Lähdettiin sitten kentälle ja nousin siellä kyytiin.
Aloiteltiin siitä alkukäynnit ja minä hain taas vähän tuntumaa poniin. Ja säädin jalustimet ja sain Pomon jopa pysähtymään kentän keskelle. Joo, toki se johtui mateluvauhdista mutta oli se silti sellanen onnenkyynel-hetki.
Tein pikkasen voltteja ja yritin tahkota asetusta läpi. On se sitten vaikeaa Pompelin kanssa, en ymmärrä! Minä yritin veivata ja houkutella ratsun turpaa sisälle, muttei se vain kääntynyt. Välillä nokka kääntyi pari senttiä sisälle vaan ei me koskaan löydetty oikeaa ja hyvää asetusta.
No, yritin parhaani koko ajan ja hain ponille myös reippaamman käynnin. Se löytyi sentään hieman helpommin, herra oli ihan kiva. Kääntyi hyvin ja eteni ihan ookoosti.
Sitten lähdettiin keventelemään. Enkä tajua, heti kun sanotaan että aletaanpas ravaamaan, niin minä jännityn. Miksi, voi miksi? Tämä ylenpalttinen jännittely nyt ei ainakaan mitenkään auta tätä syysmasennusta, jännityshän tunnetusti pilaa kaiken. Toinen asia taas on se, että miksi mua muka jännittäisi? Mikä muka on ongelmana.
Aivan. Ei mikään. Olen ärsyttävä.
Jännityksestä huolimatta polkaisin Pompelin raviin ja lähdin rentoutumaan ja rauhoittumaan. Poni ei onneksi ottanut ratsastajan säätämisestä nokkiinsa, vaan puksutteli menemään oikein kivaa ravia, jonka tahti tosin vaihteli turhankin hitaasta lähes alta kipittävään. Hain ravissakin hieman pysyvämpää tahtia ja mukavan reipasta ravia. Tahti saatiin säilymään kyllä paremmin ja ponikin eteni. Mutta. En oikein tiedä. Keskityin taas käden asentoon ja ohjastuntumaan (hetkittäin oltiin jo oikeassa asennossa! Sitten taas lösähdin ja nyrkit aukesi ja kädet valuivat)
Ja sen lisäksi tehtiin voltteja. Tänään ei taas kääntyminen onnistunut ennen kuin oli raippa ulkokädessä. Ilman raippaa käännökset olivat todella löysiä, ja Pomokin vain kynteli sitä uraa pitkin varsin tyytyväisenä. Kun siirsin raipan, löydettiin ihan kivojakin voltteja, poni ainakin kääntyi hyvin.
Mutta kuten totesin, tuossa oli pieni mutta. Siis Pompeli oli ihan okei, ravasi kivasti ja kääntyi hyvin. (no löysähkösti se kääntyi) Mä toimin siellä mukana ihan hyvin ja pääsin yli siitä jännityksestä. Mutta oli sellanen pieni fiilis että nyt en ole saanut minkäänlaista tatsia tähän poniin. Tai tuntui siltä ettei se ole yhtään ohjalla, eikä yhtään pohkeella. Että se niinkuin näennäisesti teki mitä pyysin, mutta kuitenkaan se ei ollut yhtään kuulolla. Yritin saada tuntumaa elukkaan siinä juuri onnistumatta ja kun sitten otettiin pienet välikäynnit niin minä jo maalailin kauhukuvia siitä kuinka mikään ei onnistu ja ponikin varmaan kohta lähtee menemään kun en saa minkäänlaista otetta siitä ;)
Käveltiin tosiaan ja Marianne sitten totesi että tänään me keskitytään laukkaan ja aloitetaan laukkailu näinkin pian. Hmm, erittäin hyvä :D Ja olin erittäin iloinen että mulla oli Pomo. Helppoutta taas, pääsee rauhassa keskittymään omaan puuhasteluunsa.
Eli lyhyelle sivulle käyntivoltti, sen jälkeen laukka ja laukkaa pitkä sivu. Ja käytettiin puolikasta kenttää, eli laukkapätkät eivät itsessään mitään pitkiä olleet, mutta päästiinpä harjoittelemaan siirtymiä laukkaan ja pois. Erittäin hyvä.
Aloiteltiin siitä sitten ja siis tämähän menikin kivasti. Kaikista negatiivisista ajatuksistani huolimatta.
Alkuun Pomo oli varsin rauhallinen. Voltti onnistui hyvin, vaikkei asetusta vieläkään oikein löytynyt. Laukannostot nyt olivat alkuun vähän verkkaisempia, ekalla kerralla sai pari kertaa antaa pohjetta, toisella kerralla muistin jo näpäyttää raipalla kun poni ei nostanut pyynnöstä. (tarkoituksena kun oli saada nopeita nostoja ja piti muistuttaa jos laukka ei nouse)
Sitten poni alkoikin jo herätä. Volteilla sai vähän pidätellä jottei oltaisi vallan villiinnytty. Pomo oli kuitenkin oikein fiksu, kääntyi hyvin, käveli voltinkin rauhallisesti. Lopuksi laukat nousivatkin melkein pelkällä sisäistuinluun pyöräytyksellä. Eikä poni edes ennakoinut nostoja.
Laukannostot olivat oikeastaan hyvinkin onnistuneita. Laukka nousi hyvin ja nopeasti. Ja itse laukkakin oli todella kivaa. Poni laukkasi ihan tahdikkaasti ja rauhallisesti eteenpäin. Siirtymät alaspäin olivat tosi kivoja. Istuin hyvin kun lähdin pidättelemään, pidätteet menivät heti läpi ja huomasin että osaan istua myös siinä laukan jälkeisessä ravissa jos vaan keskityn. Tosi kivoja siirtymiä, minä en keikkunut etukönössä ja poni ei laukkaillut pidätteiden läpi eikä myöskään ravaillut laukan jälkeen kuin vanha ravuri.
Reitit laukatessa olivat alkuun vähän sellaisia ja tällaisia, laukkailtiin melkein kentän aidoissa ja sitä rataa, mutta kun keskityin enemmän istumiseeni ja ponin ohjaamiseen niin mehän saatiin jopa kulmia ratsastettua ja Pompeli pysyi uralla jos niin halusin, jes! Tämän lisäksi tehtiin yksi ympyrä, mutta se oli aika hirveä. Käännös valui hulluna (tosin mä en kiskonut sisäohjalla, mikä on kyllä positiivista) ympyrä oli puolet isompi kuin sen piti ja minä en muka osannut istua ollenkaan, vaan sojotin taas kyljelle valuen. Auts.
Muutenkin tuo mun istuminen oli niin älyttömän vaikeaa laukassa. Siellä mä pompin ja heiluin. Tuo laukkaympyrä sitten järkytti niin lopullisesti, joten päätin että mun täytyy oikeasti keskittyä siihen laukassa istumiseen. Sen jälkeen parani, aloin pysyä satulassa vain välillä vähän irroten. Selkä pysyi suorana ja kädet olivat mukana. Ainoa ongelma oli jalat, jotka vähän pomppivat typerästi ylös alas. Ainakin jalustimet pysyivät
Vaihdettiin siitä suunta ja tehtiin samaa toiseen suuntaan.
Alku sujui samaan tapaan kuin edelliseen suuntaan, mutta sitten Marianne käski pysäyttää ja nostaa pysähdyksestä. Aloitimme ongelmoimalla tuon pysähdyksen, eihän se Pomo mihinkään pysähtynyt. Mariannen vähän demonstroitua sain ratsuni pysähtymään (tosin todella rumasti. Odotamme sitä päivää kun opin ponin pysäyttämään nätisti)
Mutta hei, jännittävää. Enpä ole ennen pysähdyksestä yrittänyt nostellakaan :D
Eka nosto olikin ihan sen näköinenkin, monta kertaa sähläsin pohkeen kanssa, Pomo-parka lähti liikkeelle ennen kuin lopulta tajusi että halusin laukkaa. Ja ilmeisesti joko poni muuten vain alkoi innostua tai sitten tuo mun ylimaalinen pilkkiminen pohkeen kanssa oli turhankin voimakasta, sillä se aiempi tasaisen tahdikas laukka muuttui jo turhankin vauhdikkaaksi laukaksi. Yritin sitä aina vähän parhaani mukaan hidastella, välillä onnistuttiin ehkä pikkasen laukkaamaan hitaammin. Kun tosiaan, melkein kaikki lopputunnin laukat olivat sitten noita pikkaisen liian reippaita.
Otin vielä jokusen pysähdys noston. Pari seuraavaa tein ihan omatoimisesti, poni pysähtyi miten pysähtyi mutta ainakin laukat nousivat paljon nopeammin kuin ekalla kerralla. Se vaan kun veikkaan että ne olivat molemmat vääriä. Loppuun otettiin vielä yksi jonka Mariannekin taisi katsoa. Se oli hyvä. Paikaltaan nousi ja tällä kertaa minäkin olin varma että laukka oli oikea. Vauhtikin taisi taas olla rauhallisempi ja mukavampi. Ja istuminen jopa suunnilleen hyvää.
Sen jälkeen jäätiin käyntiin ja loppukäynnit.
Marianne oli kuulemma tyytyväinen, vaikkei se mun pysähdys-ongelmoinnista tykännytkään :D Mutta mukamas olen liian negatiivinen jo ennen tuntia. Oikeastihan olen aina ennen tuntia tosi positiivinen, se vaan muuttuu sitten jos ei onnistukaan mikään.
Mä olin varsin tyytyväinen. Alkutunnista epäilin ja alkutunti oli vain "ihan ookoo" mutta lopputunti meni varsin nätisti vaikka Pomo koittikin syödä kaikki muut ponit suihinsa ;)
Vaan tosiaan, pääsin nostelemaan pysähdyksestä ja onnistuin noinkin hyvin. Sain keskityttyä laukassa istumiseen ja löysin sen, ja laukkasiirtymissä istuin kyllä oikeesti kivasti. Ja Pompeli nyt oli niin kiva laukatessa, kuten yleensä. Oikein hyvä.
Eikä edes pelätty mitään, vaikka olin täysin varma että tämä tunti menee pelkkään pelleilyyn jos Pomo päättääkin pelätä vaikka pimeää :D
Käveltiin ja sitten keskelle ja alas selästä. Poni talliin, jonne se käveli aivan rauhallisesti. Nyt olin jo hämmentynyt.
Varusteet pois ja pieni suloinen syliponi jäi syömään onnellisena heiniä.
Siitä sitten kotia kohti, tänään olikin taas ihanan lämmin pyöräillä, eilen kun meinasin jäätyä :)
Tämähän meneekin nyt tosi loistavasti. Kahtena viikkona jo mennyt niin että tiistaina menee alkutunti tosi kivasti mutta lopputunti on aivan negatiivinen kun taas keskiviikkona sujuu kauhean hyvin. Kun nyt alkais tiistaisinkin sujua, olisi hyvä. Mutta heippa nyt :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti