Njoo, tänään tallille ja mulla oli Roosa-porsas (arvasin senkin, ryhdyn ennustajaksi) ja tunnilla myös Sakari, Vinski, Elvis ja Nikkis. Roosa oli ekalla tunnilla, joten keskityin tuntien katseluun ja auringon ottamiseen. Siellä oli lähes hellettä. Tai ainakin aurinko lämmitti hetken ajan tosi ihanasti.
Kävin pikkasen harjaamassa Roosaa ennen kuin heitin neiti muuliponin varusteisiin ja lopulta löntysteltiin kentälle.
(oonkohan ees lykänny näitä joskus vai en :D Mut hei, mun upeita kuvia. Huomatkaa ponin kilpikonna-asu)
Kiipesin siitä selkään ja lähdettiin kävelemään. Roosa oli aivan varma että nyt hän voi rennosti käyskennellä ulos portista Nikkiksen kanssa, mutta tyytyi sitten julmaan kohtaloonsa ja jäi kanssani kentälle. Aloiteltiin käynti sillä ja muistuteltiin ponille ettei tarkoituksena ole kulkea iloisessa possujunassa, vaan sen todellakin pitää kääntyä sinne minne ratsastaja haluaa. Muuli honasi tämän aika nopeasti, hetken se yritti laahustella toisten perässä, sitten se luopui toivosta ja lähti kääntymään todella kivasti. Tehtiin jos jonkinlaista kiemurtelua ja poni oli varsin taitava. Vähän haikeasti se kyllä aina Elviksen perään katseli, mutta kulki sinne minne halusin, silloin kun halusin.
Kun reitti oli selvä, keskityttiin vielä pikkasen tuohon vauhtiin joka lähenteli etanoiden juoksukisoja. Muutaman kerran ponia sai muistutella raipalla liikkumisesta, jonka jälkeen alkoi tuo rouvaponin takapuoli liikahdella paljon aktiivisemmin eteenpäin. Ja aktiivisella en tarkoita aktiivista, mutta Roosan mittakaavassa aktiivista :D En vaatinut suurta ja reipasta liikkumista kun on kuitenkin ponista taas ollut taukoa, ei ihan uskalla usuttaa sitä hulluna.
Mariannen palattua aloiteltiin käyntitehtävä. Käytettiin puolikasta kenttää ja tarkoituksena oli aina ennen kulmaa pysäyttää ja siitä tehdä osittainen takaosakäännös, piti saada hevonen ristimään etujalkojaan. Aloiteltiin ihan innoissaan Roosan kanssa ja poni tekikin oikein hienoja pysähdyksiä. Pari kertaa tammuska pääsi pysähtymään vinoon, pari kertaa sain sen suoristettua vinoudestaan. Useimmiten pysähdykset kuitenkin olivat ihan suoria ja kivoja. Ja ne takaosakäännökset olivat todella mainioita! Joitain kertoja Roosa oikein petrasi ja yritti, jolloin se ei liikkunut eteenpäin ja kääntyi ripeällä tahdilla jalkojaan ristien, jes. Paljon oli toki näitä joissa poni hieman pääsi liiraamaan eteenpäin ja takajalat vähän tekivät turhankin suurta ympyrää ja muutama käännös meni totaalisen pieleen kun poni vain karkasi eteen muttei kääntynyt juuri ollenkaan. Paljon kuitenkin positiivista ja ainakaan poni ei lähtenyt kertaakaan taaksepäin, sekin on hyvä.
Kun neljäsosa käännökset onnistuivat, alettiin tehdä kokonaisia takaosakäännöksiä. Tämä oli vaikeampaa eikä onnistuttu ihan noin hyvin. Muutama ihan kohtuu onnistunut käännös tuli, Roosa ei liikkunut paljon/pysyi ainakin puolet käännöksestä paikoillaan. Suurin osa käännöksistä kuitenkin oli sellasia että hevonen vain valui eteenpäin enkä saanut sitä hidastamaan, jolloin takaosakäännökset muuttuivat lähemmäs pieniä voltteja. No, se oli vaikeampaa, näitä kun tehtiin kuitenkin suoralta uralta, noissa kulmissa oli puomit/aidat edessä.
Tämän jälkeen lähdettiin kevyt raviin. Käynnistyminen oli kovin hidasta ja hepsukin aloitti sillä että "ny mää sit voinkin ravata kaikkien perässä, jippii ja jee" Annoin alkuun Roosan vähän köpötellä toisten perässä ja hain vain tahtia kuntoon. Kun löydettiin kiva tahti, saatoin tahkota sieltä pari kääntymistä joiden jälkeen Roosa alkoi toimia tosi nätisti. Ravi eteni hyvin, Mariannekin saattoi lopulta todeta että meillä on hyvä ja riittävä ravi siinä. Poni myös kääntyi tosi hienosti, ei mitään ongelmia eikä mitään seurailun yrityksiä. Siis yksinkertaisesti todella hyvin meni.
Tosin rouva hieman järkyttyi kun toiset hepat riekkuivat tarhassa. Pikkasen hän hätäili ja oli kauhuissaan. Selvittiin kuitenkin tästä takaiskusta.
Hetken keventelyn jälkeen alettiin ottaa käyntisiirtymiä omaan tahtiin. Ehdin tekemään niitä pari, ja ne olivatkin oikein hauskoja. Kun minä istuin alas, niin ihan kuin olisi seinä tullut ponin eteen. Se oikein töksähti käyntiin, heh.
Vaan kun sitten ne kakarat alkoivat riehua siellä tarhassa ja Roosa vallan säikähti. Ja sen jälkeen se oli jännittynyt ja kauhuissaan. Sitten se meni pieleen.
Mä en osaa ratsastaa Roosaa jos se on huolestunut. Ei muiden kanssa ihan tollasta ongelmaa ole (jos siis luotan pysyväni selässä) mutta toisaalta kaikki muut on niin erilaisia. Ne säikähtelee ja kyttäilee, jännittyy, mutta sitten kun siinä aikansa puuhastelee ja kertoo ponille että sen ajatukset on täysin höpsöjä, niin ne kuitenkin rauhoittuvat. Mutta kun Roosa on jännittynyt niin se ei tee sitä niin. Tai kun sille tulee se "nyt pelottaa, auttakaa kaverit" ja sitten puskee toisten luokse. En saa sitä uskomaan että minä muka vahtisin ettei sitä syödä, se haluaa vaan toisia hevosia. Se on ongelma, jonka takia Roosan kanssa tunnit menevät aivan pieleen jos se pääsee hätääntymään.
Näin kävi siis nytkin. Roosan maailma oli järissyt joten mistään ei tullut mitään. Poni ei ensinnäkään oikein liikkunut, se vain jökötti hidasta käyntiä kentän keskellä ja puski vain kavereiden luo. Jos sain sen raviin, niin se kipsutteli oikopäätä kaverin perään eikä kääntynyt sieltä mihinkään. Kovin turhauttavaa, kaikki se mitä saavutettiin alkutunnista katosi tuossa parin sekunnin aikana.
Jos jotain positiivista haetaan niin ne pari harjoitusravipätkää jotka sinne toisten perään sain, olivat tosi kivoja. Ponin ravi oli taas sellaista "näin voitetaan kaikki olympialaiset ja muut kissanristiäiset" ;)
Mutta sillä on kyllä viihdyttävä ravi.
Ei tullut mistään mitään. Turhautumiskertoimet kasvoivat. Minä yritin kääntää, yritin ravia ja yritin kaikkea. Roosa ei yrittänyt kuin punkea kavereiden perään. Marianne katseli tuskailuani ja tuli lopulta kysymään että missäs mun paino on. Sen jälkeen se demonstroi kuinka mistään ei tule mitään jos on vinossa.
Se oli tiedättekö kiehtovaa. Ensin katsottiin kuinka hevonen ei käänny jos nojaa suuntaan x ja vetää samanpuolen ohjalla. Sen jälkeen todettiin että hevonen kääntyy suuntaan x jos itse nojaa sinne.
Käytännössä tuo siis tarkoitti sitä että Marianne tuli ja työnsi mua sivulle. Ja siis joo, Roosa kääntyi just tasan sinne minne mä nojailin. Samaten huomattiin että heti kun mun töniminen lopetettiin niin minä suoristuin eikä ponikaan kääntynyt.
Silmiä avaavaa. Tosin harmillista on se, että liikkeessä on tosi paha sanoa mihin suuntaan sitä on vinossa. Mielenkiintoista.
Joo, tuo ei kuitenkaan auttanut ongelmassa kuin sen verran että yritin keskittyä tietynlaiseen suoruuteen, etten vaan kököttäisi vinossa koko ajan. Roosa edelleen seilaili missä sitä huvitti.
Sitten pitikin nostella laukkaa pitkälle sivulle. Kuten arvata saattaa niin eihän siitäkään tullut mitään. Siis joo, hetkeksi sain hevosen kulkemaan. Pari kierrosta se ravasi missä halusin ja oli tosi hieno. Sitten se katosi taas, eikä laukannostaminen ollut kuin kaukainen haave. Sain koko tunnin aikana puserrettua ehkä kolme laukkapätkää, niistäkin kaksi oli Mariannen maastakäsin ajamia. Että ei tää laukkaaminen kovin kehuttavasti päässyt menemään. Oletettavaa, ihan kuin laukka onnistuisi jos se harjoitusravissakin vain puksutti missä sitä huvitti..
Laukan ainoa positiivinen asia oli se, että ainakin pätkämme olivat ihan pitkiä ja kestivät kunnes hiljensin. Muuten kaikki olikin aivan surkeaa, suorastaan masentavaa. Ehkä tosiaan, syysmasennuskausi alkaa.
Loppuun käveltiin ja siinä vaiheessa Roosa päätti aloittaa zeniläisyyden. Ensin se pärski varmaan minuutin putkeen kun oli niin kivaa ja jee ja loppukäynnit se käveli niin asiallisesti ettei taas paremmasta väliä.
Siis vähän sääli että noinkin kivasti alkanut tunti meni sitten lopulta aivan pipariksi koska ponin herne-maissi-paprikat törmäilivät turhan rajusti toisiinsa. Kuitenkin alku oli hyvä, takaosakäännökset onnistuivat ja poni oli reipas ja etenevä ja kuulolla.
Poni on vain aivan liian kavereissa kiinni kauhistuessaan, jolloin minä en osaa sitä auttaa ja sitten mennään kumpikin ihan ilman ideaa siellä.
Käveltiin, sitten keskelle ja alas selästä. Vein muuliponin talliin jonne hän käpytteli kauhean sivistyneesti. Suloinen pieni karvapallerohan se on, ei siinä mitään.
Toivottavasti huomenna pääsisi parempaan lopputulokseen, josko vaikka koko tunti menisi kivasti ;) Vai toivonko aivan liikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti