Merihevonen

Ja tänään satoikin sitten vettä. Jo siinä vaiheessa kun tulin kenttä lähes lainehti. Ja siinä kun satoi ja satoi vaan, niin kyllä se kenttä aika pian muistutti taas valtamerta muutamalla hiekkasärkällä varustettuna. Ihastuttavaa.
Mulla oli Elvis, tunnilla myös Evita, Laki, Vinski, Pomo ja Roosa. Elvis oli ekalla tunnilla. Kastumassa, heh.

Katselin vähän tunteja ja yritin epätoivoisesti kuivatella sadevaatteitani. Sitten kävin riisumassa pullaponin loimestaan ja harjasin sen nopeasti. Elvis-parka, niin kapisen ja rassukan näköinen hän oli seistessään märkänä ja likaisena karsinassaan.
Varustin ponin ja lähdettiin sitten kentälle. Ja minäkin varauduin sateeseen sadetakilla. Oikeastihan mä en suunnilleen ikinä ratsasta sadetakissa, kastun mieluummin kun se takki on kuitenkin sellainen ärsyttävä. Tänään uhrauduin ja käytin sadetakkia -> meidän tunnilla tuli se muutama pisara vettä silloin ja tällöin ja minä lähes kiehuin sen hiostavan takin sisällä. Muistiin, jatketaan sitä "kastun mieluummin" ideologiaa.

Elvis kentälle, poni oli ihan varma siitä että hän vähintään hukkuu niihin kentän lutakoihin. Yritin uittaa ponin mahdollisimman julmasti kaikkien lammikoiden läpi, ajattelin että kenties se vaikka ymmärtäisi ettei se vesi ole niin kamalaa.
Parkkeerasin pullan keskelle ja kiipesin siitä kyytiin. Vaikka ilma olikin vähän ankea, niin olihan se taas varsin kiva mennä Elviksellä. En mä sillä niin paljon ole mennyt (sairasloman jälkeen siis (; )
Jouduin säätelemään jalustimet vähän lyhyemmiksi, sillä en päässyt ylös sieltä märästä satulasta. Kun lopulta sain itseni säädeltyä kuntoon, lähdettiin me kävelemään.

Elvis oli rauhaisa. Tai ei edes rauhaisa, se oli suoranaisen tahmea. Se oli oikeastaan laiska. Hirveää!
No ei, mutta ponia ärsytti vesilammikot. Niitä se koitti kierrellä ja yritti jämähdellä paikalleen jottei tarvitsisi ylitellä jorpakoita. Minua taas ärsytti suunnattomasti ponin pöljäily, joten minä tietenkin päätin ihan itse päätin mistä me mennään ja millä tavalla. Välillä onnistuin ja poni joutui pitkin hampain kävelemään läpi lammikoiden, mutta välillä pulla oli niin ovela etten vain saanut sitä tottelemaan. Aijai. Vauhtia koitin kaivella vähän epätoivoisesti. Ei Elvis oikein viitsinyt kävellä, niin kamala ilmakin. Ja jos minä kaivelin vauhtia niin sitten katosi reitti kun poni lähti hiihtelemään keskemmälle jossa ilmeisesti oli sen mielestä kuivempaa.
Tehtiin volttejakin, hain hieman asetusta, mutta myönnettäköön että keskittyminen oli tänään kovin hankalaa. Tuntui että istuin koko ajan jossain ihme vänkyrässä kun oli sadetakki (häiritsee niin suunnattomasti) ja kun toi ponikin oli niin kamalan yhteistyökyvytön liiallisen märkyyden vuoksi. Joten vaikka mä kuinka yritin ajatella sitä asetusta ja pyöreitä voltteja, niin se meni vähän siihen että aina unohdin keskittyä ja väänneltiin menemään vähän sinne päin. Mutta ainakin silloin kun muistin tehdä, niin kyllä tuo poni silloin asettui.

Lähdettiin siinä käynnissä tekemään salmiakkikuviota, jolla saatiin väisteltyä isoimmat merialueet. Eli salmiakkikuviota, pysäytettiin aina ennen käännöstä ja käännettiin sellainen osittainen takaosakäännös. Näitä nyt ollaan tehtykin aika usein.
Aloiteltiin siis tehtävä ja nämä käännökset olivat tosi hyviä. Elvis pysähtyi ja risti etujalkansa tosi hyvin. Poni ei liikkunut yhtään eteenpäin ja jatkoi suoraan eteenpäin kun halusin. Todella hyvin siis. Ainoa ongelma oli se, että minä tosiaan istuin huonosti, koko ajan jännityin väärässä kohdassa ja lähdin kököttämään kun en kyennyt keskittymään istumiseeni.
Käännökset olivat hyviä, joten sen sijaan tuo suoraan kävely oli tyystin mahdotonta. Elvis-poni kiemursi menemään kun ei hän voinut mitenkään kulkea suoraan kun siellä oli sitä vettä. Jos sain reitin suoraksi ja yritin vauhtia, niin sitten pieni keltainen lähti taas luikertelemaan ties minne. Ja tosiaan kun se ponin kävely oli sitä ihme matelua eteenpäin kun ei muka vaan voi kävellä kun on märkää. Herran isä sentään, kun tuokin poni olisi suuri villiponi, kuinka kauan se selviäisi kun pikku vesisade on noin karmivaa (;

Kun oltiin tehty salmiakkikuviota pysähdyksillä, sai ottaa vielä parit käännökset suoraan käynnistä. Nämäkin sujuivat ihan mallikkaasti, poni kääntyi terävästi ja oli oikein asiallinen. Vähän se kyllä alkoi kyttäillä taas muutamissa kohdissa ulos. Alkuun se oli niin laiska ettei jaksanut edes kyttäillä, kun lopulta sain hieman liikettä niin ponikin alkoi taas kyylätä. Kai siinäkin on logiikkansa.
Toiseen suuntaan otettiin sama homma, salmiakkikuvio ensin pysähdyksin, sitten ilman. Tämäkin suunta onnistui oikein nätisti.

Lähdettiinkin sitten kevyt raviin. Ja siis raviin siirtyminen oli hivenen laiskaa mutta niin oli se ravikin. Poni ravasi oikein rauhaisalla tahdilla, sitten kun tuli liikaa lutakoita niin siirryttiin vähän käyntiin ja madeltiin kävellen yli lammikoiden. Minä koitin kevennellä ja iskeä sitä ponin paksukaista edes vähän reippaampaan ja jatkuvampaan raviin. Oli se kyllä vaikeaa. Elvis ei voinut ravata lammikoiden yli, se ei voinut edetä reippaasti eikä se voinut tehdä oikein mitään muutakaan. Tahkottiin sen reitin kanssa, tapeltiin vauhdin kanssa.

Poni tosin oli sen suhteen hyvin positiivinen että se kääntyi hyvin. Siis toki välillä oli ongelmia, eihän hienohelma voi kääntyä lammikon poikki niin mitenkään. Mutta jos ei ollut niitä lampia häiritsemässä niin poni kääntyi todella helposti ja minä sain sitä asetusta sen verran mihin keskityinkin. Ahh, jotenkin se oli niin hienoa taas, oli niin helppoa kääntäminen. Jopa siihen oikeaan kierrokseen, heh.

Kun oltiin jonkin aikaa väännelty ja vängätty tuon ravin kanssa, niin se tahti ja reittikin alkoi parantua. Välillä poni suostui ravaamaan veden yli ihan nätisti. Yleensä tosin ei, joten ryykättiin melkein koko tunti aidoissa kiinni kun siellä oli kuivaa. Vauhtia löytyi sen sijaan paremmin. Elviksestä tuli jopa reipas. Siitä tuli melkein liian reipas ajoittain, poni suorastaan lähti juoksemaan alta. Oli se silti tietyllä tavalla positiivisempaa kuin se alun matelu. Tosin tämän ylireippauden takia poni säikähti pari kertaa ja otti hieman laukka-askelia, mutta tänään sain ponin nopeasti takaisin raviin ja keskittymään asiaan.

Käveltiin siinä sitten hetki ja jatkettiin harjoitusravilla. Mitään ihmeempää tehtävää ei ollut, keskityttiin vain istuntaan.
Kun sitten siirsin sen ponin raviin niin sehän läksi aika vauhdilla. Elvis kipitteli alta turhan reippaasti ja minä koitin parhaani mukaan istua. Ja siis täytyy vaan sanoa että oli tuo harjoitusravi alkuun niin koomista. Elvis kipsutteli vähän alta, jonka ansiosta minä sitten vähän ryskyin siellä kyydissä. Koitin istua ja keskittyä, mutta oli vaikeaa ja istuminen feilasi hieman. Koitin siinä sitten hakea ponille rauhaisaa tahtia, jottei se juoksisi alta pois. Tehtiin voltteja ja asettelin rauhassa. Elvis vähän katseli, mutta sain sen nokan aina sisälle. Oikein seesteistä ja kivaa ravia ajoittain.
Mutta sitten kun mentiin niihin lätäköihin! Hyvänen aika, Elvishän ei voi niissä lätäköissä ravata kuin normaalit ponit. Ei, Elvis kauhoo menemään kuin kroolaaja viimeisillä metreillä. Ja niin se seesteisyys aina katosi. Vaikka sain tiettyä rauhaa ja istuin hyvin ja kaikki oli kivasti, niin se kaikki vain läsähti kasaan kun lammikoihin eksyttiin.

Ponin meno oli oikein hurjaa. Ensinnäkin se kiihdytteli aina niissä lammikoissa "kun menee kovaa, pääsee nopeammin kuivalle" Tämän lisäksi se oikein kauhoi niillä koivillaan. Se nosteli jalkojaan ja kipitteli menemään oikein tyylikkäästi. Marianne ei sitten oikein muuta tehnyt kuin nauranut Elvis-ponin nerokkaalle tyylille ravata lammikoissa :D Mua tosin ei huvittanut siinä kohdassa kun yritin epätoivoisesti istua tässä erittäin isossa ravissa jota pullaponi esitteli.
Vaikeaa se oli, varsinkin kun poni teki vielä noita ihme pikakaarroksia siellä kun se yhtäkkiä honasi että tuossa on kuivempaa ja tosta olisi kivempi mennä. Meidän harjoitusravi oli siis ainakin mun mielestä harvinaisen katastrofaalista, pelkkää kipsuttelua ja pöllöilyä lammikoissa. Alkuun yritin tehdä asialle jotain, mutta lopulta luovuin toivosta ja istuin kyydissä vain. Jos poni kerran välttämättä haluaa juosta aidan reunoja ja kauhoa lätäköissä niin mikä minä olen häntä estämään.

Ryskyteltiin harjoitusravia, tein joitain voltteja. Ihan kivaahan tuokin :D
Lopulta mä olin kuitenkin niin kuollut, että aloitin kevyt ravit pikkasen muita ennen. Yllättävän rankkaa kun poni oikeasti ravaa jalkojaan nostellen.
Kevenneltiin pari kierrosta rauhaisasti, tosin tänään en onnistunut päästämään ponille ohjaa yhtään. Ehkä se johtui siitä että ratsastus oli muutenkin ollut vähän puolivillaista. (ja osittain se johtui siitä että Elvis oli taas sitä mieltä että Vinski muka syö sen..)
Sitten loppukäynnit.

Marianne oli kuitenkin tyytyväinen. Olin suorastaan yllättynyt, mutta poni oli kuulemma rento, ajoittain varsin hyvässä muodossa ja ainakin käytti takajalkojaan tänään.
Hmm. Jännää. Musta tuntuu että tämä nimenomaan on kerta joka on mennyt huonoiten sairasloman jälkeen. Tuntui että poni oli jännittyneempi kuin ennen (tai muina tunteina olen saanut sen ratsastettua paremmaksi kun pohja on ollut parempi :D) eikä niin pyöreä kuin muina kertoina (nyt se saattoi olla hetkittäin)
Mutta siis toki, en tiedä. Joko mun fiilikset on väärässä tai Marianne liioittelee, kuitenkin ihan kiva jos tuo tunti oli noinkin positiivinen.
Olen kuitenkin itse tyytyväinen tuohon salmiakkikuvioon, kiva tehtävä. Ja poni oli kyllä ihan ookoo tänään, ei siinä. Ongelmana nyt oli tuo valtameri.

Käveltiin ja keskelle. Talliin käveltiin taas kuin lentoon lähdössä, argh. Poni karsinaan, harjailin sen nopeasti ja kävin kortin kirjailemassa ennen kuin lähdin kotimatkalle.