Mutta kyllä se tästä varmasti, jonkin aikaa kun tankkaa näitä niin eiköhän ne mieleen painu. Ennen pitkää.
Tai sitten mun opinnäytetyö on sellanen "en mää itekään ymmärrä sanaakaan, mut tuskinpa tuo niin haittaa"
Tallille kuitenkin ja mulla oli jälleen kerran Pomo. Tunnilla olivat myös Evita, Elvis, Roosa ja Vinski ja Pompeli olikin jo toisella tunnilla. Katselin tunteja, jäädyin kuoliaaksi ja jutustelin. Ja pidin vauvelia sylissä. Se oli lähes koominen vauva, sillä oli koko ajan sellanen niin vakava mutrusuu ja pienet pullaposket. Se on suuri ajattelija.
Tuntimme alkoi, joten menin taas ponin luo ja nousin selkään. Sitten lähdettiin kävelemään.
Okei, ilmahan oli mitä kamalin. Oli pimeää, vähän jopa sateista ja tuuli välillä niin että meinasin pudota satulasta. Ja oli kylmää, yöks. (mutta ei se haittaa, huomennahan on hellettä :) )
Käytettiin kamalan ilman takia vain vähän reilua puolta kenttää, mikä oli oikein hyvä sillä en mä ainakaan olisi jaksanut tahkota ponin kanssa siitä uskaltaako se mennä porttipäähän vai ei.
Käveltiin rauhaisasti, hain hyvää istuntaa ja rentoutta ja tein joitain voltteja pientä asettumista hakien. Kyllähän tuo, sain Pomon kävelemään kyllin reippaasti, se kääntyi hyvin ja pieni asetuksen tapainenkin löytyi. Minäkin olin ihan mukavan rentona, en kykkinyt etukönössä jännittyneenä vaikka poni välillä meinasikin kyttäillä ja tuulikin niin että ponilta irtosi parta päästä. Pomo tosiaan välillä pikkasen tsiikaili taas lähes järkyttyneenä kaikkea sitä meininkiä, mutta räpläsin hepan naaman aina sisälle jotta se keskittyisi tuntiin eikä muiden hevosten juoksenteluun. Olin oikeastaan varsin tyytyväinen, ajoittain poni tuntui hyvinkin jännittyneeltä ja siltä että se sinkaisee koska tahansa, mutta aina onnistuin saamaan sen lärvin sisälle ja ponikin silmin nähden rauhoittui kun sen keskittyminen oli oikeassa asiassa. Sitä paitsi, muut ratsukot tekivät välillä jotain omia hyppytemppujaan, mutta Pomo oli onneksi joko niin keskittynyt tai muuten vain löllö, että se ei oikeasti säikähtänyt kertaakaan. (ihan tuuletuksen paikka nyt kyllä :D Kyllähän poni nyt katseli kummastuneena kun Elvis lähes heitteli voltteja välillä, mutta mihinkään tuo ei lähtenyt ja jatkoi tehtäviensä suoritusta aina rauhassa. Enkä minäkään jännittynyt. Olimme hyviä)
Lähdettiin sitten ihan yksinkertaisuudesta. Meille määrättiin reitti, joka oli sellainen iso ovaaliympyrä. Jätettiin molemmat päädyt käyttämättä ja kuljettiin pehmeällä ovaalilla. Alkuun oli tarkoituksena etsiä vain reitti, sitten tahti ja tuntuma. Pompeli pysyi hyvin reitillä, ei siinä mitään ongelmia. Tahti ja tuntuma olivat hankalampia. Poni kyllä käveli ihan reippaasti, mutta tänään oli taas päivä jolloin Marianne halusi "oikeaa liikettä" Niinpä jouduin vähän raipalla herättelemään ponia ennen kuin se vaivautui liikkumaan kunnolla. Eikä siis sillä, kivan tuntuista tuo oikea liike oli. Se vaan kun se oli niin kamalan reipasta, lähes kauhistuin siellä :D Käynti keinui niin paljon ja poni oikein eteni, hui.
Tuntuma oli vähän haasteellinen, poni painoi taas oikealle ohjalle. Välillä sain sen kevenemään ja korjaantumaan, mutta ajoittain kävikin niin kivasti että poni sitten katosi täysin ohjalta ja oli aivan tyhjänä. Tämän lisäksi oli mun kyynerpääkulma täysin mahdoton asia ja nyrkitkin olivat turhan auki.
Kun hevonen kulki reitillä, tahti oli hyvä ja tuntumakin ihan ookoo, niin saatiin alkaa harjoittelemaan asetusta. Ovaalireitillä lähdettiin tekemään asetuksia, kun sisäasetukset sujuivat sai kokeilla myös ulkoasetusta. Tein aika rauhallisella tahdilla noita asetuksia, pätkä siellä ja vähän suoraan jottei poni vedä herneitä nenään mun ihmeellisestä kiskomisesta. Mutta tosiaan, asetukset olivat alkuun ihan ookoo. Siis minä olin ihan tyytyväinen, Pomon nenä kääntyi kevyesti sisälle ja pysyttiin melkein reitillä. (vähän se reitti pieneni kun poni tuli ohjan perässä liikaa sisään) Kokeilin myös vähän ulkoasetusta ja sinne Pompelin naama kääntyi jotenkin enemmän.
Mutta sitten tuli Marianne joka totesi että poni ei ole lainkaan läpi.
Saatiin hieman apua, Marianne avitti ohjan päässä ja näytti kuinka paljon mun pitää sitä hevosta taivuttaa jollei se asetu läpi. Läpi taivuttelun jälkeen alkoivat asetuksetkin parantua, poni lähti asettumaan oikein nätisti sisälle ja pää kääntyi oikein kivasti. Tässä sitä taas ollaan, pitäisi viedä vaan läpi joka kerta muttei sitten uskalla. Olisi vaan aika paljon helpompaa tuo asettelukin jos veisin asiani oikeasti läpi, enkä hyväksyisi tuota puolivillaista.
Lähdettiin siitä kevyt raviin ja ravissa aloitettiin ajatus alusta. Eli ensin reitti. Kierros oli vasen, joten poni meni vallan mallikkaasti. Reitti pysyi, tehtiin joitain voltteja. Välillä Pomo kyttäili ulos mutta sain sen unohtamaan huolensa. Ravi oli hyvää, reipasta mutta poni oli kuitenkin rauhallinen. Ja mun kevennys tuntui jotenkin todella hienolta ja rennolta, johon olin oikein tyytyväinen.
Kun taas reitti, tahti ja tuntuma olivat kunnossa, saatiin alkaa tehdä asetuksia. Mä tein ihan suosiolla kaikki sisälle, helpompaa niin. Nyt lähdin oikeasti hakemaan kunnolla sitä asetusta ja koitin vaatia tarpeeksi, vaikka tiettyä vaikeutta aiheuttikin se että mentiin kevyttä ravia. Kovin vaikea ajatella asetusta ja reittiä jos pitää vielä keventääkin, heh. Muutamat rauhalliset asetukset sain aikaiseksi, olin ihan tyytyväinen vaikka epäilinkin sitä oliko mun asetukset kyllin "suuria". Onneksi Marianne sieltä sitten huudahteli onnellisena että noin just, ja hyvä Milla, kun me Pomon kanssa ihan tosissaan väänneltiin sitä asetusta. Kuulemma onnistuin tekemään sen täysin oikein ja että se oli hyvin. Jes, se siis oli tarpeeksi suurta!
Vaihdettiin vihdoin ja viimein suunta, paha oikea kierros. Alkuun olin taas aivan yltiövinon oloinen, mutta koitin etsiä suoruutta ja sitä pirun ulko-ohjaa. Ja mitä tästä nyt sanoisi.
Vasempaan kierrokseen tehtiin niitä voltteja ja kaikkea mahdollista, tähän suuntaan en edes kokeillut. Pomo nimittäin vähän väliä valahti uralle ja kipsutteli toisten perässä. Tosin jos haetaan jotain positiivista niin kyllähän tuo ajoittain pysyi poissa uralta. Ajoittain se jopa kääntyi toisten ohi. Vähän taas siinä ja siinä. Välillä se kääntyi ihan ookoosti, mutta välillä taas ei tullut mistään mitään. Voikin olla noin vaikeaa.
Jatkettiin sitten noita asetuksia ja istuttiin jonkin ajan päästä harjoitusraviin, josta piti tehdä sitten keveitä ja rauhallisia siirtymiä. Minä keskityin nyt oikeasti siihen rauhalliseen istuntaan. Mariannehan on jo monen monta kertaa valitellut siitä kun minä ryskytän ja ylimyötään. Mä en edelleenkään tunne sitä, mutta tänään päätin oikein ajatella että istun paikallani. Kuulemma onnistuin, en ryskinyt ja ajanut ponia ollenkaan.
Kun sain kaiken toimimaan suhteellisen hyvin, lähdin tekemään asetuksia. Ja nyt aloitin sitten heti sillä että täytyy saada poni läpi ja taipumaan tähänkin suuntaan. Ja Pomo koetteli heti päätöstäni, se ei nimittäin asettunut eikä taipunut lainkaan oikealle. Poni käänsi nokkaansa pari milliä sisälle, muuta ei niin mitenkään. Minä koitin hakea siinä nättiä ja rauhallista, mutta pitkäpiimäistä ohjasotetta jotta se pää kääntyisi sisälle. Ei vaan onnistunut, PomPom vain mennä puksutti eteenpäin ja näytti oikein siltä ettei se lainkaan pidä ideastani. Lopulta oli luovuttava toivosta ja siirrettävä poni käyntiin. Käynnissä sitten venkslasin ja väänsin niin kauan kunnes poni luopui ja käänsi sen päänsä sisälle. Kun sitten jatkettiin ravissa löytyi tähänkin suuntaan ihan kivoja asetuksia.
Sitten tehtiin noita käyntisiirtymiä pikkaisen. Ei ne ihan pelkällä istunnalla löytyneet, mutta varsin mukavia siirtymiä. Pomo siirtyi keveästi käyntiin, käynti oli vähän löysää, samaten raviin siirtymät. Kun haettiin niihin terävyyttä alkoivat nekin parantua.
Ja en sitten tiedä kun otettiin tuota harjoitusravia vielä vasempaan kierrokseen, niin muutamaan otteeseen poni pääsi katoamaan ja kääntymisestä tuli mahdotonta. Tiedä häntä.
Loppukäynnit. Ja loppukäynneissäkin poni urautui uralle, vasemmassa kierroksessa! Dääm, tästä ei kohta tule mitään :D
No, Marianne oli kauhean tyytyväinen kuitenkin. Olin rento ja rauhallinen ja ponikin oli jopa rento koko tunnin.
Minäkin siis olin varsin tyytyväinen. Kääntyminen on nyt oikein kummallista, mutta muuten hei. Poni oli rennon rauhallinen, eikä sätkynyt mitään vaikka muut pöllöilivät. Ja onnistuttiin asetteluissa. Ja ravi oli kivaa. Oikein mukavaa ja onnistunutta.
Käveltiin ja sitten keskelle. Alas selästä ja taas jotain ihme kädenvääntämistä ponin kanssa jolla on levottomat jalat. Talliin kävelykin oli ihan mahdotonta, piti sätkyillä (osittain sen takia että Vinski sätkyi Pompelin takana :D) Poni karsinaan, varusteet pois ja harjasin karvakasan pikaisesti. Sitten katsomaan läskiä Laki-ponia, joka oikeasti söi selkänsä päältä jotain minimaalisia heinänkorsia :D
Sitten kotiin päin, heips
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti