja hain ponille rauhallista mutta etenevää ravia. Kun siinä aikamme työskenneltiin alkoi poni tuntua jo rennolta ja se oikeasti lähti jopa tukeutumaan sinne alaspäin. Niinpä uskalsin löysätä ponille hieman ohjaa ja suorastaan ilokseni sain huomata että pulla pysyi siellä ohjan päässä, eikä kiskonut päätä ylös ja jännittynyt kipittämään. Jee, kyllä me vielä onnistutaan tässäkin :D Totta kai tämä on nyt tätä, toki Elvis varmasti osaa valua sinne alas en minä sitä epäile. Mutta tämä on nyt kuulkaa suuri edistys askel minulle, uskalsin päästää edes muutaman sentin löysää loppuraveissa syyspimeydessä. Ja että mä oikeasti sain sen hevosen jälleen tuonne alaspäin kun yleensä se on tosiaan toiminut niin että kun minä annan Elvikselle ohjaa niin se heittää pään ylös ja lähtee juoksemaan alta. Ah, tämä on erittäin hyvä alku, jo toisen kerran pystytään tähän :) Vaikkakin "vaan" ympyrällä. Jostain on aloitettava.
Joo, valitettavasti kaunis ja rento loppuravimme keskeytyi hetkeksi kun Roosa säikähti jotain. Elvis pysyi onneksi nahoissaan ja pystyttiin jatkamaan vielä hetkinen suunnilleen samanlaista nättiä ravailua, hienoa me. (näitä pieniä asioita. Heh, mutta ei oikeasti, kyllä huomaa että on tässä kevään ja kesän aikana jotain tapahtunut. Elvis menee oikeasti paljon paremmin kuin silloin ennen sitä sairaslomaa. Että ehkä mä sittenkin jotain tässä opin)
Sitten loppukäynnit.
Marianne otti suorastaan sydämen asiakseen tuon että opetellaan kääntämään oikeassakin laukassa. Ja vaikka se olikin kovin vihainen kun ei onnistuttu niin kyllä se sitten totesi että jatkamme tämän harjoittelua oikein iloisesti :D Kheh. Ehkä se sieltä sitten joskus tulee.
Minä olin kuitenkin tosi tyytyväinen. Tokihan tuo kaulalle lento nyt ei ihan kuulunut suunnitelmiin, mutta. Todistettiin taas että kyllä siellä pysyy ja kyllä sieltä kiipeää takaisin.
Mutta tosiaan, kauhean kivasti kuitenkin. Koin valaistumisen tuon pohkeen läpi viemisen suhteen, poni pysyi noinkin hyvin rentona myös siellä porttipäässä kun vein asiani läpi. Vasemman kierroksen laukka oli tosi onnistunutta ja oikeankin jossei lasketa niitä täysin väärässä paikassa tehtyjä käännöksiä. Ja hei, loppuravit. Aivan tosi kivat :D
Käveltiin ja keskelle. Sitten lähdettiin talliin ja poni oli taas kuin lentoon lähdössä. Harjailin ponista pois taas vähän tuota karvaa ja kävin kirjottelemassa kortin. Sitten kotiin tuossa ihastuttavassa vesisateessa :)
http://nohorsesnolifee.blogspot.fi/ (:
VastaaPoistaLuenkin sitä jo :p
Poista